Suvi ja Sami retkellä kohti Etelä-Afrikkaa

13.03.2011 sunnuntai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Ernolle!

Aamu valkeni sateisena. Pakkasimme tavaramme ja tulimme aamiaiselle. Ilmeisesti sunnuntain kunniaksi oli jogurtin, murojen, leivän ja voin lisäksi keitettyjä kananmunia. Meillä oli lisäksi omaa juustoa ja sokeritonta täysmehua. Nyt vähän nettiaikaa, lueskelua ja telkkarin tuijotusta, josko sade loppuisi. Saamme taas puoliltapäivin uuden huoneen ensi yöksi. Jatkuu…

12.03.2011 lauantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Heräsimme vaille kahdeksan ja pakkasimme tavarat. Vaikka Back Packers United olikin ihan ok, niin muistelimme kuitenkin Chamelion guesthousen olevan ilmapiiriltään mukavampi ja lähempänä keskustaa. Se oli vain ollut täyteen buukattu edelliseksi yöksi. Suvi soitti heti aamusta Chamelion guesthouseen ja sai varattua keskiviikko aamuun asti huoneen. Joudumme kuitenkin vaihtamaan huonetta muutamaan kertaan, mutta ei se mitään kun ei ole pitkä matka raahata laukkuja. Saimme aamiaiseksi paistettuja kananmunia, pekonia, tomaatti- ja kurkkuviipaleita sekä paahtoleipää. Raahasimme kassimme ulos ja saimme taksin, mikä toi meidät Chamelioniin. Koska Windhoekissa on satanut melko lailla ja luvassakin oli sadetta, niin Sami laittoi ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kunnon vaelluskengät sukkien kera jalkaansa. Sanoi niiden tuntuvan oudolta. Lisäksi hän pakkasi vedenpitävän takin, eväitä, juomia, kameran ja vihon reppuunsa. Suvi pakotti myös laittamaan aurinkorasvaa, koska pilvisenäkin päivänä voi kärytä ja voihan aurinkokin ilmaantua näkyviin. Sami lähti intoa ja odotusta täynnä pääpoliisiaseman pihalle, jossa häntä odotti kyyti off-roadkisapaikalle. Saa nähdä moneltako palaa. Suvi istahti varjon alle ja alkoi taas päivittää tätä päiväkirjaa. Kunhan saamme huoneen, aikomus on viedä sinne tavarat ja lähteä sitten keskustaan pyörimään. Jatkuu… Kirjoittelu valmistui puolilta päivin ja huoneen sai yhden maissa. Tavarat sinne ja keskustaan kauppaan. Kaupasta hedelmiä, mehua, jogurttia ja kanaherkkusienipiirakka. Takaisin kävellessä alkoi sataa vettä ja Suvi sulkeutui huoneeseen eväiden ja kirjan kera. Sami ilmoitteli väliaika tietoja kisoista, että välillä taukoja sateen takia ja tulee menemään myöhään. Suvi sai yhden kirjan loppuun ja aloitti toisen. Sami tuli vasta kymmenen jälkeen ja oli intoa piukeana kun oli ollut niin hienoa. Tässä Samin raportti kisasta: Olin sopinut Nico Smithin kanssa tapaamisen Poliisiasemalla klo 11, jonne lähdin kävellen. Olin hiukka aikaisessa, mutta matkalla oli sitten aikaa ostaa vähän eväitä ja katsella kun kisaan osallistuvia autoja ajoi ohi. Itse tapahtuma oli niin kuin edellinenkin. 10 rataa mutta tällä kertaa osallistujia oli vain 18 autoa, joten reitit ajettiin kaikki peräkkäin, arvotulla järjestyksellä. Eli jokaiselle reitille oli eri järjestys, että kellekkään ei olisi etua tai haittaa ekana olemisesta. Osallistujat oli taas järjestetty akselivälin mukaan ja sitten niihin joissa oli tasauspyörästölukot. Reitit oli tehty hiekasta ja kalliosta sekä huipuksi oli rengashauta ja mutahauta. Tälläkertaa kisan oli järjestänyt Trax & Trails 4×4 Club ja järjestelyistä vastaava oli Martin Theron, Theronin offroad perheestä. Kisaamassa oli yhteensä 5 autoa heiltä. Kyseinen tapahtuma oli lähinnä perhetapahtuma, eli paikalle oli saapunut Windhoekista noin 4000 katsojaa, jotka sateisesta kelistä huolimatta pitivät braiita = grillausta yllä ja heillä näytti olevankin varsin mukavaa. Kisassa mukana oli mm. Kootjie Smit joka oli ollut mukana -97 lähtien ja voittanut Namibian mestaruuden 5 vuonna, viime vuosi oli ensimmäinen jota hän ei voittanut. Mukana myös oli punainen disko 2 pohjalta rakennettu 2430mm akseliväliltään oleva ”junior Land Rover” Pojat oli rakentaneet autonsa viimevuoden viimeiseen kisaan 9 lauantaita ja 2 viikkoa ennen kisaa. Tapahtuma alkoi suunnitelman mukaan 1:ltä. Kesti 9:ään saakka, jonka jälkeen alkoi juhlinta. Pariin otteeseen pidettiin kaatosateen takia taukoa. Kuljettajat olisivat halunneet ajaa, mutta toimitsijat eivät pystyneet toimimaan kaiken kastuessa. Todella hieno tapahtuma ja miellyttäviä ihmisiä. Toivottavasti pääsen tapaan heitä joskus toistekkin.

11.03.2011 perjantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Pakkasimme tavaramme laina-Suzukiin ja ajoimme keskustaan syömään aamiaista Garden cafeessa. Suvi otti mysliä, jogurttia ja hedelmiä ja Sami pinaattitomaattimunakasta. Menimme Yamaha pajalle, missä Suvi jatkoi 4×4 Maailma lehtijutun tekoa ja sen valmiiksi kahteentoista mennessä. Juttu sähköpostilla menemään. Hetki viestien katselua ja lukemista. Yhdeltä menimme yhdessä Janin ja Anjan kanssa Brauhausiin syömään lounasta. Sami söi saksalaista herkkua, mikä on iso paistettu makkaraviipale paistettujen perunoiden ja kananmuna kera. Vähän siis kuin makkarapyttipannu. Suvilla kreikkalainensalaatti. Ruuan jälkeen lähdimme toimittamaan yhden moottoripyörän uudelle omistajalle ja sanomaan heipat leirintäalueen ihmisille. Palautimme Suzukin kotipihaansa ja rapsutimme koiria. Olimme koko päivän odotelleet pääsemmekö jonkun puolitutun kyydillä Windhoekiin, joka olisi menossa off-road kisoihin. Lopulta vaihtoehdoksi jäi kuitenkin Sun Travelin minibussi, mikä lähti puoli kuudelta. Halaukset Yamahan väelle mukaan lukien Anjan ja Janin ja matkaan. Suvi keskittyi uuteen kirjaansa ja pimeän tultua viritti otsalampun päähänsä. Sami katsoi leffaa pari tuntia kunnes tietokoneesta loppui akku. Jossain vaiheessa alkoi nukuttaa kovasti ja otimme torkut. Matka kesti yli neljä tuntia ja olimme onnellisia päästessämme nukkumaan varaamaamme huoneeseen Back Packers Unitedissa.

10.03.2011 torstai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Aurora söpöliinille nimipäiväonnittelut!

Aamulla nukutti yli kahdeksaan. Kävimme maksamassa toisen yön ja lähdimme aamiaiselle merenranta kahvilaan. Suvi otti syntymäpäivänsä kunniaksi munakasta katkarapujen ja juuston kera, mikä tarjoiltiin hyvän kokojyväleivän kera. Samilla kinkkujuustotomaattimunakas. Kävimme leipomosta hakemassa ison porkkanakakun ja menimme yhdeksitoista Yamahan liikkeeseen. Siellä odotti kuohujuoma- ja suklaakakkutarjoilu ja oikein lahjapaketti, missä oli muistoksi Namibiasta norsuin koristeltu t-paita sekä kaulakoru. Jatkoimme Youth Hostellille ja tarjosimme siellä loput porkkanakakusta. Suvi halusi lähteä kävelylle rannalle ja ikuistamaan kameralla ihania kiviä. Sami kävi Suzukilla katsomassa vielä paria pajaa, jotka varustivat matkailuautoja. Suvin nautittua aikansa rannalla, hän palasi mökille ja köllötti sängyllä lukien kirjansa loppuun. Olimme varanneet pöydän puoli kahdeksaksi pitkän laiturin päässä olevaan Jetty ravintolaan ja kutsuneet Anjan ja Janin seuraksemme. Oli ihana katsoa mereen laskevaa aurinkoa, nauttia kylmää valkoviiniä ja maistella raakoja ostereita ensimmäistä kertaa elämässä. Pääruuaksi Suvilla oli tonnikalaa, wasabilla maustettua perunasosetta ja soijahunajakastiketta. Samilla kingklip kalaa ja perunaveneitä. Jälkiruuaksi suklaatulivuoreksi nimetty sisältä valuva leivonnainen vaniljajäätelön kera. Erittäin mukava syntymäpäivä.

09.03.2011 keskiviikko, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Viimeinen jääkaapin tyhjennys ja paistetut kananmunat leipien ja mehun kera aamiaiseksi. Patjasta kuivateltiin kondenssivedet pois. Teltasta irrotettiin parit pultit ja tikapuut, jotta meni enemmän kasaan. Katolta otettiin autoon sisälle kaasupullo ja vesitonkka. Viimeiseksi patja kaiken päälle ja auto oli pakattu. Ihmettelimme hiukan kun auto vaikutti paljon väljemmältä kuin Ghanassa pakattuna, mutta ehkä nyt oli käytetty vähän enemmän aikaa ja vaivaa järjestelyyn. Suvi ajoi Jaban kuten sovittu kahdeksitoista Inchcapen pihaan, missä saimme kuulla, että konttiin ajo onnistuisikin vasta iltapäivällä. Kävimme varaamassa yöpaikan Municipality Bungalowista, taas samanlaisen pikku-mökin kahdella erillisellä sängyllä. Veimme laukkumme sisälle. Ajoimme Yamaha pajalle notkumaan netissä. Söimme lounaaksi eilistä riisipataa mikrossa lämmitettynä. Ajoimme kolmeksi Walvis Bayhin ja kävimme retkeilyliikkeestä hakemassa viime hetken ostoksena grilliritilän. Sitten tapasimme Kerstien Inchacapelta ja ajoimme huolintayhtiön pihalle. Jaban rengaspaineet tyhjennettiin ihan minimiin ja Sami ajoi kerta yrittämällä auton konttiin. Tässä vaiheessa luovutimme avaimet seuraavan päivän auton kiinnitystä varten ja carneen ja muut auton paperit tullihommia varten. Nyt näyttää siltä, että auton kontti on mukana 18.3. lähtevässä laivassa. Suomeen kontin pitäisi saapua huhtikuun puolessa välissä. Nyt ei ole yhtään niin suurta huolta autosta kun varsinainen matka on takana päin. Toki toivomme, että se saapuu aikanaan Suomeen ja vielä hyvässä kunnossa kaikki tavarat tallella. Olimme päättäneet lahjoittaa osan lääkevarastostamme yhdelle järjestölle, mikä auttaa hylättyjä vauvoja. Sovimme tapaamisen sunnuntaina tutustumamme Evelynin kanssa ja annoimme laatikon hänelle. Hörpimme jutustellessa herkulliset pirtelöt. Illaksi meidät oli kutsuttu Youth Hostellin leiripaikalle viettämään Manuelin 29-vuotissynttäreitä. Me olimme luvanneet tuoda viinit ja skumpat. Laitoimme paikan isossa keittiössä porukalla paellatyylistä risottoa, missä oli kurkumalla värjätyn riisin lisäksi kanaa, katkarapuja, mustekalaa renkaiksi leikattuna, vihreää paprikaa ja säilykeherneitä. Meksikolainen Eli teki lisäksi kuivatusta chilistä, suolasta ja öljystä mahtavaa maustetta tuomaan potkua ruokaan. Pitkä pöytä katettiin nuotion viereen ja reilun kymmenen henkeä nautti ruuasta, juomasta, seurasta. Me annoimme Manuelille lahjaksi suomalaista näkkileipää ja kuivattuja suppilovahveroita. Illan kuluessa saimme seuraamme kaksi kanadalaista miestä ja yhden espanjalaisen pariskunnan. Toinen kanadalaisista oli trubaduurimuusikko ja lauloi kappaleen toisensa jälkeen säestäen kitaralla. Jälkiruuaksi oli Manuelin tekemää suklaakakkukuivakakkua ja skumppaa. Puolilta öin juhlistettiin myös Suvin syntymäpäivää. Todella mukava ilta. Kömmimme mökkiimme yhden maissa.

08.03.2011 tiistai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Kun aamiaiset oli syöty ja tiskit tiskattu, lähti Sami maksamaan auton laivausta. Suvi aloitti auton siivous ja järjestely urakan. Sami pysyi pois tieltä, mutta kuitenkin sopivan välimatkan päässä, että aina kun apua toivottiin hän singahti paikalle. Sami avusti naapuriautojen sähköjuttujen korjaamisessa, kun rotta oli syönyt parit johdot poikki. Lounaaksi söimme lauantaiset pizzan jämät ja hedelmiä. Koko päivä vierähti ja auto tuli seuraavan aamun viimeisiä pakkauksia vaille valmiiksi. Eilistä pataa höystettiin vähän pekonilla ja vaikka viisi henkeä söi, jäi ruokaa vieläkin.

07.03.2011 maanantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Tarja!

Aamiaisen jälkeen lähdimme tarkastamaan sähköpostin, oliko tullut uusia tarjouksia. Sama yhtiö, mikä hoiti Jaban kontin purkamisen, oli laittanut tarjouksen, mikä oli kuitenkin kalliimpi kuin Inchcapeltä saamamme. Päätimme hyväksyä Inchcapen tarjouksen. Suvi tunsi olonsa vähän kurjaksi ja lähti takaisin leiriin, tekemään lounaaksi hedelmäsalaattia. Tämän jälkeen puki pipon päähän, villasukat ja farkut jalkaan, hupparin päälle ja istui lukemaan kirjaa. Välillä otti teltassa parin tunnin torkut. Sillä välin Sami kävi autolla saksalainen Manuel seuranaan viemässä yhden Yamahan skootterin Usakosin kaupunkiin 150 kilometrin päähän. Suvi söi väliruuaksi kaupasta ostettua vehnäsuurimopapumaissisalaattia. Kun Sami palasi hän alkoi laittaa ruokaa nuotiolla potjie-valurautapadassa. Riisikauran sekaan soijarouhetta, maissia, porkkanaa ja parsakaalia. Ihan hyvää, mutta ruokaa tuli aivan valtavasti. Suvin olo parani iltaan mennessä.

06.03.2011 sunnuntai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Sunnuntaiaamun kunniaksi paistoimme kananmunat. Sitten kävimme kaupassa hakemassa hedelmiä ja juomia viemisiksi grillijuhliin rannalle. Pesimme ja pilkoimme hedelmät ja kahdentoista aikoihin Jan ja Anja tulivat meitä hakemaan kahdella autolla koirat mukana. Ajoimme Swakopmundin ja Lang Strandin väliin rannalle. Purimme autoista pöydät, tuolit, katoksen ja tuulisuojat. Jan teki tulet ja laittoi ison paistin metallikehikkoon, mikä pyöri ympäri patterikäyttöisellä moottorilla. Folioon käärityt perunat heitettiin hiillokseen kypsymään. Rannalle saapuivat myös Anjan poika Mario vaimonsa Mariskan kanssa sekä färsaarelainen Christian namibialaisen vaimonsa Evelynin ja tyttärensä Bridgetin kanssa sekä vaimon pojan ja pojan kaverin kanssa. Koirat jaksoivat juosta pitkään pallon perässä ja vaikka tarjolla oli makeaa vettä, joivat välillä merivettä, sillä seurauksella, että Diesel alkoi voida todella pahoin. Höppänä on kuulemma tehnyt saman monta kertaa, mutta ei tunnu oppivan. Pikku-Bridget grillasi itselleen ja muille halukkaille meidän tuomia vaahtokarkkeja nuotiossa jälkiruuaksi. Tarjolla oli myös kakkua ja kahvia sekä meidän tuomia hedelmiä. Erittäin kiva päivä rannalla. Kuuden maissa olimme takaisin leirissä ja jatkoimme illan istumista leirinuotiolla.

05.03.2011 lauantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Pasille iloista syntymäpäivää!

Perjantain ja lauantain välinen yö oli melko rauhallinen näin aivan keskustassa olevalla campingalueella paitsi ennen yhtä alkoi kadulla joku älämölöinti. Onneksi lähtivät kuitenkin melko pian vaikka kesken unien minuutit tuntuvatkin ikuisuuksilta. Yöllä oli todella kosteaa, mutta untuvamakuupussissa tarkeni hyvin. Aamulla seitsemän maissa eilen illalla tulleet kaksi bussilastillista lapsia, pakkautuivat taas busseihin ja viimeisetkin nukkujat heräsivät varmasti siihen meteliin. Aamiaiset on taas syöty ja Suvi aloittanut tietokonehommat. Kunhan päiväkirja on taas päivitetty, pitää aloittaa 4×4 Maailma lehden toisen jutun kirjoittaminen. Jatkuu… Suvi luki tätä päiväkirjaa läpi ja teki ensin muistiinpanoja lehtijuttua varten ja alkoi sitten kirjoittaa aina kuuteen asti. Sitten Sami vei hänet palkkioksi italialaiseen ravintolaan syömään. Suvi otti pizzaa fetajuustolla, pinaatilla, oliiveilla ja lisäksi pekonia. Melkoisen hyvä, mutta niin iso, että puolet otettiin mukaan. Sami otti pasta carbonaran, mikä oli tälläkin kertaa pettämättömän hyvä. Istuimme taas hetken iltaa porukalla nuotion ääressä.

04.03.2011 perjantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää syntymäpäivää 8-vuotiaalle Pyrylle!

Aamulla varsin samat kuviot kuin aiempinakin päivinä tässä leirissä. Lähdimme kymmenen maissa sanomaan näkemiin Berntille Yamahan pajalla, kun hän oli maanantaina lähdössä kolme viikon matkalle Saksaan tapaamaan vanhempiaan ja siskojaan kolmentoista vuoden jälkeen. Katsoimme myös postit, mutta ei tarjouksia. Sami soitti eiliset yhtiöt läpi ja lupasivat taas palata asiaan samana päivänä. Eipä kukaan taas soittanut. Aiomme odottaa vielä maanantaihin puoleen päivään asti ja jos sittenkään ei kuulu mitään uutta, otamme Inchcapelta saamamme tarjouksen. Matkalla takaisin leiriin, Sami osti Oztentin tuolin, koska mukanamme ollut tuoli rentoutui täysin korjauskelvottomaksi. Saa nähdä kestääkö huomattavasti kalliimpi uusi tuoli paremmin. Suvi kokkasi lounaaksi kirsikkatomaattijuustomunakkaan, mitä syötiin leivän päällä. Tiskien jälkeen keskityimme hetken kirjoihimme kunnes Sami meni telttaan päiväunille ja Suvi lähti rannalle kävelylle ja ihastelemaan kauniita kiviä. Iltaruuaksi teimme makaronia ja lihakastiketta. Lihaa olisi saanut hauduttaa hiukan pidempään kun jäi melko sitkeäksi. Istuimme taas naapurien katoksen alla kun sataa tihutteli vettä ja katsoimme loput Etelä-Amerikan kuvista.

02.03.2011 keskiviikko, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Bling, silmät auki 7.30. Suvi lähti suihkuun pesemään hiuksiaan ja täysin toipunut Sami valmisti aamiaiset. Sami kävi tiskaamassa tiskit ja Suvi kirjoitti pari päivää muistiin. Mukavuudenhalu voitti taas ja nyrkkipyykin sijaan veimme pyykkipussillisen pestäväksi. Mietimme juuri keskenämme näitä muita matkaajia, jotka tuntuvat laittavan kaikki ateriansa itse. Meistä osa matka mukavuutta on ollut syödä välillä ulkona ja käydä kahviloissa. Kaipa jos reissussa olisi pidempään, pitäisi olla tiukempi budjetin kanssa. Jatkuu…

01.03.2011 tiistai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Nousimme ennen kahdeksaa. Söimme leipä-mehuaamiaiset ja keitimme päälle kahvit. Suvi tiskaili eilisiltaiset ja aamuiset tiskit. Hollantilaiset lähtivät autoaan hakemaan. Me luimme kirjojamme ja odottelimme ajan kulua. Yamaha pajalla päättyi eilen tilikausi ja tänään oli vuorossa varaston inventointi. Olimme lupautuneet avuksi ja valmiita lähtemään heti kun tekstiviesti ilmoittaisi sisäisen palaverin olevan päättynyt. Yhdeltätoista Suvi laittoi kysymysviestin kun mitään ei ollut kuulunut. Päätimme lähteä kahville ja pikku-suolaiselle ja mennä sitten katsomaan mikä oli tilanne. Löysimme meille uuden kivan kahvilan, missä otimme cappuccinot ja Sami pekonitomaattijuustomunakkaan ja Suvi yllätys yllätys tonnikalamajoneesitoastin. Koskahan siihen kyllästyy… Saavuimme Yamahan pajalle ennen kahtatoista ja siellä oli täysi tohina päällä. Saimme oman listan ja aloimme parhaamme mukaan tulkita numerosarjoja sekä tuotteiden nimiä. Ensin Suvi toimi kirjurina ja Sami laski, mutta lounastauon (kana- ja lihamunuaispiirakat) jälkeen vaihdoimme osia. Aika vierähti nopeasti ja lopettelimme neljän jälkeen. Sami katsoi pikaisesti mailit ja soitti pariin huolintayhtiöön kun tarjouksia ei ollut vieläkään tullut. Me lähdimme kauppaan kun olimme sopineet laittavamme yhdessä hollantilaisten ja saksalais-meksikolaisen parsikunnan kanssa pottje-ruokaa eli paikallisten suosimassa valurautapadassa nuotiolla haudutettua. Sami ruskisti ensin kananpalat ja sipulit, sitten lisättiin perunakuutiot ja porkkanat. Nesteeksi kahden sitruunanmehu, vettä ja puolipulloa punaviiniä. Mausteeksi suolaa, mustapippuria, basilikaa, pikakahvijauhetta ja valkosipulia. Sitten kiehuttelua hiljaisella tulella ja höpisemistä. Nuotion ääreen saapui myös hollantilaisten Toyotan korjannut mekaanikko. Iltanuotioiden ohjelma vaikuttaa paranevan ilta illalta, kun eilen hollantilainen kaveri soitti saksofonia, mekaanikko kitaraa ja lauloi sekä saksalais-ranskalaisen parin kuusivuotias esitti Suville pelikorteilla taikatemppuja. Pataan lisättiin melkein loppuvaiheessa kesäkurpitsaa ja paprikaa. Hyvältä maistui ja loppukastiketta syötiin leivän kera. Kello oli jo lähempänä puoltayötä kun menimme nukkumaan.

28.02.2011 maanantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Nimipäiväonnittelut Pyry Onni Aleksille! Sekä onnittelut Ankulle, että onnistuu taaskin tänä vuonna jättämään väliin huomisen syntymäpäivänsä!

Herääminen 7.40. Sami sai taas toivomiaan lämpimiä leipiä aamiaiseksi. Hollantilaiset naapurit pakkasivat leirinsä ja lähtivät viemään Toyotaansa etuperän remonttiin. Sami oli jo niin hyvässä kunnossa, että hoiti tiskit. Suvi alkoi kirjoitella taas muistiin rästiin jääneitä päiviä. Hollantilaiset tulivat takaisin korjaamon kyydillä ja kertoivat auton toivon mukaan valmistuvan huomenna. He koittivat saada huonetta Youth hostellista, mutta yhtään ei ollut vapaana. Olimme jo ennen sitä tarjonneet meidän sivutelttaa heille yöpaikaksi, joten he ottivat tarjouksen vastaan. Aikovat hakea taksilla autolta patjan ja petivaatteet. Kiva, että tuli sivuteltallekin käyttöä tällä matkalla. Tänään on suunnitelmissa lähteä nyt puolilta päivin postaamaan tätä juttua nettiin ja katsomaan onko tullut vastauksia tarjouksiin. Illaksi pitää hankkia grillattavaa, mutta meinaamme laittaa tulet aiemmin, että saa ruuankin valmiiksi ennen kahdeksaa. Kävimme Yamaha pajalla nettihommissa. Yhtään vastausta ei ollut vielä tullut auton laivauksesta. Ehkäpä huomenna sitten. Lähdimme kauppaan. Ostimme muutaman ison perunan ja pieniä kesäkurpitsoja grillattavaksi. Palasimme leiriin ja luimme kirjojamme. Lounaaksi söimme leipiä, Sami juustolla ja Suvi linssikastikkeella. Ruuan jälkeen Samin kahvihammasta alkoi kolottaa, mikä on selvä parantumisen merkki. Suvi laittoi veden kiehumaan ja Sami lähti kauppaan hakemaan suklaata ja keksejä. Oli aika virittää taas leiritulet. Sami laittoi perunat folioon ja tekeytymään grilliin. Suvi teki lisäkkeeksi tonnikalamajoneesisössöä. Ensimmäinen ilta ilman sadekuuroa ja kömmimme telttoihimme hollantilaisten lähinaapureiden kanssa yhdentoista aikoihin.

27.02.2011 sunnuntai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Yö meni hyvin. Samilla ainoastaan pissareissu. Aamulla Sami toivoi pannulla paistettuja leipiä niin, että juusto sulaa. Kaksi leipää, tupla maitohappobakteeri tabletit, antibiootti ja laihaa mehua osmosalilla. Suvilla leipää ja mehua. Sami jaksoi jo käydä juttelemassa toisten kanssa ja tutkimassa miten heidän autonsa oli rakennettu. Suvi luki kirjansa loppuun, tiskaili, järjesteli puhtaat pyykit vaatelaatikoihin ja aloitti uuden kirjan. Kävimme kävelyllä lähikauppaan asti. Söimme lounasta jo kolmen maissa. Sami söi edelleen riisiä mitä höystettiin kananmunalla ja juustolla. Suvi eilistä linssikastiketta ja riisiä. Lueskelimme molemmat kirjojamme iltapäivän. Iltapalaksi söimme taas leipiä.Sami joutui päivän mittaa vielä ravaamaan vessassa, mutta produktio oli ns. paranemaan päin. Naapurit virittivät illalla grillin ja laittoivat herkullisen tuoksuista kalaa. Istuksimme kymmeneen asti nuotiolla, kunnes alkoi taas riputella vettä.

26.02.2011 lauantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Jatkoimme torkkumista pätkissä yhdeksään asti, jolloin Suvi kömpi alas lapioimaan oksennuksen pois ja laittamaan itselleen aamiaista. Yhdentoista maissa Samille viritettiin telttasänky katokseen ja hän pakotti itsensä juomaan osmosalia ja laihaa mehua. Sami aloitti myös antibioottikuurin. Suvi torkkui tuolissa ja luki kirjaa ja Sami nukkui sängyllä fleecen alla ja juoksi välillä vessassa. Iltapäivästä Samille alkoi maistua sipsit ja hän jaksoi katsoa yhden filmin. Suvi laittoi viiden jälkeen riisiä ja tomaatti-linssikastiketta itselleen. Sami söi melko kunnon annoksen riisiä. Illalla naapurit laittoivat taas meidän grilliin tulet ja paistoivat omia ruokiaan. Me istuimme seurana nuotion ympärillä, kunnes yhdeksän maissa alkoi väsyttää ja ripautella pari pisaraa vettä. Toivoimme molemmat rauhallista yötä.

25.02.2011 perjantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Taas sama herä aika 7.30. Sami kokkasi runsaan aamiaisen paistetuilla kananmunilla. Pakkasimme tavarat autoon, kävimme jättämässä 4,3 kiloa pyykkiä pesuun ja ajoimme keskustaan. Sami tiputti Suvin Standard Bank of Namibian konttorin eteen kun edellisenä päivänä nosto heidän pankkiautomaatistaan oli keskeytynyt, mutta kuitissa näkyi kuitenkin nostosumma. Taisi olla palkkapäivä tai jotain kun joka tiskille oli valtaisan pitkät jonot. Kannattaisi myydä jonotusnumerolaitteisto tähän maahan. Välillä aina joku käveli jonon eteen ja ilmeisesti oli niin tärkeä asiakas, että häntä myös palveltiin. Tunti melkein jonotusta ja sitten tiskillä helpottava tieto, että näin automaatti kuulemma tekee kaikille ulkomaisille korteille ja kuitissa olisi pitänyt lukea succesful transaction. Sami oli sillä välin saanut Yamaha pajalla internetin pelittämään meidän koneeseen ja otti ensin yhteyttä eestiläiseen ystäväämme, pystyykö hän ajamaan Jabaa Suomeen vai ei. Koska tilanne Pohjois-Afrikan maissa on mitä on tällä hetkellä, on hirmu vaikeaa ennustaa mitä tapahtuu tulevaisuudessa, niin vaihtoehdoksi jäi auton laivaaminen. Sami laittoi muutamaan laivausyhtiöön tarjouspyynnön menemään. Suvi kävi välillä pesettämässä auton ulkopuolelta. Lounasaika lähestyi ja Jan kertoi heidän tilanneen pitsoja ja hän oli menossa kotiin syömään. Me lupasimme hakea pitsat. Koska olimme itse syöneet pitsaa eilen, sami otti lasagnea ja Suvi kanapitaleivän. Menimme ruokien kanssa Anjan ja Janin kotiin ja saimme niin ihmisiltä kuin koirilta lämpimän vastaanoton. Nicokin tuli lounaalle. Lähdimme Samin kanssa Janin kanssa samaan aikaan. Ajoimme suoraa Youth Hostellin campingpaikalle. Siellä oli oikea eurooppalaisten kokoontuminen. Hollantilaisen pariskunnan lisäksi oli saksalais-ranskalainen parsikunta 6-vuotiaan pojan kanssa, saksalais-meksikolainen pariskunta, englantilais-etelä-afrikkalainen pariskunta, irlantilainen ja saksalainen reppumatkaaja. Kävimme yhdessä hollantilaisten kanssa kaupassa ostamassa kanaa grillattavaksi sekä salaattitarpeita illaksi. Nuotio viritettiin seitsemän maissa ja porukka kokoontui tulen ympärille. Kuten yleensä kanat pistettiin paistumaan liian aikaisin ja niistä tuli kuivia ja hiiltyneitä. Samin maha alkoi oireilla heti syönnin jälkeen. Syy ei voinut olla kanassa eikä salaatissa, koska Suvi tai hollantilainen pariskunta oli ihan ok. Sami ressu juoksi vessassa parin tunnin välein yöllä. Suvi mittaili huolissaan Samin verensokereita. Viiden maissa Sami avasi yhtäkkiä teltan oven ja oksensi alas. Taisi olla jonkin verran kuumettakin kun välillä palelsi.

24.02.2011 torstai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Onnea Matiaksille!

Tuntuu tuo sisäinen kello asettuneen suunnilleen 7.30 herätykseen. Mehua, leipää ja leirin pakkaus. Annoimme lähtiessämme Larsille kuusi pussia kuivamuonaa ja viiden päivän kuurin buranaa siihen kipeään polveen. Siinä jutellessamme tuli paikalle hollantilainen nainen, joka kertoi heidän matkanneen Itä-Afrikan kautta Toyota Land Cruiserilla. He olivat myös matkalla Swakopmundiin, joten sovimme tapaavamme siellä illalla. Me lähdimme matkaan 8.20. Tie oli taas hiekkatietä ja paikoin aika pahoin sateen runtelema. Ajoimme Namib Naukluft luonnonpuiston läpi ja näimme antilooppeja sekä strutseja kauniissa maisemassa. Silloin tällöin tuli vastaan auto jättäen valtavan pölypilven peräänsä. Menimme Walvis Bayn kautta ja pysähdyimme Langstrandissa leirintäalueella palauttamassa vessanavaimet, mitkä unohtuivat mukaan joulun jälkeen. Swakopissa ajoimme ensin tilaamaan pitsaa, joista kummassakin oli kanaa, mutta eri mausteet. Ei ollut kumpikaan ihan onnistunut valinta, mutta mahat täyttyi ja jäi vielä iltapalaakin. Seuraavaksi kävimme Sparissa, missä ostosten pakkaajana oleva Selma tervehti meitä ilahtuneena. Lähdimme etsimään yöpaikkaa. Emme halunneet kauaksi keskustasta, joten kaksi tietämäämme leirintäaluetta olivat siksi pois laskuista. Kävimme pyörähtämässä yhden rannalla olevan paikan pihalla ja totesimme haluavamme jotain muuta. Otimme pikkuisen Fish 2 mökin Municipal Bungalows Swakopmundista. Parkkeerasimme auton pihalle ja lähdimme moikkaamaan ihmisiä Yamaha pajalle. Jan oli jo odotellut meitä kun oli nähnyt spotin nettisivulta meidän lähestyvän Swakoppia. Jututimme hiukan kaikkia ja sovimme tapaavamme Janin oluella Kückis pubissa töiden jälkeen. Tapasimme Anjan pojan Nicon, joka oli työvuorossa Kückissa. Sami otti oluensa kanssa kananmaksaa peri-peri. Kuuden jälkeen lähdimme kävelemään yöpaikkaamme ja näimme yhden aidan yli hollantilaisen pariskunnan hiekanvärisen Toyota Land Cruiserin. Kävimme moikkaamassa ja sanoimme tulevamme samalle Youth hotellin campingpaikalle seuraavaksi yöksi. Tuuli yltyi ja tuli liian kylmä teepaidassa ja shortseissa, joten menimme katsomaan leffaa kämpille.

23.02.2011 keskiviikko, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää syntymäpäivää Heikille!

Heräsimme yöllä kolmen jälkeen siihen, että tuli hirmu kylmä. Laitoimme ikkunat kiinnin ja kaivoimme peittoa lakanan päälle. Kunhan lämpesimme nukahdimme uudelleen ja unta riitti 7.40 asti. Saimme aamutoimet aamiaisineen valmiiksi ja starttasimme auton 8.20. Ajoimme kohti Sossusvleitä soratietä pitkin. Vettä oli aiemmin tullut niin paljon, että jouduimme ylittämään viisi tien poikki menevää jokea joissa oli vettä vain parikymmentä senttiä. Maisemat olivat taas uskomattoman kauniit. Ajoimme laaksoa pitkin ja molemmin puolin oli vuoroin punaisia, mustia, ruskeita, vihreitä vuorten rinteitä. Puolen päivän maissa saavuimme Sessriemiin ja kävimme tankkaamassa autoon taaskin 5 litraa bensaa ja 64 litraa dieseliä (540 NAD). Itsellemme ostimme juusto- ja kinkkusämpylät. Siinä ulkona istuessa ja mutustellessamme leipää, kurvasi pihaan mies polkupyörän kanssa ja emme meinanneet uskoa silmiämme kun tämä kaveri oli sama hollantilainen Lars jonka tapasimme Marokossa. Istuimme hetken yhdessä ja päivitimme kuulumisia. Lars oli ajanut fillarilla aina Cameroniin asti ja ottanut sieltä lennon Sambian Lusakaan, josta oli taas jatkanut polkien. Menimme yhdessä NWR campingalueelle. Lars laittoi ruokaa ja lepäili. Suvi pesi ensin vähän pyykkiä, sitten laitoimme uikkarit päälle ja menimme uima-altaalle lueskelemaan ja välillä viilentymään. Olimme sopineet, että lähdemme Jaballa yhdessä Larsin kanssa katsomaan Sossuvlein hiekkadyynejä auringonlaskun valaisemina. Viideltä matkaan ja aivan käsittämättömän kauniita punaisia hiekkadyynejä terävine varjoineen ilmestyi eteemme. Luulimme kaikki, että ns. perillä eli ajettuamme ensin 55 kilometriä asvalttitietä ja sitten 5 kilometriä pehmeää hiekkauraa, olisi jotain vielä upeampaa, mutta meille kaikille pettymykseksi siellä oli sateen jäljiltä pari lampea ja lisää dyynejä. Suviin teki kuitenkin vaikutuksen kuivuneen saven muodostamat kuviot, joten niistä tuli otettua kuva jos toinenkin. Päätimme ajaa takaisin päin ottamaan matkalta valokuvia ennen kuin aurinko laski kokonaan. Istuimme dyyni 45:n rinteellä katselemassa kun aurinko katosi toisten dyynien taa. Kaunista! Takaisin leirissä laitoimme teltan kuntoon ja Sami antoi buranaa Larsin kipeään polveen. Söimme iltapalaksi hapankorppuja ja juustoa. Kömmimme sitten telttaan katsomaan loppuun edellisenä iltana tietokoneenakun loppumisen takia kesken jääneen leffan.

22.02.2011 tiistai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Aamulla ripotteli hetken aikaa pari pisaraa vettä. Söimme taasen leipää ja mehua aamiaiseksi. Kun teltankatto oli kuivanut, pakkasimme leirin ja lähdimme kahdeksan maissa matkaan. Matka katkesi kuitenkin melko nopeasti kun vähän ennen meitä lähtenyt matkanjärjestäjän auto Toyota Guamtun oli jäänyt tien hiekkaan kiinni. Sami ajoi penkan kautta heidän ohi ja aloitimme vinssivaijerin esiin kaivamisen. Vapautusvipu oli jumissa, joten meni ikuisuus ennen kuin vaijeri aukeni kaukosäätimellä. Siinä ajassa paikalle ajoi hätiin soitettu Fordin pick-up, mikä vetäisi Toyton köydellä irti. Meillä meni taas tovi kelatessa vaijeria takaisin. Sillä välin irrottivat vetoköyden ja Ford lähti. Ja eikös Toyota jäänyt taas seuraavaan kohtaan kiinni ja sai kytkimensä käryämään. Taas Ford takaisin hinaamaan. Me emme jääneet enää katselemaan, vaan Sami painoi taas penkan kautta ohi. Olimme tähdänneet kello 9.30 Kolmanskuppeen eli kummitus kaupungin portille. Sinne oli ajettavaa reilun sata kilometriä. Saavuimme portille kaksikymmentä vaille kymmenen, mutta portinvartija sanoi, että ehdimme vielä opastetulle kierrolle. Maksoimme pääsymaksun ja löysimme oppaan. Tämä kummitus kaupunki on siis hylätty vuonna 1959 ja on siitä lähtien ollut autio. Kaupunki perustettiin kaivoksen työntekijöille vuoden 1908 jälkeen jolloin paikalta löytyi ensimmäinen timantti. Hienot olivat palvelut aikanaan oli seuraintalo, missä oli kanttiini, ravintola, naisille ja miehille omat salongit, keilarata. Sitten oli lihakauppa, leipomo, sekatavarakauppa, jääpalakauppa ja tavaroita sekä hienoja rouvia kuljetettiin vaunuissa kiskoja pitkin 4 aasin vetäminä. Löytyi myös iso ulkouima-allas, sairaala 250 potilaspaikalla vaikka kaupungissa oli vain 500 asukasta sekä 50 lapsen koulu. Koska timanteista sai jo siihen aikaan hyvät rahat, oli johtoportaan ihmisillä varaa hankkia kaikki viimeisimmät uutuudet Euroopasta. Kaivostoiminta sillä alueella tuli kannattamattomaksi, mutta alueen omistus säilyi kaivosyhtiöllä. Vielä tänä päivänäkin on kiellettyä poimia kiviä tai hiekkaa siltä alueelta. Jos löytäisi timantin ja jäisi siitä kiinni, on rangaistuksena kuulemma 1000000 NAD eli 100000 EUR sakko tai kaksi vuotta vankeutta. Mielenkiintoinen historia. Söimme paikan kunnostetussa vanhassa ravintolassa lounasta, Samilla munakas ja Suvilla tonnikalatoast. Jatkoimme puolen päivän aikoihin Lüderitzin kaupunkiin. Ei tullut mitenkään unohtumaton ensivaikutelma, joten ajelimme hetken ympäri ja menimme kauppaan ostamaan eväitä. Kävimme vielä tankkaamassa 19 l / 166 NAD, ennen kuin suuntasimme takaisin Ausiin ja sieltä kohti Helmeringhausenia hiekkatietä pitkin. Muutamassa kohdin näkyi taas merkkejä voimakkaasta sateesta eli hiekkaa oli huuhtoutunut pois tieltä. Parissa kohtaa oli joessa vielä virtausta, joten sai ylittäessä mukavasti tuulilasiin huuhdottua. Jäimme yöksi guest farmille nimeltä Lovedala. Tilan on perustanut skotlantilainen herra Campbell vuonna 1854. Pääelinkeino oli ja on edelleen lampaiden kasvatus. Nyt on viides sukupolvi vuonna 1970 syntynyt herra Campbell vuorossa. Sami kokkasi meille tonnikalatomaattipastaa päivälliseksi. Kävimme pikku kävelyllä ja rapsutimme kuonosta farmilla pienestä asti ollutta, nyt 2-vuotiasta impalaa. Nyt on kirjoitukset paketissa ja edessä iltapesut ja uuden leffan katsominen.

21.02.2011 maanantai, Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Syntymäpäiväonnittelut Suvin 85 vuotta täyttävälle Mummulle!

Laitoimme oikein kellon soimaan kello 6.30, kun halusimme lähteä ajoissa katsomaa Fish River kanjonia. Nopea leirinpakkaus ja leipä & mehu aamiaiset. Olimme matkalla 7.15. Tunnin päästä olimme perillä kanjonin portilla ja kävimme maksamassa pääsymaksun. Tapasimme englantilaisen pariskunnan, jotka olivat lokakuusta lähtien matkanneet Itä-Afrikan kautta etelään myökin vuoden 1992 Defenderillä. Muistelimme molemmat lukeneemme heidän valmisteluistaan yhdeltä nettisivulta (alfiegoestoafrica) ennen kuin me lähdimme. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja kuulla heidän kokemuksistaan. He olivat nyt tulossa pohjoisesta ja sanoivat, että vaikka yhdessä kohdin lukee, että tie on suljettu, niin kyllä siitä pääsee. Ajoimme näköalapaikalle ja ihmettelimme hetken eteemme avautuvaa kanjonia. Ihan hienohan se oli, mutta Suviin teki suuremman vaikutuksen aakeat ja laakeat näkymät kun ajoimme eteenpäin kohti Aus:ia. Parin viikon takaiset sateet olivat todella vieneet useasta kohdin hiekkatien pinnan täysin mukanaan. Yhdessä kohdin jouduimme/ pääsimme ylittämään yhden joenuoman, missä oli 40 senttiä vettä. Suville vähän jännää, mutta ei tietysti Samille joka Uralin retkellään ylitteli isompiakin jokia. Juuri tällä suljetulla tieosuudella alkoi Jaba taas temputtaa. Aina kuitenkin sai jostain taas polttoainetta ja jatkoi matkaa. Sami veikkaa sammutussolenoidin olevan tulossa tiensä päähän. Sellaista ei ole varaosana, mutta ihmetellään sitten jos matka katkeaa kokonaan. Matkalla näimme muutaman strutsin, jotka ottivat kisaa auton kanssa. Lujaa kipittivät aina 40-50 kilometriä tunnissa. Tien varrella oli myös muutama sprinbok antilooppi ja villihevosia. Tulimme yhden jälkeen Aus:inh kylään ja kävimme ensin tankkaamassa. Sami pyysi ensin 10 l (50 NAD) bensaa ja sitten 66 l (700 NAD) dieseliä, josko bensa liuottaisi mahdollisia tukoksi polttoainelinjastossa. Sitten kävimme ravintolassa syömässä. Sami otti paikallista lihapataa ja Suvi pinaatilla täytettyjä wrappejä. Englantilainen pariskunta oli suositellut vähän matkan päässä olevaa leiripaikkaa Klein Aus Vista. Laitoimme ensin leirin pystyyn ja sitten rupesimme huoltamaan autoa. Suvi putsaili hiekkateiltä sisään tullutta pölyä ja Sami tarkisti öljyt ja vedet sekä korjasi taasen kerran nopeusmittaria (josko se nyt alkaisi taas toimia). Olemme keskellä vuorten reunustamaan aukeaa. Vaikka ulkolämpötila on lähemmäs 30 astetta, niin tuulen vireen takia varjossa on oikein mukava istuksia ja kirjoitella. Sami kaivoi juuri esille lankaa ja neulaa ja yrittää harsia kokoon retkituoli revennyttä käsinojaa. Kun kirjoittelut oli tehty, juttelimme hetken namibialaisen naisen kanssa, joka oli Lüderitzissä jossain koulutuksessa ja seurue yöpyin teltoissa. Aloitimme Departed nimisen elokuvan katsomisen, mutta päätimme välissä syödä iltapalaksi hapankorppuja ja käydä pesulla ennen kuin tuli säkkipimeää. Loppu filmin katsoimme teltassa.

20.02.2011 sunnuntai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR ja Namibia 1 € = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Heräilimme jälkeen seitsemän ja valmistauduimme aamiaiselle. Tämä Annie’s Cottage B&B on hyvin englantilaistyylisesti sisustettu, on muhkeita verhoja, paljon koriste-esineitä. Aamiaiseksi Sami otti eggs Benedict ja Suvilla tomaattiherkkusienimunakas. Tapasimme kolme Fordin autoinsinööriä, jotka ovat täällä testaamassa kuumissa olosuhteissa juuri tuotantoon tulevia uusia autoja. Heidän kollegansa ovat Suomen Rovaniemellä tekemässä toisen ääripään testejä. Ehkäpä heillä on työnkierto ja ensi vuonna pääsee toinen tiimi tänne ja toiset ovat Suomessa. Tänään suuntamme jo takaisin Namibian puolelle ja katsomaan Fish River kanjonia. Otimme kaikki irti ilmaisesta netistä ja lähdimme yöpaikasta vasta viime tipassa eli kymmeneltä. Kävimme ensiksi tankkaamassa 44 l/ 400 ZAR sekä ostamassa vettä ja eväitä. Ylitimme Etelä-Afrikan ja Namibian rajan Noordoewerin kohdalta. Rajamuodollisuuksissa ei kauaa kestänyt. Pyysimme nyt heti varmuuden vuoksi 90 päivän viisumin Namibian puolelle jos vaikka tulisi jotain ylittämättömiä viivästyksiä. Maasto oli varsin kumpuilevaa ja Jaba kävi taas melko kuumana, joten hidastimme vauhtia entisestään. Saattoi maksimissaan 36 asteen ulkolämpötilallakin olla vaikutusta. Yhden tietyömaan kohdalla, missä oli vain yksi kaista käytössä tapahtui taas samaa polttoaineensyötön loppumista kuin pari kertaa Espanjassa eli hetkeksi kulku katkesi ja sitten taas löytyi potkua. Hiukan pelottavaa jos loppuu meno kokonaan täällä aavikolla. Maisemat olivat huikaisevan kauniit kun pari viikkoa sitten täällä on satanut paljon vettä ja nyt oli aavikko vihreänä ja paikoin kukassa. Saavuimme Ai-Aisin luonnonpuistoon kolmen jälkeen. Kävimme ensin ostamassa campingpaikan ja sitten syömässä ravintolassa. Lounaslistan ollessa varsin suppea, Sami otti kinkkutoistin ja Suvi kanatoastin. Laitoimme leirin pystyy. Olimme aivan Fish Riverin vieressä ja molemmin puolin leiripaikkaa oli korkeat kalliovuoret. Vaihdoimme uikkarit ja kävimme tutustumassa paikan kuumiin lähteisiin. Ensin sisäallas, missä oli yhtä lämmintä vettä kuin kuumassa kylvyssä. Lillimme siellä kunnes tuli liian kuuma. Sitten menimme ulkoaltaalle, mutta siellä vesi oli varmasti yli 50 asteista kun alkoi polttaa ihoa heti laitettua jalan veteen. Kävimme sen sijaan vähän viilentävässä suihkussa ja luimme kirjojamme aurinkotuoleissa. Takaisin autolla korkkasimme Espanjasta asti raahatun kuohujuomapullon ja jatkoimme lueskelua. Kahdeksan maissa kömmimme telttaa katsomaan jotain alatyylin komediaa mikä paikoin jopa nauratti ja loppu oli onnellinen. Siihen oli hyvä nukahtaa.

19.02.2011 lauantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräsimme seitsemältä. Omat leipä ja mehu aamiaiset. Ajoimme kohti Springbokia. Lounasta Nando’s ketjun ravintolassa, Suvilla ¼ grillattu kana ja perunamuusia, Samilla kanahampurilainen ja perunamuusia. Etsimme ajoissa yöpaikaksi Annie’s guest housen, missä Suvi istuutui puun juurelle pöydän ääreen kirjoittamaan päivitystä aina kolmannesta helmikuuta asti. Kaunista, hiljaista.

18.02.2011 perjantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Olimme pyytäneet aamiaisen kahdeksaksi. Saimme tuoreista hedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia maustamattomalla jogurtilla, leipäkoneella tehtyä tuoretta leipää ja munakokkelia. Juttelimme toisen vieraan kanssa, joka asui Ceresissä. Olimme juuri illalla päättäneet, että emme menisi sitä kautta, mutta rouvan suosituksesta muutimme suunnitelmia. Rouvan mies oli edellisenä päivänä siirretty Kapkaupungista sairaalasta, kuntoutusosastolle Paarliin. Mies oli kaatunut kolme kuukautta sitten kiveyksellä kasvoilleen. Haavat eivät olleet lähteneet parantumaan ja selvisi, että jokin lihansyöjäbakteeri teki kasvoissa tuhojaan. Mies oli leikattu kolme kertaa ja ihmeen kautta oli selvinnyt ja nyt toipumassa. Edessä oli vielä lukuisia ihonsiirtoja, mutta hengenvaaraa ei enää ollut. Toivotimme rouvalle ja miehelleen kaikkea hyvää ja lähdimme kohtii Ceresiä. Siellä menimme ensin turisti infoon kysymään mitä nähtävää paikka tarjosi. Päätimme käydä katsomassa hautajaistoimistoa, jonka pitäjällä oli kuulemma Etelä-Afrikan suurin yksityinen leluautokokoelma. Olihan siinä auto jos toinen, ja muutama Lantikkakin. Seuraava paikka oli Ceres Togryers Museum eli hevoskärry museo. Ihan mielenkiintoista oli nähdä minkälaisilla kulkupeleillä sitä oli rannikolta lähdetty tutkimaan tuntematonta sisämaata. Samassa paikassa saimme masitella kolmea eri Ceres tuoremehuja, koska tehtaalle ei enää tehty turistivierailuja. Kävimme ostamassa eväshedelmiä yhdestä tukkumyymälästä. Ajoimme erittäin kauniin Citrus Dahl laakson läpi Vanrhysdorpiin, missä yöpaikaksi löytyi siisti Self-Catering mökki. Paikan ravintolatarjonta oli vähän heikko ja kun meillä oli nälkä jo ennen viideltä ja ainut kunnon ravintola aukeaisi vasta seitsemältä, päädyimme käymään kaupassa ostamassa purtavaa. Olimme liian laiskoja kokataksemme, joten gourmee päivällinen oli, Suville purkista kasviscurryä ja Samilla spagettia ja lihapulliatomaattikastikkeessa.

17.02.2011 torstai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräilimme 7.30. Taas ihana oli aamiainen tuoreen melonin ja keitettyjen kananmunien kera. Pakkailimme tavaramme ja halasimme lähtöhalit ennen kymmentä. Thank you Marjatta and Peter so much for your hospitality! We had lovely time together with you! Let’s keep in touch via Facebook and we are looking forward to meet you next next year in Finland! Suuntasimme ihan ensimmäiseksi huoltoasemalle tankkaamaan ja olikin aika mennä kun tankkiin mahtui 87 litraa (750 ZAR). Ensimmäinen kohde oli Wijnland auto museo Joostenbergvlaktessa. Siellä oli autoharrastaja haalinut kaikki mahdolliset vanhojen autojen raador omistukseen ja nyt niitä oli riveissä pihalla ruohon seassa. Muutama auto oli kunnostettu ja niitä vuokrattiin erilaisiin tilaisuuksiin. Ihan mielenkiintoinen, mutta melko kotikutoinen paikka kun autoista ei ollut edusmerkki tai vuosimalli tietoja. Museon vieressä oli nursery eli taimitarha, jossa kiertelimme ihastelemassa kasveja ja puutarhavarusteita. Heillä oli kahvila, missä söimme lounasta: Samille kinkkumunakas ja Suville tonnikalamajoneesi toast salaatin kera. Jatkoimme toiseen automuseoon Franschoek Motor Museum. Tämä museo oli viinitilan yhteydessä ja viimeisen päälle laitettu. Autoja oli neljässä eri rakennuksessa ja kaikki kunnostettu kauniiksi ja kiiltäviksi. Ajoimme yöksi Paarl:in kaupunkiin ja yöpaikaksi löytyi Handful of Herbs Tea Garden ja B&B. Söimme iltapalaksi leipää ja Marjatan mukaan pakkaamia nakkeja. Omistajien lähtiessä raamattupiiriin, me jäimme koirakaverien kanssa katsomaan yhdeltä BBC;n kanavalta kokkausohjelmia. Huoneemme oli tien puolella ja unta häiritsi jonkin verran vilkas liikenne viidestä lähtien.

16.02.2011 keskiviikko, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Happy Birthday Peter!

Isännällämme Peterillä oli syntymäpäivä, joten aamiainen oli jos mahdollista vielä mahtavampi. Oli paistettuja herkkusieniä ja munakokkelia. Aamiaisen jälkeen Sami lähti Peterin mukaan leipomoon hakemaan sämpylöitä ja leipää. Kymmenen aikoihin tuli kolme naapuria onnittelemaan päivänsankaria ja kohotimme yhdessä kuohumaljat ja söimme Marjatan tekemää ihanaa suklaakakkua ja meidän kaupasta ostamaa hedelmätorttua. Onnittelusoittoja tuli tasaiseen tahtiin. Peter vei meidät kaikki yhdeksi lounaalle kauniiseen vanhaan yksityiskotiin, mikä nyt oli remontoitu hotellin vastaanotoksi ja ravintolaksi. Entinen omistaja vanha rouva oli myydessään tehnyt sopimukseen erikoisehdon, että Peter ja hänen ystävänsä saavat edelleen käyttää paikan tenniskenttää kerran viikossa. Iltapäivällä joimme cappuccinot ja söimme lisää kakkua. Illalla alkoi voimakas tuuli ja oli hauska katsella maalta merta, mikä kuohusi valkoisena. Ei olisi ollut mukavaa olla laivalla siinä kelissä. Katselimme meidän matkakuvia tietokoneelta.

15.02.2011 tiistai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Kun heräsimme jälkeen seitsemän ja nousimme, meitä odotti luksusaamiainen missä oli mm. tuoreista hedelmistä tehtyä hedelmäsalaattia. Kymmenen maissa lähdimme Samin kanssa päiväksi omille teillemme ja sovimme, että me Samin kanssa laittaisimme päivällistä kuudeksi. Ensimmäinen päivän vierailukohde oli Maniac 4×4, mikä oli työpaja, jossa asennettiin puskureita, jousituksia ja erikoisvarusteita kuten vetolaatikostoja. Sieltä Sami sai osoitteen Alucab paikkaan, missä tehdään mittatilaustyönä alumiinista varustettuja kuomuja pick-upeihin. Ennen sinne menia piipahdimme yhdellä pienellä ostarilla syömässä lounaaksi calamarisalaattia ja kanaburgerin. Ihmettelimme kun pari vartijaa kulki ohi pistoolit luotiliiveissä ja pitivät kokoajan sormea liipaisimella. Ajattelimme, että joku kuuluisuus oli tulossa tai rahakuljetus, mutta taisi kuitenkin olla vain ihan ”normaalia” vartiointia. Hui! Alucabin tuotteet tekivät Samiin vaikutuksen ja hän toivoo, että joskus voisivat tehdä yhteistyötä eli vaikka varustaa uuden auton. Juuri lähteissä Sami huomasi kuusipyöräisen Nissan Patrolin, jota piti tutkia. Hän sai kuulla, että taka-akselisto ja takarunko olivat tulleet Australiasta. Suvi pääsi palkkioksi Waterfrontille kun oli kiltisti seurannut mukana Samin kiinnostuksenkohteita katsomassa. Otimme Kauia liikkeestä superfruitsmootiet, mitkä maistuivat kuin kotona itse tehty mansikka-mustikkasmootie. Kyllä ovat siis kotoisat marjat Super tavaraa. Kävelimme laitureilla ihmettelemässä ihmisiä ja muutamia käsityöliikkeitä. Samin selkä kaipasi vielä uutta käsittelyä ja menimme Craft marketille, mistä sai myös hermoratahierontaa. Sillä välin Suvi päätti taas värjäyttää kulmakarvansa. Ei jäänyt väriä ihan niin pahasti kiinni ihoon kuin viime kerralla Ghanassa, mutta aika tummathan ne aluksi ovat ennen kuin taas tottuu. Menimme kauppaan hankkimaan päivällistarpeita ja ajoimme takaisin Camps Bayhin. Laitoimme Samin kanssa illalliseksi norjalaista merilohta vihreällä pestolla kuorrutettuna, uusia perunoita, pikkuporkkanoita ja sokeriherneitä valkosipulivoilla maustettuna sekä vihersalaattia kirsikkatomaateilla ja kurkulla. Marjatta loihti jälkiruuaksi jäätelöä ja tuoretta mangoa.

14.02.2011 maanantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Hyvää ystävänpäivää!

Nautimme aamiaista paikan terassilla katsellen kaunista merimaisemaa. Seuralaisena yhdellä tuolilla istui Bubbles niminen pörröinen kissa, joka edellisenä iltana oli makoillut ilmeisesti mukavan viileässä kukkapurkissa. Samin selkää kolotti taas joten ajoimme Marjatan suosituksesta Kapkaupungin toisella puolella olevaan ostoskeskukseen Canal Walkiin, missä oli kiinalaista hermoratahierontaa. Parkkipaikalle mennessä jouduimme käyttämään Lantikan maasto-ominaisuuksia kun olivat laittaneet ilkeän katoksen minkä ali Jaba ei mahtunut. Kepeästi meni Jaba 20-senttisen betonikorokkeen yli. Itse ostoskeskus oli valtavan iso ja ehkä toiseksi hienoin tähän asti näkemistämme. Siellä oli vähän vanhanajan huvipuisto tunnelmaa eli joku sisustusarkkitehti oli saanut todella toteuttaa itseään. Sami sai heti ajan selkähierontaan ja Suvi odotteli kahvilassa cappuccino kupin kanssa. Kun selkä oli taas kunnossa, kiertelimme nyt varmasti viimeistä kertaa vaatekauppoja. Suvi löysi itselleen kaksi uutta punaista t-paitaa kun vanhat alakvat olla aika huonossa kunnossa. Samille löytyi farkkushortsit ja maastokuvioiset housut. Kierrellessä sattui kirjakaupan ikkunasta silmään seinäkalenteri, missä oli kultaisennoutajan kuvia ja tuntui mukavalta tuliaiselta Stoppeleille. Ostimme myös viemisiksi juomia ja aamiais- tai iltapalatarpeita sekä valkoisen orkidean ruukussa. Saavuimme Camps Bayhin Stoppeleille klo 16. jälkeen. Matti-koira oli kasvanut kahdessa viikossa tuplakokoiseksi ja oli nyt kymmenkiloinen leikki-ikäinen suloinen riiviö. Naskalin terävillä hampaillaan hamusi rapsuttavia käsiä suuhunsa ja sai aikaiseksi verinaarmuja. Voi sitä nuoren koiran energiaa juosta lelun perässä edestakaisin ja sitten nukahtaa sikeään uneen. Istuksimme ulkona nauttien seurasta ja kauniista näköaloista. Talon takana näkyy Table Mountain ja 180 astetta toiseen suuntaan meri. Teimme hiukan vaatehuoltoa eli pesimme pari koneellista pyykkiä. Saimme iltapalaksi lukuisia sortteja eri juustoja ja leikkeleitä leipien kera. Ennen nukkumaan menoa viilensimme itseämme uima-altaassa.

13.02.2011 sunnuntai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräsimme 7.30 ja hissuksiin pakkasimme leirin. Lähdimme ajamaan kohti Afrikan mantereen eteläisintä kärkeä Cape Agulhasia. Otimme kuvia toisistamme koordinaattiplakaatin kohdalla sekä koitimme spotilla lähettää viestejä. Jatkoimme varttia yli yhdeksän kohti Hermanusta. Siellä löysimme sattumalta ehkä intialaista alkuperää olevan kioskin, missä saimme herkulliset curry bunnyt eli pullaleivän sisällä curryä. Suvi otti kyllä linssimuhennosta ja Sami kanacurryä. Jatkoimme kohti Gordon’s Baytä. Ihan ensimmäiseksi kävimme kysymässä yöpaikkaa samasta Berg En Zee majatalosta missä yövyimme isolla sakilla aikaisemmin, mutta siellä oli täyttä. Saimme oikein huoneiston viereisestä guest housesta Le Coco. Vaihdoimme uikkarit ja laitoimme rasvaa pintaan ja suuntasimme hiekkarannalle. Suvi kölli ja luki, kun Sami uskaltautui veteen. Ikävät meduusat olivat vallanneet rannan ja Samia poltti ainakin viisi kertaa. Ei niin mukava uida. Reilun tunnin päästä lähdimme takaisin kämpille pesuille ja sitten uudestaan kävelemään ruokapaikkaa etsimään. Isojen curry bunnyjen jälkeen oli kiva vaihteeksi syödä salaattia, Suville tonnikala ja Samille feta sekä gratinoituja simpukoita ja valkosipulijuustoleipää. Kävelimme guest housemme ohi ja venesatamaan The Tavern ravintolaan nauttimaan sundowner gintonicit. Auringonlasku oli erittäin kaunis. Takaisin kämpille ja nostalgian vuoksi piti katsoa Renny Harlinin ohjaama Die Hard 2 elokuva telkkarista.

12.02.2011 lauantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräsimme aikaisin 6.30 ja söimme pikaiset mysli-jugurttiaamiaiset. Teltta kasaan ja lähtö 7.45 kohti Georgea. Saavuimme perille yhdeksän maissa. Näytteille asettajia oli yli 900, joten saimme ihastella lukuisia vanhoja autoja. Vanhimmat 1800-luvun lopulta olevia Mersuja ja uusimmat olivat 2010 vuosimallia. Suvin ehdoton suosikki oli tietysti punainen, avomallinen vuoden 1948 MG A. Samin suosikki taas oli sininen Dodgen Power Panel Wagon vuosimallia 1954. Lounaaksi söimme ilmeisesti paikallisen koulun vanhempainyhdistyksen valmistamaa ja listan mukaan nimeltään jauhelihacurryä ja riisiä, mikä ei kuitenkaan maistunut jauhelihakastiketta kummemmalle. Jälkkäriksi pannukakkuja kanelisokerilla. Jaksoimme ihmetellä autoja ja ihmisiä yhteen asti. Hieno päivä. Ajoimme Mossel Bayn läpi kohti L’Agulhasia, missä on Afrikan mantereen eteläisin kärki. Niemen maasto oli todella kuivan näköistä, mutta ilmeisesti siellä laiduntaville lampaille riitti syötävää kun olivat ihan hyvässä lihassa. Jäimme yöksi camping alueelle Struisbaai:hin aivan merenrantaan. Iltapalaksi oli varattu vain leipää, vaikka Samin olikin tehnyt mieli vähän pihviä. Joku oli kuullut Samin toiveen ja kuin ihmeen kautta naapurileiristä tuli kaksi herraa, jotka tarjosivat heidän seurueeltaan ylijääneitä lihoja ja herkkusieniä meille. Suvin maha oli jo ihan täynnä leivistä, mutta Sami söi vaikka kiukulla pihviä kun kerran tarjottiin. Menimme iltaa istuksimaan ja kahville naapurien telttakatokseen. Aamuherätys oli kuitenkin ollut aikainen, joten kiitimme ja vetäydyimme nukkumaan jo yhdeksän maissa. Aaltojen kohinassa nukutti hyvin.

11.02.2011 perjantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Lämpöiset synttärihalaukset Heinille!

Aamiaiset Road Lodgessa ja liikkeelle 8.15. Ajoimme 4×4 Mega Storeen, mikä olikin valikoimaltaan aika pieni. Sami kyseli paikan vetäjältä kuusipyöräisistä Artic Truckeista, jotka Toyota SA on rakentanut islantilaisten piirrosten mukaan sekä yhteistyössä. Kaikki pelit oli kuitenkin siirretty Etelänavalle, joten niitä ei ollut mahdollista nähdä (ainakaan tällä matkalla). Jatkoimme rantaviivaa seuraillen kohti Knysnaa. Matkalla pysähdyimme yhdessä farm cafeessa syömässä toastit salaatilla. Knysnan kaupunki vaikutti oikein viehättävältä. Sään ollessa mitä mainioin, päätimme etsiä camping paikan. Ensi kävimme kaupassa ostamassa iltapalaksi juustoja ja viiniä sekä aamiaistarpeita. Turisti-infosta kyselimme camping alueita ja suosittelivat Woodbournea, jonne suuntasimme. Näimme vastaanoton vieressä upean vuoden 1946 MG:n trailerilla, jota veti punainen avo Ford Thunderbird vuosimallia 1969. Sami kävi jututtamassa omistajia ja sai selville, että tulevana viikonloppuna olisi vanhojen autojen näyttely Georgessa. Siinä selvisi siis seuraavan päivän ohjelma. Laitoimme teltan kuntoon ja istuksimme lukemaan. Lähdimme pikku-kävelylle laguunin rantaan, missä sai infotauluista lueskella mitä suuria tutkimusmatkailijoiden laivoja oli aikanaan ohittanut saman paikan. Takaisin leirissä valmistimme iltapalan ja pimeän tultua kävimme iltapesuilla ja menimme telttaan lukemaan.

10.02.2011 torstai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Hyvää nimipäivää Elina!

Heräilimme seitsemän jälkeen ja menimme aamiaiselle kahdeksaksi. Päivän tärkein tehtävä oli löytää Internet kahvila, missä saisimme vihdoin päivitettyä rästiin jäänyttä päiväkirjaa. Pahoittelut vain tämän pään laiskottelusta uskollisia lukijoita kohtaan. Jotenkin kun rytmistä repsahti, tuntui vaikealta päästä taas vauhtiin. Lyhyet kirjoitukset päivien kohdalla ovat olleet Suvin muistiinpanoja, ettei ihan unohdu kaikki mitä olemme tehneet. Kävimme tankkaamassa autoon 83 l/ 760 ZAR. Päädyimme Port Elisabethiin Walmer Park ostariin. Ihan ensimmäiseksi menimme lounaalle Kauai nimiseen paikkaan, mistä sai terveellisiä ruokia. Sami otti nuudeleita vihreällä curryllä ja kanalla. Suvilla oli tofuwrap. Syönnin jälkeen Samin tehtäväksi jäi nettihommat ja Suvi etsi kampaajan. Nyt on taas hiukset lyhyemmät, paitsi mies-kampaajan mukaan sivuilta ja takaa piti jättää pidemmäksi, että olisi naisellisempaa tyyliä. Väri on nyt hyvin vaalean ruskea, joten heippa ainakin vähäksi aikaa monivuotinen punainen. Tämä on kuulemma ”natural look for natural girl”. Vähän nauratti! Ajoimme Port Elisabethin rantaan ja valitsimme yöpaikaksi taas Road Lodgen. Olisikohan kannattanut liittyä kanta-asiakkaaksi, niin saisi alennusta näin monesta yöpymisestä samassa ketjussa. Kaivoimme fleecet päälle kun tuuli oli niin voimakas ja lähdimme rantaan pikku-kävelylle. Kävelimme taas yhden laiturin päähän ja sitten mielenkiintoisen näköiseen Broadway viihdekeskittymään, missä oli kauppoja, ravintoloita, casino ja leffateatteri. Ainut elokuva mikä kiinnosti oli The Tourist, missä pääosassa Angelina Jolie ja Johnny Deep. Hipsimme näytäntöön sisään vähän myöhässä, mutta hyvin pääsi kärryille. Olihan se romanttista höystettynä vähän actionilla. Menimme ravintolaan illalliselle. Sami otti t-luupihvin ja Suvi sisäfilee pihvin. Ihan ok, mutta ei ole muuten yksikään pihvi vetänyt vertoja Janin Swakopmundissa paistamille!

09.02.2011 keskiviikko, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Yöllä tuuli kovaa noin tunnin verran ja Suvi näki jo sielunsa silmin viereisen joenpinnan nousevan ja vievän meidät autoineen mukanaan. Hyvinhän yö tietysti meni. Heräilimme taasen 7.30 maissa. Söimme aamiaiseksi leivät ja mehut ja pakkasimme leirin. Lähdimme matkaan 8.45. Ajoimme pääosin pientä näköalatietä kohti East Londonia. Ostimme käytetyn viskokytkimen flektiin, josko sen vaihdettua loppuisi koneen lämpeneminen. Kävimme syömässä East Londonissa Neo’s Placessa, missä Suvi sai herkullista paistettua kananrintafileetä ja salaattia ja Sami herkku hampurilaisen ranskalaisilla. Kaupunkina East London ei ollut kovin hohdokkaan näköinen ja vesisade toi todella entisen emämaan ilmaston mieleen. Lähdimme ajamaan ulos kaupungista ja päädyimme yöksi Shabanga guest lodgeen. Oli helppo tehdä valinta telttailun tai sisämajoituksen suhteen, koska vettä satoi kaatamalla. Kauniilla säällä olisi toki ollut kiva katsella paikkaa vähän tarkemmin kun pihalla käyskenteli riikinkukkoja, kurkia ja mustia joutsenia. Lintulajeja oli kuulemma yli 80.

08.02.2011 tiistai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräsimme taasen 7.30 ja söimme aamiaista. Laitoimme leirin kasaan ja hyvästelimme Jarlen & Betsyn sekä Nico. 8.50 suuntasimme kohti St. Port Johsia. Kävimme tankkaamassa 76 l/ 666 ZAR. Söimme lounaaksi yhdessä paikassa kana- ja kasvissharwat. Maasto oli edelleen melko vuoristoista, joten Jaba lämpeni taas. Samin viritykset flektiin eivät olleet pitäneet, joten vaihtoehdoksi jäi vain pysähtyä viilentämään autoa ja lisäämään hiukan vettä sekä öljyä. Päädyimme yöksi Port St. Johsissa Cremorne holiday resortin camping alueelle Umzimvubu joen rannalle. Ympärillä oli molemmin puolin myös hienot kallioseinämät. Ruohikolla tepasteli hanhiperhe kahdentoista poikasen kera. Suvi jatkoi kirjoittamista jonkin aikaa ja sitten menimme paikan ravintolaan syömään iltapalaksi kana- ja juustokananmunahamppikset.

07.02.2011 maanantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräilimme 7.30 ja teimme retkiaamiaiset eli leipää ja mehua. Suvi ryhtyi vihdoin kirjoittamaan muistiin rästiin jääneitä päiviä ja aikaa hurahti monta tuntia. Sami puuhasteli samalla auton tuulettimen kanssa. Koitti mm. sulalla tinalla saada flektin viskoa pysymään paikoillaan. Kaasupolttimen kanssa saikin aikaan tinankiehumisen ja roiskimisen ympäriinsä, mutta onneksi vain pöytäliinaan ja tuoliin eikä silmiin tai iholle. Puolilta päivin menimme uima-altaalle virkistäytymään ja kun laiskotti niin tilasimme pitsaa lounaaksi: Suvilla pekoni, pinaatti, fetajuusto ja Samilla carnival eli makkaraa, pekonia ja kinkkua. Oli muuten parhaat pitsat tähän mennessä, ja kai sitä pitää ollakin kun paikan nimi oli Pizza Perfect. Suvi jatkoi vielä iltapäivällä kirjoittamista. Iltaa vietettiin tänä iltana meidän leirissä taasen Jarlen kanssa sekä paikan talkkarin Nicon kanssa. Nico oli vähän vanhempi herra, jolla oli hauskoja juttuja.

06.02.2011 sunnuntai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Nimipäivä onnea Tiioille!

Heräsimme 6.30. Kävimme aamiaisella ja menimme takaisin huoneeseen uutisia katsomaan. Lähdimme kohti Durbania 8.30. Huomasimme, että Jaban nopeusmittari oli lopettanut toimintansa. Onneksi nopeuden näki myös navigaattorista, joten ei kiirettä korjata. Ajoimme merenrantaan ja pysäköimme auton. Kävimme kävelemässä ensin pitkän laiturin päähän ja sitten kävelykatua pitkin. Ostimme pehmikset ja ne syötyämme kävimme kastelemassa varpaat Intian valtamereen. Menimme takaisin autolle ja ajoimme rantatietä pitkin Samin syntymäsairaalan ohi, jota kävimme myös katsomassa 18 vuotta sitten. Siihen aikaan kun Sami syntyi oli sairaala ollut yksityinen, mutta jo 18 vuotta sitten kuten nytkin se oli julkinen sairaala. Jatkoimme ulos kaupungista. Pysähdyimme yhdessä Pick’n Pay complexissa lihakaupassa kun olimme koko Etelä-Afrikassa olon ajan aina muistaessamme etsineet Puolan ystävillemme biltong (kuivaliha) maustetta useasta liikkeestä. Erikseen kysymällä saimme ostettua tiskin alta vähimmäismäärän eli 1 kg. Siitä riittää maustetta toivottavasti vähäksi aikaa. Päädyimme läheiselle Villa Spa camping alueelle tai kuten vähän hienommin sanotaan niin se oli holiday resort. Paistoimme ruuaksi ohuet pihvit, vihreitä papuja, herkkusieniä ja maissia valkosipulivoissa. Kävimme kävelemässä rannalla ja Sami uskaltautui aaltoihin kastautumaan vaikka vesi tuntui kylmältä. Tapasimme norjalaisen Jarlen ja hänen Lantikkansa Betsyn. Jarle oli ollut töissä Etelä-Afrikassa ja teettänyt 110 Lantikkaan alumiinista asuntokopin. Autoa oli sekä pidennetty että korotettu 40 cm. Hän oli ajanut vuosien 2006-2008 aikana Afrikan mantereen itäkautta ylös ja länsikautta alas. Sitten taas alkuvuodesta 2009 itäkautta ylös aina Norjaan asti. Siellä hän oli töissä vajaan vuoden ja Betsy seisomassa kun sillä ei saanut ajaa ilman, että olisi rekisteröinyt ja maksanut verot. Lähtiessään Norjasta heppu oli myynyt asuntonsa ja ajanut autolla takaisin Etelä-Afrikkaan. Näistä matkoista tai lähinnä autosta hän oli kirjoittamassa kirjaa. Tarinoimme ilta yhteentoista Jarlen kanssa.

05.02.2011 lauantai, Swazimaa 1 € = 9,2 SWE ja Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Ai, jai, tänä vuonna jäi Runebergin tortut syömättä. Pitää korvata tilanne maistelemalla lisää paikallisia leivonnaisia.

Heräsimme ennen seitsemää ja menimme aamiaiselle. Sää oli niin lämmin, että söimme terassilla. Lähdimme matkaan jo kahdeksalta. Ajoimme Guava gallerian ohi, mutta se ei auennut ennen yhdeksää, joten päätimme jatkaa matkaa. Pysähdyimme Gone Rural liikkeessä ajatuksena ostaa lisää samanlaisia ruohotabletteja kuin olimme ostaneet kaksi edellisenä päivänä. Saimme niitä kuitenkin vain kolme ja pitkän pähkinnän jälkeen ostimme viisi viininpunaista lisäksi, jotta olisi tabletit useammallekin ruokavieraalle. Ylitimme Swasimaan ja Etelä-Afrikan rajan Sicunusan kohdalta. Nyt ei kukaan edes kysellyt onko jerry-kannussa dieseliä ehkä siksi, että olimme sen muistaneet tyhjentää varatankkiin. Paulpietersburgissa tankkasimme autoon 85 l/ 685 ZAR. Ajelimme kohti Vryhedia scenic routea pitkin. Päädyimme Richards Bayhin Road Lodge hotelliin, josta varasimme yöpaikan. Kävimme kauppakeskuksessa apteekissa hankkimassa yhden pikainsuliinin lisää, jotta Sami saisi verrattua olisiko uudessa erässä enemmän tehoa kuin varastossa olevissa. Pitkän neuvottelun jälkeen apteekinhenkilö suostui myymään yhden Novorapidin. Kävimme syömässä St’Elmosissa. Alkuun kananmaksaa peri-perikastikkeessa, mitä Suvikin suostui yllätyksekseen maistamaan. Pääruuaksi Samilla pinaatti-ricottajuusto täytteisiä canneloneja ja Suvilla bolognese spagetti. Illan jo pimetessä menimme hotellille telkkari toljottamaan.

04.02.2011 perjantai, Swazimaa 1 € = 9,2 SWE (Swasimaan lilangeni)

Aamiaisnoutopöytä oli taas notkollaan herkkuja. Sami tilasi keittiöstä tomaatti-juustomunakkaan ja sillä yhdellä annoksella olisi ruokkinut vaikka viiden hengen perheen, niin iso kun oli. Varasimme jo aamusta seuraavan yön samassa Mantenga Lodgessa. Lähdimme ajelemaan takaisin rajalle päin ohi pääkaupungin Mbabanen, kun siinä matkan varrella jäi näkemättä Ngwenya lasitehdas. Samassa paikassa oli myös muita liikkeitä, jotka kiersimme ensin. Suvi osti punaisista marulan siemenistä ja jostain ruskeista siemenistä tehdyt helmet huimaan hintaan 4 SWE. Sitten kävimme puodissa, missä tehtiin käsin suklaata ja hankimme vähän maistiaisia. Ostimme myös kaksi värjätystä ruohosta tehtyä tablettia Gone Rural nimisestä paikallisia naisia työllistävästä liikkeestä. Paljon oli mielenkiintoista ja kaunista tehty kierrätysmateriaaleista. Itse lasityöt eivät niin hirveästi säväyttäneet eikä niitä oikein olisi voinut ostaakaan kun Suomeen ehjänä saaminen olisi ollut aika haastavaa. Oli kuitenkin mielenkiintoista seurailla hetken aikaa miten sulasta lasista muotoutui taitavissa käsissä tiimityönä viinilaseja tai kannuja. Ajoimme takaisin Ezulwini laakson suuntaan. Maisemista voi sanoa, että huomaa Swasimaan saavan tarpeeksi sadetta kun kasvillisuus on niin rehevää. Maasto on melko vuoristoista ja korkealta aukeaa aina kaunis näköala laaksoon. Seuraava paikka oli Swasi Candles Craft Centre, missä valmistettiin erilaisia värikkäitä kynttilöitä. Niin kauniita ne olivat ettei niitä kuitenkaan raaskisi ikinä polttaa ja taaskin olisi Suomeen tuonnissa ongelmia kun autossa on liian lämmintä ja kynttilät sulaisivat. Ostimme kuitenkin puisen piipun yhdelle sponsoreistamme eli piippuja keräilevälle Kauklahden Pappa Pizzan omistajalle. Nautimme lounaaksi kahvilassa tonnikalamajoneesi leivän ja kreikkalaisen salaatin. Paluumatkalla kävimme Baobab Batik:in pajalla ja saimme esittelyn miten valkoisista kankaista tulee lukuisien työvaiheiden jälkeen kauniita pöytäliinoja tai seinavaatteita. Ihastuimme molemmat yksinkertaiseen punaisella painettuun baobab-puun kuvaan ja jätimme tarjouspyynnön siitä, mitä maksaisi ison pöytäliinan teettäminen juuri sillä kuvalla. Viimeinen ostospaikka on Mantenga Craft, mistä olimme jo edellisenä päivänä infosta käyneet kyselemässä Guava gallerian sijaintia. Siellä oli yksi Tuiren ja Johnin tyttären African Fantacy liike, minkä suurin myyntiartikkeli on mustavalkopohjaiset piirrokset joita voi värittää itse. Meillä on vieläkin kotona jääkaappimagneetit 18 vuoden takaiselta matkalta missä on kaksi Afrikan villiä kissaa. Menimme takaisin kämpille ja istuksimaan terassille kahvien kera. Terassilta on huimaavan kaunis näköala läheiselle vuorelle. Lepäilimme hetken uima-altaalla lueskellen. Kun taivas taas vetäytyi pilveen menimme huoneeseen ja katsoimme tietokoneelta leffaa nimeltä Zodiak. Illaksi alkoi taas kaatosade ja päätimme mennä lodgen ravintolaan syömään. Samin sokeriarvot tuntuivat kokoajan pysyvän vähän turhan korkealla ja aloimme epäillä olisivatko insuliinit alkaneet menettää tehoaan oltuaan melkein kaksi viikkoa pois jääkaapista ja välillä vähän liian kuumassa. Päätimme seurata tilannetta ja koittaa myös vähentää hiilihydraatteja ruuassa, joten päivälliseksi söimme paistettua kalaa salaatilla.

03.02.2011 torstai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR ja Swazimaa 1 € = 9,2 SWE (Swasimaan lilangeni)

Seuraavan aamuna olimme ihan lauantai tunnelmissa ja otimme aamiaisella normaaliin tapaan Lariam tabletit. Tavallaan hyvä, että ajantajun katoaa, mutta kai sitä jotenkin päivissä pitäisi pysyä kartalla. No nyt jatkossa otamme Lariamia torstaisin seuraavan neljän viikon ajan. Kestäkää maksat vielä sen verran! 8.35 lähdimme kohti Swasimaata. Laitoimme tekstiviestiä suomalaiselle Jorma Tuloselle, jonka numeron olimme saaneet Janilta Namibiasta. Emme valitettavasti kuulleet hänestä mitään, joten tapaaminen jäi väliin. Maasto muuttui erittäin kumpuilevaksi ja Jaba ressuun sai laittaa jopa kakkosvaihdetta silmään ettei hyytynyt täysin ylämäissä. 30 kilometriä ennen rajaa Jaban lämmöt nousivat lähelle punaista. Pysähdyimme jäähdyttelemään ja Sami viritti samalla tuulettimen propelliin narua niin, että se pyörisi kokoajan eikä vain silloin kun moottorin jäähdytysneste lämpenee. Samalla lisättiin kaksi litraa öljyä koneeseen ja puolisen litraa vettä jäähdytysjärjestelmään. Rajan ylitys Oshoekin kohdalta meni varsin sujuvasti. Etelä-Afrikan puolella täytettiin maastopoistumislipuke ja leimat passiin. Swasimaan puolella vain skannattiin passit ja laitettiin leimat ja sillä selvä. Ajoimme suoraa Ezulwini Valleyhin ja selvitimme ensin missä 18 vuotta sitten tapaamamme Tuire Linnovi-Thacher ja John Thacher nykyään asuvat. Tämä pariskunta on tehnyt Suvin vihkisormuksen 14 vuotta sitten. Tiesimme heidän pitävän paikkaa minkä nimi on Guava galleria. Löysimme gallerian, mutta saimme kuulla isäntäparin olevan poissa maasta ja palaavan vasta lauantaiksi. Jätimme viestin, että olimme käyneet ja puhelinnumeron mistä meidät halutessa voisi tavoittaa. Söimme samassa paikassa lounasta, Suvilla kasvis currya ja Samilla Temptation from Finland eli kotoisaa pyttipannua. Menimme yöksi Janin meille suosittelemaan Mantenga Lodgeen. Hetken aikaa ehdimme nauttia uima-altaalla istuskelusta ja apinoiden katselemisesta ennen kuin taivas meni pilveen. Vetäydyimme huoneeseen tutkimaa mitä haluaisimme nähdä seuraavana päivänä ja katselemaan telkkari sängyssä loikoen. Voi olla, että menee kotona hetki totutella pois täällä oppimista huonoista tavoista kuten sängyssä herkkujen syöminen ja telkkarin töllöttäminen. Illalla alkoi kova sadekuuro ja olimme erittäin tyytyväisiä kuivaan sisämajoitukseemme telttailun sijaan.

　

02.02.2011 keskiviikko, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Nukuimme kahdeksaan ja menimme aamiaiselle. Järjestimme lisähintaan kyydin guest houselta LMC:hen hakemaan Jabaa. Jakolaatikko oli täysin korjattu, jäähdytysjärjestelmän kennosto oli kiinnitetty kunnolla käytetyllä kehikolla, akselien rasvanivat oli rasvattu ja vaihdettu iskunvaimentimet eteen. Laskua tehdylle remontille oli reilun 800 euroa, mutta Samin mukaan se oli silti edullinen. Viime hetken korjauksena vaihdettiin vielä takaoven lukko kaupanpäälle. Lähdimme yhdentoista maissa kohti Witbankiä. Kävimme ensin tankkaamassa 82 l/ 816 ZAR. Olimme ajatelleet ottavamme huoneen samasta Stay Easy hotellista ostarin vieressä missä olimme kaikki yhdessä, mutta siellä oli kaikki huoneet täynnä. Ajoimme Jaban ostarin parkkipaikalle ja päätimme mennä syömään. Suvi otti sushia ja Sami solea katkarapukastikkeella ja ranskalaisilla. Suvi päätti käydä vielä katsomassa kesä-alen viimeisiä rippeitä kun Sami selvitteli matkatoimistosta toista majapaikkaa ja kävi vaihtamassa euroja randeiksi. Ilmeisesti alueella oli jotkin messut kun kaikki hotellit tuntuivat olevan täynnä. Saimme yöpaikan Guesthouse Witbank Fountainista. Koska ilta oli kuitenkin vielä nuori, ajoimme takaisin ostarille leffaan katsomaan Burlesque:n missä oli Cher ja Christina Aquillera pääosassa. Kaunista laulua, tanssia, vaatteita ja ihmisiä, jota katsoessa tuli hyvä mieli. Takaisin guesthousella laitoimme vaahtokylvyn valumaan ja rentouduimme ammeessa ennen nukkumaan menoa.

　

01.02.2011 tiistai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Riitalle nimipäiväonnittelut!

Viimeiselle yhteiselle päivälle olimme tilanneet päiväretken Sowetoon ja Johannesburgin keskustaan. Saimme oppaaksi ja kuljettajaksi Colen Kgasu:n, joka itse oli syntynyt ja kasvanut Sowetossa. Meitä kierrätettiin kesän 2010 mm-jalkapallokisoja varten rakennettua stadionia katsomaan. Oli vaikuttava apartheid-museo, minkä näyttelyssä kerrottiin ANC puolueen syntyvaiheista ja apartheidin päättymisestä. Näimme ulkopuolta talon, missä Nelson ja Winnie Mandela asuivat yhdessä, sekä Winnie Mandelan nykyisen talon. Kävimme syömässä yhdessä paikallisessa ravintolassa, missä oli herkullinen pataruokiin perustuva noutopöytä. Meitä viihdytti kitaraa soittava mies ja kauniilla tummalla äänellä laulava nainen. Olimme takaisin guest housessa kahden maissa ja oli taas aikaa ottaa päivätorkkuja. Lähdimme kaikki yhdessä lentokentälle ja halailimme haikeina Suomeen palaavat Suvin vanhemmat ja veljen. Kävimme Samin kanssa haukkaamassa hodarit yhdeltä kiskalta ennen kuin soitimme noutoa takaisin samalle guest houselle. Tuntui vähän tyhjältä kun hektinen pari viikkoa läheisten kanssa oli takana ja olimme taas kahden. Todella ihana, että vanhempamme ja Suvin veli tulivat meitä katsomaan ja kokemaan pienen pätkän millaista elämää me olemme täällä viettäneet. Tästä jäi mukavia muistoja mitä muistella yhdessä.

31.01.2011 maanantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Jee, jee, jee, Linsku on nyt seitsemän vee! Isot synttärionnitteluhasipulit Linnealle!

Hotellissa oli tarjolla maittava aamiainen tuoreine hedelmineen. Vielä oli osalla ostohaluja, joten hetki pyörittiin ostarilla ennen kuin hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Johannesburgia. Kävimme kyselemässä yöpaikkaa parista ihan lentokentän vieressä olevasta hotellista, mutta hinta-laatusuhteeltaan alkoi houkuttaa Dove’s Nest guest house, missä olimme yön tultuamme Zimbabwesta. Kun kyselimme guest housesta ruokapaikkaa, saimme vinkin ajaa Hihgweld ostarille. Kun kerta Samin vanhemmat olivat lähdössä, he saivat valita ruokapaikan. Taisi Samin äiti olla hän, joka teki päätöksen verestää vanhoja 1970-luvun muistoja Etelä-Afrikassa asumisen ajalta ja ehdotti, että menemme Kentacky Fried Chickeniin. Niin hillittömän isoja olivat taas annokset, että pakkasimme melkein puolet ja veimme autoa vahtiville miehille syötäväksi. Eipä mennyt ruokaa hukkaan. Hetki vielä kaupoissa kiertelyä ja sitten päiväpönyköille majapaikkaan. Ajoimme koko sakki lentokentälle ja palautimme vuokra-auton. Halailimme ja saatoimme Espanjaan lähtevät Samin vanhemmat turvatarkastukseen asti. Saimme guest housesta kyydin takaisin ja menimme vähän haikeina istumaan iltaa yhteen huoneista. Otimme Skypellä yhteyden Suvin veljentytöille kun vanhimmalla neidillä oli ollut syntymäpäivä. Ihana oli nähdä videon kautta pikku-pöpsejä. Sitten olikin aika mennä pesuille ja nukkumaan.

30.01.2011 sunnuntai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Seuraavana aamuna nukuimme melko pitkään ja menimme taas nauttimaan runsaasta aamiaistarjonnasta. Saimme paikan vetäjältä vinkin ajaa takaisinpäin pienempää maisematietä. Ja hulppeita olivatkin maisemat. Vuorten rinteillä oli eukalyptus ja havupuiden lisäksi banaaniviljelmiä. Teimme päätöksen ajaa Witbankin Ridge Malliin kun muutamat vaatekappaleet olivat jääneet vielä houkuttamaan. Saimme yöpaikan Stay Easy hotellista, mikä oli aivan ostoskeskuksen vieressä. Viimeisen yhteisen illan iloksi menimme hohtokeilailemaan, mikä kokemuksen oli uusi ainakin Samin äidille. Olimme kaikki yllättävän hyviä ja jokainen sai täyskaadon ainakin kerran. Illallisravintolan kohdalla meillä oli vähän huonompaa tuuria, kun ostarin ruokapaikat menivät kahdeksalta kiinni ja casinon hienoon ravintolaan meitä ei otettu sisälle kun miehillä olisi pitänyt olla umpikengät sandaalien sijaan. Saimme purtavaa kuitenkin yhdestä kahvilasta: 1 juustotomaattileipä, 1 Cuban clubleipä, 1 pihvi, 1 grillikyljet, 1 valkosipulietanat, 1 kanakebab. Otimme vielä drinkit hotellin baarissa ennen nukkumaanmenoa.

　

29.01.2011 lauantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Herätys seuraavana aamuna oli aikaisin jälkeen viiden. Aamiaispöytä oli vähintään yhtä runsas kuin illallispöytäkin. Suvin veli laski, että erilaisia jogurttivaihtoehtoja oli viisi. Aika ankeaa siis. Suvi aloitti päivänsä vatsalääkkeellä Imodiumilla ja söi vain paahtoleipää ja teetä. Se vasta ankeaa. Muiden vatsat olivat ok. Taasen lastauduimme safari-Lantikan kyytiin ja nyt oppaana oli nyt tummempi paikallinen kaveri Richard. Ruoho Krugerin puistossa oli sadekauden takia yli metrinen, joten oli onni, että istuimme korkeammalla kuin tavallisessa Lantikassa. Ensimmäiseksi näimme kirahveja ja yhdellä oli melko nuori poikanen. Erilaisia antilooppeja näkyi melko paljon. Tien varresta löytyi köllimästä hyeena perhe. Yhdeksän maissa pysähdyimme kahvi- ja vessatauolle yhdelle levähdyspaikalle. Söimme aiemmin ostamiamme avokadoja ja passionhedelmiä. Paitsi Suvi höri teetä sokerilla. Ennen lounasta löysimme ison norsulauman, missä oli myös poikasia. Yksi norsuista antoi kunnon näytöksen vesilammikossa ja töräytteli kärsällään sekä ruiskutti vettä ympäriinsä. Lounaspaikka oli erään joen varressa ja tarjolla oli makaroni- ja perunasalaattia sekä grillattua kanaa. Jälkiruuaksi hedelmäsalaattia. Iltapäivän kohokohtia oli muutaman gnu-antiloopin näkeminen ja Suvin ihan sattumalta bongaamien sarvikuonojen. Näimme emon ja poikasen. Kun auto pysäytettiin ja odottelimme hetken, saimme parhaat valokuvat kun elikot ylittivät tien aivan editsemme. Siinä oli upea päätös päivän safarille. Neljä viidestä isosta ei ollut yhtään paha tulos puolentoista päivän aikana. Ainoastaan leopardi jäi näkemättä ja siinä heinikossa se olisi ollut todella tuurin peliä. Takaisin kämpillä Suvi paineli telttaan nukkumaan muiden mennessä uima-altaalle. Illalliselle Suvikin vääntäytyi mukaan, mutta jatkoi riisilinjalla. Muut epäilivät, että Suvi oli kuumeinen, mutta itse hän tunsi itsensä viluiseksi vain, koska päivä oli ollut pilvinen ja avo-Lantikalla ajaessa oli käynyt melkoinen viima. Ei kun potilas aikaisin petiin ja muut jatkamaan illanviettoa.

28.01.2011 perjantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Kallelle iloista nimipäivää!

Aamulla nautimme noutopöytä aamiaisen ja laittaiduimme matkaan kohti Krugerin luonnonpuistoa. Sami ohjasti autoa ja ensimmäinen pysähdys oli Witbankissä Ridge ostoskeskuksessa. Suvi oli jo aamusta tuntenut mahansa hiukan epästabiiliksi ja epäili saaneensa jonkin pöpön Zimbabwen lentokentän burgerista. Osa seurueesta tyytyi nauttimaan kahvejaan ja osa kävi nopeasti joko pölläyttämässä vähän henkareita tai ostamassa eväitä Pick’n Paystä. Matkalla ihastelimme viljavia vainioita, missä oli silmän kantamattomiin mm. maissiviljelmiä. Jatkoimme Neslpruitin kaupunkiin, missä yleisöäänestyksen tuloksena lounaspaikkana voitti McDonalds. Muiden burgerit olivat maistuneet kuin koko Suomessa, mutta Suvin kanasalaatissa oli multaa enemmän kuin säädökset sallii. Matka jatkui ja Samin äiti laittoi tekstiviestejä meidän Land Rover Mega Centeristä saamalle kontaktille. Saimme sieltä tarjouksen, mikä sisälsi yöpymiset luksus-teltoissa, iltasafarin, illallisen, aamiaisen, koko päivä safarin, lounaan, päivällisen ja taasen aamiaisen. Tarjous kuulosti lupaavalta, joten päätimme käydä katsastamassa paikan ennen lopullisen päätöksen tekoa. Maisema muuttui vuoristoisemmaksi ja metsäiseksi. Suvin isän ihmetykseksi oli hehtaari tolkulla avohakkuu aukeita ja sitten saman ikäistä istutettua puuta. Saavuimme Numbi portille ja Nkambeni lodgelle ohjaavat viitat alkoivat heti siitä. Matkalla lodgelle alkoi Suvin äiti saada vatsakramppeja, joten Suvi ei ollut ainut joka oli saanut oireita niistä Zimbabwen burgereista. Paikka osoittautui oikein miellyttäväksi ja teimme nopean päätöksen jäädä sinne. Majoittauduimme pikapikaa ja valmistauduimme iltasafarille. Kello viisi hyppäsimme 130 tuumaisen safari Lantikan kyytiin ja saimme oppaaksemme heti David Attenburgista seuraavan luonto-oppaan englantilaisen Chrisin. Saimme mielenkiintoisen kertomuksen jokaisesta pikku-mangustista tai sarvikuonouroksen vessasta. Yhtäkkiä edessämme tiellä oli iso uros norsu. Opas pysäytti auton ja kehoitti meitä olemaan hiljaa. Norsu tuhisi ja käveli tietä pitkin auton ohi. Meidän takana olleen pikku-auton kuljettaja pelästyi ja lähti kaasuttelemaan meitä kohti. Siitä norsukin pelästyi ja uhitteli heidän autolleen, mutta jatkoi sitten matkaansa. Oli melko jännittävä hetki. Suvin veli sai tallentua tilanteesta hyvän videon pätkän. Opas kertoi, että uros oli kiimassa eikä kyennyt olemaan virtsaamatta jatkuvasti kävellessään. Se oli etsimässä kiimassa olevaa naarasta lemmenhetket mielessä. Se oli ensimmäinen ns. isosta viidestä, joita turistit koittavat bongata safareillaan. Tuurilla näimme seuraavaksi leijonanaaraan poikasineen yhden jyrkänteen harjalla. Suvin veljelle toinen isosta viidestä. Erittäin mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että pysähdyimme juuri lähelle leijonia ja lähdimme jalan katsomaan auringonlaskua sekä nauttimaan virvokkeita. Sami ressulla alkoi nyt taas vuorostaan vatsaa kiertää ja hän pääsi kiväärisaattueessa helpottamaan oloaan läheiseen pusikkoon. 3/7 siis mahatauti tilanne. Pilvisen sään takia emme nähneet täyttä auringonlaskua, mutta näköalapaikka luonnonpuistoon oli kuitenkin upea. Kolmas elikko suuresta viidestä näkyi yhdellä vuoren rinteellä eli kolme vesipuhvelia. Kun lastauduimme takaisin autoon ja lähdimme ajamaan, olimme niin onnekkaita, että leijonaemo poikasineen oli tullut tielle köllimään. Emolla oli kolme noin kuuden kuukauden ikäistä poikasta sekä yksi noin vuotinen. Siinä me ihailimme autosta poikasten kisailua. Alkoi jo hämärtää ja näimme mm. vilauksen piikkisiasta ja useita eri lintuja. Hienon safari ensikosketuksen jälkeen saavuimme takaisin majapaikkaan kahdeksan maissa, ja pääsimme pökerryttävän runsaan illallisnoutopöydän ääreen. Kaikki muut nauttivat täysin siemauksin erilaisista salaateista, pääruuista ja jälkiruuista paitsi Suvi, joka tyytyi vatsansa takia riisipainotteiseen illalliseen. Vanhemmat jatkoivat illanistumista vielä teltoillaan, varhaiskeski-ikäisen nuorison painuessa peteihinsä.

　

27.01.2011 torstai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Viimeinen päivä Zimbabwessa. Samilta ja Suvin veljeltä kun oli jäänyt Victorian putoukset katsomatta koskimelontaretken takia ottivat he aamulla taksin putouksille. Muu sakki jäi maksamaan laskua ja pakkailemaan tavaroita. Olimme tilanneet kuljetuksen lentokentälle kello yhdeksitoista. Kävimme ensin hakemassa pojat, jotka olivat viisaasti katselleet putouksia uikkarit päällä ja vaihtovaatteet kassissa. Saapuessamme lentokentälle satoi. Jonottelimme hetken lähtöselvitykseen kun British Airwaysin tiski ei ollut vielä auki. Pääsimme lähtöaulaan ja majoittauduimme lukemaan kirjojamme ja lehtiämme penkeille. Kello läheni puolta yhtä eikä konetta kuulunut. Herra kävi ilmoittamassa, että koska Livingstonessa mikä on kaupunki Sambian puolella sekä Victoria Fallsin kaupungissa sataa niin paljon ja pilvet ovat alhaalla eikä kentällä ole automaattista lennonjohtojärjestelmää, niin koneen täytyi odottaa sään selkenemistä ennen kuine voisi yrittää laskeutumista Victoria Fallsin kentälle. Odottelimme lisää. Alkoi tulla huiko ja kävimme tilaamassa burgereita ja juomia. Hampurilaissämpylät oli korvattu paahtoleivillä, koska kysyntä oli varmasti ylittänyt normaali tilauskannan. Sitten ilmoitettiin South African Airlinesin lennolle menijöille, että heille tarjottaisiin ilmaiseksi tarkastuskorttia vastaan juotavaa ja sipsejä. Hetken päästä ilmoitettiin meille British Airwaysin asiakkaille, että meidän lento oli kokonaan peruttu, mutta ei hätää, kaikki mahtuisivat South African Airlinesin lennolle. Näin mekin saimme uusia tarkastuskortteja vastaan juotavaa. Kone saapui ennen neljää ja meni hetki kun sitä hiukan siivottiin. Olimme perillä Johannesburgissa seitsemän maissa ja menimme lunastamaan tilattua Hyundai vuokra-autoa. Koska ulkona alkoi jo hämärtää teimme muutoksen alkuperäiseen suunnitelmaan minkä mukaan meidän piti ajaa 132 kilometrin päähän olevaan Witbankiin yöksi. Etsimme navigaattorista yöpaikkoja lentokentän läheltä. Muutamassa kävimme kyselemässä hintaa ja saimme vinkin lähistöllä olevasta Dove’s Nest guest housesta. Meille tuli neljä rauhallista huonetta, joista yhteen kokoonnuimme hetkeksi viettämään iltaa ennen nukkumaan menoa.

　

26.01.2011 keskiviikko, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

　

Keskiviikko aamuna oli perhosia vatsassa Suvin huimapää veljen lisäksi myös pelkillä katsojilla. Aamiainen mihin sai taas tilata kananmunat haluamallaan tavalla valmistettuna upposivat kuitenkin kaikkien suihin. Olimme tilanneet koko sakille kuljetuksen katsomaan rohkelikko veljen hyppyjä. Ensimmäisenä oli vuorossa ilmeisesti fox -fly, missä valjaat päällä kiidetään vaijerin varassa kuin Supermies lentäen. Suvia ja Suvin äitiä vähän itkettikin kun jännittivät meneekö kaikki hyvin. Tosi hurjalta näytti kun toinen kiitää kanjonin poikki ja alhaalla virtaa kuohuva joki. Hinasivat Supermiehen takaisin sähkövinssillä. Aika kovasti oli kuulemma valjaat puristaneet reisiä lentäessä. Seuraavaksi oli vuorossa zip-line, eli siinä oltiin valjaiden varassa istuma asennossa ja hurautettiin kahden vaijerin välissä taasen kanjonin yli. Nyt lähti toinen mies perään hakemaan hyppääjää takaisin. Hinaus tehtiin taasen vinssillä. Kolmas hyppy eli gorge swing oli yleisön mielestä näistä hirvittävin. Köysi laitettiin kiinni valjaiden selkäpuolelle. Sitten hyppääjän käskettiin ristiä käsivarret rinnan päälle ja laittaa leuka kiinni kaulaan. Piti vielä hivuttautua kaltevalle lähtörampille niin, että kantapäät olivat reunan yli. Avustaja piti köydestä kiinni ja sitten yhtäkkiä päästi irti. Veli katosi näkyvistä jyrkänteen reunan taakse ja Suvin äiti pelästyi ihan hirvittävästi. Hypyssä oli 70 metriä vapaa pudotusta ja sitten keinumista päälle. Ihan varmasti kaikki oli turvallista tehdä ja sadat ellei tuhannet hyppäävät siellä joka vuosi, mutta kyllä se silti näytti hirvittävältä kun hyppääjänä oli läheinen ihminen. Nytkin veli hinattiin ylös sähkövinssillä, mutta sai itsekin harrastaa vähän kalliokiipeilyä. Halasimme kaikki helpottuneina henkiin jäänyttä rohkeaa isoveljeä. Viimeinen koitos oli vielä edessä ja meidät kyydittiin Victoria putouksen lähelle Zimbabwen ja Sambian erottavalle sillalle. Pääsimme siis samalla reissulla melkein Sambiankin puolelle. Benji-hyppypaikalla oli jonoa ja saimme ihastella useita hyppyjä eri tyyleillä ennen kuin oli veljen vuoro. Benji näytti paljon kesymmältä kuin gorge swing, koska siinä sentään näki mihin kohtaa joenuomaa henkilö hyppää eikä vieressä ollut mitään kallioseinämää. Tuli veljen hyppyvuoro ja huusimme hurraata kuorossa tyylikkäälle hypylle. Veljen mukaan viimeinen hyppy oli aiheuttanut parhaat kiksit adrenaliinisyöksyllään. Halailimme ja taputtelimme huippu-rohkeaa veljeä, joka omien muistojen ja valokuvien lisäksi sai muistoksi dvd:n missä oli videon pätkä ja kuvia benjj-hypystä. Palasimme puolilta päivin takaisin hotelille ja nautimme uinnin jälkeen voileipiä. Kahdelta oli Samilla, Suvin vanhemmilla ja isukilla lähtö helikopterilennolle Victoria putousten ylle. Kuten huomaatte on Suvi hannannut kaikista mahdollisista vähänkin jännittävistä aktiviteeteista. Puolustelee tätä sillä, että hiekkamäenlasku ja mönkijäajelu olivat jo vähäksi aikaa tarpeeksi hurjia. (Luuseri! ;o)) Helikopterilento oli kestänyt viitisentoista minuuttia ja maisemat olivat olleet hienot myös lintuperspektiivistä. Viimeiselle illalle Zimbabwessa saimme nauttia braai:sta eli hotelissa laittoivat grillin tulee ja grillasivat kunkin haluamaa lihaa tai kalaa. Lisäkkeeksi oli pap:ia eli maissipuuroa, tomaattista chilisipulikastiketta, riisiä ja salaatteja. Jälkiruuaksi omenamuroketta ja vaniljajäätelöä. Masut pöpöllään nukkumaan.

lisäksi Sami ja 3 vanhusta helikopteri. Eppu rockelikko kävi zip-linen, gorge swinging vapaa pudotus 70m ja keinu perään, fox fly ja Benji hypyn vapaa pudotus 110m.(

　

25.01.2011 tiistai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Hauskaa nimipäivää Paavo!

Samilla ja Suvin veljellä oli aamulla nouto kahdeksalta koskimelonta retkelle. Loppuseurue pakkasi tavarat ja muutti Sprayview hotelliin. Sieltä jatkettiin katsomaan Victorian putouksia. Kastuimme putouksen kuohuvista roiskeista aivan litimäriksi, mutta se tuntui lähinnä ihanalta viilennykseltä lämpimänä päivänä. Paljon oli vettä putouksissa ja hienon näköistä. Palasimme taksilla hotellille kuivattelemaan vaatteita ja lillumaan uima-altaalle. Pojat palasivat kahden maissa ja kertoivat, että kun bussilla olivat päässeet joen lähelle, oli ensin pitänyt kävellä jyrkännettä alas rantaan parikymmentä minuuttia. Per kumivene oli kuusi melojaa plus ohjaaja. Koska joessa oli paljon vettä oli virtaus voimakasta, ja vene kellahti kumoon jo toisen kosken kohdalla. Kaikki melojat jäivät kaatuneen veneen alle, ja Suvi tämän kuullessaan oli huippu onnellinen ettei ollut uskaltautunut mukaan. Suvi näki sielunsa silmin itsensä haukkomassa paniikissa vettä keuhkoihinsa. Vene saatiin käännettyä ja kaikki onnellisesti takaisin kyytiin. Jännittävien hetkien lisäksi ainakin Suvin veli oli saanut reiteensä muhkean mustelman jostain kivestä. Loput yksitoista koskea olivat menneet jo paremmin. Pojille oli tullut myös yllätyksenä, että heidän piti kävellä itse takaisin lähtöpaikalle lähemmäs kolme kilometriä ja korkeuseroa oli 250 metriä. Kyllä oli pakettiin kuulunut cokis ja kalja maistunut tämän jälkeen hyvältä. Hotellilla söimme kevyttä lounasta, 2 kana-juustoleipää, juusto-kananmunaleipä, 2 juusto-kinkkuleipää ja yksi kanasalaatti. Alkoi ukkoskuuro ja vähän jännitimme loppuuko se ennen koko porukalle illaksi varattua auringonlaskuristeilyä. Satoi vielä kun bussi tuli hakemaan meitä neljän jälkeen hotellilta. Kiertelimme kolmen eri lodgen kautta hakemassa bussin täyteen ihmisiä. Joen varressa kiipesimme kaksikerroksiseen lauttaan. Edeskäypä kävi kyselemässä mitä haluamme juoda ja toi lisäksi suolaista pikku-naposteltavaa. Sade alkoi hellittää ja näimme pilvien takana laskevan auringon värjäämää taivasta. Joessa uiskenteli hippoja ja ihan lautan viereen tuli myös iso krokotiili. Erilaisia kahlaaja lintusia tepasteli rannoilla. Juttelimme lautalla Australiasta tulleen neljän hengen aasialaisseurueen, häämatkalla olleen eteläafrikkalaisen pariskunnan, italialaisen pariskunnan ja kuuluisan eteläafrikkalaisen gospellaulajan kanssa. Parin tunnin joella pyörimisen jälkeen meidät kyydittiin takaisin hotellille. Osa seurueesta halusi iltapalaa ja söimme 2 bolognese pastaa, 1 pasta arabiata ja 1 kana-alfredo. Olikin aika mennä nukkumaan.

24.01.2011 maanantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR ja Zimbabwe 1€ = USD (Yhdysvaltain dollari)

Herätys oli jälkeen viiden, ja puoli kuusi tavattiin tavarat pakattuina hotellin aulassa. Isukit ottivat autokyydin kentälle ja kuljettivat kaikkien matkatavarat. Loppusakki haukkasi happea kävellen alikulkutunnelia pitkin hotellilta lentokentälle. Suoraa lähtöselvitykseen, missä saimme buukattua matkatavarat vain Johannesburgiin asti. Kone lähti ajoissa jälkeen seitsemän. Aamiaiseksi saimme koneessa yllättäen superherkullista munakasta. Tai sitten oli niin kova nälkä kun maha oli tottunut runsaisiin aamiaisiin. Parin tunnin päästä olimme Johannesburgissa ja laukkuinemme matkalla ulkomaan terminaaliin ja lähtöselvitykseen kohti Zimbabwen Victoria Fallseja. Soitimme Johannesburgin kentältä Samin äidin varaamaan Tokaiji guest houseen ja tilasimme noudon lentokentältä. Kun saavuimme reilun kolmen tunnin lennon jälkeen Victoria Falleseille näimme koneen ikkunasta sadepilviä ja silmin kantamattomiin metsää. Victoria Fallsin kaupunki oli varsin pieni ja rakentunut täysin kuuluisien putouksien paikalle tuomien turistien varaan. Ihmiset koittivat saada elantoaan myymällä inflaation aivan arvottomiksi muuttamia zimbabwen dollareita, koruja ja veistoksia. Maksuksi amerikan dollareiden lisäksi olisi kelvanneet vanhat vaatteet päältä. Majoittauduttuamme kävelimme keskustaan nyhtämään amerikan dollareita pankkiautomaatista. Suvin huima-pää veli oli jo kotoa ennen matkaa katsonut netistä, mitä kaikkea hän haluaa tehdä. Yhden ohjelmapalveluntoimittajan putiikista varattiin ohjelmaa kahdelle päivälle. Haimme kaupasta juomia ja eväitä illaksi ja seuraavaksi päiväksi. Päivällistä kävimme syömässä Sprayview hotellin ravintolassa. Kolmelle ainakin listan mukaan krokotiili termidor, (mikä maistui kuulemma ihan kanalta), kolmelle kanaa ja yksi kasviscurry. Teimme siinä syödessä päätöksen ottaa hotellista kaksi tulevaa yötä. Tokaiji guest house oli backpackers tasoinen jo ihan parhaat päivänsä nähnyt paikka. Ei sinällään mitään isompaa puutetta, mutta Etelä-Afrikan majapaikkojen jälkeen varsin pelkistetty eikä omaa vessaa paitsi yhdessä huoneessa. Paikan työntekijä laittoi meille kuitenkin nuotion illaksi, jonka ääressä oli mukava turinoida. Iso tanskandog koira ja toinen sekarotuinen silmäpuoli koira kiersivät rapsuteltavina.

23.01.2011 sunnuntai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Nimipäivä onnittelut pikku-Ennille!

Tässä guest housessa oli notkuva aamiaisnoutopöytä ja lisäksi tuli tilauksesta lämmintä aamiaista keittiöstä. Oli kananmunien lisäksi makkaraa, pekonia, papuja, sieniä ja tomaattia. Pakkauduimme autoon ja lähdimme ajelemaan takaisin Kapkaupunkia kohti. Suvin äidillä pyörinyt flunssa oli siirtynyt Samin äidille ja hän oli vuorostaan hiukan huonommassa hapessa. Pysähdyimme matkalla kahvilla Muizenbergissä. Ajoimme vielä kertaalleen Waterfrontin ostoskeskukseen kun vielä etsittiin uusia Capri-mittaisia keveitä housuja Suvin isälle ja shortseja Samille. Ja tällä kertaa löytyi oikea kauppa, jonka hyllyllä juuri oikeanlaiset housut odottivat uutta onnellista omistajaansa. Söimme lounaaksi italialaisessa San Marco ravintolassa Napolitana ja Mediterrian pastaa, kanaburgerin, mustekalasalaatin, antipasto lautaset ja carpaccion. Koska seuraavan aamuna oli aikainen herätys jälkeen viiden päätimme ottaa yöpaikan lentokentän vieressä olevasta Road Lodge hotellista. Vuokra-auto palautettiin myös jo illalla. Iltapalaksi olimme ostaneet kaupasta valmiiksi pilkottuja hedelmiä ja pensasmustikoita. Aikaisin nukkumaan.

22.01.2011 lauantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Hyvää nimipäivää Visa Penttiselle!

Ravitsevan, mutta pelkistetyn Formula 1 hotelliaamiaisten jälkeen oli ruhtinaallista istua pöytään ja nauttia tarjoiltuna ensin tuoremehua, tyylikkäästi korkeaan lasiin koottuna mysliä, jogurttia ja hedelmiä. Sitten tilauksesta kunkin haluamallaan tavalla valmistettuja kananmunia, pekonin, herkkusienien ja tomaatin kera, j a vielä koristeltuna kauniiksi laventelin oksalla. Tuoreita croisantteja ja kahvia. Pakkasimme tavarat ja siirsimme auton pääkadun varteen. Osa seurueesta halusi kierrellä kaupoissa etsimässä tuliaisia ja osa katsella taidenäyttelyitä. Olimme soitelleet Janin ja Anjan kanssa ja sopineet tapaavamme Stellenboschissa Oude Libertas markkinoilla. Saavuimme perille kahden maissa ja päivää sanottua hajaannuimme kukin kiertelemään markkinapöytiä ja etsimässä mieluisaa syötävää ja juotavaa. Pari otti sushia, neljä makkarasämpylät ja yksi kanacurrya. Juttelimme hetken ja suuntasimme sitten kohti Gordon’s Baytä. Janin suosituksesta ajoimme suoraa Berg en Zee guest houseen, missä saimme kolme huonetta, joissa jokaisessa oli terassilta 180 asteen merinäköalalla. Ei paha! Laitoimme uikkarit päälle ja pakkasimme juomia kassiin. Tarkoitus oli pulahtaa Intian valtameressä, mutta vesi oli niin kylmää, että jäi pelkäksi kastautumiseksi. Muuten rannalla olisi ollut ihan mukava istua, mutta tuuli kovaa ja irtohiekka tuntui hiekkapuhaltimen lailla kuorivan yhtä ihokerrosta. Palasimme guest houseen ja osa meni päiväpönäköille ja osa juttelemaan terassille Ja Suvin veli lähti takaisin rannalle ottamaan valokuvia. Iltasella lähdimme kävellen ravintolaan ja saimme viimeisen pöydän varsin suositusta The Tavern ravintolasta. Otimme alkuun etanoita valkosipulivoissa ja mustekalarenkaita. Pääruuaksi 1 mustekalaburger, 2 grayfish thermidoria, hake, yellowtale ja kingklip kaloja salaatilla ja 1 katkarapukanacurry. Ja päälle jälkkärit. Näillä eväillä jaksoi nukkua.

21.01.2011 perjantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Hyvää nimipäivää Aunelle!

Aamulla aamiaisaikaan kaikkien olo oli jo parempi. Olimme sopineet tapaamisen Marjatan ja Peterin kanssa meidän hotellille 9.30. Isukit menivät Peterin kyytiin ja Marjatta tuli tila-autoon paikallisoppaaksi. Suuntasimme maaseudulle viinin maistelukierrokselle. Ensin tutustuimme kuitenkin Stellenbocshin keskustaan. Sami ressu aiheutti Suville taas melkein paniikkikohtauksen kun hän sai matalansokerin tuntemuksia. Ei kun kahvilaan istumaan ja ensin mehua kassista ja sitten sokerillista Coca Colaa päälle. Verensokerimittari autosta ja toteamaan ettei sokerit olleet ainakaan enää epätavallisen matalalla. Kiertelimme muutamia käsityökauppoja ja ihastelimme kaunista kaupunkia. Maisemat olivat huikaisevan kauniita. Laaksojen rinteet olivat täynnä suoria viiniköynnösrivejä. Ensimmäinen viinitila oli Villiera Vines. Siellä maistoimme ilmaiseksi Sauvignon Blanc 2010, Chenin Blanc 2010, Gewurztraminer 2010 ja Down to Earth White 2010 valkoviinejä, Merlot 2008 punaviiniä ja Monro brut 2005 kuohuviiniä. Mukaan lähti kolme pulloa skumppaa. Seuraava viinitila oli Thelema, minkä vuoden 2008 ’The Mint’ Cabernet Sauvignon punaviini vei kielen mennessään. Sitä kuitenkin vain yksi pullo matkaan kun hintaa per pullo tuli melkein 20 euroa. Kolmas viinitila oli Boschendal. Siellä kukin sai raksia listasta kuusi eri viiniä mitä maistaa tai kaksi reserve viiniä. Tiukan maisteluseulan jälkeen yksi valkoviini selvisi mieluisammaksi ja sitä hankittiin kolme pulloa. Maisteluiden jälkeen ajoimme syömään Bocshendal Estate Le Cafeehen. Siellä kaksi paria otti kylmän herkkulautasen, kolme kanapaistosta, yksi wrappi ja yksi bobotie eli jauhelihapaistos. Lahtis-Penttisseurue kiitti paikallisoppaita Marjattaa ja Peteriä mukavasta päivästä ja suuntasi auton kohti Franschhoekia. Yöpaikaksi löytyi mukava guest house Le Ballon Rouge. Virkistäydyimme uima-altaalla ja lähdimme kävellen etsimään päivällispaikkaa. Elephant and Barrel ravintolan lista miellytti eniten ja siellä syötiin lammas curry, t-luupihvi, kanaa sinihomejuustolla, kananmaksaa, ulkofileepihvi ja yksi pitsa jaettuna. Yö nukutti hyvin kauniissa huoneissa.

20.01.2011 torstai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräilimme vaille 8. ja kokoonnuimme taas aamiaiselle. Lähdimme autolla Peninsula kierrokselle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli paikallinen maatilapuoti Free Range Coffee Shop missä myytiin mm. juustoja, leipää ja säilykkeitä. Nautimme välipalaa kahvilassa ja kiersimme sitten sisäpihalla olevat käsityömyymälät. Ajoimme Cape Pointin luonnonpuistoon. Miehet kävelivät huipulle ja naiset menivät ylös köysiratajunalla. Ylhäällä oli kova tuuli ja sai pitää hatustaan kiinni. Söimme lounasta Two Oceans ravintolassa: 1 kasvishamppis, 2 kasvispastaa, 1 bolognese, 1 kalacurry, 1 kana-avokaadosalaatti, 1 meze-lautanen. Näköalat olivat upeat ravintolan terassilta Intian valtamerelle päin. Seuraavaksi käynti Cape of Good Hopella. Siellä vasta olikin kova tuuli niin, että sai nojata koko painollaan tuulta vasten. Suvin veli Erno kävi kastelemassa varpaansa meressä. Villieläin osastolla eka kertaan Afrikassa oleva veli sai myös ruksata nähneensä luonnossa paviaaneja ja strutsin. Jatkoimme Boulders Beachille katsomaan pingviiniyhdyskuntaa. Poikasille oli kaivettu hiekkaan kuoppa ja toinen vanhemmista suojasi kehollaan poikasta kovalta tuulelta, mikä pöllytti hiekkaa. Ajoimme takaisin Kapin keskustaan ja kurvasimme jalkapallon maailman mestaruuskisoja varten rakennetun stadionin pihalle ihmettelemään tätä linnunpesäksi kutsuttua rakennelmaa. On ollut varmasti kuhinaa kisojen aikaan. Kävimme juomassa sundowner drinkit Grand ravintolassa 1 kuplavesi, 4 G&T, 1 Cosmopolitan ja 1 Whisky Souer. Olimme aamulla varanneet vielä yhden yön samassa Formula 1 hotellissa. Suvin äiti oli vähän flunssanoireinen ja meni aikaisin petiin lepäämään. Suvi koitti kirjoitella muistiin lyhyesti hektisten viime päivien tapahtumia.

19.01.2011 keskiviikko, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Hyvää nimipäivää Heikeille!

Kokoonnuimme hotellin aamiaishuoneeseen kahdeksan maissa. Päivän ohjemassa oli ensin Pöytävuorelle meno köysiratas kondolilla. Herraväki osti hienot safarilierihatut suojaamaan päätä auringolta. Upeat oli maisemat sieltä korkeuksista ja ihastelimme myös liskoja, dasseja eli jonkin verran marsusta isompia karvapalloja sekä kasveja. Nautimme virvokkeita kahvilassa ja kirjoitimme ensimmäiset postikortit. Puolen päivän jälkeen ajoimme Penttisten pitkäaikaisten ystävien suomalaisen Marjan ja saksalaisen miehensä Peter Stoppelin luo Camps Bayhin. Heille oli juuri hankittu syötävän suloinen 8-viikkoinen kultaisennoutajan pentu Matti. Hauva sai paljon rapsutusta ja leikitystä ja maistoi myös miltä Samin parta maistuu. Kun koiran vieteri kului loppuun, se vetäytyi nukkumaan omaan rauhaan. Saimme Marjatan laittamaa herkullista ruokaa ja nautimme mukavasta seurasta. Osa porukasta virkistäytyi pulahtamalla uima-altaaseen viilentävälle uinnille. Iltapäivällä ajoimme takaisin Waterfrontin ostarille pyörimään kun edellisenä iltana kaupat menivät kiinni juuri kun aloimme päästä asiaan. Suvin isukille löytyi kauluspaita ja Suvin veli kävi parturissa. Timantteja kuolattiin vain näyteikkunoiden takaa. Iltapalaksi syötiin mm. hamppista, ranskalaisia juustokastikkeella, smootieta, kaakaota. Kylmästä pohjolasta tulleilla oli muutamia palaneita kohtia kehoissaan aina siinä kohdin mihin oli unohtunut levittää aurinkorasvaa. Takaisin Formula 1 hotellille ja hetkeksi iltaa istumaan yhteen huoneista ennen nukkumaanmenoa.

18.01.2011 tiistai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Hyvää nimipäivää Lauroille!

Yö tuli nukuttua vähän katkonaisesti kun Suvi odotti jännittyneenä kuin joulupukkia vanhempien ja veljen saapumista. Sänkykin oli niin iso, että piti yöllä oikein etsiä Samia toisesta laidasta. Menimme ajoissa aamiaiselle ja pakkailimme sitten kahden viikon varusteet muovilaatikoista matkakassiin. Ajoimme Lantikka huoltoon ja tyhjensimme pilaantuvat tavarat jääkaapista. Suvi rapsutteli taasen koiria ja Sami jutteli omistajan kanssa ja katseli kuvia kisoista. Saimme paikan rouvalta kyydin lentokentälle. Kävimme juomassa maailman yhdet parhaimmista cappuccinoista yhdessä kahvilassa. Suvi päätti oikein käydä antamassa positiivista palautetta ja kiittämässä kahvinkeittäjää. Näimme saapuvien lentokoneiden näytöltä, että Suvin vanhempien ja veljen Pariisista tulevan koneen oli arvioitu saapuvan tunnin myöhässä. Samin vanhempien kone Madridista oli myös kymmenisen minuuttia myöhässä. Odotimme jännittyneinä kumpi kone laskeutuu ensin. Lopulta Samin vanhempien kone laskeutui 11.48 ja toisen seurueen 11.50. Oli aika iloisiin jälleennäkemishalauksiin. Meillä oli yhteinen lento Kapkaupunkiin kello 16. Lento kesti reilun kaksi tuntia. Perillä lunastimme vuokralle Toyota Quantum tila-auton ja Samin äiti kyyditsi meidät keskustaan kirjautumaan sisälle Formula 1 hotelliin. Lähdimme autolla etsimään ruokapaikkaa ja päädyimme Waterfrontille yhteen kalapaikkaan. Tämä Waterfront on iso ostoskeskus merenrannassa, missä on myös lukuisia ruokapaikkoja. Kävelimme ympäri ostoskeskusta ja Suvin äidille löytyi tennarit yhdestä urheiluliikkeestä. Nautimme jälkiruuaksi jätskit. Takaisin hotellille ja aikaisin nukkumaan kun kaikilla oli enemmän tai vähemmän lyhyt yöuni takana.

17.01.2011 maanantai, Etelä-Afrikka 1€ = 9,2 ZAR (Etelä-Afrikan randi)

Yöllä ja aamulla satoi taas vettä ja oli varsin vaikeaa kömpiä pois lämpimän untuvamakuupussin alta. Vessahätä on kuitenkin aina niin pakottava asia, että siinä karisee viimeisetkin unen rippeet. Olimme nukkuneet ihan hyvin ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Aamiaiseksi jogurttia ja mysliä. Sitten hitaalla tempolla tavaroita kasaan. Vaikka sade hellitti, niin teltta ja katokset piti pakata märkinä. Ajoimme portille ja maksoimme toisen yöpymisemme. Kahdeksan jälkeen olimme jo Echo 4×4:n toimipaikalla. Sanoivat, että katsotaan mitä vikoja teltassa on ja korjaavat ne. Meillä tietenkään ei ollut kuittia täällä mukana ja heillä ei kuulemma ole jälleenmyyjää Saksassa, mistä Sami oli teltan tilannut Suomeen, joten ei menisi takuuseen. Maksu olisi 750 ZAR, ja sen olisimme nyt valmiit maksamaan kun parista kohtaa oli tikkaukset niin revenneet, että pakko ne on laittaa kuntoon. Vähän harmittaa, että jos me tulemme Suomesta asti tänne valittamaan näin vähän aikaa käytetystä teltasta, niin ei mene takuuseen. Ja myöskin se, että me sanoimme terveisiä Botswanassa tapaamaltamme Willie Schmitiltä paikan omistaja Willielle, niin iso pomo ei tullut meitä edes tapaamaan. Teltta irrotettiin katolta ja muutaman tunnin päästä olisi valmista. Kyselimme pesulaa ja kaveri neuvoi yhden läheisellä pienemmällä ostoskeskuksella olevan paikan. Yhteensä 9 kiloa pyykkiä, sisältäen lakanat, ja saisimme ne tänään kello 16. Ajoimme samaan ostoskeskukseen missä olimme lauantaina, koska täällä on Mugg & Bean kahvila, missä on ilmainen netti. Suville Cappucino ja porkkanakakkua ja Samille Latte sekä paistetut leivät pekonilla. Suvi kirjoitti päiväkirjaa ja Sami ehti välissä käydä leikkuuttamassa hiuksensa ja kyselemässä yhdestä matkatoimistosta yöpaikkoja Krugerissä. Nyt äkkiä juttu nettiin ja sitten elokuviin katsomaan Ben Stillerin ja The little Fockers. Jatkuu… Leffa oli ihan hauska, mutta ei läheskään niin naurattava kun edellinen osa Meet the Fockers. Ajoimme hakemaan telttaa. Kaverit laittoivat korjatun teltan takaisin kiinni katolle ja maksoimme laskun. Lupasimme laittaa kuittikopion heille kun palaamme Suomeen, josko kuitenkin saisi jostain vähän hyvitystä. Teltasta löytyi tarra, että se kappale on lähtenyt samaisesta tehtaasta 17.07.2007, joten on jonkin aikaa loikonut varastossa ennen kuin me ostimme sen. Meille se saapui kuitenkin kesäkuussa 2010 ja oli silloinkin tehtaan alkuperäispakkauksessa. Jatkoimme hakemaan pyykit ostarilta. Sitten suunta kohti Johannesburgia ja etsimään majapaikkaa Lantikka korjaamon läheltä. Päädyimme Kwekwezi Lodgeen, josta otimme yön päivällisellä. Huone oli ruohokattoinen ja varustettu lämmittävällä ilmastointilaitteella. Sänky valtavan iso sekä kookas litteä TV. Myhäilimme tyytyväisinä valintaamme yöpyä sisätiloissa kun ulkona jyrisi ukkonen ja satoi kaatamalla niin, että poluilla oli nilkkoja myöten vettä. Päivälliseksi oli noutopöytä, missä oli riisiä, gratinoitua perunamuusia, sokeriherneitä, grillattuja possunkyljyksiä sekä puddingia jälkiruuaksi. Mahat täynnä huoneeseen telkkaa töllöttämään ja nukkumaan.

 

17.01.2011 maanantai, Etelä-Afrikka 1€ = 8,2 SAR (Etelä-Afrikan randi)

Yöllä ja aamulla satoi taas vettä ja oli varsin vaikeaa kömpiä pois lämpimän untuvamakuupussin alta. Vessahätä on kuitenkin aina niin pakottava asia, että siinä karisee viimeisetkin unen rippeet. Olimme nukkuneet ihan hyvin ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Aamiaiseksi jogurttia ja mysliä. Sitten hitaalla tempolla tavaroita kasaan. Vaikka sade hellitti, niin teltta ja katokset piti pakata märkinä. Ajoimme portille ja maksoimme toisen yöpymisemme. Kahdeksan jälkeen olimme jo Echo 4×4:n toimipaikalla. Sanoivat, että katsotaan mitä vikoja teltassa on ja korjaavat ne. Meillä tietenkään ei ollut kuittia täällä mukana ja heillä ei kuulemma ole jälleenmyyjää Saksassa, mistä Sami oli teltan tilannut Suomeen, joten ei menisi takuuseen. Maksu olisi 750 SAR, ja sen olisimme nyt valmiit maksamaan kun parista kohtaa oli tikkaukset niin revenneet, että pakko ne on laittaa kuntoon. Vähän harmittaa, että jos me tulemme Suomesta asti tänne valittamaan näin vähän aikaa käytetystä teltasta, niin ei mene takuuseen. Ja myöskin se, että me sanoimme terveisiä Botswanassa tapaamaltamme Willie Schmitiltä paikan omistaja Willielle, niin iso pomo ei tullut meitä edes tapaamaan. Teltta irrotettiin katolta ja muutaman tunnin päästä olisi valmista. Kyselimme pesulaa ja kaveri neuvoi yhden läheisellä pienemmällä ostoskeskuksella olevan paikan. Yhteensä 9 kiloa pyykkiä, sisältäen lakanat, ja saisimme ne tänään kello 16. Ajoimme samaan ostoskeskukseen missä olimme lauantaina, koska täällä on Mugg & Bean kahvila, missä on ilmainen netti. Suville Cappucino ja porkkanakakkua ja Samille Latte sekä paistetut leivät pekonilla. Suvi kirjoitti päiväkirjaa ja Sami ehti välissä käydä leikkuuttamassa hiuksensa ja kyselemässä yhdestä matkatoimistosta yöpaikkoja Krugerissä. Nyt äkkiä juttu nettiin ja sitten elokuviin katsomaan Ben Stillerin ja The little Fockers. Jatkuu… Leffa oli ihan hauska, mutta ei läheskään niin naurattava kun edellinen osa Meet the Fockers. Ajoimme hakemaan telttaa. Kaverit laittoivat korjatun teltan takaisin kiinni katolle ja maksoimme laskun. Lupasimme laittaa kuittikopion heille kun palaamme Suomeen, josko kuitenkin saisi jostain vähän hyvitystä. Teltasta löytyi tarra, että se kappale on lähtenyt samaisesta tehtaasta 17.07.2007, joten on jonkin aikaa loikonut varastossa ennen kuin me ostimme sen. Meille se saapui kuitenkin kesäkuussa 2010 ja oli silloinkin tehtaan alkuperäispakkauksessa. Jatkoimme hakemaan pyykit ostarilta. Sitten suunta kohti Johannesburgia ja etsimään majapaikkaa Lantikka korjaamon läheltä. Kwatzeka? Lodge päivällisellä. Ruohokattoinen huone, missä oli lämmittävä ilmastointilaite, valtava sänky ja iso litteä TV. Ukkonen ja kaatosade, nilkkoja myöten vettä. Riisiä, gratinoitua perunamuusia, sokeriherneitä, grillattu possunkyljys. Puddingia jälkiruuaksi. Huoneeseen telkkaa töllöttämään ja nukkumaan.

16.01.2011 sunnuntai, Etelä-Afrikka 1€ = SAR (Etelä-Afrikan randi)

Loikoilimme on-off unessa yhdeksään asti kun yö oli ollut niin katkonainen. Satoi tihuttamalla vettä. Laitoimme sivukatoksen pystyyn ja sinne aamiaispöydän. Söimme ensimmäisen tuoreen mangon ja granadillat eli passion (= kärsimys) hedelmiä. Vesisade yltyi ja tuuli sivusta, niin siirryimme kattoteltan helmateltan suojiin tuoleinemme. Suvi viritti pipon ja hupparin hupun päähän ja villasukat jalkaan ja verkkareiden lahkeet niiden sisälle. Sitten oli mukavan lämmintä ja kuivaa syventyä lukemiseen. Sami ei kuitenkaan luopunut shortseista. Lounaaksi keitimme kananmunia ja teimme tonnikalasalaatit. Sade sen kun jatkui ja oli helppo laittaa tiskin vatiin ja sateeseen tekeytymään. Päivälliseksi teimme risottoa kuivatuista suppilovahveroista. Keli selkeni kolmen jälkeen ja nautimme auringossa lämpimästä illasta. Yhtä asuntovaunua lukuun ottamatta muut leiriytyjät lähtivät ja toivoimme saavamme oikein rauhallisen yön. Kävimme pesuilla ennen kuin tuli pilkkopimeää. Paikan portilla oli ollut lappu, missä sanottiin sähköjen olevan poissa kun ukkonen oli iskenyt muuntajaan. Sehän sitten tarkoitti myös sitä ettei boileri toiminut eikä tullut yhtään lämmintä vettä. Naistenpuolella ei kyllä suihkusta meinannut tulla edes kylmää vettä kuin ihan pikku norona. Laitoimme taas verkkarit jalkaan ja aloitimme leffan katsomisen tietokoneelta. Kun tuli viileää, kömmimme telttaan katsomaan filmin loppuun.

15.01.2011 lauantai, Etelä-Afrikka 1€ = SAR (Etelä-Afrikan randi)

Heräilimme kuuden jälkeen ja teimme viikonlopun kunniaksi runsaan aamiaiset paistettuine kananmunineen ja pekoneineen. Otimme aamun rauhassa ja lueskelimme kahvi- ja rooibosteekuppeinemme. Ennen yhdeksää pakkasimme tavarat ja kävimme maksamassa yön. Meidän oli tarkoitus etsiä Land Rover Mega Center, josta Sami oli jo tilannut huollon ensi tiistaiksi. Jaba saisi jäädä heidän pihalleen säilytykseen viikoksi ja me saisimme kyydin lentokentälle. Laitoimme osoitteen GPS:ään ja lähdimme suunnistamaan. Päädyimme Pretoriassa jonnekin omakotitaloalueelle eikä liikettä löytynyt. Sami soitti paikkaan ja kysyi tarkempia tietoja. Selvisi, että he olivatkin Johannesburgissa. No ajamaan sinne taas navigaattorin ohjeiden mukaan. Päädyimme taas jollekin omakotitaloalueelle. Ja taas soittamaan. Vähän matkaa takaisin Pretoriaan päin ja kävimme kyselemässä huoltoasemilta lisäohjeita. Soitimme vielä kerran ja saimme oikein koordinaatit tekstiviestinä. Ei vaan paikkaa löytynyt, koska ilmeisesti pilkut olivat vähän eri kohdilla meidän GPSissä. Vielä kerran yhdeltä huoltoasemalta kysymään ja oikea tie löytyi. Katu olikin Second Avenue eikä 2nd Avenue, jolla me sitä GPS:stä haimme. Löytyi numero 144, mutta ei mitään kylttejä Land Rover Mega Centeristä. Sami kehotti vaan ajamaan pihatietä eteenpäin, vaikka Suvia hiukan epäilytti tuleeko joku kohta aseen kanssa vastaan. No sieltä tien päästä löytyi tila, minkä piha oli aivan täynnä erilaisia Lantikan raatoja ja kunnossa olevia. Omakotitalon vieressä oli kolmipaikkainen halli, missä oli muutama Lantikka työn alla. Vähän siis erilainen Mega Center kun Suvi oli kuvitellut, mutta Samin mukaan tämä oli tosi harrastajien paikka. Suvi rapsutteli varsin palleroista mäyräkoiraa, mikä heittäytyi selälleen niin, että pikku-töpöjalat näyttivät vieläkin hassummilta töröttäessään palleroisesta vartalosta. Sami arvatenkin höpisi omistajien kanssa Lantikoista. Tallensimme paikan koordinaatit GSPään, niin löytäisimme tiistaiaamuna varmasti perille. Lähdimme sitten takaisin Pretoriaan päin, missä oli Echo 4×4 toimitilat. Halusimme käydä näyttämässä viime kesäkuussa ostamaamme kattotelttaa, että oliko ok, kun muutama osa oli jo näin lyhyen käytön jälkeen hajalla. Saavuimme kuitenkin vasta varttia vaille yksi ja paikka oli menossa kiinni yhdeltä. Sovimme, että tulemme takaisin maanantai aamuna ja katsovat mitä voivat tehdä. Saimme vinkin lähellä olevasta leirintäpaikasta Riesvlit Dam eli patojärven rannalla. Menimme kuitenkin ensin läheiseen ostoskeskukseen syömään lounasta. Paikka oli joku italialainen Mimmo’s ketjuun kuuluva. Alkuun gratinoituja etanoita, mitkä valitettavasti olivat varsin mauttomia, mutta onneksi mausteeksi saattoi lisätä itse valkosipulimurskaa, tabascoa, pippuria ja suolaa. Pääruuaksi Samilla oli uunissa gratinoitua penne-pastaa juustopekonikermakastikkeessa ja Suvilla calzone eli pitsapiirakka hapanimelällä kanatäytteellä. Se oli niin valtava, että puolet piti ottaa mukaan iltapalaksi. Kävimme katsomassa mitä leffoja olisi menossa leffateatterissa. Sami valitsi Here after elokuvan, missä oli mm. Matt Damon. Kiertelimme hetken ennen leffan alkua ympäriostoskeskusta ja ihmettelimme ikkunoita ja ihmisiä. Suomessa ei ihan toimisi tällaiset avoimet ostoskeskukset, kun olisi talvella vähän kylmää ja lumista. Leffa olikin varsin surullinen kun käsitteli kuolemaa ja sen jälkeistä tilaa. Clint Eastwoodin ohjaama. Menimme leirintäalueelle, mikä oli ennemmin vapaa-ajan kalastajien paikka. Väellä oli hirmuisia telineviritelmiä vavoilleen. Sami kävi jututtamassa kahta miestä joista toinen oli Irlannista ja toinen Serbiasta. Kalaa eivät olleet saaneet koko päivänä. Laitoimme leirin pystyyn ja ihailimme auringonlaskua. Iltapalaksi söimme calzonen jämät. Yöllä Suvi heräsi naapuriin tulleiden kahden nuoren miehen ja yhden tytön höpinään. Soittivat myös autoradiosta musiikkia. Suvi lähti vessaan ja kävi pyytämässä nuoria hiukan hiljentämään ääntään, jotta saisimme nukkua. Pyysivät anteeksi ja hiljenivätkin jonkin verran. Jossain vaiheessa tyttö meni telttaan nukkumaan ja toinen pojista alkoi soittaa kitaraa ja laulamaan. Neljään asti meni, ennen kuin pojatkin hiljenivät. Ei siis ihan niin rauhallinen paikka kuin olisimme toivoneet.

14.01.2011 perjantai, Botswana 1€ = 9,12 BWP ja Etelä-Afrikka 1€ = SAR (Etelä-Afrikan randi)

Hyvää nimipäivää Sakari ja Saku!

Yöllä heräsimme molemmat vessareissulle ja löysimme teltantikkaiden alapäästä vartiokoiraturvan. Haukku heilutti innoissaan häntää kun tulimme teltasta. Hyväkuntoisen näköinen on koira ainakin vielä, mutta toivottavasti ei ole kenenkään lomalaisen hylkäämä. Aamulla koira kömpi esiin auton alta ja tuli rapsuteltavaksi. Ei kerjännyt yhtään ruokaa kun söimme aamupalaa. Sami sai paikan eteläafrikkalaiselta omistajalta yhden Lantikka huollon yhteystiedot lähellä Johannesburgin lentokenttää, josko kävisimme siellä vaihtamassa jakovaihteistonöljyntiivistimen ja iskunvaimentimet eteen. Aamu meni taas Suvin kirjoitellessa päiväkirjaa ja Samin lukiessa. Nyt teksti nettiin ja äkkiä ulos täältä ennen kymmentä etteivät laskuta lisää. Suuntana on tänään Etelä-Afrikka. Jatkuu… Olimme leirintäalueelta ulkona 10.05. Ajoimme Pioneer Parkin rajanylityspaikalle. Botswanan puolella piti täyttää maastopoistumislomake ja kirjata auton tiedot isoon kirjaan. Ulosmenoleimat passiin ja autolle saatiin jokin lipuke, mikä piti antaa ennen rakennuksen ovesta poistumista yhdelle virkailijalle. Oli varmaan siirtänyt toimisiteensä sateisena päivänä sisälle. Lyhyt ajo Etelä-Afrikan puolelle. Siellä vain skannattiin passit ja leimattiin 90 päivän viisumi. Sitten yhden lipukkeen kanssa tulliin. Siellä auton tiedot kirjaan ja leima lipukkeeseen ja kaiken piti olla selvää. Carneeta ei taaskaan tarvittu mihinkään. Ajoimme poistumispuomille ja tarjosimme lipuketta virkailijalle. Hän kysyi onko tullattavaa ja me sanoimme ettei ole. Hän kysyi onko katolla olevassa jerry-kannussa polttoainetta ja vastasimme myöntävästi. No siitähän olisi pitänyt tietää maksaa arvonlisäveroa tullissa. Ei kun takaisin tulliin. Rahastaja oli jossain hukassa ja häntä sai odotella jonkin aikaa. Meillä ei ollut yhtään Etelä-Afrikan randeja, ainoastaan Botswanan pulia ja hiukan USD:tä. Pyysi 13 USD:tä, mutta löytyi vain 11, mutta kuulemma riittäisi. Suvi sai kuitin, että 15 litran dieselin arvon lisävero oli 22,40 SAR. Yksi USD on suunnilleen 7,2 SAR, joten kyllä vedätti taas tullivirkailija kunnolla. Siinä kohtaa ei vain huvita ruveta hirveästi rettelöimään, vaan nielee vaan pettymyksensä. Kuitin kanssa takaisin puomille ja siellä herra väittää ensi, että emme maksaneet tarpeeksi. Sanoimme, että maksoimme tasan mitä virkailija siellä pyysi ja se saa riittää. Yksi poliisi käski avata ikkunat ja kuikuili autoon sisälle. Tyytyi onneksi siihen eikä käskenyt purkamaan mitään tavaroita ulos. No, tästä opitaan, että jos autolla jatkossa Etelä-Afrikan rajaa ylitämme, ovat jerry-kannut varmasti tyhjiä. Sitten matkaan ja ajoimme Zeerustiin, missä nostimme SAReja automaatista ja kävimme Speer hampurilaispaikassa syömässä. Suvilla Chicken Tikka burgeri ja Samilla Cheese Burger. Jatkoimme Pretoriian asti ja pyörimme vähän pitkin keskustaa. Löysimme yhden camping paikan. Kävimme ensin kaupassa hakemassa iltapala- ja aamiaistarpeita. Osoittautui, että camping paikan vieressä oli melko vilkkaasti liikennöity tie ja toisella puolella meni junarata. Ei siis ihan rauhallisimmasta päästä. Iltapalaksi teimme fetasalaattia. Kirjat vetivät taas meitä molempia puoleensa ja pesujen jälkeen kömmimme telttaan lukemaan.

13.01.2011 torstai, Botswana 1€ = 9,12 BWP (Botswanan pula)

Heräsimme normaali aikaan eli kuuden jälkeen. Aamu oli melko tuulinen ja viileä eli vain 18 astetta. Suvi kääriytyi aamupalan ajaksi villashaaliinsa ja kuuma appelsiini-roibostee lämmitti mukavasti. Sami paistoi lopun lettutaikinan aamupalaksi. Olimme valmiita matkaan vaille yhdeksän. Ajoimme Botswanan pääkaupunkiin Gaboroneen asti. Kaupungin yleisilmettä voisi verrata vaikka Kouvolaan eli ennen keskustaa siistejä omakotitaloalueita, sitten ison tien varressa teollisuushalleja ja keskustassa eri ikäisiä ja muotoisia virastotaloja selkeään asemakaavaan istutettuna. Eli varsin länsimainen kaupunki. Pysäköimme auton aivan keskustaan ja kävimme syömässä Crest President hotellin Mma Ramotswe teehousessa. Emme ottaneet roibosteetä kylläkään vaan Suville tonnikalamajoneesi toast ja Samille kananmunapekoni ja lisänä molemmilla salaatti ja ranskalaiset. Kävelimme keskus Mall:ia pitkin ja päätimme suunnata ulos kaupungista. Olisihan sitä ollut ex. presidentin patsaita, museoita jne., mutta eivät houkuttaneet meitä. Läheiselle Kgale Hillillä olisi ollut rakennettu filmikulissi Mma Ramotswen aikaisen Gaboronen keskustasta, mutta se ei ollut vielä auki vierailijoille. Suvi on itse lukenut muutaman kirjan ja aluksi tykkäsi niistä. Sitten kun hänelle selvisi, että kirjailija on vanhemman puoleinen valkoinen mies, alkoi tarinat jotenkin tuntua vähän epäuskottavilta. Miten tämä mieskirjailija voisi samaistua afrikkalaisen naisen sielunmaailmaan. Pitää varmasti päästä yli tästä epäilyksestä ja jatkaa näiden kirjojen lukemista. Ajoimme isompaa tietä pois Gaboronen keskustasta ja kävimme tankkaamassa 90 l/ 569 BWP. Katsoimme navigaattorin yöpaikkoja ja Ramotswe lodge kuulosti mielenkiintoiselta. Sinne päästyämme totesimme kuitenkin ettei heillä ole campingpaikkoja ja auto ei mahdu edes sisäpihalle. Olimme matkalla sinne nähneet kyltin Lion Parkista ja päätimme ajaa sinne. Tämä on ehkä kummallisin yöpaikka mitä voi kuvitella varsinkin Afrikassa. Lion Park on huvipuisto, laitteita on ehkä yhtä paljon kuin Sariolan tivolissa. Lisäksi on iso uima-allas ja vesiliukumäkiä. Paikan takana on campingalue, jossa me olimme ainoat yövieraat. Aidan takaa kuului leijonien karjunta ja halutessaan niitä olisi päässyt maksusta katsomaan. Emme kuitenkaan halunneet nähdä vangittuja eläimiä. Kävimme huvipuistossa syömässä jätskit ja nettisurffailemassa. Soitimme Skypellä Samin ja Suvin vanhuksille ja veljille. Kaivoimme auton kätköistä uudet kirjat molemmille ja lueskelimme hiukan ulkona kunnes ötökät voittivat. Ensin pesuille ja sitten telttaa lukemaan. Suvi nukahti jo yhdeksän jälkeen.

12.01.2011 keskiviikko, Botswana 1€ = 9,12 BWP (Botswanan pula)

Heräsimme 6.20 ja söimme aamiaiseksi jogurttia ja mysliä mehun ja kahvin kera. Paikan uima-allasta tuli kunnostamaan intialaista syntyperää oleva mies ja kyselimme häneltä tietäisikö hän Ghanzissa paikkaa, missä saisi Jaban öljyt tarkistettua ja vaihdettua. Suositteli Kali Motorsia. Pakkasimme leirin ja menimme korjaamon pihalle vähän jälkeen 8. Odottelimme autossa jonkin aikaa, kun paikassa oli käynyt yöllä varkaita, jotka olivat vieneet yhden rikkinäisen, osiksi puretun vaihdelaatikon. Odottivat poliisia, että voisi tehdä rikosilmoituksen vakuutusyhtiötä varten. Pari viikkoa sitten oli kuulemma viety autoista pari radiota. Pajalla olisi ollut hienot nostimet, mutta vain 3000 kg asti, joten Jaba oli varusteineen liian painava. Työ tehtiin siis betonilattian päällä ja kaveri makuullaan auton alla. Vaihtoivat moottoriöljyt ja öljynsuodattimen. Tarkistivat tasauspyörästöjen ja vaihteistoöljyt. Jakovaihteistoon jouduttiin lisäämään 7 dl öljyä. Takajarrukengät säädettiin vähän kireämmälle. Suvi luki odottaessa kirjaa retkituolissa ja Sami valvoi työtä ja höpisi ihmisten kanssa. Valmista tuli kymmenen jälkeen ja hinta oli 955 BPW, mistä öljyjen osuus oli suurin kulunki. Kävimme vielä automaatilla hakemassa lisää käteistä ja tankkaamassa 28 l/ 182 BWP. Suunnittelimme taas ajavamme vain reilun 200 kilometriä seuraavaan isompaan kylään Kang:iin. Täytyy kyllä sanoa, että maisemat eivät ole kovin vaihtelevat Trans-Kalahari tien varressa. On varsin tasaista, tien molemmin puolin leveät ruohokaistaleet ja sitten joko pienempää puskaa tai vähän isompaa puuta. Hyvin vähän mitään asutusta. Suurimman vaihtelun tuovat aina välillä keskellä tietä töröttävät kotieläimet. Perhosia lentelee myös kovasti ja valitettavan kattava kokoelma on kiinnittynyt Jaban keulalle jäähdyttäjänsuojaritilään. Välillä kuuluu niin mahtava kopsahdus jostain isoista koppakuoriaisista, että pelottaa halkeaako tuulilasi. Olimme jo kahden jälkeen Kangissa ja päädyimme Exel 24h Stop Stationille. Se oli suosittu levähdyspaikka myös rekkamiehille. Teimme lounaaksi lettuja, joita ensin söimme suolaisilla täytteillä kuten juustolla, sardiineilla ja oliiveilla. Ja jälkkäriksi tietysti sokeriletut. Suvi tiskasi astiat ja Sami keitti kahvit. Syvennyimme sitten kumpikin kirjoihimme. Iltaa kohti paikka alkoi täyttyä ja vuokramökkeihin tuli yöpyjiä. Juttelimme eteläafrikkalaisten Willien ja Hannien kanssa. Saimme muutaman vinkin missä yöpyä Mosambikissä, jos sinne vielä ajelemme myöhemmin. Pesujen jälkeen kömmimme telttaa ja luimme molemmat kirjamme loppuun.

11.01.2011 tiistai, Botswana 1€ = 9,12 BWP (Botswanan pula)

Hyvää nimipäivää Karrille ja Kareille!

Taasen heräilimme kuuden jälkeen. Aamiaiseksi teimme frenctoasteja juustolla ja tomaatilla. Mahtava kissapeto pyöri leirimme ympärillä. Kiitollisena otti vastaan viipaleen juustoa ja nuoli puhtaaksi kananmuna astian. Köllähti sitten tyytyväisenä kehräämään Samin tuolin alle. Tämä on siis hyvin syönyt, puolipitkäkarvainen kotikissa, mikä kehrää ja puskee jalkoja. Pari muutakin kissaa on näkynyt. Hyvää ajanvietettä on myös seurata ahkerien termiittien työntekoa. Yhdestä reiästä kantavat ruohonkorsia sisään maanalle ja toisesta kohtaa nousee hiekkakeko silmissä kun työntävät sitä ulos maanalaisista onkaloistaan. Sami sai tilattua hieronnan selälleen kello kymmeneksi. Tässä välillä lueskelimme ja Suvi kirjoitti eilistä ja tätä aamua muistiin. Suunnittelimme lähtevämme tänään puoliltapäivin Ghantzin suuntaan Trans-Kalahari Highwaytä pitkin. Pirkolle ja muillekin kerrottakoon, että ajattelimme jatkossa tehdä myös pikku kiepautuksen Botswanan pääkaupunkiin Gaboroneen. Kartan mukaan siinä ihan vieressä on Ramotswan kylä, niin olisiko naisetsivä Mama Ramotswa saanut siitä nimensä. Vieraskirjassa oli myös kysymys lämpötiloista. Päivisin menee usein yli kolmenkymmenen asteen. Autossa ajamme joko ikkunat auki tai ilmastointi päällä ja lämpötila on ihan siedettävä vaikka jalkatilasta työntääkin kuumaa ilmaa moottorista. Öisin riippuen siitä onko satanut on joskus aika kosteaa. Nukkumaan mennessä tarkenee yleensä pelkällä lakanalla, mutta viimeistään neljän maissa saa vetää fleecepeiton päälleen ja joskus vähän untuvamakuupussiakin. Viileimmillään on ollut varmaan 13 astetta yöllä. Jatkuu…

10.01.2011 maanantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari) ja Botswana 1€ = 9,12 BWP (Botswanan pula)

Hyvää syntymäpäivää Cesille!

Heräsimme kauniiseen auringonnousuun kuuden jälkeen. Suvi yritti ottaa siitä kuvia pikku digikamerallamme, mutta eihän sitä näkyä voi sellaisella kameralla vangita. Söimme aamiaisleivät, mangomehut ja kahvit. Yökaste oli taas ollut melkoinen ilmeisesti joen läheisyyden takia, joten illalla kuivamaan jätetyt pyyhkeet olivat aamulla entistä märemmät. Pakkailimme hitaasti leiriä, jotta teltta ja loput pyykit saivat kuivua rauhassa. Kävimme maksamassa pari yötämme ja muut aiheutuneet kulut. Ottivat vastaan euroja. Lähdimme kohti rajaa 9.15 Samin ohjastamina. Saavuimme 9.40 Namibian puoleiselle rajalle. Siellä piti ensin täyttää sama lomake kun maahan tultaessa. Sitten passeihin leimat. Auton tiedot piti kirjoittaa yhteen kirjaan. Sitten olisi pitänyt jättää jonkun tiemaksulipukkeen toinen osa pahvilaatikkoon. Selitimme ettemme olleet tienneet moisesta maksusta kun auto oli tullut laivalla Namibiaan. Eipä hätää, vaan parin oven läpi toimiston toiselle puolelle eli maahan sisääntuloon. Siellä täytettiin yhteen kuponkiin auton tiedot ja maksettiin 200 NAD. Takaisin toiselle puolelle ja lipukkeen toinen osa laatikkoon ja sillä selvä. Emme olisi kuulemma saaneetkaan ostettua tätä paperia muualta kuin Windhoekista. Carneehen emme saaneet maastapoistumisleimaa, mutta ei kuulemma pitäisi haitata. No se nähdään sitten joskus myöhemmin. Sitten lyhyt ajo Botswanan rajalle. Siellä oli erittäin ystävällinen vastaanotto. Piti taasen täyttää maahantulokaavakkeet. Auton tiedot kirjattiin jälleen kirjaan ja tietokoneelle. Tiemaksua piti maksaa 190 pulaa. Meillä kun ei ollut yhtään paikallista rahaa, ja kysyimme voiko maksaa Namibian dollareina. Kävihän se, mutta heidän käyttämänsä muuntokurssi taisi olla vähän väärä kun jouduimme maksamaan 280 NAD vaikka kurssit olivat todella lähellä toisiaan. Emme siinä älynneet sanoa mitään. Ensimmäisessä isossa kylässä oli pankkiautomaatti, mutta mokoma ryökäle imaisi Suvin Visa-kortin ja mutusteli sitä jonkin aikaa ennen kuin vihdoin suostui sylkäisemään pihalle. Tulikohan kortintiedot hyvin kopioitua? Jatkoimme matkaa. Pidimme ruokatauon yhdellä levähdyspaikalla ison puun alla. Söimme eilistä pastaa kylmänä. Lauma aaseja tuli pyörimään auton ympärille. Muutenkin oli teiden vieret täynnä eläimiä, lehmiä, sonneja, vuohia, hevosia ja niitä aaseja. Vähän väliä sai hidastaa kun joku elikko löntysteli hitaasti tien yli. Sami tutki samalla miksi ilmastointi ei tuntunut toimivan. Syyksi löytyi kärähtänyt sulake. Se kun vaihdettiin, alkoi ilmastoinninkompura taas hurisemaan ja saimme viilennystä. Vaihdoimme kuskia ja Suvi jatkoi seuraavaan kylään Gumareen. Siellä Sami kävi automaatilla kokeilemassa omaa korttiaan ja eihän se toiminut kun oli Debit Mastercard. Päätimme, että Sami käy pankissa vaihtamassa 1000 NAD BWP:eiksi. Aika hyvän komission ottivat kun saimme vain reilun 800 pulaa. Suvi kävi vielä automaatilla ja nyt toimi Visa-kortti moitteettomasti. Saatoimme suunnata huoltoasemalle. Engenin asema oli kiinni ja Shellillä ei ollut dieseliä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun emme saaneet halutessamme polttoainetta. Eipä hätää, vielä oli päätankissa tavaraa, lisäksi varatankissa ja yksi Jerry-kannu katolla. Seuraavaan kylään Sehitwaan, missä oli seuraava huoltoasema oli 150 kilometriä. Vähän ennen kylää syttyi polttoainetankin varoitusvalo ja Jabassa se tietää sitä, että silloin on aine todella vähissä. Päästiin kuitenkin asemalle ilman varatankkia. Tankkeihin meni yhteensä 100 litraa/ 647 BWP. Kun Suvi sitten käynnisti autoa tankkauksen jälkeen, yskähteli tyhjä polttoainelinjasto ennen kuin täyttyi dieselistä. Aika höyryillä olimme siis päässeet tankille. Olimme navigaattorista katsoneet yöpaikkoja ja Overlanders Paradise oli niin houkutteleva nimi, että oli pakko käydä katsomassa miltä sellainen näyttää. Ajoimme siis Maun kaupunkiin. Sami viihdytti ajavaa Suvia lukemalla dekkariaan ääneen. Pysähdyimme Maun:issa ensin kauppaan ja Suvi sukelsi rohkeana neljän ruuhkaan. Ensin sai jonottaa, että sai ostoskorin. Sitten piti hyllyjen välissä pujotella ja odotella, että pääsi aina etenemään. Lopulta oli pitkä jono kassalle. Ostokset autoon ja eteenpäin navigaattoria seuraten. Emme löytäneet koko Overlanders Paradise paikkaa, mutta päädyimme Sedia Hotellin camping alueelle. Ensin teltta kuntoon ja sitten pulahtamaan uima-altaaseen. Suihkun jälkeen syömään ravintolaan. Sami otti paikallista lihahakkelusta friteeratuilla perunankuorilla, Suvilla grillattua kanaa ja ranskalaisia. Juttelimme illalla Italian saksalaisosassa asuvan pariskunnan kanssa, jotka olivat kolme vuotta sitten ajaneet autonsa Togosta Namibiaan. Ennen sitä olivat tehneet pari reissua eli ajaneet pätkissä auton Saksasta Togoon. Silloin kolme vuotta sitten ei ainakaan ollut mitään ongelmia paitsi olivat joutuneet odottamaan 7 viikkoa Kongo DRC:sää Angolan viisumeja kun lähetystö oli mennyt kiinni kolmeksi viikoksi. Samilla löytyi kovasti yhteistä höpistävää herran kanssa off-road kisoista ja kalustosta. Nukkumaan menimme ennätys myöhään jälkeen yhdentoista.

09.01.2011 sunnuntai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Yön ihan pienoinen jännitysmomentti oli se kun Samin piti lähteä vessaan. Olimme kuulleet lähistöllä majailevien virtahepojen karjuntaa pitkin yötä ja camping alueella oli varoituskylttejä, että hepot saattavat tulla maihin syömään. No ei ollut Sami tavannut virtahepoja vessareissullaan. Unta riitti vähän yli seitsemään. Suvi kävi nyrkkipyykkäämässä ja huuhtelemassa pyykit kun Sami viritteli sähköjohtoja aurinkopaneelista autonakkuun. Olimme sunnuntain kunniaksi tilanneet aamiaiset ravintolasta. Oli luksusta saada taas kananmunaa, pekonia, leipää, jogurttia, mehua ja kahvia jonkun toisen laittamana. Yhdeksäksi olimme varanneet puolentoista tunnin jokiajelun. Ensin vähän matkaa alajuoksua ja heti näkyi kymmenkunta hippoa. Käännös ja yläjuoksulle. Erilaisia kauniita lintuja joiden nimiä emme tietenkään enää muista yhden kuulemisen jälkeen lenteli rannan kaislikossa ja puissa. Yhdellä oli sähkönsiniset siivet, toisella kirkkaan punaiset, kolmannella keltaiset ja neljännellä vihreät. Eräs oli ruskea töyhtöpää ja toinen mustavalkolaikullinen. Yksi suosikkimme on jo Etoshassa näkemämme musta punajalka-keltanokka, joita pyörii myös ihan automme ympärillä. Joen keskellä olevan särkän penkalla näkyi reilun kaksimetrinen krokotiili. Lisää jännitystä siis ensi yön mahdollisille vessareissuille. Maisemat joen rannalla olivat todella kauniit isoine puineen ja palmuineen. Vedessä kasvoi siellä täällä jotain vesililjoja. Tämä paikka näyttää olevan taas pala paratiisia. Mutta joka paikassa on myös huonot puolensa. Viime vuonna joenpinta oli tulvinut ja koko safari camp oli ollut 30 senttiä veden alla. Luonnonvoimat ovat niin uskomattomat. Jokiretkeltä palattuamme jatkoimme puuhastelua. Suvi laittoi tummat pyykit likoamaan. Sami jatkoi sähköprojektejaan. Suvi aloitti päiväkirjan kirjaamisen, kunnes tuli aika käydä huuhtelemassa pyykit. Ihanan nopeasti kuivaa pyykki auringossa ja tuulessa. Lounaaksi Suvi kokkasi tomaattitonnikala pastaa. Sami hoiti tiskit ja palkkioksi itselleen kokosi telttasängyn ja otti päivänokoset. Suvi jatkoi kirjoittamista. Herättyään Sami tuli tuohon viereen toiseen retkituoliin lueskelemaan kirjaa. Huomenna suuntaamme kohti Botswanaa, minkä raja on tässä 40 kilometrin päässä. Siellä katsomme Okavango Deltaa eli aluetta mihin tämä nyt meidän vieressä oleva joki laskee. Nyt olisi aika mennä ostamaan nettiaikaa ja postaamaan nämä jutut teidän luettaviksi. Jatkuu… Nettisurffailujen jälkeen jatkoimme lueskelemista ja söimme iltapalaksi taasen hapankorppuja ja kylmäsavulihaa. Kävimme ajoissa iltapesuilla ja istuksimme ihastelemassa tähtitaivasta sekä tulikärpästen leikkiä, hippojen karjunta, sammakoiden kurnutus ja sirkkojen sirinä taustaääninä. Kun silmäluomia alkoi painaa, kömmimme telttaan nukkumaan.

08.01.2011 lauantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Titalle hyvää nimipäivää!

Heräsimme auringonnoustua 6.30 ja teimme aamiaiset. Koska edellisenä iltapäivänä oli satanut niin kovasti, oli kaikki paikat ihan kosteana. Päätimme odottaa niin kauan, että pyykit olivat kuivat. Jatkoimme auton sisäputsausta. Nyt tuli kuntoon koko ruokavarasto ja jo Suomesta asti likaisena pakattu kaksi polttimoinen kaasuliesi. Söimme pikku lounaaksi edellisestä illasta jäänyttä pataa. Pyykit olivat kuivia ennen puoltapäivää, jolloin nostimme kytkintä kohti Rundua. Sami otti ajovuoron pitkästä aikaa. Matkalla pisin mittaamamme suora oli 9 kilometriä. Nyt tuli taas pitkästä aikaa poliisintarkastuspiste, missä kysyivät mistä ollaan tulossa ja mihin menossa, sekä kirjasivat rekisterinumeron ja kuskin nimen ylös. Vaihdoimme kuskia puolessa välissä suunniteltua päivämatkaa. Suvi ajoi ohi Divundun kohti Mahango Safari Lodgea mitä saksalaiset B&B pitäjät olivat suositelleet. Eikä suotta, täytyy sanoa. Jaba pysäköitiin aivan Okavango joen rantaan. Teimme kylmän tapaspöydän eli juustokuutioita, oliiveja, kirsikkatomaatteja, savulihaa (nyyh, sitä seepraa) ja hapankorppuja. Ihanalta maistui suolainen eväs. Laitoimme Landmatikiin vaaleat pyykit likoamaan yön ajaksi. Aukaisimme teltan ja kävimme oluilla paikan ravintolassa, mikä on paalujen varaan osin joen päälle rakennettu. Tarjolla olisi ollut myös luksustelttamajoitusta eli betonilattioilla, omilla vessoilla ja suihkuilla varustettuja isoja ilmastoituja kanvas telttoja sänkyineen. Kävimme iltapesuilla ja istuksimme hetken auton konepellillä katsellen nousevaa ukonilmaa. Mahtavasti näkyi toisaalla salamat ja toisaalla tähtitaivas. Tulikärpäset kiitivät taivaalla kuin tähdenlennot. Menimme vielä hyvän sään aikana telttaan ja kuulimme kun tuuli yltyi ja sade alkoi ropista kattoon. Siihen oli hyvä nukahtaa kunnes heräsimme kun ukkonen tuli ihan päälle. Sitten Suvia jo vähän pelotti ja piti mennä Samin kainaloon turvaan jatkamaan unia.

07.01.2011 perjantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Kello oli herättämässä kuudelta. Löimme teltan kiinni ja ajoimme vastaanottoon. Siellä ystävällinen henkilö sanoi, ettei meillä olisi ollut mitään kiirettä kun puistonalueella yöpyneille sisäänpääsymaksu olisi 24 tuntia voimassa. Kellonaika meidän paperissa oli vähän jälkeen yhdeksän. No ei haitannut, vaan oli ihana ajo aamuauringossa ulos puistosta katsellen verkkaisesti liikkuvia kirahveja, seeproja ja antilooppeja. Ajoimme tunnin verran ja pysähdyimme levähdyspaikalle tekemään aamiaisleivät ja juomaan vähän mehua. Matkan jatkuessa tien vieressä alkoi näkyä isoja peltoaukeita valtavine kastelulaitteineen. Välillä oli kauniin kumpuilevaa puiden peittämään vuorimaisemaa. Yhdessä kohdin oli apinayhteisö molemmin puolin tien vieressä. Suunnittelimme etsivämme yöpaikan hyvissä ajoin, koska edellisen yön unet olivat jääneet vähän lyhyiksi ja kumpikin kaipasi päiväunille. Kävimme ensin katsomassa Bush Baby campingin, mikä löytyi Namibian matkailuyhdistyksen esitteestä. Päätieltä piti ajaa 4 kilometriä hiekkatietä pitkin ja sen päästä löytyi jo parhaat päivänsä nähnyt paikka. Kukaan ei tullut vastaanottoon. Päätimme ajaa katsomaan varsinaisen campingalueen ja totesimme molemmat, että löytyy varmasti mukavampiakin paikkoja. Takaisin päätielle ja eteenpäin. Navigaattorista katsoimme Maori B&B campingin ja suuntasimme sinne. Löytyi erittäin hyvin hoidettu saksalaisen pariskunnan pitämä pieni camping paikka, missä oli myös pieniä majoja. Meidän piti käydä vielä kaupassa, joten sanoimme palaavamme pian takaisin. Grootfontain oli pieni kylä. Ensin Totalilta ecodieseliä tankkiin 76 litraa/ 585 NAD. Sitten Spar kauppaan. Olimme suunnitelleet grillaavamme lihaa, joten ostimme lisukkeeksi perunoita ja salaattitarpeita. Hamstrasimme myös lavallisen zerocolaa. Takaisin camping alueella avasimme ensimmäiseksi teltan ja otimme päiväpönykät. Herättyämme aloitimme touhuamisen. Suvi pesi nyrkkipyykkiä ja Sami huolsi Jabaa. Suurin projekti oli tuulettajanhihnankiristäjän laakerien vaihto. Siihen kävi Sami kysymässä saisiko lainata vähän paikan ruuvipenkkiä. Kovin olivat jo laakerit huonossa kunnossa ja melkein hirttäneet kiinni. Poltin piti vaihtaa vasempaan etuvilkkuun. Vanha ilmanpuhdistimen suodatin oli melkoisen musta, joten oli korkea aika vaihtaa se uuteen. Akunnapoihin oli taas kertynyt korroosiota ja sen Sami putsasi jälleen kiehuvalla vedellä. Suvi viritti pyykkinarut yhden ruohokattoisen katoksen alle kun tummat pilvet uhkaavasti lähestyivät. Suvi ehti myös vähän aloitella auton sisätilojen putsausta ennen kuin rankka ukkoskuuro alkoi. Juoksimme molemmat suojaan tähän ruohokattoiseen katokseen. Ukkonen oli ihan päällä ja salama iski läheiseen sähköpylvääseen. Oli aika jännittävää. Kun sade vähän hellitti, päätimme lähteä paikan ruokatilaan sateen- ja tuulensuojaan. Paikan omistaja rouva oli siellä istuksimassa ja kuulimme heidän tarinaansa. Olivat 8 vuotta sitten päättäneet jättää työnsä Saksassa. Rouva oli ollut poliisitarkastaja ja herra ambulanssikuski. Olivat lehti-ilmoituksella kyselleet maata ostettavaksi Namibiasta. Olivat saaneet parikymmentä tarjousta, joista olivat valinneet muutaman ja lähteneet paikan päälle katsomaan. Päätyivät tähän 400 hehtaarin tilaan, mitä möi vanha saksalaispariskunta. Siitä alkoi aherrus ja raivasivat tilaa ja istuttivat satoja hedelmäpuita, laittoivat puutarhan, rakensivat vieraiden ruokailutilan ja majoja sekä grillipaikkoja campaajille. Eläiminä tilalla oli 6 aasia, vuohia, strutsi ja 5 koiraa. Rouva oli myös perustanut lastentarhan paikallisille lapsille, mikä oli ilmainen ja tarjosi myös lounaan. Aika hieno elämänmuutos. Herran silmäterä oli pyöreäntorninmallinen kauppa, mihin hän oli ostanut myytävää paikallisilta ihmisiltä. Me ostimme marula-öljyä ja sellaisesta kasvista kuin paholaisenkynsi alkoholiin uutettua luontaislääkettä. Sen piti tehota melkein vaivaan kuin vaivaan, joten ajattelimme, että kokeillaan sitä myös Samin selkään. Ostimme myös impalan fileetä ja kylmäsavustettua seepraa. Vähän pahalta se tuntui, mutta nämä lihat olivat joltain farmilta, missä turistit saavat isolla rahalla ampua eläimen ja saavat sitten teettää pään tai nahan tai sarvet muistoksi ja liha menee myyntiin muualle. Sulatimme impalan lihan kylmässä vedessä. Ensin ajattelimme tehdä potut foliossa, mutta sateen jäljiltä puut paloivat jotenkin kituliaasti ja alkoi tulla kova nälkä. Suunnitelman muutos ja valurautapata nuotioon ja potut sinne palasina. Päälle valkosipulia, suolaa, pippuria ja sienikastikepussi. Liha oli sulanut ja se palasteltiin sekaan. Olisi toki ollut parempi paistaa ensin lihanpinnat kiinni paistinpannulla, mutta tuli siitä ihan mureaa näinkin. Söimme maittavan lihapadan ruohokattokatoksessa. Sitten iltapesuille ja telttaan lukemaan.

06.01.2011 torstai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Harry ja Harrit!

Heräsimme puoli seitsemältä, teimme aamupalat ja Suvi pakkasi teltan. Vaikka Samin selkä oli vähän paremmassa kunnossa, otti Suvi silti ajovuoron. Lähdimme kohti puiston porttia Andersson Gatea. Ensimmäisellä portilla saimme ajoluvan ja ohjeet ajaa 15 kilometriä eteenpäin ja käydä maksamassa luonnonpuiston sisäänpääsymaksu 80 NAD per henkilö ja 20 NAD autosta. Heti näkyi seepralauma, oryxeja, sprinbokeja, joku haukka ja helmikanoja. Yhtäkkiä ilmestyi puiden takaa ylväät kirahvien kaulat. Ihana oli taas katsella kiikareilla kirahvin suuria ruskeita silmiä ja pitkiä räpsy-ripsiä. Puistossa sai ajaa vain eteläistä reunaa. Hyvin oli merkitty opastein erilaisia kiertolenkkejä. Päätimme ajaa puiston läpi päivässä. Hissuksiin kun körötteli etenimme noin sata kilometriä puoleen päivään mennessä ja pysähdyimme yhteen lodgeen lounastauolle. Siellä oli buffetpöytä, jossa oli alkupalaksi kylminä lihoja, kaloja ja salaatteja. Pääruuaksi jauhelihakastiketta, spagettia, kasviksia ja halutessa odottaessa paistettu pihvi. Jälkiruokapöydässä oli jotain hyytelöä, hedelmäsalaattia, sitruunanmakuista täytekakkua ja vaniljakastiketta. Jatkoimme matkaa ja näimme sakaalin jahtaamassa jotain pientä elikkoa, ilmeisesti jyrsijää. Toisessa kohtaa pensaikosta putkahti tien viereen hyeena. Erilaisia antilooppeja oli lukuisia ja näimme muutaman nuoren urosantiloopin ottavan mittaa toisistaan puskien sarvipäitään vastakkain. Etsimme kovasti leijonia ja norsuja, mutta kumpiakaan ei näkynyt. Sadekauden takia norsut olivat kuulemma siirtyneet pohjoisemmaksi kuivemmalle alueelle etteivät uppoaisi märkään maahan. Onnistuimme kuitenkin näkemään yhdellä ruohoaukealla gepardi emon ja sen poikasen, jotka sulattelivat tyytyväisenä äskettäin saalistamansa antiloopin potkaa. Kello oli jo vaille seitsemän kun poistuimme puistosta Lindvist gaten kautta. Olimme katsoneet yhden yöpaikan navigaattorista 10 kilometrin päästä, mutta kun tulimme sinne risteävälle tielle, siellä olikin sulkupuomi. Muita yöpaikkoja ei ollut lähistöllä, joten päätimme palata takaisin puistoon ja sinne yhdelle leirintäalueelle. Tuli hiukan kiire takaisin, kun puiston portti suljetaan aina auringon laskiessa eli sinä päivänä puoli kahdeksalta. Suvi polkaisi vähän reilummin kaasua ja silmätarkkana vahti ettei tielle hyppää mikään elikko. Hyvin pääsimme takaisin puistoon kun selitimme tilanteen. Camping aluetta hoiti Namibian Wildlife Resort jotka nykivät turisteilta kunnon hinnan eli 100 NAD per henkilö ja 200 NAD autolta. Melko töykeähkö vastaanottovirkailija sanoi myös, että meidän pitäisi olla aamulla 6.30 neuvottelemassa jonkin henkilön kanssa pääsemmekö samalla puiston sisäänpääsymaksulla ulos. Teimme taas leivät iltapalaksi, kävimme pesulla ja aikaisin petiin kun olisi aikainen herätys seuraavan aamuna.

05.01.2011 keskiviikko, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Aamulla heräsimme pääskysten tirskuntaan seitsemän maissa. Tänne ne ovat siis tulleet Suomen talvea karkuun. Me molemmat olimme nukkuneet yön melko hyvin ja olo oli ihan erilainen kun ei väsyttänyt. Samin selkälihakset olivat kyllä vielä jumissa, joten Suville jäi teltan pakkaaminen ja päivän ajovastuu. Jouduimme Samin selän takia jättämään väliin täällä lähistöllä olevat kalliomaalaukset, joten suuntasimme kohti Outjo:n kylää. Matkalla näkyi ensimmäiset norsuista varoittavat liikennemerkit. Vaikka kovasti kuikuilimme molemmille puolille savannilla, niin yhtään norsua ei näkynyt, vain muutama strutsi ja sprinbokeja. Tien varrella oli myymässä käsitöitään Himba heimoon kuuluvia naisia, joille tyypillistä on olla pelkissä lannevaatteissa, hiukset paksuilla rastoilla ja koko iho ja vaatteet värjätty punaiseksi savella. Näkyi myös Herero naisia, jotka taas ovat pukeutuneet värikkäistä kankaista tehtyihin muhkeisiin mekkoihin sekä sitoneet huivin päähän missä kangas töröttää kuin härän sarvet. Outjossa kävimme tankkaamassa 70 litraa/ 540 NAD sekä hakemassa lisää käteistä pankkiautomaatista. Täällä ei muoviraha enää käykään joka paikassa. Käännyimme kohti Okaukuejo:n kylää, mikä on Etoshan luonnonpuistossa. Päätimme yöpyä reilun kymmenen kilometriä ennen puiston porttia Etosha Safari Campissä. Olimme perillä jo kahden maissa ja laitoimme teltan yökuntoon. Sitten syömään salaattilounas paikan ravintolaan. Pohdimme juuri tilaammeko päivällisbuffetaterian illaksi, mutta molemmilla on vatsat vielä niin täynnä lounaasta, ettei taida olla vielä niin iso nälkä seitsemältä. Aamulla on tarkoitus nousta aikaisin ja lähteä auringon noustua Etoshan puistoon eläimiä katsomaan. Yksi Suvin tämän matkan haave tulee toteutumaan eli omalla autolla ajaminen ja samalla villieläinten katseleminen. Nyt postaamaan nettiin näitä juttuja. Jatkuu… Teimme iltapalaksi leivät, kävimme pesuilla ja kömmimme telttaa lukemaan.

04.01.2011 tiistai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Heräsimme seitsemän jälkeen. Sami ressu oli taas nukkunut huonosti kun oli herännyt kipeisiin selkälihaksiinsa joka kerta kylkeä kääntäessään. Suvilla oli myös takana kolmas vähän kevyemmin nukuttu yö. Söimme yhdessä Janin ja Anjan kanssa aamupalan, minkä jälkeen pakkasimme teltan ja muut tavarat. Rapsutimme koirille Askalle, Dieselille ja Teemulle hyvästit. Meidän piti mennä hakemaan laskua terveysasemalta Samin hoidosta joten Jan ajoi edellä näyttämään paikkaa. Suvi jäi autoon odottelemaan, kun luulimme, että siinä menisi vain hetki. Sami saapuikin takaisin vasta 45 minuutin kuluttua, koska mitään papereita ei oltu vielä kirjoitettu puhtaaksi. Seuraavaksi piti mennä erikseen päivystäneen lääkärin toimistolle, jotta sai sieltä laskun. Suvi meni samaan aikaan Spariin ostamaan matkaeväitä. Kävimme Yamahan pajalla hyvästelemässä kaikki uudet ystävät. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos Janille ja Anjalle kaikesta avusta ja ystävällisyydestä! And same in English and Swedish! Toivottavasti tavataan vielä tässä elämässä. Ajoimme huoltoasemalle tankkaamaan ja Sami kävi ostamassa uuden ilmansuodattimen ja laakerit hihnojen kiristimiin. Olimme valmiita matkaan ja suuntasimme Suvi puikoissa kohti pohjoista. Jonkin matkaa Cape Crossin jälkeen lähti hiekkatie oikealle kohti Uis:ia. Suvi ihmetteli ääneen, että mistä mahtaa tulla vettä, kun yhtäkkiä tuli pisaroita pelkääjän puolen tuulilasiin. Samalla hetkellä alkoi myös moottorinlämpötila nousta. Auto parkkiin, konepelti auki ja tutkimaan. Siitä kolmihaaraliittimestä, minkä Sami oli aiemmin vaihtanut, oli tinaus pettänyt yhdestä saumasta, ja vettä ruiskusi pihalle. Sami avaamaan jäähdytysnestesäiliön korkkia ja Suvi purkamaan tavaralaatikoita ulos, jotta päästiin käsiksi työkaluihin. Sieltä löytyi jäähdytysjärjestelmän paikkausainetta eli jotain jauhetta, mikä kaadetaan jäähdytysjärjestelmänveden sekaan. Jauhe hakeutuu vuotokohtaan ja tukkii sen. Pari litraa sai myös lisätä vettä. Hyvä, että huomattiin ajoissa eikä moottori keittänyt. Matka jatkui ja näkyi ensimmäisiä villieläimiä kuten Springbok antilooppeja ja yksi strutsi. Maasto oli ennen näkemättömän kaunista. Välillä aukeaa hiekkaa, liuskekivikallioita ja punasävyisiä vuoria. Suu auki melkein sai körötellä. Saavuimme ennen viittä Uis:in ja menimme ensin syömään. Samilla maissipuuroa ja lihakastiketta ja Suvilla jauhelihapaistosta ja riisiä. Molemmilla ruuilla oli joku hyvä perinnenimi, mutta unohdimme kirjoittaa ne ylös. Yöksi menimme White Lady Campsitelle, missä oli meidän lisäksi yötä yksi ranskalainen pariskunta ja kaksi saksalaista. Alkoi ukkossadekuuro ja teimme hiukan ojitusta auton ympärille, ettei vesi valu suoraa helmatelttaan, missä istuksimme hetken. Suvi oli niin väsynyt, että kävi pesuilla ja meni nukkumaan jo kahdeksalta. Sami kömpi myös telttaa, mutta luki hetken kirjaa ennen nukahtamistaan.

03.01.2011 maanantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Aamiaisen jälkeen Sami lähti Janin ja Anjan mukana kylille ostamaan uutta letkua vaihteistoöljynjäähdyttimeen, ja Suvi jäi kirjoittelemaan päiväkirjaa. Sami palasi Jani tuomana jo tunnin päästä. Vaihtoi remonttivaatteet ja laittoi letkun paikoilleen. Suvi etsi katon varustelaatikosta öljytruutan ja täytti sen ensin vaihteistoöljyllä. Antoi auton alla makaavalle Samille letkun pään ja sitten truuttasi öljyt. Seuraavaksi täytettiin truutta tasauspyörästö-öljyllä ja taas muuten samat kuviot. Käynnistimme auton ja pakoputkesta tuli mustaa savua ja kappaleita hiiltyneestä rätistä. Ilmeisesti oli yksi rätti imeytynyt irti olevan imusarjan avoimesta reiästä koneeseen kun autoa oli aiemmin käynnistetty laturin vaihdon jälkeen. Hetki kaasuttelua ja moottorin ääni muuttui normaaliksi ja musta savu hälveni. Sami laittoi eturitilän takaisin paikoilleen ja Suvi siivosi remontin jäljet. Voipunut ja selkäkipuinen mekaanikko vaihtoi vaatteet ja kömpi päiväunille telttaan. Suvi jatkoi kirjoittamista. Tunnin unien jälkeen Sami heräsi ja teki meille pussiruokalounaan keittämällä vettä ja laittamalla tandoorikana-riisikuivamuonan turpoamaan. Ei voi kyllä herkuksi kehua, mutta tulipa maha täyteen. Jatkuu… Loppuiltapäivän notkuimme television ääressä ja Suvi luki välillä kirjaa. Alkuperäinen idea oli mennä päivälliselle ravintolaan, mutta se muuttui hovissa. Jan kokkkasi meille herkkuillallisen eli alkuun katkarapuja thousand island kastikkeella, pääruuaksi sisäfileestä pippuripihvit ja uuniperunoita. Me autoimme vihersalaatin teossa. Päälle vielä halukkaille espressot ja konjakit. Rattoisan illan jälkeen pesuille ja melko ajoissa nukkumaan ennen yhtätoista.

02.01.2011 sunnuntai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Paljon onnea nyt täysi-ikäistyneelle Camille!

Heräsimme jotenkuten nukutun yön jälkeen puoli kahdeksan maissa. Samin selkää oli pakottanut niin paljon, että hän oli herännyt aina kylkeä kääntäessään. Teimme retkiaamiaiset ja joimme taasen cappuccinot talonväen kanssa. Juttelimme ja katsoimme valokuvia Suomesta ja Etelä-Afrikasta. Laitoimme koneellisen pyykkiä pyörimään. Suvi aloitti väliin jääneiden päivien kirjaamisen. Jenny tuli Erikinsä kanssa ja halasimme toisiamme. Sami pahoitteli aiheuttamaansa järkytystä ja Suvi kiitteli ihanasta tuesta. Juttelimme hiukan lisää ja lähdimme sitten lounaalle kohti Cape Crossia pohjoiseen ohi Henties Bayn. Maisema vaihtui välillä ihan tasaisesta hiekka-aukeasta vuoristoiseksi tai kraatterimaiseksi. Oli taas kun olisi ajellut kuussa. Perillä oli erittäin kauniilla paikalla merenrannalla lodge eli majatalo ravintoloineen. Ilmeisesti henkilökuntaa oli liian vähän ravintolanasiakkaisiin nähden, joten palvelu oli valitettavan hidasta ja myös vähän epäkohteliasta. Saimme vihdoin juomat ja puolen tunnin päästä alkupalat. Valkosipulietanat ja osterit olivat ihan ok. Pääruokien kanssa olikin sitten toisin. Sami oli tilannut tonnikalaa ja saikin ihan läpi kypsäksi paistetun pyöreän palan. Taisi olla vähän erilainen tonnikala, kun mitä olemme aiemmin syöneet. Suvin kala oli myös varsin kypsäksi paistettu, mutta mukana olleella valkosipulivoilla menee alas vaikka pienet kivet. Molempien ranskanperunat olivat melko suolaisia. Janin merellisen pastan kastike oli tehty ketsupista eli ei kovin hyvää. Anjan filee pihvi oli kuin olisi jäänyt ruohonleikkurin alle eli siis se oli hakattu lätyksi kai tarkoituksena mureuttaa jokin sitkeä lihapala. Pihvi oli myös täysin kypsäksi paistettu. Jennyn lampaankyljykset olivat huippu eli ihan mustaksi karrelle poltetut. Anja kävi juttelemassa paikan omistajan kanssa, joka vain kehoitti jättämään syömättä ja pyytämään vähentämään laskusta. No näin tehtiin kolmen epäonnistuneimman aterian suhteen. Suvin ja Samin syötyä kalansa ja juotuamme juomat, maksoi Sami laskun ja lähdimme. Ei kyllä voi suositella paikkaa kenellekään. Sääli, koska potentiaalia olisi ollut miljöön takia varsin mukavalle ravintolalle. Ja eniten harmitti huonosta ruuasta aiheutunut mielipaha. Menimme matkan varrella olleeseen pubiin, mistä sai perusannoksen paistettua kalaa ja ranskalaisia. Nyt saivat Anja ja Jennykin syötävää. Näimme emokoiran tulevan roikkutisseineen ja saimme kuulla, että pariviikkoiset koiranpennut olivat autotallissa. Lähdimme katsomaan ja halailemaan syötävän suloisia kuutta pientä palleroa. Pohdimme naisten kesken, että kukin ottaa yhden molempiin taskuihin, niin saamme kaikki kuusi mukaan. Emokoira piti kuitenkin hyvin huolta, että jokainen pentu palautui hänen huomaansa. Olimme takaisin Anjan ja Janin kotona kuuden maissa. Suvi laittoi pyykit kuivumaan ulos narulle. Seuraavaksi suvi hieroi Samin selkää Anjan selkähierontalaitteella. Infrapunalämmitin auttoi ainakin hetkellisesti. Me soitimme Skypellä kuulumiset Samin veljelle ja Suvin vanhemmille. Vietimme iltaa jutellen ja söimme iltapalat. Ja nukkumaan ajoissa kymmenen maissa.

01.01.2011 lauantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille!

Heräilimme yhdeksän aikoihin. Yö jäi vähän lyhyeksi ja hiukan pätkittäin nukutuksi. Teimme Samin kanssa retkiaamiaiset. Aamucapuccinot Janin ja Anjan kanssa. Mukavaa jutustelua ja valokuvien katselua aamupäivä. Mario kävi tuomassa lampaanjalan, mikä laitettiin vielä grilliin lämpiämään ja kypsymään. Sami keitti suomalaisia ruismakaroneja ja viritimme eilisten salaattitarpeiden lopuista pastasalaatin. Olimme myös ostaneet sieniä, mitkä grillattiin tuorejuustonokareen kera. Kanssamme tulivat syömään Anjan tyttö Jennifer alias Jenny ja poikaystävänsä Erik. Istuimme ja juttelimme terassilla ruuan jälkeen. Melkein kesken jutun Sami sanoi yhtäkkiä, että nyt taitaa olla sokerit alhaalla. Hän pyysi toffeeta, mitä Suvi juoksi hänelle autosta. Nyt varoitus lukijoille, tulossa on hiukan järkyttävää luettavaa. Sami ehti syödä yhden palan toffeeta, kun Suvi näki, että Samin pää alkoi nykiä sähköiskumaisesti. Suvi ryntäsi talon jääkaapille hakemaan mehua ja Sami sai puolilasia mehua alas. Sami pyysi toisen toffeen, mikä oli virhe tikki, koska silloin alkoi alhaisen sokerin aiheuttama kouristelukohtaus jolloin on myös tukehtumisvaara. Anja oli ihan Samin vieressä ja auttoi Suvin kanssa kouristelevan miehen terassinlattialle. Sami käännettiin kylkiasentoon ja Anja avasi hengitystiet. Jan lähti soittamaan International SOSin ambulanssia ja lääkäriä paikalle. Suvi juoksi taas autolle hakemaan verensokerimittaria ja glukoosiruiskua. Sen verran sokissa oli tämä ensiavun antaja, että glukoosiruiskurasiaa avatessaan tiputti varsinaisen glukoosiampullin ja ruiskutti Samin reiteen ainoastaan liuotusaineen. Verensokeri oli vain 2,7 kun normaali olisi 5-7. Kouristukset loppuivat kun pikku hiljaa alkoi sokerit nousta, ensin 4,2 ja sitten 4,8, jolloin ambulanssi ja ensihoitajat saapuivat. Sami oli ihan pihalla kuin lumiukko ja toisteli samoja kysymyksiä. Suvi rauhoitteli ja selitti kerta toisensa jälkeen mitä oli tapahtunut. Hoitajat laittoivat Samille tipan käteen ja glukoosia suoraa suoneen sekä nesteitä. Toiseen käteen laittoivat syke- ja happisaturaatiomittarin sormeen ja ottivat rinnasta EKG:n. Mittasivat sokeria ja laittoivat toisen glukoosiannoksen. Lääkäri tuli paikalle ja jututti Samia ja kehotti, että viedään yksityiselle terveysasemalle vähäksi aikaa tarkkailtavaksi. Koko tämän ajan Suvin tukena ja Samin apuna olivat nämä ihanat korvaamattomat ihmiset täällä. Jos kerran tämän kohtauksen oli pakko tapahtua nyt toisen kerran Samin diabeteksen puhkeamisen jälkeen mistä on kolme ja puoli vuotta, ei olisi voinut olla paljon turvallisempaa paikkaa kuin tämä sen sijaan, että olisimme olleet kahden jossain erämaassa. Tämä oli taas vakava muistutus siitä, että Samin kannattaisi mittailla sokeriarvoja tiheämmin yövalvomisten jälkeen, jotta näin ei pääse käymään uudestaan. Sami laitettiin paareille ja vietiin ambulanssiin. Suvi pääsi samalla kyydillä. Samille laitettiin terveysasemalla vielä yksi nestepussi tippumaan suoneen, otettiin virtsanäyte ja sokerit. Päivystävä lääkäri tuli paikalle ja sanoi, että kaikki näyttää olevan ihan kunnossa ja heti kun siltä tuntuu saa lähteä pois. Odottelimme pari tuntia, että Samin pää selkeni kunnolla ja nestepussi oli tyhjentynyt. Lisäksi hän joi pullon vettä. Suvi maksoi luottokortilla International SOSsin ambulanssi- ja lääkäripalvelut sekä terveyskeskusmaksut. Koska oli pyhäpäivä, niin toimisto oli kiinni, joten maanantaina pitää mennä hakemaan paperit vakuutusyhtiötä varten. Kuten ensimmäisen kerran jälkeen, olivat Samin selkälihakset ihan juntturassa kouristelujen takia. Samalla kun pyysimme Janilta noutoa terveysasemalta, toivoimme saunaa, josko sen lämpö vähän sulattaisi lihaksia. Tällaisen kohtauksen näkeminen on kelle tahansa järkyttävää, ja valitettavasti se toi Jennyn mieleen äidillään Anjalla olleet tajuttomuuskohtaukset. Suvi muistaa varsin hyvin miten järkyttynyt hän oli ensimmäisen Samin kohtauskerran jälkeen ja itki silloin päivä tolkulla elämän epävarmuutta. Nyt hän vain päätti, että tästä on päästävä yli ja elämä jatkuu. Jenny oli erittäin ystävällisesti tarjonnut omaa makuuhuonettaan meille, ettei Samin tarvitsisi kavuta telttaan. Kiitimme kovasti, mutta olimme molemmat sitä mieltä, että on palattava arkeen. Kävimme Samin kanssa yhdessä saunassa ja kun Sami lähti pesulle, Suvi itkeä tirautti enimmän pahan olon pihalle. Kuten saunanlämpömittarissa lukee: ”Kun soivat kiukaan urut, unohtuvat maailman surut.” Söimme yhdessä iltapalaa, kertasimme mitä tapahtui ja juttelimme muita juttuja ennen nukkumaan menoa. Suvi nukahti kahdeksi tunniksi, valvoi sitten pari tuntia. Sami heräsi vessaan ja Suvin mielen rauhoittamiseksi otti ennen alas kipuamistaan verensokerit. Ne olivat 5,8 mikä on normaalisti ihan hyvä, mutta turvallisempi olo on jos ne yöllä ovat lähempänä 7. Sami otti muutaman suolamantelin ja pari glukoosipastillia. Nyt Suvi tunsi taas olonsa turvallisemmaksi ja nukkui aamuun asti.

31.12.2010 perjantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Heräsimme vähän ennen kellon soittoa jälkeen seitsemän. Pikaiset aamutoimet, aamiaiset, teltan pakkaus ja matkaan takaisin Swakopmundiin Yamahan pajalle. Siellä Jan oli jo soitellut Walvis Bayn maahanmuuttotoimistoon. Onnistuisi viisumin jatkaminen, mutta maksaisi 470 NAD per henkilö. Jan lähti meitä kyytiämään toimistolle. Ensin tapasimme ison johtajan, jolle selitimme tilanteen ja hän antoi myös myöntymyksensä. Sitten täyttämään kaavakkeita, maksamaan maksua käteisellä ja hetki odottelua. Saimme pian passit takaisin ja kuukauden lisäaikaa. Jan toi meidät takaisin Swakopmundiin, ja lähdimme taas kysymään olisiko jossain autopesulassa aikaa. Suvi kävi koittamassa ruokatarpeiden ostamista Shopritessa, mutta siellä oli niin kova ruuhka, että oli pakko viedä ostokset takaisin hyllyihin ja lähteä ulos. Päätimme mennä Spariin ja samalla Sami meni tilaamaan kasvispizzaa Deponasista. Meidät oli kutsuttu Anjan pojan Marion ja vaimonsa Mariskan kotiin vastaanottamaan uutta vuotta. Heillä oli ostettuna kokonainen lammas, mikä oli halkaistu litteäksi, jotta sen sai kiinnitettyä sähkömoottorilla pyörivään grilliritilään. Ostimme siis salaatti- ja aamiaistarpeita sekä juomia. Kun odottelimme vielä pizzaa tuli soitto yhdestä autopesulasta, että nyt olisi aikaa. Lähdimme pesulaan heti saatuamme pizzan. Taasen hetki odottelua ja pizzan mutustelua. Pyysimme paikan vetäjää ohjeistamaan painepesurilla pesijälle, että takaikkunoissa olevia tekstejä piti pestä erittäin varoen ettei meille läheisten kirjoittamat rakkaat viestit vain katoaisi. Sami ajoi Jaban betoniselle rampille ja seurasimme vierestä miten moottoritila ja autonpohja puhdistuivat. Ihan hirmuisia punaisia mutakökkeröitä tippui painepesurin voimalla auton pohjasta. Näin siirtyi pienen pieni pala Mauritaniaa Namibiaan. Sami ajoi auton alas ja neljän hengen tiimi tuli kuivaamaan autoa ulkopuolelta. Sami piti konetta kokoajan käynnissä. Ajoimme Yamahan pajalle, missä oli henkilökunnan ja muutaman asiakkaan kanssa kuohuviinihetki vuoden päättymisen kunniaksi. Viiden hengen seurue nuoria eteläafrikkalaisia oli tuomassa aiemmin ostamaansa Rhinoa säilytykseen. Sami oli tavannut samat kolme poikaa ja kaksi tyttöä myös offikisoissa. Juttelimme hetken heidän kanssaan meidän matkasta. He lähtivät liikkeestä, mutta yksi palasi hetken päästä sanomaan, että meidän Lantikka taitaa palaa kun ohi kävellessään olivat haistaneet käryävän muovin hajua. Sami luuli sitä ensin pilaksi, mutta lähti toki katsomaan. Kun hän avasi konepellin näki laturin olevan liekeissä. Heti vettä päälle pari pulloa kunnes liekit sammuivat. Laturin muoviosat ja osa johtoja olivat täysin sulaneet. Suurin onni tässä onnettomuudessa olivat nämä ihanat eteläafrikkalaiset nuoret, jotka huomasivat palon, koska muutaman hetken päästä olisi voinut olla liian myöhäistä jos vaihteistoöljy olisi syttynyt jäähdytysjärjestelmässään. Sitä paloa ei olisi sammuttanut edes jauhesammutin ja koko auto ja pahimmassa tapauksessa kortteli Swakopmundia olisi palanut. Moottoritilan pesun jälkeen auton olisi pitänyt seistä ja kuivaa rauhassa, jotta tällaista veden aiheuttamaa oikosulkua ei olisi tullut. Sami oli onneksi pakannut varaosiin uuden laturin. Saimme taas korjauspaikan Janin ja Anjan pihasta. Suvi purki jälleen tavaralaatikoita auton takaosasta, jotta päästiin käsiksi kaikkiin työkaluihin ja varaosiin. Melko pian oli vanha laturi irti. Harmittavaa oli huomata, että vaihteistoöljynjäähdyttimen letku oli myös sulanut ja vuoti. Sami tyhjensi öljyt järjestelmästä ja irrotti letkun. Nyt jäi vaihtoehdoksi odottaa maanantaihin asti ja teettää uusi letku. Hätätilassa voisi toki tukkia kierron ja ajaa ilman öljynjäähdytintä, mutta parempi on laittaa systeemikuntoon kun olemme lämpimissä olosuhteissa ja varaosia on arkena saatavilla. Sami laittoi uuden laturin kiinni ja sai purettua sulanutta johtovyyhtiä sen verran, että vaikka siitä pätkäisi palaneen osan pois, se riitti vielä laturiin asti. Ei muuta kuin pesulle ja saunaan. Suvi sai järjestelyä taas vaatteet kasseista muovilaatikoihin, laitettua pedin kuntoon telttaan ja pestyä salaattitarpeet. Sitten Suvikin pikaisesti saunaan ja lähtö kahdeksaksi Marion ja Mariskan luo. Siellä oli isäntäparin, Anjan, Janin ja meidän lisäksi kaksi muuta pariskuntaa, joilla toisilla oli noin kymmenvuotias tyttö ja toisilla vajaa kaksivuotias poika. Ilta sujui mukavasti jutellen, snapsi-krokotiilin hampaita painellen (eli muovinen krokotiilinpää, missä ringissä painettiin hammas pohjaan, ja jonkin hampaan kohdalla kita loksahti kiinni ja sen henkilön piti ottaa passionhedelmästä tehtyä snapsia ja pureskella siemenet). Yhdentoista maissa oli kolmelta grilliin laitettu lammas niin kypsää, että aloitettiin syöminen. Lisänä oli valkosipuliperunoita, maissilaatikkoa ja muutamaa salaattia. Puolilta öin auottiin skumppapullot ja kilistettiin alkaneelle uudelle vuodelle. Kuului vain muutaman yksittäinen raketin pauke, kun täällä on kiellettyä rakettien ampuminen. Hyvä juttu koirien kannalta sekä roskaantumisen. Yhden jälkeen kiitimme mukavasta illasta ja lähdimme nukkumaan.

30.12.2010 torstai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Aamiaisen jälkeen Suvi pakkasi tavaroita huoneessa ja kantoi ne auton viereen. Sami viritti kattotelttaan takaisin pultteja ja tikkaita, mitkä oli pitänyt irrottaa, jotta saatiin teltta mahdollisimman kasaan konttiin ajoa varten. Kattolaatikon kansi aurinkopaneeleineen nostettiin myös auton sisältä katolle ja vesikanisterit sekä kaasupullo. Suvi putsaili hiekat pois teltasta ja ompeli patjansuojukseen tulleen palkeenkielen. Sami teki pikaisen silmäyksen varaosiin sekä työkaluihin ja kaikki näytti olevan kunnossa. Pakkasimme tavarat autoon ja hyvästelimme Dunedin Starin henkilökunnan. Ajoimme Yamahan pajalle ja kyselimme vinkkiä, missä Sami voisi tehdä Jabaan takajarruremontin. Jan vei meidät ystävällisesti heidän kotipihalleen. Sami tunkkasi auton ylös ja vaihtoi riprap jarrukengät ja korjasi jarrusylinterit taakse molemmille puolille. Suvi toimitti parhaansa mukaan tarvittavia työkaluja, voiteli aurinkorasvaa ja toi juotavaa. Sen verran korjausta teki Suvikin, että laittoi kaksi puuttuvaa popniittiä takaoven sisäpaneeliin. Teimme lounaaksi ensimmäiset pussipöperöt eli kiehutimme kaasupolttimella vettä, kaadoimme kiehuvan veden Lapskaus-juureslihapata pusseihin ja annoimme tekeytyä vartin verran. Ihan hyvää ja varsin energiapitoista. Juuri kun saimme tavarat pakattua ja lähdimme ajelemaan, tuli pieni sadekuuro. Kävimme kyselemässä parista autopesulasta olisiko heillä aikaa pestä Jaba ja lähinnä pohja, missä oli vielä Mauritanian mutatien mötöt. Kello oli kuitenkin jo lähemmäs kuutta eivätkä ottaneet enää uusia töitä. Kävimme vielä kääntymässä Yamahan pajalla, mutta Jan ja Anja olivat jo lähteneet kotiin. Tajusimme, että meidän turistiviisumit olivat menossa vanhaksi maanantaina, joten soitimme Janille ja kysyimme neuvoa missä niihin voisi saada anottua jatkoa. Hän kehotti meitä tulemaan pajalle heti huomisaamuna ja hän selvittäisi asiaa. Todella harmillista, että meille annettiin vain 40 päivää eikä maksimia 90 päivää kun tulimme lentäen maahan. Emme voineet tietää, että auton saanti kestää näin pitkään. Ajoimme Lang Strandiin ulos Swakopmundista kohti Walvis Baytä ja kävimme kysymässä olisiko camping alueella tilaa. Vaikka paikka näytti olevan ihan täynnä löytyi vielä muutama vapaa paikka. Jaba parkkiin, kattoteltta kuntoon ja laittamaan leipää iltapalaksi. Juttelimme hiukan naapureiden kanssa ja menimme pesuille jo yhdeksän maissa. Suvi laittoi korvatulpat korviin vaientamaan ulkoa kuuluvia ääniä. Yllättävää, että meren aaltojen pauhun kuuli kuitenkin läpi. Nukuimme määrällisesti melkein riittävästi vaikkakaan ei niin levollisesti.

29.12.2010 keskiviikko, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Tänään on se päivä, tänään on se päivä. Pakko olla!!! Suvi heräsi jo vähän jälkeen kuuden ja olimme aamiaiselle jo seitsemältä. Ajoimme puoli yhdeksäksi Walvis Bayhin Maxin toimistolle. Max oli jo aamulla soittanut kontin tuojalle, jonka oli pitänyt palata asiaan. Juuri silloin kun me olimme siellä oli puhelinlinjat jotenkin tukossa, eikä ketään saanut kiinni. Hetki odoteltua selvisi, että kontti oli toimitettu. Yksi heppu hyppäsi autoon ja lähti hakemaan tullimiehiä paikalle. Hän palasi kuitenkin harmistuneena takaisin, kun tullimiehet olivat ilmoittaneet kuitenkin pääsevänsä vasta kymmeneltä. Päätimme, että Sami lähtee kisoja katsomaan ja Suvi jää odottelemaan. Sitten kun jotain alkaa oikeasti tapahtua ja auton kiinnitykset pitää purkaa ja akunpiuhat kiinnittää hän saapuu paikalle. Jatkuu… Vähän ennen kymmentä lähti yksi mies taas hakemaan tullimiehiä. Kun hän palaisi selvisi, että tullimiehen sijaan olikin tullinainen. Suvi lähti samalla kyydillä kohti konttia. Siellä sinetti auki ja Suvilla helpottunut huokaus kun Jaban takaosa pilkahti ovia aukaistaessa näkyviin. Pari soittoyritystä Samille, mutta puhelu ei mennyt läpi. Pari paikan miestä alkoivat jollain rautaputkilla hakkaamaan naulattuja laudanpätkiä irti. Suvi sanoi, että autossa on kyllä jonkinlainen kirves ja leka. Kirves kyllä löytyi, mutta puuvartinen kun oli niin se meni katki. Lekan piti olla kattolaatikossa, mutta ei yksi kaveri sitä sieltä löytänyt. Tullivirkailija sanoi, että auto pitäisi ajaa ulos, jotta hän voi tarkistaa moottorinnumeron. Kun aika kului, niin Suvi kysyi olisiko mahdollista, että joku lukisi numeron virkailijalle, koska konepellin sai kyllä auki. Tämä kävi ja tullivirkailija vietiin takaisin paperihommiin. Sami saatiin kiinni ja varsin pian löysi hän paikalle. Onneksi olimme ajelleet Walvis Bayssä niin Suvilla oli kertoa edes jotain maamerkkejä miten löytää perille. Sami alkoi kiinnittää akkupiuhoja ja Suvi lähti Cymontiin ostamaan sorkkarautaa ja uutta kirvestä. Rautakaupasta palatessa olikin Jaba jo pihalla ja Sami täytti renkaita. Sami oli vain ajanut kiinnikkeiden yli hitaalla nelivedolla. Yksi mies hakkasi viimeisiä puukiinnityksiä irti, kun Suvi vei hänelle uudet työkalut. Annoimme hänelle työkalut palkkioksi tehdystä työstä ja hän ilahtui siitä niin kovin, että antoi Suville oikein halauksen kiitokseksi. Virvoitusjuomat vielä tälle miehelle ja apupojille. Ylpeänä ja onnellisena Suvi kaasutteli Jaballa maksamaan huolintalaskua, Samin mennessä takaisin offikisoja katsomaan. Sami ehti kertoa, että jo kaksi auton kaatoa oli nähty eli ilmeisesti joko huonoja kuskeja tai hyvä kisa? Lasku maksettua ja vihdoin auton tullipaperi taas kourassa, Suvi kävi huoltoasemalle tarkistamassa rengaspaineet. Ihanaa oli taas körötellä Jaballa ja selittää sille, että oli ollut sitä ikävä, emmekä olisi halunneet missään nimessä olla siitä näin pitkään erossa. Hm, huolestuttavaa että juttelee autolle? ;o) Takaisin kämpillä Jaba pääsi sisäpihalle parkkiin. Suvi teki leivät välipalaksi ja tankkasi vähän nestettä ennen kuin aloitti tavaroiden inventoimisen. Tähän mennessä on kaikki muut käyty läpi paitsi Samin kirjaamat ja pakkaamat varaosat ja työkalut. Saa Sami itse olla illalla mukana, niin menee vähän joutuisammin eri pussukoiden ja laatikoiden tunnistaminen. Muuten voi kyllä jo todeta ettei mitään näytä puuttuvan. Sami muisteli, että pari cokistölkkiä olisi ollut jääkaapissa ja ne olisivat lähteneet. Jos näin on niin skumppapullo oli kuitenkin jätetty. Suvi vähän epäilee ettei colatkaan jääneet autoon. Kiitos siis Ghanan päähän, että pitivät sanansa mukaisesti Jabasta hyvää huolta! Nyt postamaan tätä nettiin ja odottelemaan kunhan Sami saapuu viiden jälkeen. Jatkuu… Tähän väliin Samin raportti kisoista: Kisat olivat siis nimeltään Windhoek Lager Weskus 4×4 Vasbyt. Vasbyt tarkoittaa päättäväisyyttä paikalliskielellä. Kisa aamuna homma alkoi 8., jolloin oli katsastus, jota seurasi 9.20 ohjaajakokous, missä kerrottiin säännöt ja reitit käytiin läpi. Kisa oli viimeinen osakilpailu viiden offikisan sarjassa. Osallistujia oli 40 neljässä eri luokassa. Luokaan A kuului lyhyt akseliväliset aina 2.45 m saakka, luokkaan B yli tuon akselivälin olevat, luokkaan C modified tasauspyörästön lukolliset jarru, ohjauksiset sekä luokkaan D road leagal eli normaali katuliikenteessä olevat ajoneuvot. Kisat alkoivat suunnitellusti klo 10. Osallistujat arvottiin 2 ryhmään ja ryhmissä järjestykseen. Ajot suoritettiin yhteensä 11 radalla, joista 6 oli hiekka-, kuoppa-, oja- ja kasanylitys tyylisiä, 3 oli dyyni nousuja eri asteisilla kallistuksilla, 1 rengashauta sekä 1 mutahauta. Ensiksi ajettiin nuo 6 esterataa, kaksi ryhmää aloitti samaan aikaan eri radoilta, joita sitten kierrettiin niin pitkään kunnes kaikki olivat kiertäneet reitit tai keskeyttäneetJ. Näitten kuuden jälkeen seurasi 30 minuutin tauko, jossa ihmiset huollettiin sekä kalustoa korjattiin. Sitten oli dyynimäkien vuoro kaksi rataa ensin taas samaan aikaan lähdöt ja sitten viimeisen pisimmän kaikki ajoivat peräkkäin samoin kun rengashaudan ja mutahaudan. Kisat venyivät kuten offikisoilla on tapana noin 4 tuntia pidemmälle kuin oli ollut tarkoitus, syynä varmaankin kaadot, jumiin jäämiset sekä rikkoontumiset. Kyllä näkyi hienoja kaatoja ja erikoisia ajoneuvoja. Kaljateltta oli hetkittäin melko täynnä, katsojia kun arviolta oli noin 8000 kpl siihen päälle kuskit ja huoltoporukka. Kuskit tosin puhallutettiin joka reitille lähdössä, ei saanut olla yhtään alkoholia veressä jos oli kisassa. Muut sitten huolehtivat nestetasapainostaan kohtuullisesti! Osallistujista nimekkäin oli Izak Martiz erikoisvalmisteisella Toyotan 3HGTE ahdetulla moottorilla sekä Toyota vaihteisto jakolaatikko paketilla olleella putkirunko autolla joka oli siis voittanut Etelä-Afrikan offikisakiertueen kahtena vuonna peräkkäin. Kisat järjesti Namib Desert 4×4 club, ja kisoja sponsoroi olutpanimo Winhoek Lager suurimpana, sitten oli paikallinen telekommunikaatio yritys sekä vakuutusyhtiö. Mukavaa oli koko rahan edestä, ja selvisi, että kisoja muun muassa olisi Pretoriassa siihen kieppisiin kun olemme siellä sekä kun palaamme Windhoekkiin olisi myös melkein samaan aikaan yksi kisa saa nähdä osutaanko kohdalleen juuri sopivasti. Jatkuu… Sami palasi kämpille kahdeksan maissa ja lähdimme autolla japanilaiseen ravintolaan kertaamaan päivän tapahtumia ja syömään shusia. Sitten oli edessä viimeinen yö Dunedin Star guesthousessa.

28.12.2010 tiistai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Voihan jännitys! Tänään saadaan Jaba, saadaanhan? Laitoimme ensimmäisen tekstarin Maxille puoli kahdeksan maissa. Söimme aamiaiset, pakkasimme taas tavaramme ja veimme ne autoon, kun piti taas vaihtaa huonetta. Teimme vähän nettisurffailua. Kymmeneltä Suvi ei enää voinut odottaa, vaan soitti Maxille. Kuulemma kahdelta pitäisi saada kontti ulos satamasta. Siellä oli niin paljon ruuhkaa joulun aikana kasautuneiden konttien takia. Lähdimme kävelylle ja kysymään tarjouksia matkatoimistosta tammikuuksi. Olimme kuulleet, että Victorian putouksille saisi hyviä pakettimatkoja lentoineen ja majoituksineen. Ja samanlaisen voisi ottaa myös Kapkaupunkiin. Ottivat toiveet ja yhteystiedot ylös ja lupasivat palata asiaan. Joimme kahvit kahvilassa ja menimme takaisin kämpille ja veimme tavarat uuteen huoneeseen, mikä oli saatu siivottua. Nyt ei enää huvittanut purkaa paljoa tavaroita kun tässä huoneessa ollaan vain kaksi yötä. Otimme auton alle. Päätimme ajaa Walvis Bayhin lounaalle. Menimme italiaiseen paikkaan ja Samilla oli penne-pastaa lihakastikkeella ja Suvilla tagliatellea tonnikala-herkkusienikastikkeella. Pitäisi muistaa pysytellä tomaattipohjaisissa kastikkeissa, kun ne ovat yleensä maukkaampia. Kahden aikoihin kävimme moikkaamassa Maxia. Ei mitään uutta. Viiteen asti on tulli auki, joten siihen saakka olisi vielä mahdollista saada auto ulos. Kävimme kääntymässä dyyni 7:lla ja siellä oli saatu iso teltta pystyyn ja reittiä tehtyä. Oli juuri tankkiauto tuomassa vettä, jotta saadaan joku mutahauta mihin jumittua. Luvassa oli myös hiekkadyyniä ylös ajoa. Tulimme takaisin Walvis Bayn keskustaan ja kävimme Cymot/ Greenpoint liikkeessä, missä myydään auto- ja retkeilytarvikkeita. Ostimme voimapihdit, joilla purkaa auton kiinnityksiä. Lisäksi pieni tuuletin, hauenleukoja ja renkaan venttiilin sieluja. Ajoimme ihan sataman portille ja Sami katsoi jokaisen ulos tulevan kontin numeroita ja Suvi luki kirjaa. Vaille viisi taas tekstari Maxille, että taisi mennä toivo tältä päivältä. Hän soitti ja kehoitti tulemaan huomenna yhdeksäksi toimistolle. Harmistuneina ajoimme takaisin Swakopmundiin ja kävimme kaupassa ostamassa Samille eväitä huomista kisaa varten. Eniten Sami harmitti se, että ei voi mennä jo heti kahdeksaksi kisapaikalle kuulemaan kisaajien ohjeistamista. Katsoimme piristykseksi jonkin teinikomedian kovalevyltä. Ja sitten nukkumaan.

27.12.2010 maanantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Suvin isukille Hannulle ja Hasselle! Sekä onnittelut Suvin vanhempien 41-vuotishääpäivän johdosta!

Suvi aukaisi silmänsä vasta vähän jälkeen kahdeksan. Me olemme molemmat nukkuneet hiukan pätkissä viimeiset kaksi yötä ja syynä on ehkä kasvava jännitys oman auton saamisesta ja meidän matkan ”jatkumisesta”. Nyt tavallaan olemme olleet vähän jumissa kuukauden verran, mutta on tämäkin toki ollut ihan mukavaa aikaa. Vain vähän toisenlaista kuin olimme alunperin kuvitelleet ja sitä myös kesti pidempään kuin alunperin piti. Nyt vielä tämä päivä pitää keksiä viihdykettä. Suvi ajatteli piipahtavansa löytöeläinkodissa katsomassa ovatko isot kissat jo kunnossa ja ulkoiluttamassa jotain koiraa. Sami pyysi autoa taasen lainaksi ja haluaa lähteä dyyni 7:lle katsomaan miten off-road kisojen rakentelut sujuvat. Jatkuu… Joo, Sami lähti Dune 7:lle kisapaikkaa katsomaan. Sai väliaikaisen ajoluvan dyyneille, vaikka paikalle kyllä menee ihan tukeva hiekkatie. Reitin rakentajat eivät olleet paikalla, joten Sami tuli takaisin jo yhden maissa. Suvi vietti tämän ajan rantabulevardilla istuksimassa ja lukemassa kirjaa. Tapasimme rantakahvilassa Jennin äitinsä kanssa. He piipahtivat meillä katsomassa miltä sauna näyttää, jos joskus haluaisivat käydä. Katsoimme Stieg Larssonin trilogian toisen leffan ja siinä välillä kävimme hakemassa Margaretha pizzan lähi pizzeriasta.

26.12.2010 sunnuntai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää syntymäpäivää Suvin Mammukalle! Ja hyvää nimipäivää Tapsalle!

Heräilimme vaille kahdeksan. Saimme aamiaisseuraksi saksalaisen pariskunnan, jotka olivat kiertäneet ensin Aasiaa ja sitten Afrikkaa yhteensä viisi kuukautta. Heillä oli nyt menossa pehmeälasku kotiinpaluuseen, kun olivat päätyneet tänne Swakopmundiin, mikä muistuttaa pientä saksalaista kylää. Huomenna lähtevät kohti Windhoekia ja sitten keskiviikkona aamulennolla Saksaan. Kerroimme käyneemme saunassa tässä guesthousessa ja he sanoivat kaivanneensa saunaa koko viisi kuukautta, joten varasivat heti saunavuoron illaksi. Juttelimme heidän kanssaan toista tuntia. Sitten menimme lueskelemaan huoneeseen ja soittamaan Suvin äidille synttärionnittelupuhelun. Lähdimme rantabulevardille istuksimaan ja ihmettelemään ihmisiä. Puoli kahden maissa tuli nälkä ja menimme taas italialaiseen Napolitanaan, missä Sami otti spagettia lihapulla-tomaattikastikkeella ja Suvi spagetti bolognesen. Suvin makuun kastiketta olisi voinut olla ainakin puolet vähemmän ja Saminkin annos oli niin iso, että otimme loput mukaan. Raahustimme takaisin kämpille ja Sami aloitti leffan katsomisen ja Suvi päiväunien. Katsoimme myös TV-Kaista.fi:n kautta MTV3:n joulukuussa näyttämän Stieg Larssonin trilogian ensimmäisen osan ”Miehet jotka vihaavat naisia” leffan. Huomiseksi jää sitten seuraava leffa ”Tyttö joka leikki tulella”. Teimme lämpimät voileivät mikrossa jämä-pastakastikkeesta ja juustosta. Nukku-Matti kutsui meitä matkaan jo ennen yhtätoista.

25.12.2010 lauantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Sami heräsi puolen kahdeksan maissa ja sai Suvinkin nousemaan ylös. Jouluaamun kunniaksi oli pöydillä kynttilät palamassa. Koska aamu oli sumusateinen menimme takaisin huoneeseen. Sami lueskeli kirjaansa ja Suvi teki nettihommia (, koska nyt olemme lähempänä wlan-pömpeliä, niin netti toimii huoneesta). Nyt on taas luottokorttilaskut menossa maksuun. Täällä Namibiassa on kätevää kun debit-kortit toimivat, joten rahat vilistää suoraa tililtä maksaessa. Unohdimme aamiaisella ottaa Lariamit ja korjasimme tilanteen kymmeneltä. Kyytipojaksi joimme Coca-Colaa, mitä ei voi todellakaan suositella. Taas jäi Suvilla tabletti kitalakeen ja kuohuva cocis ei meinannut huuhtoa sitä millään alas. Piti ottaa pari hedelmätoffeeta peittämään karmeaa makua suussa. Nyt puolen päivän aikaan taivas on taas seljennyt ja voisi lähteä katsomaan miten paikalliset viettävät joulupäivää rannalla grillaillen. Juuri piipahtivat Jan ja Anja hakemassa auton, että saavat koiransa vietyä rannalle peuhaamaan. Näytimme heille guesthousen kauniin puutarhan ja nykyisen kotimme. Jatkuu… Kävelimme rannalle. Kyllä siellä oli melko paljon ihmisiä autoineen leiriytyneinä. Parin tunnin käpyttelyn jälkeen palasimme kämpille lueskelemaan. Seitsemän maissa menimme casinolla olevaan kiinalaiseen ravintolaan syömään. Suvilla hapanimelää kalaa ja Samilla kanaa cashewpähkinöillä. Mahat pömpöllään menimme takaisin huoneeseen ja katsoimme James Bond leffan Maailma ei riitä loppuun ja jonkin John Travoltan Lonely Hearts dekkarin ennen nukkumaan menoa.

24.12.2010 perjantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää joulua teille kaikille rakkaille sukulaisille ja ystäville! Meidän tämän vuoden joulukortti tulee näin sähköisenä. Hyvää nimipäivää Adamille ja Ekalle!

Jouluaattomme alkoi aamiaisella kahdeksan jälkeen. Sitten meillä oli vuorossa tavaroiden pakkausta ja muutto toiseen huoneeseen, kun eräs pariskunta oli jo vuotta aiemmin erikseen varanneet ”meidän” huoneen jouluksi. Samalla tuli joulusiivoukset tehtyä kun uudessa huoneessa oli puhtaat lakanat ja pyyhkeet. Tämä on jokin perhehuone, missä on vähän kapoisampi parisänky, kerrossänky ja vielä yksi yhden hengen sänky. Halutessamme voimme siis vaihtaa sänkyä vaikka joka yöksi. Hetki vierähti taas laitellessa tavaroita paikoilleen, jolloin pelkkä huone muuttui kodiksi. Soittelimme Skypellä Samin vanhuksille Espanjaan ja veljen perheelle Saariselälle. Kumma, että Lapissa oli vähemmän pakkasta kuin Etelä-Suomessa. Sitten veimme rautapadan jouluherkkuineen paikan respaan ja saimme halaukset Tracyltä ja kädenpuristukset paikan pomolta. Tracy piti tarkkaa huolta, että jokainen työntekijä sai osansa ja jakoi pipariukot sekä suklaat pikku-lautasille. Tyhjä pata jouluservietteineen jäi vielä joulukoristukseksi. Sitten lähdimme Samin kanssa kukkakauppaan ja ostimme punaisen flamingo-vehkan joulukukaksi Janille ja Anjalle. Kävimme viemässä kukkasen heille Yamahan liikkeeseen ja saimme ystävällisen kutsun tulla viettämään jouluaatto iltaa heidän kotiinsa. Jatkoimme ruokakauppaan, mistä ostimme sushiriisiä, maitoa, voita ja kanelia joulupuuroa varten sekä aamiaislisukkeita, juomia ja välipalatarpeita. Veimme muut ruuat kämpille ja lähdimme puuron keittoon Villa Wiesen keittiöön. Yksi kattila löytyi ja isohko lusikka millä hämmentää. Kaasuliesi oli vain turhan isoilla polttimilla varustettu, joten kunhan saimme maidon kiehumaan, siirryimme kattilan kera takaisin Dunedin Starille, erikoisluvalla heidän keittiöönsä missä oli pienempi kaasupoltin. Puuroa syödessämme saimme Suvin veljen perheen ja vanhemmat Skypellä kiinni. Ihana oli nähdä videokuvan kautta pikku-pöpylät ja tietysti kaikki muut rakkaat! Meillä tietokone tarjoilee joitain HP:n videoefektejä ja hauskuutimme etenkin tyttöjä laittamalla erilaisia taustoja, hattuja tai naamoja itsellemme. Vaikka maantieteellisesti olemmekin aika kaukana rakkaistamme, tuo tekniikka heidät mukavasti kovin lähelle. Voi soittaa, laittaa tekstareita ja maileja. Kolmen aikoihin menimme tämän guesthousen saunaan. Ihan tuli kunnon löylyt pikkuisesta sähkökiukaasta. Saunan jälkeen huilailimme ja lueskelimme huoneessa. Laittauduimme itsenäisyyspäiväjuhliin ostamiimme juhlavaatteisiin ja hyppäsimme autoon. Suvi oli ensimmäistä kertaa laina-Suzukin puikoissa ja kumma kyllä omassa kyydissä ei pelottanut yhtään eikä ollut mitään naputettavaa. ;o) Oiskohan kuskin ansiota vai vikaa? Sami ressu! Saavuimme seitsemän maissa Janin ja Anjan kotiin. Kaunis joulukuusi oli koristeltu aidoin kynttilöin. Saimme nauttia suomalais-saksalaisista jouluruuista. Alkuun rosollia sillin ja vaaleanpunaisen kerman kera. Pääruuaksi lämmin kinkku, imellettyä perunalaatikkoa ja bataattilaatikkoa sekä haudutettua punakaalia. Suomenruotsalaisittain halukkaille myös snapsia. Jälkiruuaksi luumukiisseliä kermavaahdolla sekä kahvit ja konjakit. Mukava ilta vierähti melkein puolille öin ennen kuin olimme takaisin kämpillä. Taas yksi joulu muistona meidän jouluperinteiden mukaisesti eli aina voi viettää joulun missä vain eri paikassa erilaisella kokoonpanolla. Kahta täysin samalla lailla vietettyä joulua ei ole ollut meidän kahdenkymmenen vuoden yhdessä olon aikana.

23.12.2010 torstai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Heräilimme vaille kahdeksan. Ilmeisesti tonttu oli käynyt jättämässä etukäteisjoululahjan, kun huoneemme ulkopuolella olevalle pöydälle oli jätetty Jo Nesbon pokkari Torakat. Se oli varmasti samassa paikassa pari yötä olleilta suomalaisilta, joiden kanssa olemme jutelleet. He lähtivät tänä aamuna reissuun. Sami sai puuhasteltavaa eilen hakemansa Rhinon hihnan vaihdossa ja Suvi kirjoitteli pari päivää mustiin. Nyt postaamaan tarina nettiin ja sitten pikku-kävelylle. Jatkuu… No ei Suvi kävelylle mennytkään vaan vietti aikaa netissä ja sitten huvitteli nettipankissa tehden luottokorttitositteiden tarkastusta. On siinä kirjanpitäjällä huvinsa. Sitten oli aika taas keskittyä lehtiin. Sami palasi kotiin päivän puuhastelun jälkeen. Rhinossa oli pitänyt hihnan lisäksi vaihtaa vetorattaat laakereineen ja sitten toimittaa peli Henties Bayhin. Suvi laittoi huomiseksi valmiiksi rautapadan, missä on suklaita ja pipariukkoja Dunedin Star guesthousen työntekijöille. Max oli soitellut Samille ja kertonut Maersk Izmirin tulleen Walvis Bayhin jo viime yönä, mutta purkuaikaa ei ollut järjestynyt ennen huomista puoltapäivää. Meidän autokontin avaaminen siirtyy siten tiistaille 28.12. kun tulli on taas joulunpyhien jälkeen auki. Varasimme jo öitä lisää. Nyt pääsee Sami osallistumaan 29.12. olevaan off-road tapahtumaan, joten ei häntä ainakaan harmita. Ei Suviakaan muutama päivä sinne tänne haittaa. Kävimme syömässä taas St. Elmosissa, missä Suvi otti samaa tomaattivalkosipulipastaa ja Sami lihaisaa pizzaa. Tulimme Villa Wieseen käymään, kun Sami toivoi ilta g&t:tä. Telkkarista tulee Monsterit vastaan Alientin animaatio. Suvi on leffan nähnyt Samin veljen perheen kanssa leffateatterissa. Hyvin viiltävää kritiikkiä on lasten elokuvassa USA:n politiikkaan. Katselemme leffan loppuun ja palaamme sitten kämpille.

22.12.2010 keskiviikko, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Aamulla oli Suvillakin jo parempi olo. Nuhaa hiukan, mutta kurkku ei ollut enää kipeä. Aamiaisen jälkeen Sami luki kirjaa kun netti oli nurin ja Suvi siivoili huonetta. Vaille yksitoista oli Suvin aika lähteä edellisellä viikolla tilaamalleen kampaajalle. Puolisen tuntia sai ensin odottaa kun ilmeisesti kolmesta työntekijästä vain yksi osasi leikata hiuksia ja hänellä oli asiakkaista jonossa. Yksi pyysi Suvia istumaan tuoliin ja laittoi kapan päälle. Koska hiukset oli pesty aamulla, kasteli tämä henkilö ne suihkupullolla. Kun mummun hiukset oli leikattu, tuli Suvin vuoro. Ei siinä kauaa konsultoitu mitä tehdään ja rouva otti tukkaleikkurin käteensä ja ajeli sillä sivut. No kerranko sitä näinkin kokeillaan. Sitten leikkasi päältä saksilla ja kun Suvi erikseen pyysi myös ohennusta, sorkki myös hiukan ohennussaksilla. Koko hommaan meni vain kymmenen minuuttia. No onhan se jälkikin sen näköistä. Sitten oli kolmannen henkilön vuoro laittaa väriä päähän. Ensin puoli tuntia odottelua väri päässä, jolloin Sami tuli siellä käymään. Toi apteekista mentolilla hajustettua nenäsuihketta ja johan alkoi nenä aueta. Sitten suihkumyssy päähän, verkkohuivi päälle ja huristin koneeseen pariksi kymmeneksi minuutiksi. Onneksi oli omat lehdet mukana, muuten olisi ollut vähän tylsää istua siellä. Sitten oli aika pestä väri pois. Täällä pestiin ihan kunnolla shampoolla. Hoitoainettakin laitettiin, mikä kyllä huuhdeltiin saman tein pois. Ikävä on oman kampaajan rentouttavaa päähierontaa! Väri on nyt taas tummempi punainen. Pääkampaaja kysyi, että onko hyvä näin ja kun korvien päällä hapsotti hiuksia, niin Suvi pyysi siistimään vähän lisää sivuja. Muuten tukka jätettiin märkänä pystyyn. Hinta hommalle oli 260 NAD. Takaisin kämpillä Suvi laittoi ensimmäiseksi vähän geeliä, kun muuten tukka on ihan pallopääpörrönä. Kun netti ei vieläkään toiminut, pakkasimme koneen reppuun ja menimme Villa Wieseen surffailemaan. Sitten lähdimme kauppaan ja toimme tavarat kämpille. Kellon ollessa jo yli kahden lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme pohdinnan jälkeen KFC:hen ja nyt kyllä oli vika kerta siellä. Suvin annoksessa oli kaksi onnetonta leivitettyä kananpalaa ja noin kymmenen ranskanpottua. Samilla joku kanatortilla ja ranskalaiset. Kävellessämme takaisin kämpille soitti Max autonhuolintafirmasta ja kertoi, että Maersk Izmir saapuu vasta perjantai aamuna kuuden maissa. Taitaa siis olla, että saamme auton vasta joulun jälkeen. Nyt on sentään kaikki paperit saapuneet, joten tullihommat pitäisi mennä nopeasti. Sami piipahti Yamaha liikkeessä ja Suvi meni lepäämään kämpille. Sami pääsi auttamaan yhden Rhinon hakemisessa takuuhuoltoon. Suvi keskittyi lehtiinsä. Kun Sami palasi hän jututti yhtä miestä joka oli perheensä kanssa Swakopmundissa lomalla. Mies on kolme viikkoa töissä Angolassa IT-hommissa ja sitten kaksi viikkoa kotona Windhoekissa vaimonsa ja kaksi- ja nelivuotiaiden poikiensa kanssa. Hän oli selvitellyt paikan nettiyhteyttä ja sai yhteyden meidänkin koneeseen taas pelittämään. Suvi tarjoili pojillekin suomalaista lakritsia ja hyvin tuntui maistuvan niinkin eksoottisen näköinen herkku. Sami katsoi illalla vielä yhden filmin ja Suvi jatkoi lehtien lukua nukahtamiseen asti.

21.12.2010 tiistai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Suvin unet loppuivat jo vähän jälkeen kuuden. Syötyämme aamiaisen Suvi kirjoitti eilisen päivän muistiin ja Sami kävi Yamaha pajalla moikkaamassa väkeä. Suvi sai juuri ja juuri ladattua päivityksen päiväkirjaan ennen kuin netti lopetti toimintansa. Kun Sami tuli takaisin sai Suvi houkuteltua hänet mukaan koiranulkoilutuslenkille kun myöntyi ajamaan sinne autolla. Tällä kertaa oli lenkitysvuorossa Charlie ja Brownie. Molemmat keskikokoisia, laihoja ja lyhytturkkisia luppakorvia ja melko arkoja. Hetken aikaa sai houkutella valkoista Charlieta, jolla oli ruskeita laikkuja turkissaan, että sai kiristyshihnan kaulaan. Seuraava jännitysmomentti koiralle oli kävellä muiden häkkien ohi, missä muutamat haukkuivat ilmeisesti vähän ikävään sävyyn. Samin varmoilla otteilla selvisi Charlie ulos. Suvilla oli taas huonompi tuuri Brownien kanssa, mikä väriltään oli ruskean ja mustan kirjava. Tämä ressu tuli houkuttelun jälkeen kyllä ulos häkistä, mutta ei uskaltanut mennä käytävällä eteenpäin. Hätäpisutkin teki siihen. Ja vaikka kuinka hälle vakuutteli, että kaikki on kunnossa eikä ole mitään hätää, niin ei ressu liikkunut eteenpäin. Lopulta Suvi sai houkuteltua hänet takaisin häkkiin ja siellä vietettiin hetki rapsutellen. Pakko oli jättää Brownie häkkiin tai oikeammin aitaukseen ja lähteä Charlien kanssa lenkille. Saimme kuulla, että aamusta oli karannut yksi hoidossa ollut mäyräkoira, jonka omistaja oli edellisenä iltana käynyt sitä katsomassa. Omistaja oli ilmeisesti laittanut häkin salvan huonosti kiinni ja koira oli saanut oven auki hypittyään sitä vasten. Aamulla yksi rouva oli tuonut koiriaan kuuden aikoihin päivähoitoon, oli löytänyt mäyräkoiran käytävältä ja kun oli koittanut saada tätä kiinni, oli mäyris purrut häntä ja juossut sisäpihalle ja ihme kyllä hypännyt sieltä aidan yli. Meitä pyydettiin pitämään silmiä auki, jos mäyräkoiraa näkyisi lenkillä. Yksi paikan työntekijä ajeli autolla ympäriinsä dyyninreunaa etsien myös koiraa. Toivottavasti löytyy. Charlie oli selvästi ollut jonkun lemmikkikoira kun käveli varsin nätisti hihnassa. Uskomatonta, että ihmiset jättävät lemmikkejään. Kun tulimme tunnin jälkeen takaisin, oli mukava nähdä Charlien ja Brownien jälleennäkemisen riemu. Heti aloittivat leikkisän nujuamisen keskenään. Toivottavasti Charlien kertoo Brownielle mitä kaikkia viestejä oli ulkona lukenut. Viitaten Mian viittaukseen Suomen eläintensuojelulakiin, niin väittäisin, että melko hyvin samat pykälät täyttyvät myös ainakin tässä löytökodissa. Koirilla on tilavat aitaukset, missä on osa hiekkaa ja osa valettua betonia, mikä osuus on katettu. Löytyy nukkumatäkkiä ja lelua. Suurin osa jakaa aitauksen yhden tai kahden koiran kanssa. Ilmeisesti vain sellaiset, jotka eivät tule toimeen muiden kanssa ovat yksin. Saavat kaksi ruokaa päivässä ja vettä on aina tietysti tarjolla. Aitaukset siivotaan joka päivä. Sitä en tiedä miten usein pääsevät lenkille, mutta omassa aitauksessa on kyllä tilaa juosta ja ulkona on pari isompaa aitausta, mihin ainakin osaa viedään juoksentelemaan. Aikuisista kissoista suurin osa saa kulkea vapaana paikan sisätiloissa ja sisäpihalla. Pisulaatikoita on sekä käytävillä, että huoneissa. Jokaisessa hoitokissojen huoneessa on nukkuma peti pimeässä syvennyksessä ja istumatasoja korkeammalla, mistä näkee lasin läpi muita kissoja. Raapima ja kiipeilypuita löytyy myös sekä leluja. Kyllä minä ainakin oman lemmikkini tähän paikkaan voisin jättää hyvillä mielin hoitoon. Kävimme ihastelemassa pikku-kisuja heidän huoneessaan. Ihmettelimme, kun aikuisia kissoja ei näkynyt yhtään vapaana. Saimme ikäväksemme kuulla, että siellä pyöri joku kissaflunssa, mikä on kuulemma erittäin tarttuvaa kissasta toiseen. Yksi ruskea kissa, jota Suvi oli rapsutellut ja muisti ihmetelleensä kun kissa aivastelee niin paljon, oli jouduttu lopettamaan kun oli saanut nestettä keuhkoihinsa. Muut aikuiset kissat olivat karanteenissa ja saivat jotain antibioottia kolmesti vuorokaudessa. Toivottavasti selviävät! Suville tuli tästä superpahamieli, ja mietti kovasti oliko itse mahdollisesti siirtänyt tautia kissasta toiseen niitä rapsutellessaan. Lähdimme ajelemaan ja kuljimme pitkin rannalla olevia asuma-alueita. Päädyimme meille uuteen ruokakauppaan ja Suvi tunsi itsensä ihan voipuneeksi. Takaisin kämpille ja Sami sai taas vuorostaan ryhtyä vierihoitajaksi. Ensin Suville vähän leipää ja mehua. Suvia palelsi ja piti laittaa verkkarit päälle ja mennä peiton alle. Kun hän lämpeni, niin nukahti pariksi tunniksi. Sami kävi välillä netissä ja kertoi Suville päivän iloiset uutiset. Sekä Samin että Suvin vanhemmat sekä Suvin veli olivat ostaneet lentoliput Johannesburgiin ja saapuvat 18.01.2011. Superkivaa! Suvin veljelle tämä on ensimmäinen kunnon Afrikan matka kun teininä tehtyä Marokon matkaa ei lasketa. Nyt suunnitellaan matkaohjelmaa pariksi yhteiseksi viikoksi. Sami lähti hakemaan pizzaa ja Suvi jäi lukemaan uutta Women & Home lehteään. Kun Sami palasi, tuli Jan meitä moikkaamaan. Hän oli tulossa Windhoekista ja oli sieltä Spar-kaupasta löytänyt suomalaista Halvan lakritsia ja toi sitä meille tuliaisiksi. Samille superhuomaavaisesti oikein sokeritonta lakritsia. Jan oli saanut Volvonsa turboremontista ja Sami halusi ehdottomasti nähdä rikkimenneen. Varmasti oli ollut jokin valuvika siinä vanhassa turbossa kun oli niin nopeasti mennyt rikki ja niin pahasti. Siitä kannattaa ehdottomasti vähän vääntää kättä, että saa johonkin takuuseen. Söimme Samin yllätyksenä tuoman pizzan missä oli kaksi kerrosta ja välissä kanaa, ananasta, herkkusieniä, sipulia ja jotain juustokastiketta. Oikein oli herkullista. Katsoimme jonkin filmin ennen nukkumaan menoa.

20.12.2010 maanantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Nukuimme molemmat yön todella hyvin. Sami oli aamusta jo melko hyvässä kunnossa, kurkku enää ihan hiukan kipeänä. Suvin kurkku on vähän enemmän kipeänä, mutta tässä kun on aamiaisella hörinyt vähän kahvia, alkaa kunto kohentua. DHL:n tracking numerossa on alkanut tapahtua eli auton paperi oli viikonlopun aikana tullut jo Johannesburgiin. Yhtään tarjousta ei ollut tullut huolintayhtiöistä, joten pitää tänään taas vähän soitella perään. Maersk Izmir laiva oli lähtenyt Nigerian Apapan satamasta päivää aiemmin eli jo 17.12.. Tulisikohan Walvis Bayhin myös jo päivää aiemmin? Tänään oli taas pyykkipäivä ja Sami tällä kertaa laski kalsarit ja t-paidat pyykkipussiin. Suvi tutkii kuntoaan jaksaako ulkoiluttaa tänään jotain koiraa. Flora-koiran pötkylä ei ainakaan kulkisi liian lujaa. Jatkuu… Pakkasimme päivärepun ja lähdimme Jania tapaamaan. Hän kyyditsi meidät kotiinsa hakemaan Suzuki SJ10 (Samurai) autoa lainaan. Päätimme lähteä Walvis Bayhin hakemaan autonlaivaus paperin kopiota eli Bill of Lading paperia Maerskin toimistolta. Cindy oli lomilla, mutta saimme kopion toiselta henkilöltä. Kun kerta muilta huolintayhtiöiltä ei ollut tullut kirjallisia tarjouksia sähköpostilla, päätimme mennä itse paikalle. Ensimmäinen paikka oli Woker Freight Services, mihin Sami oli soitellut Maxille. Saimme häneltä ensimmäisen laskelman, mikä oli 7800 NAD. Kun Suvi kysyi, oliko tämä nyt paras joulutarjous mitä on saatavilla, niin hinnassa viivattiin yli 1300 NAD eli jäljelle jäi 6500 NAD. Tämä tarjous alkoi jo kuulostaa paljon paremmalta ja hyväksyimme sen. Heppu soitti DHL:lle ja pyysi Yamaha liikkeeseen toimittamisen sijaan, heitä pitämään lähetystä toimistossaan, mistä hän voisi hakea sen huomenna. Jos laiva tulee torstaina illasta, niin olisi kuulemma mahdollista saada auto tullattua jopa perjantaiaamuna 24.12. Se olisi mukava joululahja. Viikonlopun voisi tehdä inventaaria onko autosta kadonnut mitään tavaraa sekä siivoilla ja pakkailla. Katsellaan. Kävimme Walvis Bayn Wimpy:s hampurilaispaikassa, missä Suvi otti kanatortillan ja Sami pekoni-röstipottu-hampurilaisen. Kun kerta oli kumipyörät alla menimme oikein autolla lähikauppaan. Nyt löytyi Samille nenäsuihketta yhdestä liikkeestä, mutta tuntuu enemmän olevan nenää kosteuttavaa kuin avaavaa. Joulusuklaita piti ostaa lisää ettei vaan pääse loppumaan. Takaisin kämpillä Sami otti pikku-päikkärit Suvin valmistellessa tämän vuoden joulukorttikuvauksia. Hiippailimme näihin tonttuhommiin ja lopputuloksen näette 24.12. Kävelimme myös rannalla ja katselimme viisimetrisiä vaahtoavia aaltoja. Suvi oli kuullut yhdeltä englantilaiselta tytöltä lasihelmiä myyvästä liikkeestä ja kovasti houkutti päästä katsomaan. Liikettä etsiessä pysähdyimme cappuccinolle, lattelle ja porkkanakakulle yhteen kahvilaan. Helmikauppa löytyi ja se oli oikea paratiisi. Paljon erilaisia muovi-, luu- ja lasihelmiä. Yhdestä kaukalosta sai kerätä mieleisiä lasihelmiä pieneen muovipussiin, mikä maksoi vain 50 NAD. Suvi arvatenkin keräsi erilaisia punaisia helmiä mielessä uudet jouluhelmet. Liikkeestä sai myös punaista ohutta rautalankaa mihin pujotella helmet sekä kaksi pientä kiristysrengasta jotka lopuksi litistettiin pitämään rautalangan päät kiinni. Suvi palasi kämpille yhteisiin tiloihin helmiään tekemään ja Sami meni käymään Yamaha liikkeessä. Olimme saaneet muita suomalaisia guesthouseemme. Pariskunta aikuisen tyttärensä kanssa oli tänään lentänyt Kapkaupungista Windhoekiin ja sitten Swakopmundiin. He olivat osallistumassa kuorma-auto retkelle kohti Victoria putouksia. He kertoilivat Helsingin lumikaaoksesta, että autoja hinailtiin suurtorille pois aura-autojen tieltä. Nyt on varmasti valkea joulu myös Etelä-Suomessa kun ei 60 cm enää ehdi millään sulaa muutamassa päivässä. Jos joku ehtii, niin ottakaapa vähän valokuvia ja laittakaa vaikka naamakirjaan meillekin näytille. Sami tuli kotiin ja kertoi auttaneensa hiukan yhden prätkän laitossa. Sitten hän kehitti litistyskoneen helmien kiristysrenkaille kolikosta ja rautapadankannesta. Ihanat tuli helmistä ja sopivat hyvin punaiseen mekkoon. Pitänee ottaa joulukuvia ja näyttää teillekin. Latailimme kuvia koneelle ja tutkailimme vähän poikkeuksellisesti hitaasti kulkevaa nettiä. Taisi olla niin paljon muita käyttäjiä, että esimerkiksi kuvien lataaminen nettiin oli mahdotonta. Seitsemän jälkeen lähdimme iltaruualle läheiseen St. Elmos pizzapaikkaan, missä kuitenkin otimme pastaa Al Forno tyylillä eli uunissa juustokuorrutettuna. Suville tomaattivalkosipuli pastaa ja Samille carbonara. Takaisin kämpillä katsoimme vielä yhden teinikomedian ennen nukkumaan menoa.

19.12.2010 sunnuntai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Flunssa otti ylivallan Samista. Nenä tukossa, kurkku raastinrautana, pää ja hartiat kipeänä. Ehkäpä taas lauantainen Lariam-tabletti alensi vastustuskykyä. Aamiaisen jälkeen aloitettiin leffamaratoni sängyssä köllien. Suvi toimi vierihoitajana ja tarjoili juomia ja pikkusyötävää. Kahden maissa nenäsuihke loppui ja alkoi olla isompi nälkä. Suvi meni ensin lähimpään kauppaan, mutta vaikka päänsärkyyn ja yskään möivät vaikka mitä, kuten myös luontaistuotteita, ei ollut nenäsuihketta. Seuraavaan kauppaan ja samalla kolmen apteekin ohi mitkä olivat kaikki kiinni. Mistähän täältä saisi viikonloppuna antibiootteja jos olisi joku tosi paha tulehdus päällä kun ei ole päivystävää apteekkia? Ehkä lääkäriltä? Samin toiveena oli ollut kunnon juustoinen pizza Debonasista. Sieltä pepperoni (hih, tätä sanaa ei ohjelman oikoluku tunnista vaan korjaa sen peppueroniksi), herkkusieni pizza tuplajuustolla tilaukseen ja viimeiseen kauppaan. Sieltäkään ei löytynyt nenäsuihketta, mutta jotain sprayta mitä ruiskutetaan huoneilmaan, minkä pitäisi aukaista tukkoinen nenä. Tämä siis ei ollut wc-raikastinta vaan ihan lääkehyllystä. ;o) Saaliiden kanssa kotiin ja sikailemaan eli syömään pizzaa sängyssä leffaa katsoen. Päivän aikana ehdimme katsoa viisi leffaa. Samin kunto tuli koko ajan paremmaksi ja Suvin huonommaksi. Vierihoitaja siis siirsi taudin itselleen. Illalla sai Suvi laittaa tiikeribalsamia kaulansa alueelle ja huivin päälle.

18.12.2010 lauantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Peepo Anttiselle sedältä ja tädiltä!

Samilla oli kurkku kipeänä jo eilen ja tänä aamuna se oli vielä pahemmassa kunnossa. Mutta kun Suvi uhkaili, että jos on tosi kipeä ei voi lähteä Walvis Bayhin ovaaliradalle katsomaan auto- ja mönkijäkisoja, niin kummasti kurkkukipu vähän hellitti. Ehkäpä siihen auttoi myös aamiainen. Juttelimme mielenkiintoisen brittiläisen naisen kanssa, joka oli ensin ollut kahdeksan viikkoa Etelä-Afrikassa, jossain pingviinien ja muiden lintujen kuntoutuspaikassa vapaaehtoistöissä. Sitten hän oli etsinyt netistä uuden paikan ja tullut Namibian pohjoisosiin aavikkonorsuja auttavaan vapaaehtoisprojektiin. Siellä rakennettiin farmareiden kaivojen ympärille aitoja etteivät norsut tulisi tekemään tiloille tuhojaan. Norsuille tehtiin omat juomapaikat. He myös kartoittivat missä norsut liikkuivat ja koittivat tehdä ongelmia ennaltaehkäisevää työtä tilallisten kanssa. Kaikenlaista projektia sitä onkin. Tältä mukavalta naiselta saimme lahjaksi kylmälaukun, retkituolin ja valurautaisen nuotiopadan, joita hän ei enää tarvinnut. Meille tämä tuli kuin tilauksesta, kun olimme niihin kisoihin lähdössä ja juomat piti saada säilymään kylmänä. Nyt ei tarvinnut kun käydä huolto-aseman kautta ostamaan pari pussia jäitä ja sitten matkaan. Saavuimme paikalle puoli yhdentoista maissa, jolloin lämmittelyajojen olisi pitänyt alkaa. Tässä ensin lyhyesti Suvin raportti ja sitten Samin: Odottelua, ihmisiä maastureineen ja omine leireineen ovaalin hiekkaradan ympärillä. Iso juomateltta, penkkejä, pöytiä, pölyä, pörinää, siistit kemialliset vessat, saksalaistyylistä humppaa, yksi pikku-poika nurin mönkijällä, pari hiekkaan juuttumista ja yksi kolari. Ja nyt Samin vuoro: Joo o olipas huimaa menoa. Auto luokkia oli 3, 4 sylinteriset ja 6-8 sylinteriset sekä alle 18v. Kun mönkijäluokkia kaksi, alle 10 vuotiaat ja yli. Rata jolla ajettiin oli suolapintainen ja noin 500 metriä pitkä. Ei niin pitävä alusta. Tapahtuman piti alkaa siis klo 10, mutta autourheilun tapaan asioita rupesi tapahtumaan vasta 12 maissa ei kovin pahasti myöhässä. Aluksi oli lämmittelyajot, kaikille sarjoille omaan aikaan. Kaikista eniten oli tiukkuutta havaittavissa alle 10v sarjassa, kun pienimmällä ei yltänyt edes jalat maahan kun oli ressu niin pieni. Lajittelu ajot oli seuraavana vuorossa. Pienten autojen ja alle 18v. ajot suoritettiin vastapäivään kun taas isot autot ja yli 10 v mönkijät ajoivat myötäpäivää. Pikkupojat ajoivatkin sitten heille tehdyllä ”motokrossi” radalla. Huh huh. Kovaa menoa, vauhdit suorilla nousi varmasti yli 80km/h. Autoissa alle 18v sääntö oli että ei saanut käyttää kuin maksimissaan 2 vaihdetta. Muuten sääntönä olikin se joka ajaa nopeiten 10 kierrosta voittaa. Lähtöjä yhteensä 3 per luokka ja eniten lähtöjä voittanut voitti kisan. No me lähdimme kun oli 2 kierrosta ajettu katsoja porukan ollessa aikamoisessa ”pöllyssä” ja kaiken kunniaksi paikallinen humppa oli pistetty niin kovalle soimaan, että totesimme meidän olevan aika lähteä. Hommasta tuli mieleen että kyllä me pojat sitten ollaan poikia, eikä meistä muuta saa, kun itseäkin rupesi tekemään mieli radalle kokeilemaan. No ehkä joskus sitten kun on iso ja kaikkea. Lähdimme pois neljän jälkeen ja ajoimme Swakopmundin keskustaan jotain ruokaa mielessä. Taas olivat ravintolat päivätauolla, joten päätimme mennä katsastamaan mitä ruokaa tarjoaa joulumarkkinapaikka, mikä oli auki tämän viikonlopun. Suville löytyi kalaa ja ranskalaisia. Samille jokin makkarasämpylä. Jälkkäriksi letut kanelisokerilla. Vähän jäi vielä nälkä niin Suvi otti jauhelihatäytteisen roti-letun ja Sami spiraalinmuotoon leikatun ja sitten upporasvassa paistetun perunan. Oli kuin olisi perunalastuja puutikussa syönyt. Vielä löytyi tilaa myös suklaa-vaniljapehmiksille. Pöräytimme autolla kauppaa ja ostimme lisää vettä ja colaa sekä juustoa. Nyt kämpillä eilisen ja tämän päivän muistiin merkitsemistä. Sami lähti tankkaamaan laina-auton, kun Jan saapuu sitä hakemaan puoli kahdeksan maissa. Suihkuvesi tulee tänä iltana olemaan mustaa kun olemme niin yltä päältä pölyn peitossa.

17.12.2010 perjantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Heräilimme vähän jälkeen seitsemän. Aamu valkeni taas aurinkoisena. Aamiaiseksi molemmille kananmunat ja pekonit, mutta terveellisemmällä kokojyväleivällä. Olimme saaneet ensimmäisen tarjouksen auton tullaamisesta. Reilun kahdeksan sataa euroa saa siitä lystistä pulittaa. Auton on paras sitten olla siellä kontissa ja kaikki tavarat mukana!!! Olisi mukava saada joku kilpailevakin tarjous, niin voisi vähän vertailla. Pitänee vähän soitella tänään. Suvi kirjoitteli eilistä päivää muistiin ja Sami luki uusia autolehtiään. Suvi aikoo lähteä taas jotain koiraa ulkoiluttamaan ja kissoja rapsuttelemaan. Jatkuu… Nyt oli ulkoilutusvuorossa lyhytjalkainen, ruskea, sileäkarvainen, tasapaksupötkö Flora. Flora jaksoi lukea kaikkien muiden koirien viestit ja vastata niihin kun varsinainen chattailijä. Koimme molemmat hiukan pelottavan hetken kun ylittäessämme yhtä aukiota lähti meitä kohti tulemaan vapaana olevat kaksi isoa koiraa ja yksi pieni. Flora rähisi takaisin koirille ja onneksi hetken päästä niiden ulkoiluttaja sai koirat houkuteltua luokseen. Hetki piti Floraa rauhoitella kun tärisi niin pahasti. Kilometrejä emme reilun tunnin aikana saaneet kovin paljoa kasaan, kun näitä pysähtelytaukoja oli niin paljon. Saipa Flora ainakin vähän liikuntaa ja paljon virikkeitä. Kissoja piti taas jokaista rapsutella kaulan alta. Pikku-kisut olivat edelleen syötävän suloisia. Suvi palasi kämpille puolenpäivän maissa. Sami oli sillä välin soitellut Ghanaan Damcoon autonpapereiden perään. Oli kuulemma laitettu DHL:llä keskiviikkoiltana, mutta vaikka oli tracking numero, niin eivät Ghanan DHL:sää olleet kuulemma vielä ehtineet päivittää sitä systeemiinsä. Hymm, hieman erikoista! Sami oli myös soittanut pariin huolintafirmaan, jotka lupasivat laittaa tarjousta sähköpostilla. Lähdimme kävelemään kohti rantaa ja matkalla Sami kävi leikkuuttamassa hiuksensa parturissa. Sitten menimme syömään lounasta. Sami otti hampurilaisen ja Suvi kanasalaatin. Jatkoimme lenkkiä rannalle ja tänään oli Suvilla keräysvuorossa valkoiset, harmaat ja mustat kivet. Tällä menolla tulee raskas auto, jos nämä kaikki aarteet pakataan mukaan. Tulimme kämpille ja Sami otti pikku-unet ja Suvi luki Hello! lehtensä loppuun. Sitten lähdimme kauppaan ostamaan oluita, vettä ja mehua. Takaisin tultua katsoimme sähköpostit ja saimme kuulla miten Suvin ukin hautajaiset olivat menneet. Tähän kun vielä lisäsi valokuvat Facebookin kautta, pääsi hyvin haikeisiin tunnelmiin mukaan. Kyyneleiden kuivuttua oli aika valmistautua saunailtaan. Jan ja vaimonsa Anja olivat kutsuneet meidät perjantai saunaan. Pakkasimme oluet reppuun ja kävelimme Yamahan pajalle kuudeksi. Sieltä Janin kyydillä heille kotiin. Saimme Samin kanssa ensimmäisen saunavuoron kodikkaassa pihasaunassa, missä oli Suomesta tuotu sähkökiuas. Saunatontun sijaan löylyseuraksi tuli jack russelin terrieri Teemu. Koira köllötti tyytyväisenä silmät kiinni ylimmällä lauteella löylyjen ajan. Juotimme sille löylykauhasta vettä. Saunan jälkeen saimme herkullisen illallisen, missä oli erilaisia grillattuja lihoja ja lisukkeita. Mukava ilta oli jo lähempänä yhtätoista kun lähdimme kotiin lainaksi saamallamme autolla.

16.12.2010 torstai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Kumma kun herätyskello ei ole soimassa, oli aivan helppoa herätä 6.50. Ehkä johtui myös siitä, että taivas oli ekaa kertaa aamusta aivan pilvetön ja sumuton. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä. Jee farkut vaihtoon ja shortsit jalkaan Suvillakin! Olimme ajatelleet pitää taukoa kananmunan syönnistä, mutta vaikka tilasimme vain terveelliset mysliaamiaiset tuli munakokkelit kaupan päälle. Hyvin oli keittiöön iskostunut meidän ”normaali” tilaus. Laitoimme aamusta sähköpostit uudestaan huolintayhtiöihin kun mitään ei ollut kuulunut. Myös Damcoon lähti viesti, että missä ihmeessä kuppaa meidän auton paperit. Heillä olisi ollut jo yli viikko aikaa saada ne tänne. Ilman carneeta emme saa auto ulos kontista ilman hirveiden verojen maksamista. Suvi lähti koiran ulkoilutukseen. Tällä kertaa liikuntaa sai Eddan huonekaveri Funky. Myöskin tyttökoira, keskikokoinen ja sileäkarvainen, mutta väriltään musta ja ruskeat korvat kuten rothwilerilla. Funky nimen oli saanut siitä kun niskakarvat olivat irokeesimaisesti pystyssä. Tämä koira käyttäytyi koiramaisemmin ja teki kaikki tarpeensa ja nuuskutti innoissaan toisten viestejä. Tunnin lenkki dyynien laidalla ja sitten takaisin. Funky ei olisi millään halunnut mennä takaisin häkkiinsä kun Edda oli päässyt myös sillä välin kävelylle. Yhden miehen piti lopulta kantaa Funky häkkiin. Voi ressu! Sitten oli kissojen rapsutus vuoro. Lady Gray ja yksi musta valkoinen kissa saivat ensin hellyyttä. Oli pakko käydä katsomassa pikku-kisuja. Olivat kaikki ihan uitetun koiran näköisiä ei kun siis uitetun kissan näköisiä. Selvisi, että maanantaina tullut suloinen pieni valkoinen pallero oli tuonut kirppuja mukanaan ja nyt niitä oli kaikilla pennuilla ja emolla. Kissat oli siis sumutettu jollain kirppumyrkyllä. Kiva oli nähdä, että pieni valkoinen kisu oli reippaalla päällä ja leikki itsekseen ja kävi syömässä raksuja. Tiistaina se oli näyttänyt jotenkin niin reppanalta nukkuessaan ihan yksin. Suvi leikitti pikku kisuja heiluttelemalla sormiaan häkin oven ali ja hirmuiset pikku-pedot hyökkäilivät kohti saalista. Sami kaipaili jo Suvia kämpillä puolen päivän maissa. Hän oli höpissyt ainakin tunnin yhdessä off-road centerissä. Omistaja oli varsin kiinnostunut formula off-roadkisoista Suomessa. Tiesi myös Extreme Duudsonit. Söimme välipalaksi leivät. Sami päätti katsoa yhtenä iltana aloittamamme kauhuelokuvan After 28 days loppuun. Silloin illalla se oli tuntunut liian mielikuvitusta pahoilla unilla ruokkivalta. Siinä joku virus tarttui ihmisestä toiseen ja niistä tuli jotain zombeja. Yöks! Suvi luki Hello! lehteään. Sitten alkoi silmiä painaa ja nukuimme varmaan tunnin päikkärit. Koska iltapäivän sää oli edelleen hyvä, lähdimme rannalle kävelemään. Ensin vähän lisäenergiaa jäätelöstä. Kyllä oli väki tyytyväistä kun saivat köllöttää rannalla kesälomallaan. Sami huuhtelutti rohkeana varpaitaan Atlantin viileissä aalloissa. Suvi keskittyi tutkimaan sinne tänne muodostuneita kivikasoja. Käteen tarttui yksi kaunis vaaleanpunainen ruusukvartsi ja pari soikeaa valkoista kiveä ja yksi liilahtava. Kävimme kaupassa ostamassa joulusuklaita guesthousen henkilökunnalle. Päätimme myös ostaa picnic-tyyppisen päivällisen eli leipää, perunasalaattia, punajuuriraastetta ja surinamsalaattia. Tähän lisäsimme aiemmin ostamamme valkohomejuuston ja Vaasan valmistamat rapeat styroksikeksit. Päätimme mennä katsomaan minkälaista menoa oli Villa Wiesen baarissa. Sinne oli tullut kuorma-autolla uusi seurue, joista suurin osa oli UK:sta. Juttelimme muutaman kanssa ja Sami toimi sijais-baarimikkona ja jakeli oluita ja siidereitä kun varsinaisella baarimikolla oli hetki muita hommia. Kahdeksan jälkeen lähdimme takaisin kämpille ja katsoimme Bloom Brothers leffan. Tai siis Sami katsoi loppuun kun Suvi nukahti kesken.

15.12.2010 keskiviikko, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Heimo-huimalle NYCin talveen! Kiitos Sami ja Ansku L.:lle Tartsun terveisistä! Suvi jos joskus pääsisi Tarjan kutsuille, kysyisi oliko hän saanut jo Hakaniemissä sijaitsevan eko-kauppa Ekolon kanta-asiakaskortin täyteen ja käyttänyt viiden euron alennuksen. Kerran nääs satuttiin sinne samaan aikaan, ja Tartsu otti kortin käyttöön. ;o)

Hirvittävää herätä piiitttkääästä aikaa herätyskellon soittoon 7.15. Pikaisesti aamupalalle ja sitten Suvi auton rattiin ja ensin huoltoasemalle tankkaamaan. Tähän voisi kyllä tottua, että joku tankkaa auton, yksi pesee ikkunat ja kolmas tarkistaa rengaspaineet. Ei tarvitsisi Suomen pakkasissa palelluttaa sormiaan ja korviaan. Sitten Suvi heitti Samin Yamahan pajalle. Hyvin nopeasti tottui vaihtamaan vaihteita vasemmalla kädellä. Muut hallintalaitteet olivatkin sitten ihan tutuilla paikoilla. Aamu oli vähän sumusateinen, mutta parinkymmenen kilometrin päästä merestä taivas selkeni ja oli pakko laittaa ilmastointia päälle. Vaikka puhalluksen suuntasi ainoastaan ylös, puhalsi jalkatilaan niin kylmästi, että piti välillä lämmitellä ilman ilmastointia. Ajatuksissaan Suvi oli mukana Lauri-ukkinsa hautajaisissa Polvijärvellä. Iso virtuaalihalaus äidille ja tädeille! Muutaman rekan ohi oli pakko ajaa kun köröttelivät kahdeksankymppiä, mutta onneksi tiet olivat suoria ja runsaasti turvallisia ohituspaikkoja. Radiosta Suvi sattui kuulemaan suoraa lähetystä Yamahan pajalta, missä tuli hyvää mainosta niin myytäville tuotteille kuin huollon puolelle. Toivottavasti saavat hyvin lisää asiakkaista. Windhoekiin Suvi saapui vähän vaille yksi ja kävi ensi tankkaamassa tankin täyteen ja sitten viemässä auton. Vielä saivat vuokrafirman bensamittarista ujutettu melkein neljä litraa tankkiin, mikä piti tietenkin maksaa vielä extraa. Tarjosivat firmasta kyydin Windhoekin keskustaan. Kevyeksi lounaaksi Suvi söi tonnikalamajoneesileivät ja mehua. Sitten olikin jo aika mennä odottelemaan mini-bussin lähtöä. Kuljettaja oli hiukan myöhässä ja lähtö oli 14.40. Haimme vielä pari henkilöä joiltain asuma-alueilta ennen kuin pääsimme vauhtiin. Kanssamatkustajat eivät olleet höpinätuulella, joten Suvi keskittyi lukemaan jouruja ostamastaan Hello! lehdestä. Matkalla oli kaksi jaloittelutaukoa ja perillä Swakopmundin keskustassa olimme vasta 19.30 eli tunnin myöhässä. Sami jota oli infottu matkalta tekstarein oli odottamassa bussipysäkillä. Hän oli varannut pöydän italialaisesta Napolitana ravintolasta, jossa oli käynyt syömässä päivällä lounaaksi herkullisen carbonara-pastan. Alkuun otimme simpukoita valkosipulivoissa. Pääruuaksi Samilla oryx-lihapataa ja maissipuuroa. Suvilla katkaraputomaattipasta, mikä oli melko tulisesti maustettu. Hyvää oli ja kumpikin sai kerrottua päivän kuulumiset. Sami oli saanut eilen aloittamansa moottoripyörän katteet paikoilleen ja pyörän ajokuntoon. Kävelimme kämpille ja kömmimme puhtaiden lakanoiden alle katselemaan eilen illalla kesken jääneen Funny People elokuvan loppuun.

14.12.2010 tiistai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Sami heräsi päänsärkyyn ja lääkitsi itseään buranalla puoli kahdeksan maissa. Menimme aamiaiselle ja kummallakin myslijogurttihedelmäherkut höystettynä extrana pyydetyllä munakokkelilla. Samin katsellessa uutisia, Suvi siivoili huonetta huomiseksi pyydettyä siivousta varten. Tämä on niin kuin jos kotonakin kävisi siivooja, niin siistisi paikkoja ennakolta ettei olisi niin sekaista. Höh! Suvi lähti löytöeläintaloon ja Sami Yamahan huoltoon harrastelemaan. Suvi sai kiltin keskikokoisen vaalean lyhytkarvaisen Edda koiran ulkoilutettavakseen. Alkuun Eddaa jännitti kovasti lähteä dyyninreunalle lenkille, mutta kunhan hetken olimme tutustuneet ja rapsutelleet alkoi kävelykin maittaa. Hautausmaan kulmille kun saavuimme teki Edda stopin ja alkoi haukkua jotain mitä Suvi ei nähnyt. Oisko ollut jotain yliluonnollista? Käännyimme takaisin ja menimme kohti rantaa. Yhden talon pihalla oli koira vapaana ja se taas hermostutti Eddaa, joten käännyimme takaisin. Suvi antoi Eddan valita yhdessä risteyksessä haluaako se mennä jo takaisin ”kotiinsa” vai jatkaa vielä lenkkiä. Kova oli veto tuttua porttia kohti, joten lenkki jäi vähän vajaaseen tuntiin. Se oli hiukan ihmeellistä verrattuna aiempiin koiran ulkoilutuskokemuksiin, niin Edda ei tehnyt mitään tarpeitaan koko lenkin aikana. Ehkä oli niin tottunut tekemään tarpeensa häkkiin ettei nyt ollut hätä. Lueskeli kyllä muiden koirien jättämiä viestejä, mutta ei ”vastannut”. Edda hyvästeltyä piti ensin rapsutella verkon läpi koiranpentuja. Sitten oli kissojen vuoro. Ihanan silkkiturkkisen Lady Greyn kanssa tehtiin tuttavuutta jo eilen, ja varsin nopeasti oli kissa selällään ja leipoi tassuillaan ilmaa kehrätessään. Suvi sai nitistettyä kisulta yhden ilkeän kirpun korvasta. Varmaan 20 minuuttia jaksoi tämä kissa olla hellittävänä. Sitten piti mennä katsomaan kissanpentuja. Pieni lumivalkoinen kisu, jolla oli inkiväärin väriset korvat ja häntä oli löytynyt maanantaiaamuna hoivakodin rappusilta. Yksi siellä paikassa pentueen saanut emo oli adoptoinut kaikki löytöpennut omakseen. Oli siinä hommaa kun joka nisässä roikkui joku imuttamassa ja samalla piti sähistä verkon toisella puolella olevalle kissalle. Yksi punavalkoraidallinen kettukissa kömpi Suvin syliin samalla kun mustavalkoinen ja toinen kettukissa saivat rapsutusta kummallakin kädellä. Ovat varsin hellyydenkipeitä. Sitten oli aika vähän moikkailla hoidossa olevia kissoja verkon takaa. Jotkut ressukat ovat jopa kuukauden siellä hoidossa omistajien loman ajan. Vähän yksinäistä, mutta voivat tuijotella toisiaan verkon läpi jos kiipeävät tasolle puoleenväliin häkkiään. Pari tuntia vierähti nopeasti. Sitten Suvi lähti Samia tapaamaan Yamaha pajalle. Kiirettä oli ollut ja Sami oli Janin seuralaisena ehtinyt paikasta toiseen hakemaan sitä ja viemään tätä. Suvi lähti takaisin kämpille ja siinä matkalla kävi varaamassa kampaaja-ajan ensi viikon keskiviikolle. Saa nähdä minkälainen tukka tällä kertaa tulee ja pestäänkö nyt ylimääräinen väri pois shampoolla. Suvi piipahti kaupassa hakemassa lisää vettä, leipää, juustoja ja savulihaa. Sitten Suvi soitti vuokra-autofirmaan ja kysyi mitä maksaisi jos sieltä joku kävisi hakemassa auton täältä. Hinta oli ihan älytön 1380 NAD, mikä oli usean päivän auton vuokra. Oli helppo tehdä päätös, että ajaa auton itse huomenna Windhoekiin ja tulee bussilla takaisin. Bussi matka kestää viisi tuntia ja hinta on 240 NAD. Sami tuli lounastunniksi ”kotiin” ja sai leipää ja jogurttia ja jälkkäriksi suolamanteleita ja kuivattua mangoa. Jatkuu… Suvi meni kuudelta hakemaan Samia ”hoidosta”. Sami oli iltapäivästä saanut purkaa yhdestä prätkästä kolarissa rikki menneet katteet, ja huomisaamusta pitäisi laittaa uudet kiinni. Nopeasti oli mennyt päivä kun oli kunnon moottoriharrastelua ja miehistä höpinäseuraa. Jan heitti meidät ja liittyi seuraan yhdelle oluelle Kückis’s pubiin. Sami maistoin springbokia ja Suvi söi leivitettyä kanaa. Molemmilla oli pekonissa paistettuja pottuja lisäkkeenä, mitkä olisivat riittäneet pelkästään ruuaksi. Nyt pikainen netti päivitys ja sitten nukkumaan, kun Suvilla on aikaisin lähtö kohti Windhoekia. Juuri ja juuri, sai lipun klo 14.30 takaisin kohti Swakopmundia lähtevään minibussiin. Kello oli jo viisi ja sulkemisaika kun Suvi saapui lipunmyyntitoimistolle, ja sai viimeisen vapaan paikan.

13.12.2010 maanantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Seija! Lucia tänään sinne valon tuo!

Samilla loppui ensin unet seitsemän jälkeen ja Suvi heräili siitä hetken päästä. Tulimme aamiaiselle ja katsoimme netistä onko kontille tapahtunut mitään muutosta. Entisellään oli kaikki. Jos joku teistä lukijoista haluaa myös katsoa missä kontti menee, niin tässä on linkki, mistä voi etsiä kontinnumerolla PONU0117991:

http://www.maerskline.com

Olimme saaneet Walvis Bayn Maerskin Cindyltä mailia, että hänenkin mukaansa kontti on tänne matkalla. Hän suositteli kolmea paikallista huolintayhtiötä ja laitoimme näille kaikille tarjouspyynnöt menemään maililla. Tänään on myös pyykkipäivä ja oli rankkaa laskea montako vaatetta pesupussiin laittoi ja lyödä taalaa tiskiin. Seuraavaksi lähdemme taas vähän kävelylle. Ohjelmassa on ainakin Janin luona ja kaupassa käynti. Jatkuu… Kävelimme ensin yhteen autoliikkeeseen, minkä pihalla Sami oli nähnyt 130 tuumaisen Land Rover Defenderin. Halusi vain käydä ihmettelemässä. Auto oli kuulemma heillä vain säilytyksessä. Suvi taas vuorostaan halusi piipahtaa kukkatarhalla ihastelemassa kaktuksia, yrttejä ja joulukukkia. Sieltä jatkoimme S.P.C.A..han eli paikalliseen löytöeläinten hoivakotiin. Noin kaksikymmentä koiraa ja toinen mokoma kissoja oli siellä hyvässä hoidossa ja odottamassa, että joku ottaisi ne omakseen. Kissat saivat kulkea vapaana paikan tiloissa ja jatkuvasti oli joku rapsutettavana. Oli myös yksi poikue kissanpentuja ja viisi koiranpentua. Voimme ottaa tilauksia vastaan ja laittaa uuden lemmikin tulemaan postipaketilla. No, onhan meillä Suomessakin vastaavia paikkoja, joista löytyy valitettavasti samanlaisia söpöliinejä. Suvi lupautui vapaaehtoisena ulkoiluttamaan koiria ja aikoo ottaa ensimmäisen lenkin huomenna. Ja tietysti rapsuttaa niin montaa kissaa kuin ehtii. Kävimme pikaisesti moikkaamassa Jania ja siitä sitten aamupäiväkahveille. Olimme toista kertaa samassa kahvilassa, kun ekalla kerralla jäi ruokalistassa olleiden vitsien luku kesken. Nauroimme kyyneleet silmissä näinkin älyttömälle vitsille: ”Mies tuli lääkärin vastaanotolle kurkku nenässään, banaani oikeassa korvassaan ja porkkana vasemmassa korvassaan. Hän kysyi lääkäriltä, että: ”Mikähän minua vaivaa?” Lääkäri vastasi: ”Ette taida syödä oikein.”” Tämän jälkeen kävimme kaupassa hakemassa lisää juustoa ja valmiiksi pilkottuja hedelmiä. Takaisin kämpillä teimme leivät, Sami otti 15 minuutin tirsat ja sitten lueskelimme. Puoli kahden maissa lähdimme ajelemaan autolla melko päämäärättömästi ensin etelään, sitten pohjoiseen. Pysäytimme rannalle ja kävelimme ensin pohjoiseen sitten takaisin etelään. Tämän jälkeen taas autoon ja kolikkoa heittämällä arpomaan mennäänkö oikealle vai vasemmalle. Liian vähän tekemistä vai? Tulimme takaisin kämpille ja Sami laittoi valokuvia Facebookkiin, Suvin lueskellessa ja torkkuessa. Kuuden maissa lähdimme syömään Brauhausiin, missä Samilla taas Oryx:iä ja Suvilla kalaa. Nyt kämpillä vähän nettihommia ja sitten Mission Impossible 3 leffaa katsomaan huoneeseen.

12.12.2010 sunnuntai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Joonatan T.! Toivottavasti tuli mukavaa uutta luettavaa.

Ilmeisesti melkein joka toinen yö nukutaan vähän huonosti. Suvia mietitytti kovasti onkohan se meidän auto nyt siellä kontissa ja kontti varmasti laivassa matkalla tänne. Eipä auta muu kuin odottaa. Samilla oli yöllä vähän kurkku kipeänä, mutta lääkitsimme sitä aamulla Echinaforcella, niin eiköhän se siitä. Nousimme kahdeksan aikoihin ja kumpikin otti tänään mysli-hedelmäaamiaisen. Katsoimme netistä kontinnumerolla PONU0117991, mitä Ghanassa oli tapahtunut. Ensin näytti vähän huolestuttavalta kun jotain billing orderia ja doument numberia ei näkynyt kontin kohdalla. Laiva Maersk Izmir oli kyllä lähtenyt 10.12. klo 6. Temasta. Sitten Sami löysi toisen paikan mistä katsoa ja sen mukaan kontti olisi lastattu kyseiseen laivaan klo 4. samaisena perjantaina 10.12. Peukut pystyyn. Juttelimme belgialaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat kolmen viikon lomalla ajelemassa Namibiaa ympäri. Saimme esitteen heidän ystäviensä campingpaikasta Etoshan luonnonpuiston alapuolelta. Aamupäivä oli todella harmaa ja tihkusumuinen, mutta Sami ei vieläkään luovuttanut ja laittanut pitkiä lahkeita shortsien sijaan. Fleecet olivat kuitenkin varsin tarpeen. Kävelimme rantaan ja kävimme aallonmurtajan päässä saamassa merivesiroiskeet. Puoli kymmenen maissa menimme Museum kahvilaan ja tilasimme Suville cappuccinon ja Samille latten ja porkkanakakkua. Hetken päästä saapuivat Jenni, Matti ja Annu sekä koirulit Martti ja Hilda, jotka olivat pelastettu löytökoirakodista. Nautimme aamukahveistamme ja aamiaisistamme sekä seurasta. Iloksemme aallonmurtajan suojaiseen poukamaan tuli myös kolme delfiiniä uimaan ympäri. Annu lähti bussilla takaisin Windhoekiin klo 11. Sovimme Jennin ja Matin kanssa, että menemme tässä joku päivä saunaan, joko Suomi-talolle tai meidän guesthouseen. Me jatkoimme Samin kanssa aamupäivää kävelyllä rantabulevardia pohjoiseen. Sitten tulimme takaisin kämpille. Sää oli jo lämmennyt ja Suvikin sai vaihtaa shortsit jalkaan. Sami lataili vähän kuvia nettiin ja Suvi istui ulkona neulomassa. Täällä töissä oleva Tracy pyysi, että Suvi opettaisi häntäkin neulomaan. Hienosti Tracy oppi luomaan silmukat ja hyvin meni neulomisen harjoittelukin, mutta vaatii vielä vähän lisää opettelua. Huomenna otamme uuden oppitunnin. Pakkasimme hiukan juomia mukaan ja lähdimme autolla taas katselemaan dyyneillä pöristelijöitä. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään rantahietikolla. Ilmeisesti merivesi nousee siinä kohdin aika korkealle, joten hiekka oli kovettunut. Sitä olisi melkein voinut verrata kantohankeen, kun taas dyynillä oli upottavaa puuterihiekkaa. Samin silmissä on jo kaksi päivää kiilunut pihvi, mutta tänään sunnuntainakin tietämämme hyvä paikka Brauhaus oli kiinni. Menimme uuteen pizzapaikkaan Debonasiin, missä olisi saanut mm. pitsaa minkä taikinareunaan on piilotettu juustotäytteinen makkara, tai sitten kahteen tai kolmeen kerrokseen tehtyä pitsaa. Otimme kuitenkin vähän tavallisempaa eli Suville kana-herkkusieni ja Samille pepperoni-jauheliha. Molemmissa oli ihan älyttömästi juustoa ja söimme pitsamme juusto- ja rasvavanat valuen leukaa pitkin. Sikamaista! Autolla takaisin kämpille ja molemmilla tajukankaalla päiväpönyköiden verran. Nyt Sami taasen jatkaa kirjaansa ja Suvi kirjoittelee. Ajattelimme seuraavaksi katsoa eilen illalla Ylen tv 2 tulleen minisarjan Broaken Track toisen osan. Jatkuu… Hyvä oli minisarjan toinenkin osa. Lisäksi otimme kunnon alatyylihuumori annoksen katsomalla marraskuussa tulleen viimeisen jakson Yksi lensi yli Marin pesän sarjasta. Kuten Boratissa oli myötähäpeä suurin hihittelyn aihe. Sitten painuimme huoneeseen syöpöttelemään suolakeksejä ja valkohomejuustoa ja katsomaan leffaa Mission Impossible 2 koneelta. Ei niin terveellinen iltapala.

11.12.2010 lauantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää nimipäivää Taneli, jonka varpaita ei toivottavasti palele!

Heräilimme vasta puoli kahdeksan maissa. Suville mysliaamiainen vaihteeksi mustalla teellä rooiboksen sijaan ja Sami pyysi mysliaamiaisen lisäksi munakokkelia ja saikin myös pekonit kaupan päälle, siis melkein kaksi aamiaista. Mietimme miten se matematiikanlaskukaava menikään, että kuinka monta eri variaatiota pystymme näistä samoista aineksista tekemään 17 aamun kuluessa. Lisänä meillä on myös omat juustot ja mehut. Suvi alkoi kirjoitella eilistä muistiin, Samin lukiessa kirjaa. Sitten mietimme mitä muuta tänään tekisimme. Niin se pitää vielä lisätä plussaksi tähän paikkaa, että netti on ilmainen ja kohtuullisen nopea. Radiosta kuuluu täälläkin joululauluja, kylläkin englanniksi joidenkin poppareiden sovittamina. Tuovat silti jouluntunnelmaa. Jatkuu… Kävelimme meidän lähinpään kauppaan Shopriteen ja ostimme lisää mehua, tomaatin, juustoa ja kylmäsavustettua lihaa. Näistä loihdimme herkulliset kolmiovoileivät puolen päivän maissa. Otimme kumipyörät alle ja suuntasimme dyyni numero seitsemää kohti etelään. Kipusimme dyynin huipulle. Aina kun yhden askeleen otti ylöspäin niin tuntui, että hiekan mukana valui pari taaksepäin. Lähempänä huippua piti vetää henkeä aina 20 askeleen välein. Kunto ei varmaan ole kummallakaan ihan kohdillaan. Me kyllä sentään kävelimme ylös, emmekä tulleet nelinkontin ja makoilleet välillä, kuten muutamat muut. Alas dyyniltä tultiin tällä kertaa kävellen. Ajoimme Walvis Bayn keskustaan ja seurailimme rantaviivaa. Matalikolla näkyi flamingoja ja pelikaaneja. Toimme auton takaisin kämpille ja lähdimme jalan syömään. Lauantai iltapäivää kun oli, niin taas oli osa ruokapaikoista kiinni, ja päädyimme yhteen pitseriaan. Samilla feta, tomaatti, oliivi pitsaa ja Suvilla tonnikala ananas. Niin runsaat oli taas pitsat, että puolet piti ottaa mukaan. Haimme irtojäätelöt lähi kahvilasta ja kävelimme takaisin kämpille. Lähdimme hetken päästä lähi casinon leffateatteriin katsomaan mitä illalla oli ohjelmassa. Siellä oli häävastaanoton valmistelut käynnissä ja ajattelimme (= Suvi Her Royal Highness), että jäämme odottelemaan, niin näkisi morsiusparin. Juhlakansa saapui siitä puolen tunnin päästä ja saivat kuohujuomalasinsa käteen ja pikku naposteltavaa. Odotimme vielä puoli tuntia hääparia, mutta sitten oli pakko luovuttaa kun tuli liian kylmä t-paidassa. Leffakin olisi alkanut vasta klo 20.,joten tulimme kämpille katsomaan netti-tv.tä. Saimme tekstarilla kutsun Jenniltä, Matilta ja Annulta tulla Walvis Bayhin Raft ravintolaan yhdelle, mutta Sami oli jo ottanut iltaolutta eikä ollut ajokunnossa ja Suvi ei saa vuokra-autoa ajaa kun otimme nuukuuksissamme vain yhden kuljettajan. Sovimme, että tapaamme aamiaisen merkeissä Swakopmundin Museo-kahvilassa sunnuntaiaamuna klo 9.30. Sitten huoneeseen ruhjomaan loput pitsasta naamariin ja katsomaan yhtä elokuvaa ennen unen tuloa.

10.12.2010 perjantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Nukuimme erinomaisesti uudessa ilmavassa huoneessamme. Tulimme aamiaiselle ja molemmille munakokkelit ja pekonit. Taivas oli täysin pilvessä ja Suvin oli pakko luovuttaa ja laittaa farkut jalkaa ensimmäisen kerran reiluun kahteen kuukauteen ja vielä sukatkin jalkaan. Laitoimme Kaista.fi:stä latautumaan torstaiset Kymmenen uutiset kun halusimme nähdä miten paljon siellä Suomessa on oikein lunta. Kyllä sitä todella paljon näytti olevan! Ja lisää tulossa. Suvi koitti muistella lisää miten neuleen päättäminen tehdään, mutta luovutti ja katsoi ohjeen netistä. Kun punaruskea pala oli valmis, loi Suvi silmukat siniharmaaseen palaan. Sami jutteli sillä aikaa ystävämme Toomasin kanssa Skypessä. Toomas on maanantaina lähdössä Lantikallaan Eestistä kohti Länsi-Afrikkaa ja sai muutamia viime hetken vinkkejä. Teimme päätöksen olla tässä paikassa yli joulun ja maksoimme asumisemme. Saisimme käydä halutessamme kokkaamassa tässä ihan lähellä olevassa Villa Wiese hostellissa, mikä on saman yrittäjän paikka. Siellä ei ollut huoneita vapaana yhtä pitkäksi aikaa kuin tässä. Yhdentoista jälkeen pakkasimme vähän juomaa autoon ja lähdimme ajelemaan pohjoiseen päin 64 kilometrin päässä olevaan Henties Bayhin. Kartan mukaan tie oli suolatie ja näytti kuta kuinkin betonilla päällystetyltä tieltä. Toisella puolen tietä oli meri ja toisella puolella aika isorakeista hiekkaa. Kummallinen rannanpuolelle rakentunut asuma-alue Wlotzkasbaken oli noin 25 km päässä Swakopmundista. Siellä oli kivillä merkitty suorakulmaiset tonttien rajat hiekkaan. Rapattuja erivärisiä kivitaloja siellä täällä erillään toisistaan. Jokaisella oma vesisäiliötorni. Ei mitään kasvillisuutta. Eikä näyttänyt olevan myöskään mitään palveluja. Pitkin rantaa oli siellä täällä autoja parkissa ja ihmisiä kalassa viisimetristen vapojensa kanssa. Osalla oli telttakatos mukana. Saavuimme Henties Bayhin missä oli muutama kauppa ja ravintola ja ilmeisesti lukuisia loma-asuntoja. Vaikka täällä oli perjantaina joku kansallinen vapaapäivä, niin ihmisiä ei ainakaan näkynyt ruuhkaksi asti. Ehkä me sitten joulun tienoilla näemme sen paljon puhutun ihmispaljouden täällä. Lähdimme köröttelemään takaisin ja pysähdyimme vähän matkan päästä ihmettelemään rantaan ajautunutta laivaa. Auto jätettiin tien viereen kun ei tuommoisella pikku-kirpulla uskaltautunut hiekalle ajelemaan. Menimme jalan rantaan ja heti paikalle ilmaantui kaksi kaveria myymään puolijalokiviä. Toinen kertoi, että alus oli Angolalainen kalastusalus, minkä moottori oli hajonnut. Sitä oli hinannut toinen alus, mutta vetoköysi oli katkennut ja tämä alus ajautunut rantakivikkoon. Siinä se oli nyt ollut jo kaksi vuotta ruostumassa. Tulimme takaisin Swakopmundiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Vapaapäivän takia yllättävän moni paikka oli kiinni. Löysimme yhden auki olevan ruokakaupan ja ostimme sieltä ”hätävara” muonaa eli makaronia, tomaattikastiketta, tonnikalaa ja papuja. Lisäksi vähän leipää välipalaksi. Löytyi siitä läheltä myös avoin ruokapaikka Ocean Basket, mikä oli kreikkalaisvaikutteinen kalaruokapaikkaketju. Sami otti annoksen minkä nimi oli ”mustekala yliannostus”, missä oli paistettua, paneroitua ja eri tavalla maustettua mustekalaa ja ranskanpotut. Suvilla mustekalapihvi ja kreikkalainen fetasalaatti. Sitten hurautimme autolla vähän etelämmäs, josko näkyisi varjoliitäjiä tai hiekkalautailijoita laskemassa laudalla dyyninrinnettä. Ei näkynyt heitä, mutta istuksimme hetken ihmettelemässä mönkijöillä ja autoilla dyyneillä pöristelijöitä. Kyllä houkutti Samia mennä ajelemaan nelivetoisella pelillä muiden mukaan. Siellä vaan Toyota Land Cruiser PZJ 75 bensakoneella painoi jyrkän näköistä hiekkarinnettä aina harjalle asti. Tulimme takaisin ”kotiin” ja pysäköimme auton pihaan. Lähdimme läheiselle Casinolle missä on myös leffateatteri, kiinalainen ravintola, kauneushoitola ja joku tapahtumajärjestäjä. Ostimme liput 18.30 alkavaa The Switch elokuvaan, mitä tähditti Jennifer Aniston. Odotellessamme leffan alkua ihastelimme floristien työtä kun rakensivat valkoisista ruusuista kukkakaarta ja lukuisia pöytäkoristeita. Ilmeisesti häät tulossa lauantaina. Vaikka elokuva olikin tyttöjenelokuva kategoriaa, niin onneksi nauratti vähän Samiakin. Tulimme kotiin ja katsoimme loppuun eilen kesken jääneen elokuvan. Täällä oppii huonoille tavoille, kun syöpöttelee ja katsoo filmejä sängyssä, mutta kun sohvaa ei ole, niin näin on pakko tehdä. Suvi simahti jo vähän jälkeen yhdeksän.

09.12.2010 torstai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Ihan ensimmäiseksi myöhästyneet nimipäiväonnittelut Kyllikki A.:lle Kuopioon eilisen johdosta! Ja sitten hyvää nimipäivää tämän päivän sankareille: pikku-Anna T., Anna-Maija alias Anu L., Anna-Kaarina alias Kaisa P., Anu P., Anne L., Anna V., Anna-Helena alias Ankku S., Linnea Anna Elina, Anna-Paulina P. ja kaikille muille päivänsankareille! Koittakaahan siellä Suomessa pärjätä kaiken sen lumen keskellä! Tsemppiä kolaamiseen!

Yö nukuttiin taas vähän katkonaisesti. Sami valitteli, että hänen selkänsä alla olisi pelkkä rauta patjan sijaan. Päätimme kysyä toista huonetta kun meidän viime viikolla ollut huone oli parempi ja hinta kuitenkin sama. Ensin aamiaiselle ja Suville terveellinen mysliaamiainen ja Samille pekonit ja kananmunat. Saimme seuraksemme australialaisen pariskunnan, jotka olivat olleet jo 11 kuukautta matkalla. Olivat olleet Etelä-Amerikassa, Etelä-Euroopassa ja Afrikassa. Vielä kuukausi jäljellä. Meille järjestyi toinen huone, mutta sen siivous oli vielä kesken. Pakkasimme tavaramme ja veimme osan autonperäkonttiin ja jääkaapin respaan. Suvi soitti äitiliinilleen nimipäiväonnittelu puhelun. Oli ihana kuulla äidin ääntä taas vähään aikaan! Haikeaa, mutta kuitenkin lohdullista oli myös kuulla miten rauhassa ukki oli nukkunut pois ilman kipua ja tuskaa ja muiden ihmisten läsnä ollessa. Soitimme seuraavaksi Samin äidille Skypellä myöskin nimipäiväonnittelut. Sitten lähdimme autolla tapaamaan Jania ja hän lähti näyttämään meille yhtä mahdollista vaimonsa veljen naapurin asuntoa. Siellä ei ollut rouva paikalla ja herra ei tiennyt varauksista, joten kuulemme iltapäivällä onko paikka vapaa ja mihin hintaan. Suomi koululta järjestyisi 26.-31.12. asunto hintaan 650 NAD/ vrk, mutta silloin meillä on jo toivottavasti omat pyörät alla. Myös toinen yksiö olisi hintaan 600 NAD/ vrk, mutta vaikka siellä saisi itse kokata, niin laskeskelimme, että meille edullisemmaksi tulee olla tässä samassa paikassa. Täällä olisi vapaata 27.12. asti ja saimme hinnan 400 NAD/ vrk ja siihen sisältyy aamiainen ja tarvittaessa huoneen siivous. Ajaa pöräytimme Walvis Bayhin ja kävimme kurkkaamassa olisiko suomalainen Matti paikalla Wärtsilän toimistossa. Matti oli kuulemma jollain laivalla ja välitimme terveiset. Sitten tulimme takaisin kämpille ja majoituimme paljon kauniimpaan uuteen huoneeseen. Tässä paikassa on todella viehättävä puutarha. Erilaisia kukkivia kasveja ja pensaita eri korkeuksilla. Varjoisia pieniä oleskelutiloja. Meidän pitää nyt ottaa kunnolla valokuvia ja koittaa saada niitä nettiin. Tässä jos/ kun olemme nyt joulun yli, niin pitää koristella taas kaunis baobab-joulupuu. Samin Saku eno soitteli Skypellä Espanjan kuulumisia ja siinä rupatellessa vierähti melkein tunti. Sitten juttelimme englantilaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat kiertäneet 5 kuukautta yhteensä ensin Etelä-Amerikkaa, sitten Afrikkaa. Kirjallisiin hommiin meni taas hetkonen Suvilla aikaa, Samin koittaessa viihdyttää itseään lukien. Nyt pitänee päästää Sami piinasta ja lähteä kylille hänen kanssaan. Päivitystä loppuillasta sitten myöhemmin. Jatkuu… Kävelimme rantaviivaa pitkin ja tutkimme yhden pitkän laiturin ja sen päässä olevan ravintolan. Kävelykatuja ympäröivät viheralueet ovat kauniisti hoidettuja. Pelargoniat ovat täällä pensaiden kokoisia. Sitten suuntasimme kohti majakkaa ja se osoittautuikin italialaiseksi ravintolaksi nimeltään South 22°, mikä oli avattu vasta kaksi viikkoa sitten kunnostuksen jälkeen. Sieviä pieniä pöytiä valkoisine pöytäliinoineen ja tuoreine kukkasineen. Jäimme sinne syömään ja Samilla ”normaali” lasagne ja Suvilla pinaattilasagne. Ei mitenkään unohtumattoman maukasta, mutta ihan hyvää. Kävelimme ravintolasta kauppaan ostamaan aamuksi lisää juustoa ja mehua. Spar kaupasta löytyi myös sokeritonta erilaisilla mehuilla maustettua jääteetä, jota ostimme pienissä tetroissa makutestiin. Lisäksi vähän viinirypäleitä, joita kerrankin pystyi ostamaan paremmalla omatunnolla, kun olivat eteläafrikkalaisia ja täällä se on sentään naapuri maa. Kämpillä istuksimme hetken yleisissä tiloissa Samin surffatessa netissä ja Suvin heilutellessa kutomapuikkoja. Täällä on joku hyväntekeväisyystempaus missä kaivataan pieniä kudottuja neliöitä tilkkupeittoja varten. Suvi jatkoi yhtä kesken jäänyttä palaa ja sai oikean mitan valmiiksi, mutta jumiutui sitten päättelyvaiheeseen. Viimeistely sai jäädä seuraavaan päivään ja menimme huoneeseemme katsomaan leffaa koneelta, mikä jäi kuitenkin kesken unen tultua.

08.12.2010 keskiviikko, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Suvi heräsi tikkana puoli seitsemältä ja alkoi kirjoittaa muistiin mihin kysymyksiin haluaa vastaukset Damcon tyypiltä kun tänään soittaa sinne. Sitten hän aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Samin herättyä menimme aamiaiselle. Ja aamiaisen jälkeen Sami pakkaili tavaroita, Suvin vielä jatkaessa kirjoittamista. Huone pitää luovuttaa nyt 25 minuutin kulutta klo 10. Ja vuokra-auto pitää palauttaa klo 12. Suunnittelimme ottavamme auton uudestaan vuokralle ja ajavamme Namibian eteläosiin luonnonnähtävyyksiä katsomaan. Siitä lisää myöhemmin.

Luovutimme huoneen ja istuimme vielä melkein tunnin tietokoneiden ääressä kuluttamassa aiemmin ostamaamme nettiaikaa. Sanoimme heipit Darrinille ja sitten hyppäsimme autoon ja menimme vuokrafirmaan kysymään, saammeko saman auton vai jonkin toisen seuraavaksi viikoksi. Samin selvitellessä vuokrajuttuja, Suvi soitti Ghanan Damcoon Bennylle. Vastaukset tuli tärkeimpiin kysymyksiin puhelimitse huonosta kuuluvuudesta huolimatta, ja loput oli määrä lähettää sähköpostilla. Auton avaimet ovat kuulemma virtalukossa, auto kontissa ja kontti sinetöity, carne lähetetään heidän laskuunsa DHL:llä Namibiaan ja kaikki tullipaperit ok. Kontin pitäisi lähteä 10.12.2010 Maersk Izmir nimisessä laivassa tännepäin. Vuokra-autolle tuli jatkoa taas viikko ja puhelimitse voi sitten saada seuraavan viikon. Ajoimme Marue ostarille syömään. Samilla kanahampurilainen ranskalaisilla ja Suvilla avokadokatkarapusalaatti. Sitten menimme Mugg & Bean kahvilaan, jotta saimme lisää nettiaikaa. Suomalainen Jan kyseli tekstarilla oliko meillä autosta mitään uutisia ja sanoi samalla leikillään, että tulkaa Swakopmundiin jos kiinnostaa tylsä työ huonolla palkalla. No Sami soitti ja kysyi oliko hänellä oikeasti jotain mitä me voisimme tehdä ajankuluksi ja Jan kehotti meitä tulemaan paikalle ja katsomaan sitten. Mietimme myös, että auton paperit olisi parempi lähettää Janille Swakopmundiin kuin Windhoekin Suomen suurlähetystöön, koska jos missä retkeilemmekin, niin Swakopmund on 35 kilometrin päässä Walvis Baystä, joten paperit on helpompi saada sieltä. Saimme Janilta osoitetiedot ja laitoimme loput kysymykset ja osoitteen Maerskille maililla. Teimme päätöksen lähteä ajamaan takaisin Swakopmundiin, koska etelä osiin olisi ollut 1000 km matka ja me voimme käydä niitä seutuja katsomassa kun palaamme Etelä-Afrikasta Windhoekiin paluulentoamme varten maaliskuussa. Ensin kaupasta vähän matkaevästä ja sitten reissuun. Tie tuntui lyhyemmältä kun matka oli jo tehty kerran aiemmin. Saavuimme perille vähän jälkeen kuuden ja menimme Jania tapaamaan vielä hänen toimistolleen. Juttelimme hetken ja hän näytti meille korjaamopuolen tilat. Ehdotti meille yhtä majapaikkaa ja lähti autolla näyttämään missä se oli. Dunin Backpackersistä olisi saanut kahden hengen huoneen hintaan 400 NAD sisältäen aamiaisen, mutta meistä paikka ei ollut niin viihtyisä kuin 470 NAD maksanut Dunedin Star paikka missä olimme aiemmin, joten päätimme mennä sinne. Varasimme alkuun kaksi yötä. Autojääkaappiimme tarvittiin seinään menevä sähköjohto, joten lähdimme iltakävelylle läheiseen Spar kauppaan. Sieltä löytyi vedenkeittimeen tarkoitettu johto, mikä sopii myös tähän jääkaappiin. Ostimme myös iltapalaksi homejuustoa syötäväksi suolakeksien ja omenan kanssa sekä hiilihapotettua sokeritonta viinirypälemehua. Näine eväinemme palasimme kämpille ja laitoimme tietokoneesta latautumaan Kaista.fi:n kautta Itsenäisyyspäin linnanjuhlat. Oli mahtavaa nähdä ja kuulla ystäviemme Anne ja Sami Lanteen esittely ja presidentinkättely. Anne on taljajousiammunnan maailman mestari ja tietysti myös Suomen mestari. Anne oli kauniina kuin hääpäivänään iltapuvussaan ja Sami myös yhtä komeana frakissaan. Siirryimme huoneeseemme jatkamaan juhlien katsomista ja Sami samaan tapaan kuin yleensä kotonakin nukahti kesken kaiken.

07.12.2010 tiistai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Uni oli erittäin katkonaista eikä Suvia huvittanut nousta ollenkaan aamiaiselle. Sami kävi netistä katsomassa mailit. Siellä Damcon tyyppi vastasi, että ovat muka ilmoittaneet olevansa kansallisella vapaalla perjantaina ja siksi eivät voineet suoraa ilmoittaa meille, että auto on tarkastettu. Nyt olisi varaus 12.12. lähtevään laivaan, minkä pitäisi saapua 23.12. Walvis Bayhin. Puolen päivän jälkeen lähdimme kylille syömään, mutta Suvin juusto-tomaattitoast ei maistunutkaan vaan piti hakea kaupasta tuoretta hedelmäsalaattia ja omenamehua. Ehkä on pakko myöntää, että huono olo ei johtunut pelkästään väsymyksestä… Takaisin kämpillä luimme, torkuimme ja katsoimme tietokoneelta Quatum of Solace Bond leffan. Päätimme lähteä autolla vähän kauemmas Marue ostarille ja siellä syömään. Sami otti taas etanoita valkosipulivoissa ja juustolla kuorrutettuna ja pääruuaksi napostelu lautasen missä oli salamia, oliiveja, juustoa, aurinkokuivattua tomaattia, avokadoa ja leipää. Suvilla kermainen kanapasta. Kun palasimme kämpille löysimme Darrenin telkkarin äärestä katsomasta krikettiä. Saimme lyhyen oppitunnin pelin säännöistä ja näimme miten Intia voitti Uuden-Seelannin. Sitten katsoimme Aljazeeralta uutiset ja menimme nukkumaan.

06.12.2010 maanantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Seuraava yö samassa paikassa nukutti jo taas paremmin. Nousimme ylös ennen kahdeksaa ja menimme aamiaiselle. Olimme ostaneet omaa sokeritonta tuoremehua korvaamaan imelää sekamehua. Aamiaisseuraksi saimme kanadalaisen Karenin, joka oli kahden kuukauden reissulla. Ensin oli käynyt Keniassa ja Tansaniassa kanadalaisen ryhmän kanssa ja ajellut läpi luonnonpuistot. Sitten hän oli saapunut Namibiaan ja tehnyt vapaaehtoistyötä yhdellä farmilla missä kuntoutettiin villieläimiä takaisin luontoon. Siellä oli saanut luoda lantaa, kävelyttää hihnassa gepardeja ja ruokkia eläimiä. Söpöimmästä päästä oli ollut pariviikkoinen 15 cm korkea paviaaninpoikanen, jota syötettiin tuttipullolla. Mielenkiintoisia juttuja. Sami lähti tämän uusiseelantilaisen Darrenin kanssa hakemaan hänen Lantikkaansa uudet tuulettimen- ja ohjaustehostimenhihnat, pyyhkijänvarret, etu- ja takakardaanien ristikot, ja sitten autokorjaamolle niitä asentamaan. Suvi kävi sillä välin kylillä hankkimassa juhlamekkoonsa sointuvat alusvaatteet. Suvi oli melko pikaisesti takaisin kämpillä ja ryhtyi lukemaan kirjaa. Sami tuli Darrenin kanssa takaisin vasta yhden jälkeen. Polvet ihan mustana auton alla konttailusta, mutta yllättäen vain yksi tahra vaaleissa shortseissa. Kädet olivat olleet kuulemma tosi mustat kun Samin asiantuntemusta oli käytetty testaamaan tehdyn työn laatua. Lähdimme kylille ja menimme ensin Air Berlinin toimistoon, josta ostimme lentoliput Alicanteen 16.03.2011. Nyt on paluuliput kourassa ja ei tarvitse laskea jääkö siihen rahaa matkakassasta. Lento on Münchenin kautta, missä joudumme yöpymään yhden yön, mutta hinta oli silti varsin edullinen kun näin aikaisin on lippuja ostamassa. Mielemme teki pizzaa ja kyselimme virkailijalta missä keskustassa olisi pizzapaikka. Hän neuvoi meidät aitoon italialaisen Sardinia pizzeriaan siinä lähellä. Suvin pizzassa oli tonnikalaa, tuoretta pinaattia, fetaa, tuoreita herkkusieniä, tomaattia ja paljon mozzarella juustoa. Samilla kinkkua, tuoretta vaaleaa parsaa, fetaa, keitettyä kananmunaa, tomaattia ja taas paljon mozzarellaa. Todella hyvät pizzat mitkä nautittiin kuivan valkkarin kera, mikä täällä kuumassa ilmastossa nautitaan jäillä. Tulimme takaisin kämpille ja katsoimme mailit. Oli tullut mailia Namibian Maerskin Cindyltä. Hän kopioi Ghanasta saamansa viestin, että automme olisi nyt tutkittu ja valmis laivattavaksi, mutta asiakas ei ollut tarkasti ilmoittanut lähetetäänkö auto Walvis Bayhin vai Suomeen. Suvi pillastui ja laittoi kaikille mahdollisille mailia, että olimme aiemmin varsin selkeäsi ilmoittaneet, että jos auto on täällä vielä tänä vuonna, niin laivatkaa tänne. Jos taas tulee joskus ensi vuonna, niin sitten Suomeen. Suvi laittoi kaiken käydyn mailikirjeenvaihdon mukaan ja sanoi, että olemme pettyneitä saamaamme palveluun eli tiedon puuttumiseen. Kello olikin jo varttia vaille kuusi ja tuli kiire valmistautua illan juhliin. Pikasuihkut ja juhlavaatteet päälle. Menimme paikan baarista pyytämään, että soittavat kuljetuksen paikalle. Odottaessa se eilinen hollantilaisherra tarjosi juomat. Kyyti saapui ja vei meidät asiainhoitaja Asko Luukkaisen residenssille Bruce Street 3:een. Meitä oli vastaanottamassa puoliso Ritva Luukkainen, kun herra oli juuri pitänyt tervetuliaispuheen. Saimme skumppalasit kouraan. Väkeä virtasi paikalle tasaiseen tahtiin ja parhaimmillaan varmaa satakunta seisoi telttakatoksien alla. Viereemme saapui pitkä herra jonka kanssa aloimme keskustella. Osoittautui, että hän on Secratary of the National Assembly eli Namibian valtionvirkamies nimeltään Jakes. Yhteistä juttua löytyi kovasti hänen museoautoharrastuksestaan. Herralla on kymmenkunta autoa mm. MG B ja MG A, Studabaker ja Austin Martin. Swakopmundissa tapaamamme Jan liittyi seuraan. Tarjoilijat pyörivät ympärillä isojen tarjottimien kanssa, missä oli pikku cocktailpaloja ja viini- ja mehulaseja. Nauhalta kuunneltiin sekä Suomen että Namibian kansallislaulut ja asiainhoitaja piti lyhyen maljapuheen ja sen jälkeen Namibian ulkoministeri vastapuheen. Seuraamme liittyi suomalainen Veera täkäläisen miehensä Wolfin kanssa. Sitten tulivat Jenni ja Matti, Anna, Annu sekä Janne ja Maarika. Muu juhlaväki poistui ja ”paikalliset” suomalaiset ehdottivat meille jatkopaikkaa. Kiitimme isäntäväkeä ja siinä samassa kysyimme mahtoivatko tuntea Heimo Laakkosta ja kyllä sanoi tuntevansa. He olivat 90-luvun alussa tulleet Heimo seuraajiksi Tansaniaan kun Laakkoset olivat lähteneet Intiaan. Tai mitenkä se nyt menikään… Terveisiä vaan Heimolle Askolta! Saimme kyydin Jakesiltä läheiseen ravintolaan. Viini ja olut virtasi ja keskustelut soljui. Kello yhden maissa oli aika hyvästellä ja lupailla, että tavataan tässä vielä uudestaan. Jakes ystävällisesti tarjoutui viemään meidät takaisin hostellille. Unta palloon.

05.12.2010 sunnuntai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Vaikka peti oli mitä mukavin niin molemmilla oli uni vähän katkonaista. Heräsimme vähän ennen seitsemään. Aamiainen oli itsepalvelupöytä ja siihen kuului muroja ja jogurttia, paahtoleipää voilla, hillolla ja maapähkinävoilla, sokerista sekamehua sekä teet ja kahvit. Astiat piti tiskata itse syömisen jälkeen eli kunnon hostelli meininkiä. Sami lähti tietokoneen kanssa nettihommiin, mutta jumiutuikin suustaan yhden uusi-seelantilaisen kaverin (kiwi) kanssa, joka oli Lantikalla matkannut jo puolitoista vuotta ja tullut koko matkan länsirannikkoa pitkin alas. Ei harmittanut yhtään kuulla miten rankkaa ajo Nigerian läpi oli ollut. Kaveri kirjoittaa juttua johonkin matkailukirjaan. Suvi tunsi itsensä vähän väsyneeksi ja kölli sängyllä luki kirjaa ja torkkui. Puolen päivän maissa lähdimme kylille ja Samille löytyi juhlapaita, missä on pieniä värikkäitä rinkuloita vaaleanpunaisella pohjalla. Suvi ainakin tykkäsi paidasta ja toivottavasti Saminkin vähän. ;o) Sunnuntai kun on niin suurin osa ruokapaikoista oli kiinni. Päädyimme taas Spurs ravintolaan, missä otimme alkuun etanoita valkosipulivoissa ja juustolla kuorrutettuna, pääruuaksi Suvi otti kasvishampurilaisen salaatilla ja Sami kanahampurilaisen ranskalaisilla. Sitten lähdimme etsimään tuliaisia Wittalle. Ostimme suklaata, kukkakimpun ja veimme myös helmistä tehdyn joulukuusen mallisen tuikkulyhdyn. Oli mukava kuulla Wittan elämäntarina. Hän oli ollut ex-miehensä Tomin kanssa Bangladeshissa vuodesta 1985 ja silloin tutustunut Chris Lobbin kanssa. Vuonna 1989 olivat muuttaneet Namibiaan Bangladeshista adoptoimansa tyttären kanssa. Nyt Witta on kirjanpitäjänä jossain maatalousprojekteihin liittyvässä organisaatiossa. Kolmisen tuntia vierähti jutellen ja uima-altaassa pulahtaen. Kämpille ajellessa päätimme käydä hakemassa kanakorin KFC:stä. Ihan luvattomalta tuntui syödä sellaisia leivitettyjä kananpaloja. Osa oli varsin tulisesti maustettuja. Meiltä jäi varmaan kolmannes syömättä ja Sami lähti tarjoamaan niitä ja koko loppusatsi menikin eräälle herralle, joka oli hollannista organisoimassa tämän hostellin toimintaa. Tulimme kirjoittelemaan ja ostamaan lisää nettiaikaa yleisiin tiloihin. Sami jatkoi autojuttuja kiwin kanssa.

04.12.2010 lauantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Heräsimme aikaisin ja menimme aamiaiselle syömään sen toisen vaihtoehdon eli 2 kananmunaa, pekonia ja leipää. Päälle Lariamit vaikka emme nyt malaria-alueella olekaan, niin niitä pitää syödä vielä neljä viikkoa. Suvi aloitti kirjalliset hommat ja tähän kuvailuun meni reilun pari tuntia. Sami teki tuttavuutta mm. australialaisen pariskunnan kanssa, jotka lähtevät tänään myös Windhoekiin. Heiltä on tapaamiskutsu, kuten myös yhdeltä Wittalta joka on Chris Lobbin tuttu ja sitten vielä on sen itävaltalaisen Wolfganin kutsu, joten pukkaa vähän kalenteriin menoja. Sami väittää vieläkin löytävänsä hiekkaa korvastaan eilisen jälkeen. Ehkä se on kuitenkin sahajauhoa. ;o) Nyt lähdemme ostoksille, että on jotain vähän siistimpää itsenäisyyspäiväjuhliin. Sami ressu! Sitten ajamme takaisin Windhoekiin. Palailemisiin.

Ennen rankkaa shoppailua vahvistimme itseämme suklaa- ja porkkanakakunpaloilla ja latteilla. Sami osti Crocsin canvaskankaiset pistokkaat. Suville löytyi punainen mekko ja mustat kangaskengät timanteilla. Kyllä niillä kelpaa juhlia Suomen itsenäisyyspäivää asiainhoitajan residenssissä maanantai iltana. Lähdimme ajamaan kohti Windhoekia puoli kahden maissa. Tällä paluumatkalla oli kolme poliisin tarkastuspistettä, joista kahdessa haluttiin nähdä Samin ajokortti. Oli näköjään tiukempi seula tultaessa Windhoekiin kuin sieltä poistuttaessa kun silloin oli vain yksi poliisin piste, josta ajettiin suoraa läpi. Saavuimme Chameleon guesthouseen viiden maissa ja majoituimme kodikkaaseen huoneeseemme. Lähdimme kävellen kylille etsimään ruokapaikkaa. Kaupunki vaikutti todella autiolta ja suurin osa ruokapaikoista oli jo kiinni. Päädyimme Gathemann ravintolaan, mikä osoittautui vähän paremman tason paikaksi. Saimmekin hyvää valkoviiniä, Samilla gourmeeksi väännetty versio snitzelistä joidenkin spätzelien kera ja Suvilla paistettua kalaa, shampanjarisoton ja sahramikastikkeessa olevien sinisimpukoiden kanssa. Terassilla istuksiessa ihmettelimme kun erilaisia vartijoita ja poliiseja partioi pitkin katuja ja yksi parkkipaikkapaikka oli peitetty valtavilla teltoilla. Kun kävelimme kämpille kysyimme yhdeltä vartijalta mikä tapahtuma telttaan oli tulossa ja kertoi hän kertoi, että illalla on joku nyrkkeilyottelu. Guesthousen uima-altaalle tultaessa kuulimme tuttua kieltä ja löysimme ryhmän suomalaisia, jotka olivat pari viikkoa kiertäneet vuokra-autolla Etelä-Afrikkaa, Botswanaa ja Namibiaa. Olivat jo 15 vuotta tehneet kerran vuodessa matkoja yhdessä samalla kokoonpanolla eli nyt 72-vuotias äiti ja hänen poikansa vaimoineen sekä tytär miehensä ja nyt parikymppisen poikansa kanssa. He olivat palaamassa Suomeen huomenna. Kun he lähtivät pakkaamaan tavaroitaan, me siirryimme juttelemaan yhden ruotsalaisen pariskunnan kanssa. He olivat molemmat opettajia ja yhdistämässä sekä lomailua että vierailemassa muutamassa koulussa. Menimme nukkumaan jo yhdeksän jälkeen.

03.12.2010 perjantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Pehmeän peiton alla hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme seitsemän jälkeen. Taivas oli pilvessä ja lämpötila varmasti alle 20 astetta, joten fleecet päälle. Otimme terveellisemmän aamiaisvaihtoehdon eli mysliä jogurtilla ja hedelmillä sekä kolme palaa tummaa leipää. Suvilla rooibos teetä ja Samilla kahvia. Kaveri tuli hakemaan meitä ja vei Desert Explorers Adventure Centeriin. Siellä ensin allekirjoitukset papereihin, että olemme osallistumassa hurjuuksiin omalla vastuulla ja paikallista taalaa tiskiin. Sitten kypärät päähän ja mönkijän selkään kuuntelemaan alustusta. Samilla 250 kuutioinen Hondan mönkkäri ja Suvilla 125 kuutioinen täysautomaatti peli. Suvin onneksi meitä oli ryhmässä vain me kaksi ja opas Steve, joten sai körötellä alkuun ihan oman tuntuman mukaan etana vauhtia, eka kertaa kun oli moisella kulkupelillä ajamassa. Steve oli varsinainen daredevil eli hurjapää ja näytti kaikki mitä Samin ajamalla pelillä pystyisi tekemään jos se vain olisi sallittua. Hyvin keuli aina pää taaksepäin taivutettuna hiekkaan asti. Ja toisella kädelle poimi kiviä hiekasta. Dyynin reunaa kaartoi myös hienosti, että hiekka vain pöllysi. Suvi otti kaarteet vähän loivemmin dyynin pohjalla ajellen ja Sami sai seurailla Steveä. Jonkin ihmeen röntgensilmän avulla ilmeisesti Steve bongasi hiekan seassa jotain liikettä. Pysähtyi ja alkoi kaivaa hiekkaa ja löysi sieltä pienen albiinogekon, jonka kyljet kuulemma hohtaa fosforin lailla öisin. Pitelimme pientä ressukkaa hetken kädellä ja päästimme taas vapauteen. Noin tunti ajelua dyyneillä ja sitten oli vielä hurjempi osuus edessä eli hiekkalautailu. Olimme noin 40 metriä korkean dyynin harjalla ja meille annettiin vanerinpalat joiden pohja oli liukastettu vahalla. Ohje oli käydä mahalleen, nostaa vaneria käsillä ylöspäin, pitää raajat joko vanerin päällä tai ilmassa ja antaa mennä naama edellä kohti hiekkamontun pohjaa. Suvista tämä oli aivan järjenvastaista. Eihän pulkallakaan lasketa yleensä naama edellä. Sami meni edellä ja kun hän säilyi hengissä ja sanoi vielä nauttineensakin menosta, ylitti Suvi järkevän minänsä ja meni perässä huutaen kauhuissaan. Alhaalla oli voittaja olo ja kädet tärisivät adrenaliinisyöksystä. Vastoin normaalia käytäntöä Steve tuli meitä hakemaan mönkkärillä takaisin harjalle. Nyt mentiinkin korkeammalle 60 metriin asti. Sami taas ensin. Suvia jännitti ihan hirveästi, joten Steve ehdotti tandemlaskua, missä hän menee mahalleen vanerille ja Suvi hänen selkänsä päälle istumaan ja pitää hartioista kiinni. Näin hän hoitaisi ohjauksen ja Suvin naama ei olisi ihan hiekassa kiinni. Pienen tuumahetken jälkeen lähdimme matkaan ja Suvin huuto kaikui taas ilmassa. Kesken laskun tuli kuitenkin mieleen ajatus, että jos kaadumme, niin tulee suu täyteen hiekkaa, joten parempi sulkea suu. Steve sanoi hiekan suusta sylkemisen olevan aavikon kansallislaulun laulamista. Hyvin meni lasku ja taas ylös korkeimmalle kohdalle. Nyt Suvi uskalsi jo laskea itse hetken itseään tsempattuaan ja taas kiljaisi kauhusta. Eka kerta Linnanmäen Raketissa aiheutti samanlaisia tärinöitä käsiin ja jalkoihin ja oman pelkonsa ylittämisolon kuten tämä hiekkamäenlasku. Sami pannutti seuraavan laskunsa, kun vaneri kääntyi sivuttain ja haukkasi hiekkaa ja sai hiukan hiekkaihottumaa kyynärpäähänsä, johon laitettiin laastari. Hänen vika laskunsa meni taas hienosti. Onnellisina henkiin jäämisestä pidimme juomatauon ja hyppäsimme taas mönkkäreiden kyytiin. Nyt Suvikin jo uskalsi pitää kaasunpohjassa ja päästeli täysillä menemään nuhapumpullaan. Taas Steve näki hiekassa jotain liikettä ja ajoi hirmuisen hiekkamontun pohjalle tehden hiekkavyöryn. Tuli meidän luo kädessään pieni hiekkalisko. Vapaaksi päästyään kaivautui lisko hetkessä pitkillä varpaillaan hiekkaan. Suvi kehui Steven tekemää hiekkavyöryä ja hän kysyi haluammeko nähdä kun hän ajaa montun läpi ja hyppää. Ja halusimmehan me kunhan hän lupaisi säilyä hengissä. Aivan hirvittävän näköinen oli hyppy. Jatkoimme eteenpäin ja muutaman kerran pysähtelimme pienten pusikoiden kohdalle, josta Steve koitti kaivella esille joko käärmeitä tai hämähäkkejä. Suvin onneksi kumpiakaan ei löytynyt. Yhden kaltevan ja varsin pehmeä hiekkaisen dyynin seinustalla, loppui Suvilta usko omiin ajokykyihinsä ja hän teki päävirheen eli päästi kaasun pois. No sitten meni ohjaus ja Suvi päätti hypätä pois kyydistä kun mönkijä lähti valumaan rinnettä alas. Pehmeään hiekkaan pepulleen ja ainoa kolhu tuli itsetuntoon. Steve kävi noukkimassa Suvin kyytiinsä ja sitten haki mönkijän vähän kovemmalle hiekalle. Tämän jälkeen jatkoimme taas matkaa. Samin mönkijä jäi yhdessä kohdin hiekkaan kiinni kun hän joutui odottelemaan ennen kuin Suvi meni eteenpäin. Steve lähti taas apuun ja työntämään. Päädyimme yhden dyynin reunalle josta aukesi kaunis näkymä merelle. Siinä vielä parit valokuvat ja köröttelyä takaisin lähtöpaikalle. Aivan mahtava ekakokemus Suville mönkijällä ajosta ja hiekkamäenlasku oli ihan huippua. Aamupäivän tapahtumat tuntuvat hiukan unelta, niin erilaista oli meininki normipäivään verrattuna. Saimme kyydin keskustaan ja kun matkalla jututimme kuskia hän kertoi suomalaisen Janin omistavan Yamaha liikkeen siinä kylillä ja hänellä saattaisi olla vinkkejä mistä joko saisimme auton vuokralle tai mistä ostaa. Menimme siis liikkeeseen ja kuulimme Janin olevan jossain käymässä. Kiertelimme hetken ulkoilu- ja autoilutarvikeliikettä ja kun menimme Yamaha liikkeeseen takaisin oli se kiinni lounastauon vuoksi. Mekin menimme syömään ja rantakaupungissa kun ollaan niin kalaravintolaan. Suville tonnikalaa ja uunipottua ja Samille katkarapuvartaita ja ranskalaisia. Sitten kävelimme kahvilaan latteille ja suklaakakulle. Omistaja oli kerännyt menulistaansa vitsejä ja niitä naureskelimme, kun pöydän viereen tuli mies, joka ruotsiksi kysyi olimmeko käyneet häntä etsimässä. Kieli vaihtui suomeksi ja selvisi, että hän oli tämä Jan jota etsimme. Kerroimme tarinamme ja hän ehdotti, että menemme hänen toimistolleen ja soitamme ensin Walvis Bayn Maerskiin ja kysymme voivatko he tehdä jotain. Siellä Cindy lupasi ottaa yhteyttä Ghanaan ja kysellä missä mennään. Sitten Jan soitteli tutuilleen ja kyseli vuokra-autotarjouksia ja samoja hintoja sai kuin mekin. Sitten selvisi, että yksi Toyota Hilux vuosimallia 1989 olisi tarjolla samassa korjaamossa, missä Janin Volvo oli käsijarruremontissa. Lähdimme kaikki yhdessä kävellen hakemaan meidän autoa ja ajoimme tänne korjaamolle. Toyota oli vähän huonossa kunnossa ja ei oikein sytyttänyt. Jan lähti takaisin töihin ja me kiitimme avusta ja sovimme, että tapaamme itsenäisyyspäivävastaanotolla Winhoekissa maanantaina. Me lähdimme Janin ohjeistamana käymään Maerskin toimistolla ja kysymässä oliko Cindyllä mitään uutta. Heillä oli pikkujoulujuhlat käynnissä, mutta ystävällisesti hän kävi kertomassa, että oli tunnin verran koittanut soittaa Ghanaan, mutta ei ollut saanut ketään kiinni. Oli laittanut mailia ja lupasi maanantaina palata asiaan. Koneelta oli näkynyt, että huomenna lähtevään laivaan oli meidän kontille varaus ja se laiva olisi täällä 17.12., mutta tullaus oli vielä kesken, joten tuskinpa pääsee siihen laivaan. Kiitimme ja tulimme takaisin kämpille. Saimme tekstarin Janilta, että hän on perjantai kaljalla yhdessä ravintolassa ja päätimme suunnata sinne. Vietimme mukavat reilut pari tuntia jutellen. Selvisi mm., että Jan oli ollut aikoinaan Salossa Nokian vanhassa Saloran monitoreja valmistavassa yhtiössä myyntihommissa ja tunsi niiltä ajoilta Suvin entisen Nokia pomon. Maailma on siis todella pieni. Jan lähti kotiin, ja me otimme ”kevyttä” iltapalaa. Samille päivän riistaa eli Oryxiä pihvin muodossa ja pottumuusia ja Suville pasta bolognese. Sitten köpöttelimme jouluvalojen loisteessa kämpille ja menimme suihkuun huuhtomaan hiekat navasta. Uni tuli hetkessä näin tapahtumarikkaan päivän jälkeen.

02.12.2010 torstai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Yöllä me vanhat ressukat jouduimme kömpimään sängyistämme ja etsimään otsalampun ja menemään vessaan ulkokautta. Rankkaa, rankkaa. Aamulla unet loppuivat seitsemän jälkeen ja pakkasimme tavaramme ja menimme aamiaiselle. Yön hintaan sisältyi kaksi ihan herkullista mikrossa lämmitettyä lettua sokerilla ja kanelilla sekä kahvi tai tee. Aamiaisseuraksi saimme toisen saksalaisen Georgen, joka oletettavasti oli myös viisissäkymmenissä ja niin ikään maailmaa kiertänyt. Juttua tuli niin hirveästi, että emme meinanneet päästä lähtemään. Päivän suunnitelma oli ajaa rannikolle Swakopmundin kaupunkiin. Ennen Windhoekista poistumista haimme kaupasta vettä, suolakeksejä, banaaneja, sipsejä, tuoremehua ja limuja. Tielläliikkujia varoitettiin liikennemerkillä antiloopeista ja niitä innoissaan koitimme tiirailla tien varrelta. Onneksemme näimme kolme kudu-antilooppia suoja-aidan takana. Maisema muuttui koko ajan karummaksi ja akasiat puista puskiksi. Puolen päivän maissa tulimme Karibib:in kylään, jossa söimme lounasta. Samilla gulassia lötskömakarooneilla ja Suvilla paistettu kananjalka ja riisiä. Ei gourmeeta, mutta maha täyttyi. Saavuimme kahden maissa Swakopmundiin, missä ilma on selvästi viileämpää kuin Windhoekissa. Ajoimme navigaattorimme ohjaamina suoraa yhteen Dunedin Star Guesthouseen, mistä otimme huoneen kahdeksi yöksi. Sami otti pikaiset päiväunet, minkä jälkeen lähdimme kylille ihmettelemään. Melkein tuli vilu t-paidassa mereltä puhaltavan tuulen takia. Kävelimme hiukan rantabulevardilla ja katsoimme rohkeita uimareita ja wake-boardaajia, jotka olivat 15-asteisessa merivedessä. Swakopmund on kuin saksalainen pieni kylä. Siistejä matalia taloja, kauniilla puutarhoilla. Palmut toki hiukan poikkeavat Saksan normaali kasvillisuudesta. Kirkkoja on ainakin kolme. Vähän tuntuu kun paikka olisi Ruususen unessa ja heräisi eloon vasta kun paikallisten lomat alkavat joulun tienoilla. Kävimme syömässä thaimaalaista ruokaa. Samilla paistetut nuudelit, katkarapuja ja kasviksia osterikastikkeessa ja Suvilla kasviksia kookoscurryllä. Hyvää ja ihanan paljon rapsakoita kasviksia. Menimme takaisin kämpille ja koitimme käynnistellä tietokonetta kun Suvilla taas sunnuntain jälkeen oli kirjoitushaluja. Akku oli tyhjä eikä koneen töpseli sopinut pistokkeeseen, niin jouduimme lähtemään adapteria hankkimaan. Suomesta Claes Ohlssonilta ostamme adapteri joutui roskiin jo Senegalissa kun ei siihen mennyt mikään meidän töpseleistä. Uusi adapteri löytyi ja nyt onkin mennyt Suvilla hetki jos toinen kirjoitellessa. Sami varasi sillä välin meille huomiseksi jännittävää ohjelmaa, mistä raportoimme huomenna. Toivottavasti tulee meille tulee uni silmään eikä jännitä liikaa etukäteen… Halit kaikille rakkaille!

01.12.2010 keskiviikko, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Takana taas vähän huonosti nukuttu yö kun asiat pyörivät päässä. Soitimme aamusta Asco autonvuokrausfirmaan ja pyysimme halvinta mahdollista kulkupeliä vuokralle viikoksi. Lupasivat tulla hakemaan meidät kämpiltä puolenpäivän aikaan. Pakkasimme tavaramme ja veimme ne guest housen respaan säilytykseen. Menimme kuluttamaan aikaa lähi ostarin Mugg & Bean kahvilaan. Suvi laittoi kipakan mailin Damcon/ Maerskin pojille kun mitään ei ollut kuulunut sitten viime viikon vaikka olimme lähettäneet useita maileja. Sanoimme nyt suoraa, että jos auto ei ole täällä tänä vuonna, niin saavat laivata sen Suomeen tai sitten mahdollisesti ystävämme lentäisi Ghanaan ja ajaisi auton Suomeen. Molemmat vaihtoehdot tuovat varmaan myös omat ongelmansa mukanaan eli kuinka helposti laivausmääränpään vaihto onnistuu ja toisessa saammeko rahamme takaisin ja eihän auton luovutuksessa muulle kuin meille tule mitään ongelmia. Ja me tarvitsemme kummassakin tapauksessa uuden kulkupelin alle. Kyyti saapui sovitusti ja meille järjestyi ”upea” punainen Chevrolet ajokiksi. Superärsyttävää, että toisesta kuljettajasta olisi pitänyt maksaa lisämaksua joka päivältä, joten Sami saa toimia kuskina koko ajan. Ensimmäiseksi hurautimme Savannah liikkeeseen ostamaan jääkaappia. Se oli kiinni ruokatauon takia, joten mekin lähdimme syömään. Päädyimme muistaaksemme elämämme ensimmäistä kertaa Kentacky Fried Chickeniin. Molemmille tuli jonkin sortin kanawrappit, ranskalaiset ja colaa. Takaisin Savannahiin, missä netin mukaan oli useita käytettyjä jääkaappeja myynnissä. Tarjolla oli enää vain kaksi 50 l Luna merkkistä jääkaappia, missä on myös pieni pakastelokero. Olivat kuulemma olleet käytössä vain puoli vuotta. Ostimme näistä toisen hintaan 4500 NAD. Vuokrahenkilöautossamme ei ollut suoraa liitäntää jääkaapille, joten kysyimme mistä saisi ostaa joko jonkun adapterin, jolla saisimme virtaa tupakansytyttimestä tai kokonaan uuden piuhan. Neuvoivat paikan ja hurautimme sinne. Valmiina ei löytynyt mitään, mutta ystävällinen kaveri rakensi sopivan adapterin hetkessä juottamalla vähän johtoja yhteen ja teippiä päälle. Tuli vielä autolle testaamaan ennen maksamista, että piuha varmasti toimii. Nyt saadaan Samin elintärkeät insuliinit pysymään kylmänä. Seuraavaksi ajoimme yhteen autohuutokauppaan, jossa Sami kävi tutustumassa tarjontaan, Suvin soitellessa autossa uutta yöpaikkaa. Mitään niin mielenkiintoista autoa ei ollut huudettavana, jotta olisimme menneet itse huutamaan torstaina. Ajoimme takaisin keskustaan Pioners Parkin kautta missä Penttiset asuivat 70-luvun alussa nelisen vuotta. Katuosoite ei ollut kellään enää muistissa ja paikka varmasti oli muuttunut siitä kovasti kun nyt oli katuja ristiin ja rastiin ja paljon taloja, ostari ja lastenleikkipaikka. Ensimmäisessä yöpaikassa Chameleon Backpackers Lodgessa oli täyttä tai siis ei ollut vapaita kahdenhengen huoneita (me kun olemme jo niin vanhoja ja mukavuudenhaluisia, että oma huone ja vessa ovat yleensä kriteerinä). Lauantaista lähtien on kuitenkin vapaata ja varasimme kolme yötä aina tiistaihin asti. Seuraava paikka oli Cardboardbox Backpackers hostel. Sieltä sai twin-roomin eli kahdella erillisellä sängyllä olevan kylläkin vessattoman huoneen hintaan 250 NAD. Hilppasimme keskustaan syömään taaskin Mugg & Bean ketjun kahvilaan ilmaisen netin takia. Sami otti tulista chiliä ja Suvilla kylmäsavukalkkuna salaatti. Maerskilta oli tullut yhtä tyhjän kanssa maili, että avaimet olivat tulleet ja olivat olleet tulliin yhteydessä. Varsinaisiin kysymyksiin eivät olleet vastanneet. Saapa nähdä eteneekö tällä viikolla minnekään… Palasimme uudelle kämpällemme ja menimme baariin istuksimaan. Ensimmäinen henkilö, jonka kanssa aloimme juttusille oli 52-vuotias saksalainen Jimmy. Aika persoona oli kaveri. Toimi vartijana jollain varastolla ja oli matkustanut ympäri maailmaa. Alko-puoli tuntui maistuvan hänelle aika hyvin ja aina emme olleet selvillä onko hän lintu vai kala. Toinen henkilö taas oli oikeasti todella mukavan oloinen sveitsiläinen Wolfgan, jolla on oma dokumentteja tuottava firma. Hän on naimisissa afrikkalaisen naisen kanssa ja heillä on kolme poikaa 22-, 13- ja 3-vuotiaat. Tämä vanhin poika oli juuri valmistunut yliopistosta Englannista ja tullut Namibiaan käymään, missä muu perhe oli asunut nyt kolme vuotta. Kolmevuotiaalla riitti energiaa juosta ympäri, kurmuuttaa puhallettavaa delfiiniä ja tutkia joka paikkaa. Tapasimme pikaisesti myös vaimon ja hän toivoi, että menemme jonnekin yhdessä ulos. Lupasimme soitella lauantaina kun palaamme Windhoekiin.

30.11.2010 tiistai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Tänä aamuna Suvi taas herätti Samin aamuvarhaisella suunnitteilla oli hoitaa joku auto alle tänään että päästäisiin jo vähän liikkeelle. Kyllä on vaikee päätöksen kanssa. Heittääkö 10t€ taivaan tuuliin, vai ottaako sen riskin. Katsotaan jos vaikka illalla tulisi joku lisätieto. Maerskista ei kuulunut mitään, mikä on suuri pettymys.

Kaikki kuitenkin vieläkin olosuhteisiin nähden suht koht hyvin.

Illasta lohdutimme itseämme hyvällä ruualla. Suvilla kermaista kanasuikale-herkkusieni pastaa ja Samilla pihvi perunamuusilla. Ja päälle kävimme katsomassa Julia Robertsin tähdittämän elokuvan ”Eat Pray Love”. Olimme aamupäivälle jättäneet pyykkiä pestäväksi ja oli ihana palata kämpille ja ihastella silitettyjä ja sievästi taiteltuja alushousuja ja paitoja. Vähän toista kun pestä itse käsin rystyset verillä. Pitkä suihku hiustenpesuineen ja nukkumaan.

29.11.2010 maanantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Sami nukkui todella huonosti heräsi ja mietti koitti nukkua ja taas heräsi. Lopulta laittoi paperille ylös mietteitä. Ja lopulta herätti suvin vaille 7. Oliko nyt kiltisti tehty? Aamiaisen jälkeen ponkaisimme kengät jalkaan ja kävelimme Suomen suurlähhetystölle, jossa saimme kutsun juhliin maanantaiksi. Samalla ilmoittauduimme että oleilemme täällä noin kuukauden. Jatkoimme lumpustelua autokauppojen merkeissä Suvin turnauskunto oli vähintään kiitettävä +. Päädyimme mugg&abean ravintolaan pikku välipalalle, missä Suvi samalla kirjoitti emailin Maersk yhtiölle, jossa oli paljon kysymyksiä joihin nyt odotellaan kuumeisesti vastausta. Suvi söi amerikkalaisia pannukakkuja, ja Sami otti Kiddies listalta aurinko naama french toastit. SIeltä kävimme vielä pari autokauppaa ja yhden Marketin. Tarjonta on noin 28t€-7t€ autoista. Kallein tietty lantikka 2008 kaikilla varusteilla, sis jääkaapin teltan ja paljon muuta, halvin taas Toyota Bj 75 jatketulla hytillä.

Viimeisen kaupan jälkeen painoimme taksilla kämpille 25 nad. Päiväunet. Mieli pyöri kuin väkkärä…

Iltakävelyllä kävimme maistamassa Shusit ihan sika hyvä jaettu lautanen josta riitti 2:lle erinomaisesti.

28.11.2010 sunnuntai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Hyvää ensimmäistä adventtia! Ylös jälkeen seitsemän ja aamiaiselle. Suvi kirjoitteli ja Sami luki ”Casino Royal” kirjaa.

Kirjat luettu mielessä risteilee kaikenlaiset piirrokset mitä nyt ja millä lailla. Ostaakko vuokratakko varastaakko vai millä liikumme loppu kierroksen.

27.11.2010 lauantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Suvia nukutti aamulla vaille kahdeksaan, Samin katsoessa aamu-uutisia. Oli taas Lariam-lauantai. Sami oli katsonut netistä muutaman autoliikkeen, joita lähdimme jalan tutkimaan. Mielenkiintoisimmat löydökset olivat Tata-liikkeessä ollut Toyota Condor vuosimallia 2001, 2,4-litrainen bensakone, rekisteröity seitsemälle, 7500 EUR ja Auto Traders liikkeen Land Rover Defender 90, vuosimallia 1997, 300 Tdi, 9500 EUR. Pyysimme Lantikasta myös vuokratarjousta varustettuna kattoteltalla, ja herra lupasi palata maanantaina kunhan ensin selvittelee vakuutuksia.

Kun olimme yhden huoltoaseman pihassa juomatauolla sai Sami tekstiviestin Suvin äidiltä. Lauri-ukki 95-vuotta oli kuollut aamulla. Tieto tuli vähän yllättäen vaikkakin tiesimme, että ukki oli siirretty vuodeosastolle lokakuussa. Anni-mummon (103 v.) kuolemasta on vain viisi ja puoli kuukautta, joten aika nopeasti meni ukki perässä. Ei enää kolota ukkia, eikä paina suru eikä murhe. Suvin mieli on haikeana kun yksi ajanjakso on auttamattomasti loppu. Nyt on jäljellä vain muistot.

Meille oli aamulla kaksi Etelä-Afrikkalaista miestä suositelleet Joe’s Beerhouse nimistä paikkaa, mikä olisi kuulemma näkemisen arvoinen. Kävellessä kaupungin etelälaidalle, kävimme myös ulkopäin katsomassa Suomen suurlähetystöä. Oikein oli hieno rakennus puutarhoineen. Ajattelimme mennä maanantaina käymään. Joe’s muodostui olkikattoisista rakennuksista, missä oli pitkiä pöytiä penkkeineen, sekä muutama pyöreä safaripöytä tuoleineen. Pöydillä oli sähköistetyt öljylamput. Katonrajaan oli hinattu niin polkupyöriä, kottikärryjä, kumisaappaita kuin täytettyjä korppikotkia. Lisäksi tekomurattiköynnöstä, tekoauringonkukkia, olutlaatikoita, osterilaatikoita, vanhoja ompelukoneita ja kaikkea mahdollista roinaa. Paikallinen väki oli yhdeltä jo varsin hyvässä vauhdissa ja laulaa hoilotti elävänmusiikin tahdissa. Tyhjiä Jägermaister-pulloja oli hyllyt väärällään ja tytöt kiersivät myymässä paukkuja koeputkista. Ihmisillä näkyi aivan hervottoman kokoisia lihakimpaleita lautasillaan. Ihan alkuun otimme olutta ja kippistimme ukin muistolle. Suvi otti ruuaksi sienipastaa (ei kovin maukasta) ja Sami kylmän napostelulautasen, missä oli jotain aladobia, lihaleikkeleitä, juustoja, oliiveja ja salaattia leivän kera. Jälkiruuaksi Samilla oli lämmin voitaikinatötterö täytettynä päärynällä ja tarjoiltu mehustetuilla kirsikoilla ja mansikoilla. Suvilla kaktushedelmäparfait, mikä oli ennemmin mousse. Otimme taksin lähiostarillemme. Kävimme tutkimassa onko tullut uusia elokuvia ja Samin valinnasta otimme liput ”Last Airbender”-leffaan viiden näytökseen. Kävimme ruokakaupasta ostamassa vettä, limua, biltongia ja suolapähkinöitä. Meistä kumpikin olisi ollut päiväunien tarpeessa pitkän kävelyn ja raskaan syömisen jälkeen, joten koitimme piristää itseämme jääkahvilla. Kahvilan listalta ei löytynyt jääkahvia ilman jäätelöä tai makusiirappia, niin koitimme ohjeistaa heitä tekemään tavallisen latten kylmään maitoon ja laittamaan jääpaloja sekaan. Tämä selitettiin kolmelle ihmiselle ja viimein tuli tehosekoittimessa jäähileeksi tehdyt kahvit. Sai aina odotella, että vähän sulaa ennen kuin pystyi juomaan. Ennen leffan alkua vähän ihmeteltiin, kun sitä katsomaan tulevat olivat melko nuoria ehkä juuri kymmenen vuoden paremmalla puolella. Kävi ilmi, että tämä leffa oli seikkailufantasia ja kertoi neljästä heimosta, joilla kullakin oli kyky joko hallita ilmaa, maata, vettä tai tulta. Sitten eräs pikku-poika oli Avataren reinkarnaatio, mikä yhdistäisi nämä kaikki neljä heimoa elämään rauhassa keskenään. Selkeästi on jatko-osia tulossa kun loppui aivan kesken. Kävelimme kämpille ja suihkun jälkeen lepäilimme ja katselimme ”Iron Man” ja ”Taken” leffat telkkarista.

26.11.2010 perjantai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Sami ressu heräsi pääkipuun ennen seitsemää. Toivotaan, että Buranalla ja aamiaisella menee ohi. Tänään oli aamiaispöydässä tarjolla myös papuja tomaattikastikkeessa. Sami maistoi myös vähän epäilyttävän näköistä pikkumakkaraa mikä maistui burevorssille eli mm. kardemummalla maustetulle Etelä-Afrikan kansallis-makkaralle. Himppasen nyt kirjoittelua ja sitten kävelemään keskustaan.

Matkalla keskustaan pistäydyimme parissa 4×4 varusteliikkeessä. Yksi hienoimmista laitteista oli 75 WAT kokoontaitettava aurinkopaneeli. Sen päältä olisi kuulemma voinut ajaa vaikka autolla. Kyselimme myös autonvuokratarjouksia parista paikasta. Päädyimme lounaalle Spurs-ravintolaan. Samille pihvi sienikastikkeella ja Suville grillikylkeä, mikä ei vetänyt yhtään vertoja Samin äidin tekemille Junnu-enon reseptillä. Mahat täynnä oli energiaa katsoa yksi käsityöpaja keskittymä. Suvi sai haaveilemansa rautalangasta väännetyn baobab-puun ja siihen lasihelmistä ja rautalangasta tehtyjä tähtiä ja sydämiä. Joulupuu on nyt rakennettu. Kävimme ruokakaupasta hakemassa leipää ja juustoa iltapalaksi. Sitten taksilla kämpille. Neljän aikoihin alkoi ukkostaa ja ihailimme luonnon ilotulitusta ikkunasta. Vettä tuli kaatamalla. Lueskelimme ja katselimme telkkarista jotain sarjoja illan kuluksi.

25.11.2010 torstai, Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ AAPO 12-VEE! Soittelemme sulle iltasella. Ja hyvää nimipäivää Kaarina A., Kaisa H., Kaija L., Anna-Kaarina/ Kaisa, Eeva-Kaarina/ Eka ja Sanni Kaarina (Suvin mummu) ja muut tänään nimipäivää viettävät, jotka mahtavat tätä päiväkirjaa lukea!

Heräsimme seitsemän jälkeen ja menimme aamiaiselle alakertaan. Ihanaa kun oli kuitupitoista paahtoleipää ja juustoa raasteena päälle. Suvin oli aika hoitaa näitä kirjallisia hommia, Samin tutustuessa matkailuesitteisiin ja käydessä kysymässä alakerrasta tarjousta autosta campingvarusteineen viikoksi. Suunnittelimme kävelevämme taas ostarille ja Suvi aikoo pöllyyttää vähän henkareita. Kysymme myös muita autonvuokra tarjouksia. Kyllä se ohjelma tästä pikku hiljaa muodostuu. Sää on tänään puolipilvinen ja mukavan lämmin. Ihanaa kun ei tarvitse ilmastointia huoneessa. Kuten Tanja vieraskirjassa kehotti niin Spurs varmaan kutsuu tänään grilliribsien muodossa. Nam! Palaillaan.

Johan pomppasi! Luimme mailit ja saimme Ghanasta vähän ikäviä uutisia. Olivat löytäneet skannauksessa mielestään jotain epäilyttävää ja tulli haluaa nyt avata kontin ja ottaa auton ulos ja tutkia sisällön. Meitä pyydettiin lähettämään avaimet Maerskin/ Damcon ihmisille. Saimme kyydin tämän paikan autonvuokrausfirman mieheltä DHL:n toimistolle ja laitoimme kaikki avaimet menemään kuriirilla. Olisivat aikaisintaan perillä tiistaina. Teimme jo yhden vastausmailin, missä kerroimme autoon jätetyistä lääkkeistä ja, että meillä on kaikkiin reseptit täällä mukana. Ja onhan siellä tietysti neuloja ja ruiskuja, jotka ovat perus EA-varusteita Afrikan maissa matkustettaessa, kun täällä ei aina ole hätätilassa välttämättä saatavilla puhtaita. Vähän hirvittää se kuinka atomeiksi purkavat auton eli irrotetaanko vesi- ja polttoainetankit, kattoteltta, äänieristeitä jne. Ja kuinka sitten laittavat nämä kiinni, jos edes laittavat ja lastaavat kaiken takaisin konttiin. Interpol on kuulemma korvamerkinnyt kontin ja ennen kuin tutkinta on tehty ei kontti lähde mihinkään. No, asia kerrallaan ja me olemme nyt tehneet sen mitä voimme eli lähettäneet avaimet. Ensi viikolla kuulemme sitten miten homma etenee. Jos asiat rullaisivat sujuvasti, niin auto saattaisi olla ensi viikon lauantaina lähtevässä laivassa ja ehtiä vielä jouluksi tänne. Jos taas alkaa venyä ihan älyttömästi, niin meidän pitää miettiä laivataanko auto sittenkin jo takaisin Eurooppaan ja me ajamme täällä loppuajan vuokra-autolla tai ostamme jonkun.

Pyörimme kaupoilla Windhoekin keskustassa ja ahkerasta henkarien pöllytyksestä huolimatta ei mukaan tarttunut mitään. Lounaaksi Sami otti lasagnea ja Suvi tonnikala toastin. Iltapäivän piristykseksi nautimme jäälattet ja suklaakakkua. Kävelimme lähiostarillemme ja siellä piti käydä vielä parissa sisustusliikkeessä hipelöimässä tavaroita. Ostimme kaupasta iltapalaksi maustamatonta jogurttia ja siideriä, ja menimme takaisin kämpille. Saimme Samin veljenpojan ja meidän kummipojan Aapon kiinni puhelimella ja hoilotimme synttärionnittelulaulut. Lueskelimme läpi esitteitä niin yöpaikoista kuin autonvuokrapaikoista sekä mitä nähtävää Windhoekissa ja muualla maassa olisi. Huominen ohjelma ainakin selvisi kun ajattelimme mm. pistäytyä Suomen suurlähetystössä ja viedä sinne yhden luetun kirjan, katsoa Namibia Arts and Crafts liikkeen ja syödä tänään Spursissä. Iltasella Samia alkoi houkuttaa pizza ja koitimme tilata ruokalähettipalvelun kautta, mutta emme päässeet puhelimella läpi. Biltongia ja suolamanteleita jogurtin lisäksi, niin kyllä niillä yön pärjäisi. Taasen hiukan telkkaria, iltapesuille ja tutimaan.

24.11.2010 keskiviikko, Etelä-Afrikka ja Namibia 1€ = 9,2 NAD (Namibian dollari)

Herätys lentokoneessa oli vaille seitsemän ja olisi nukuttanut vielä kovasti. Lämmintä Johannesburgissa oli vain 17 astetta ja taivas pilvessä. Lentokentällä raahustimme ravintolaan aamiaiselle. Sami otti kunnon englantilaisen aamiaisen ja Suvi tilasi toastia juustolla ja tomaatilla. Vastapuristetut appelsiinituoremehut olivat varsin kuitupitoisia kun sisälsivät niin paljon hedelmälihaa. Kiertelimme hiukan hienoja tax free kauppoja. Nelson Mandelasta oli tehty yli kaksi metrinen näköispatsas pujottelemalla pienen pieniä lasihelmiä rautalankaan. Siihen on varmasti mennyt aika monta tuntia ja miljoonia helmiä. Kävelimme lähtöportille odottelemaan. Taas väki bussiin ja hiukan pienempään lentokoneeseen. Eteemme tuotiin jälleen ruokaa. Saavuimme ajoissa Windhoekin lentokentälle ja saimme nauttia Suvin lapsuudesta muistamasta yhdestä parhaasta tunteesta etelän lomille lennettäessä, kun astuu lentokoneesta ulos ja vastassa on lämmin tuulenhenkäys. Ilma on täällä ihanan kuivaa verrattuna Ghanaan, joten 28 astetta täällä on ihan eri kuin siellä. Taas maahantulokaavaketta täyttämään. Nyt ei ollut Lonely Planet opas käsimatkatavaroissa, joten emme voineet kopioida minkään hotellin osoitetta sieltä, niin koitimme jättää kohdan tyhjäksi. Ei riittänyt ja kun muuta osoitetta emme tienneet kuin Suomen suurlähetystön niin laitoimme sen. Saimme 40 päivän viisumit. Matkakassimme pyörivät jo linjastolla, joten pääsimme varsin nopeasti ulos. Ensiksi nostimme automaatista paikallisia dollareita. Sitten otimme nipun ilmaisia oppaita ja esitteitä ja ryhdyimme tutkimaan missä yövymme. Päätimme mennä Windhoekin keskustan lähelle ja Sami alkoi soitella Suvin näyttämiin guest houseihin ja hotelleihin. Osassa oli täyttä ja osa melko kalliita. Tunti vierähti ja Suville tuli eräs mies ojentamaan oppaan yksi aukeama auki ja sanoi, että tässä paikassa on vapaata ja hintaa 600 NAD. No Sami soitti sinne ja sai samat tiedot. Sitten pohdimme miten pääsemme sinne ja sama mies sanoi olevansa taksikuski. Lentokentältä oli 40 kilometriä Windhoekiin. Maisema oli kauniin aaltoilevaa ja avaraa. Kauempana siinsi korkeampia vuoria. Noin parimetriset akasiat ja pienemmät pensaat peittivät kuivaa maata. Hento viherrys kertoi kuitenkin siitä, että äskettäin oli satanut ja oli kevät. Springbok antiloopeista ja villisioista varoittavia liikennemerkkejä näkyi, mutta ei valitettavasti vielä nähty yhtään eläintä. Saavuimme Okavango Guest Houseen ja saimme huoneen, jossa heittäydyimme heti sängyille päiväunille. Puolen tunnin päästä selvisi, että saamamme huone olikin varattu kahdelle herralle ja vaihdoimme toiseen huoneeseen. Lähdimme muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevaan isoon ostariin. Samin mielessä välkkyi hampurilainen ja Suvi otti kalapihvejä, mitkä tarjoiltiin raskalaisten ja riisin kera. Pikaruokaa kun oli, niin tunne oli jälkikäteen samanlainen kuin aina kotonakin Mäkkärissä tai Hesessä käynnin jälkeen, että ei se niin hyvää ollutkaan kuin mielikuva ennen syöntiä. Löysimme leffateatterin ja uusin Harry Potter oli juuri tullut tänään ensi-iltaan. Otimme liput klo 17. näytökseen ja vietimme tunnin kävellen ja ihmetellen kauppojen näyteikkunoita. Joulukoristeet vetivät täälläkin (kuten Suomessa) Suvia puoleensa magneetin lailla. Tutkimme hylly hyllyltä paikallisen Checkers ruokakaupan. Ihan kaikkea saa, mitä keksii kaivata, jopa ruisleivän näköistä tiivistä leipää. Ostimme vettä, valkoviiniä, mehua, kuivattuja mangosuikaleita, sipsejä, biltongia (kuivattua lihaa) ja inkiväärisimaa. Oli elokuvan aika ja Samia varsinkin jännitti kun ei ollut lukenut kirjaa eikä tiennyt mitä kaikkea hirvitystä tulee vastaan. Seitsemän jälkeen kun leffa loppui oli vielä valoisaa, joten kävelimme takaisin kämpille. Auringonlasku värjäsi kauniisti pilviä taivaanrannassa. Matkalla tippui muutamia valtavan isoja sadepisaroita ja huoneeseen päästyämme alkoi kunnon sadekuuro. Suvi luki hiukan kirjaansa ja Sami tutki uusia 4×4 lehtiään samalla kun maistelimme valkkaria. Vähän telkkaria, pesuille ja nukkumaan.

23.11.2010 tiistai, Ghana 1€ = 1,95 GHC

Heräsimme vasta vaille kahdeksan. Saimme aamiaiseksi ehkä yhdet parhaimmista syömistämme frenchtoasteista. Juuri sopivan rapeita päältä ja pehmeitä sisältä ja tarpeeksi kuumana tarjoiltu. Juusto olisi tietysti kruunannut leivät. Huoneessa Suvi tyhjensi kassin kerrallaan ja poisti mm. tulitikut, paristoja ja roskia käsimatkatavaroista. Ja sitten pakkasi tavarat takaisin miettien mitä mahtaisimme tarvita lentokoneessa ja onhan kaikki nesteet matkakasseissa. Nyt on aikaa tehdä viimeisimmät päivitykset päiväkirjaan. Kello 12. saamme kyydin ensin satamaan, jossa eilen luvattiin kaikkien papereiden olevan valmiit. Paras olla, kun samaa lupailtiin jo eiliselle! Sitten auto vie meidät lentokentälle, missä ajattelimme notkuvamme aina myöhäiseen iltalentoomme asti. South African Airwaysin kone (lento SA53) lähtee klo 23. kohti Etelä-Afrikan Johannesburgia, missä olemme keskiviikko aamuna klo 7.10. Sieltä lennolla SA74 klo 9.50 kohti Namibian Windhoekia. Ajattelimme ihmetellä sitten lentokentällä saammeko jostain vuokralle jonkin matkailuauton tai tavallisen auton, menemmekö hotellin yöksi vai etsimmekö vuokra-asuntoa. Nämä selvinnee kyllä.

Kiitos muuten taas kaikille, jotka ovat laittaneet viestejä vieraskirjaan! Niitä on superhauskaa lukea ja turkulaisvitsi nauratti eritoten ollen jotenkin varsin ajankohtainen! On ihana kuulla miten Suomessa ja Espanjassa menee meidän ystävillä ja sukulaisilla!

No ei ollut auton tulliasia edennyt minnekään. Koska kontti on jo lukittu niin joku viskaali vaatii, että se viedään skannattavaksi ettei sisällä ole mitään ylimääräistä. Kuulemma oli 60 konttia jonossa sinne skanneriin niin ei onnistu tiistaina, ehkä keskiviikkona. Mietimme myös mielessämme, mitä sitten jos jonkun mielestä kontissa näkyy jotain ylimääräistä. Onko se sitten kontti auki, auton kiinnitykset irti ja lukkojen tiirikointi, että pääsevät lähemmin löydöstään tutkimaan? Suvi kysyi mahtaako tässä olla ”pikku-lahjasta” kyse, mutta ei kuulemma ollut, koska olivat jo itse kysyneet samaa. Nyt alkaa olla jo epätodennäköistä, että auto ehtii 28. 11. laivaan. Ehkä päästäkseen meistä eroon, lupailivat vielä lähteä käymään tullissa ja tuoda sitten meille lentokentälle carne-paperit. Varavaihtoehdoksi sovimme, että laittavat paperit DHL:llä Suomen suurlähetystöön Windhoekissa. Me lähdimme kentälle ja menimme ensin syömään kun kello oli jo kaksi. Samilla tulista lihapataa ja riisiä ja Suvilla paistettua riisiä ja kanaa. Sitten Sami laittoi Windhoekin lähetystön osoitteen sähköpostilla Maerskin miehille. Etsimme rauhallisen nurkan ja luimme kirjojamme. Väillä kahvilla ja taas lukemaan. Suvi sai ihanan kirjansa (Cecilia Ahern: Suoraa sydämestä) loppuun vähän jälkeen kuuden ja menimme check-in tiskille. Sitten maastopoistumiskaavaketta täyttämään ja passintarkastukseen. Ihmettelimme tax free kauppojen valikoimaa ja otimme pientä suolaista syötävää. Yhdeksän jälkeen alkoi boarding ja samalle lähtöportille päästettiin Lufthansan, Air Italian, Turkish Airlinesin ja meidän Sout African Airwaysin lennoille lähtevät ihmiset. Toivottavasti kukin päätyi oikeaan koneeseen. Meidän koneeseen vietiin ihmiset bussilla yhdentoista jälkeen. Koska koneessa oli väljää varasimme toisen penkkirivin takaamme. Olimme pyytäneet lentolippuja varatessa kasvisateriat ja saimme ruokamme ensimmäisinä (tämä vinkiksi muillekin jos haluaa ruokansa nopeasti, niin tilaa erikoisruuan). Suvi meni nukkumaan kolmen penkin riville, missä vähän harmittavasti yksi käsinoja ei noussut ylös, joten jalat piti laittaa siitä yli kippuraan. Sami katsoi Angelina Jolien leffan Salt ja käpertyi sitten neljän penkin rivilleen.

22.11.2010 maanantai, Ghana 1€ = 1,95 GHC

Heräilimme kuuden jälkeen. Suvi laittoi taas vähän pyykkiä likoamaan ja saikin edes hetkeksi koko pyykkipussukan tyhjäksi. Aamiaiseksi Sami otti kaurapuuroa guava-hillolla ja Suvilla espanjalainen munakas ja paahtoleipää. Takaisin huoneessa Suvi ryhtyi viimeistelemään lehtijuttua ja Sami lähti etsimään suutaria, joka laittaisi uuden pohjakerroksen hänen asenne-lipikkaisiinsa. Ei ollut suutari vielä paikalla ja Sami palasi takaisin. Lehtijuttu valmistui ja Sami postitti sen ja kuvia. Toivottavasti tulivat perille ja juttu on ok. Sitä saa todella vapaasti editoida ja tarvittaessa poimia lisää juttua täältä päiväkirjasta. Lähdimme yhdessä pikku-kävelylle ja ostimme eilen löytämästämme supermarketista light colaa ja vettä. Paluumatkalla löytyi suutari joka liimasi Samin lipikkaisiin uudet pohjat, poisti jo osin irtoilleet kumipiikit pohjan sivuista ja lankkasi mustalla saumakohdan. Vähän vähemmän asenteelliset lipikkaat enää, mutta on sentään varvaslenkeissä vielä kumipiikit. Hotelilla Sami pulahti uimaan, Suvin lukiessa kirjaansa. Sitten lähdimme lähi ”ostarille” syömään Continental Restaurantiin, missä Sami otti penne-pastaa herkkusienikermajuustokastikkeessa ja Suvilla sienirisottoa, mikä olisi ollut tosi hyvää, jos ei olisi ollut niin tulista. Hotelilla vietimme iltaa Suvi lukien ja Sami Youtubesta offroadia katsellen. Suvi simahti jo kahdeksalta ja Sami pian sen jälkeen.

21.11.2010 sunnuntai, Ghana 1€ = 1,95 GHC

Yöllä ukkosti ja satoi rankasti. Aamu valkeni myös pilvisenä ja sateisena. Pistimme pyykkipajan taas pystyyn. Joudumme pesemään pienissä erissä, että saamme vaatteet leviteltyä kunnolla kuivumaan. Tummat vaatteet jätettiin likoamaan ammeeseen ja menimme syömään frenchtoasteja ja papuja tomaattikastikkeessa. Sami hoiteli pyykit, Suvin jatkaessa lehtijutun yhteenvetoa. Söimme eiliset pizzan jämät välipalaksi. Puolen päivän maissa lähdimme pikkukävelylle tihkusateeseen. Löysimme pienen supermarketin, josta saamme huomenna vaikka vettä jos tarpeen. Takaisin kämpillä Sami otti päiväunet ja Suvi ryhtyi lehtijutun kirjoittamiseen. Neljän aikoihin kävimme syömässä kanasuikalepastat hotellin ravintolassa. Ensimmäinen versio lehtijutusta valmistui auringon laskiessa ja sai jäädä päähän yöksi hautumaan. Palkkioksi työnteosta iltaoluet, suolamanteleita ja tietokoneen kovalevyltä Fantastic Four leffan jatko-osa. Ennen nukahtamista aloitti Suvi otsalampun valossa uuden kirjan lukemisen, mikä tuntui heti vetävän imuunsa. Uni kuitenkin voitti ja kirjan lukemista voi jatkaa huomenna.

20.11.2010 lauantai, Ghana 1€ = 1,95 GHC

Heräilimme seitsemän maissa ja teimme aamutoimet. Soitimme Samin äidille Espanjaan syntymäpäiväonnittelut. Olivat juuri skumppaa ja kaviaaria nauttimassa yhdessä Suvin vanhempien kanssa Benalmadenassa. Samassa paikassa juhlistimme Samin äidin synttäreitä porukalla myös 15 vuotta sitten. Toinen syntymäpäiväonnittelupuhelu tehtiin Samin veljen vaimolle Suomeen. Sielläkin oli aamu alkanut aamiaisella sänkyyn ja luvassa oli päivällistä ja oopperaa illaksi. Menimme aamiaiselle, Suvilla paahtoleipää ja munakasta porkkanaraasteella, vihreällä paprikalla ja kevätsipulilla, Samilla tavallinen munakas ja paahtoleipää. Lariam-tabletit taas naamariin veden kera. Laitoimme ihoomme reilun kerroksen aurinkorasvaa ja lähdimme kävelylle. Tarkoitus oli löytää kauppa, josta vettä ja pyykinpesujauhetta. Ei löytynyt kauppaa ja päädyimme Marjorie Y hotelliin juomaan tuoretta guava-mehua. Päätimme ottaa taksin ja mennä Max Mart Malliin. Sieltä ostimme jo edellä mainitut tavarat ja yhtä ehkä maailman parasta tuoremehua eli etelä-afrikkalaista Ceresin ”Summer Whisper” mehua, missä on passionhedelmää, mangoa, päärynää, omenaa ja persikkaa. Lisäksi perunalastuja, sokeritonta tonicvettä, light colaa, toisia suklaakeksejä, 6 pientä voinappia, emmentaljuustoa viipaleina ja jyväistä leipää siivutettuna. Toisella taksilla takaisin kämpille ja pyykin pesuun. Meillä on kylpyhuoneessa amme, joten pyykin liottaminen oli varsin helppoa. Suvi hankasi vaatteita niin kovaa, että sai rakon vasemman etusormensa rystyseen. Painelimme palkkioksi työnteosta uima-altaalle. Raahasimme pari aurinkotuolia muurin viereen varjoon. Suvi sai kirjansa loppuun ja totesi sen olleen niin huono, että joutaa roskakoriin. Sami ui ja käristi välillä nahkaansa. Näin saatiin kulumaan 1,5 tuntia. Teimme emmentaljuustoleivät välipalaksi ja maistui ihanan kotoisalle. Samille alkoi telkkarista paikallinen auto-ohjelma puoli neljä ja Suvi kertasi meidän matkaa tähän asti ja mietti minkälaisen rakenteen tekisi 4×4 Maailma-lehden juttuun. Tuntuu vähän vaikealta typistää koko matka tähän asti kahteen A4 sivuun ja pitää siinä autoilunäkökulma. ;o) Iltaruokaa päätimme lähteä syömään kylille. Otimme pienet pizzat, Suville Margarita ja Samille Pepperoni. Sami epäili, että jäisi vielä nälkä ja otti lisäksi ranskalaiset. Pizzat olivatkin varsin suuret ja täyttävät ja ehkä myös yli puolen litran oluilla oli osuutta asiaan, että puolet pitsoista otettiin mukaan. Hotellilla pyysimme pelkät ginit kun oli omaa tonicvettä. Sami jaksoi katsoa klo 21. alkaneen Fantastic Four elokuvan, Suvin simahdettua aiemmin. Eipä kuulunut Felixistä mitään lauantaina. Pitää soitella maanantai aamusta ja kysellä, miten tullihomma etenee.

19.11.2010 perjantai, Ghana 1€ = 1,95 GHC

Heräsimme ennen kuutta. Teimme aamutoimet ja maksoimme vähän laskuja verkkopankin kautta. Seitsemän jälkeen aamiaiselle ostarin ravintolaan. Otimme oikein runsaan English Breakfastin kaikkine tilbehööreineen. Suvi kirjoitti odottaessa päiväkirjaa. Takaisin hotellihuoneeseen ja viimeistelemään kirjoitus ja postaamaan teksti nettiin. Aiomme jättää laukut tänne ja käydä taksilla satamassa klo 10. maissa. Lentoliput saamme täältä ostarin matkatoimistosta myös kymmenen jälkeen. Sitten jos auton paperiasiat ovat kunnossa, meidän pitää miettiä missä vietämme viikonlopun. Palataan. Pääsimme auton lastauspaikalle ja totesimme, että Jabaa juuri kiinnitettiin puupalikoilla ja nauloilla kontin pohjaan. Meinasivat myös laittaa köydet kattotelineestä kontin nurkkiin. Kävimme tullipaperia kysymässä ja ensin odotimme Felixiä vartin verran saadaksemme kuulla, että heillä on jokin printtausongelma ja sen takia tulliin meno on viivästynyt. Tänään klo 14. pitäisi olla kuulemma valmista. Pyysimme Felixiä soittamaan tai tekstaamaan onko kaikki ok tänään. Hän olisi huomennakin töissä ja myös tulli auki jos menisikin huomiseen. Katsellaan. Tulimme taksilla takaisin ostarille ja menimme matkatoimistoon. Siellä oli liput hienosti valmiina. Pyysimme, jos he katsoisivat viikonlopuksi jotain mukavaa hotellia ja tulimme odottamaan hotellihuoneeseen. Ennen kahtatoista pakkasimme tavaramme ja menimme matkatoimistoon kyselemään mitä vaihtoehtoja oli löytynyt. Kovin oli arvokkaita hotelliöitä tarjolla vähän alle 200 USD. Suvin voittaessa äänestyksessä päätimme ottaa taksin takaisin Stella hotelliin. Hinta oli kohdillaan, netti toimi hyvin ja oli uima-allaskin. Maksoimme heti 3 yötä ja saimme taas yhdenhengen huoneen hinnalla tuplahuoneen. Sami otti ravintolassa Beef okro Stew:ta Bankun kera eli venyvää tulista lihakastiketta ja mannapuurontyyppistä puuroa muovipussiin pakattuna. Suvilla taas paistettua plantainea ja mustasilmäpapumuhennosta. Molemmat ruuat erittäin hyviä, mutta annokset ihan järkyttävän suuria. Ruoka vei molemmilta tajun kankaalle ja nukuimme tunnin. Sami kävi uimassa ja kävelemässä käsillään altaan pohjassa, Suvin toimiessa uimavalvojana. Saimme Felixiltä tekstarin, että laivauspaperit olisivat valmiina ja nyt vasta lähtisivät tulliin. Kiitimme tiedosta ja pyysimme päivittämään tilannetta lauantaina. Pyysimme sundowneriksi gt:t, mutta ei ollut tonicvettä eikä edes spriteä, joten kokeellisesti testattiin cociksella. No eipä tarvitse sitä toiste kokeilla. Loppuilta surffailtiin netissä ja katseltiin telkkaria. Sami kävi pyytämässä vielä iltapalaksi pasta bolognesen, mikä oli taas megakokoinen ja erittäin tulinen. Turrutimme suunpoltetta kaupasta ostamillamme suklaakekseillä.

18.11.2010 torstai, Ghana 1€ = 1,95 GHC

Nousimme ennen seitsemää ja pakkasimme tavarat. Aamiaiseksi french-toastit ja vettä. Laskun maksu ja sitten joutuisasti lastauspaikalle satamaan. Herra oli jo paikalla kun saavuimme 25 yli kahdeksan. Veimme laukut herran toimistokonttiin. Sami tyhjensi lisää rengaspaineita ja teki eka yrityksen konttiin ajossa. Näytti siltä, että kaasupullo ja varustelaatikon kansi aurinkopaneeleineen ottavat yläkarmiin kiinni. Pullo ja kansi irti ja autoon sisälle. Otimme myös ”Landmatic”-tonkan ja metalliämpärin autoon sisälle. Rengaspaineita vähennettiin vielä lisää. Seuraava yritys oli jo varsinaiseen konttiin ja näytti menevän todella hyvin. Takarenkaiden noustessa konttiin yläkarmi hipaisi kattotelttaa, joten oli onni, että olimme poistaneet patjan ja tikkaat edellisenä iltana. Muuten ei olisi mahtunut. Suomenlipun metallitanko oli ainut mikä otti hiukan kiinni. Helpottunut huokaus, Jaba mahtui sittenkin! Sitten meidän oli määrä odottaa ns. joint-forces ihmisiä eli 4 miestä joista yksi edusti tullia, toinen huumepoliisia, kolmas paikallista Supoa vastaavaa ja neljäs järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivaa poliisia. Kulutimme aikaa lukien ilmastoidussa kontissa, lämmitellen välillä ulkona ihmetellen konttien purkaus- ja lastaustouhuja pääosin miesvoimin ja vähän trukilla avustettuna. Hävikki mahtaa olla aikamoinen kun tavaraa heitellään varsin kovakouraisesti. Näyttivät myös purkaneen yhden mossi-koreja sisältäneet paketin ja ottivat ehkä omaan käyttöön muutaman korin… Lähetyksen saajahan ei tiedä missä vaiheessa tavara on jo jäänyt matkasta. Joint-forces saapuivat kymmenen maissa. Sami esitteli autoa. Pyysivät kuljettajan oven auki ja ihmettelivät siitä vain katsellen. Takaovi auki ja keittiölaatikko esille. Aukoivat jokaisen muovipurkin ja tökkivät sormella makaronit, riisit ja puurohiutaleet. Yksi Africafe-pussi otettiin mukaan kysymättä tai sanomatta mitään. Samilta kyseltiin miksi auto laivataan, kauanko ollaan oltu Ghanassa, mistä olimme tulossa, mihin menossa, koska matka päättyy jne. Passeista piti ottaa kopiot kaikista viisumeista ja maahantulo ja maastalähtö leimoista. Oletettavasti läpäisimme seulan ja lähtivät paperihommiin. Lähdimme kysymään carneen tilaa Bennyltä ja hän sanoi, että tullipaperit valmistuvat vasta huomenna. Olisi itse pois paikalta perjantaina, mutta Felix hoitaisi asiaa huomenna ja häneltä saisimme carneen ja tullauspaperin klo 10.

Palasimme lastauspaikalle ja pyysimme tilaamaan taksin ja viemään meidät tavaroinemme Max Mart Malliin. Siellä lastasimme kassit ostoskärryyn kunnon kassi-almojen tapaan ja suuntasimme ravintolaan syömään. Juuri kun olimme istuneet ja höpötimme suomea, sanoi herra naapuripöydästä suomeksi, että ”ei koskaan voi tietää mitä kieltä naapuripöydässä osataan”. Liityimme hänen seuraansa. Tämä insinööri-Markku oli ollut jo kolme vuotta Ghanassa töissä jossain energia-alan firmassa. Naimisissa ghanalaisen naisen kanssa. Tunnin lounastauko hurahti ja hän lähti työmaalleen. Ei älynnyt hienovaraista vinkkiä, että olisi kutsunut meidät sohvalleen yöksi. Me suuntasimme samaan matkatoimistoon, missä olimme käyneet edellisenä päivänä ja jonne olimme yrittäneet soittaa aamulla puhelun aina katketessa. Paras lentotarjous oli tiistaille 23.11. South-African Airlinesilla Windhoekiin hintaan 660 USD/ hlö. Perjantain lähtö olisi ollut yli puolet kalliimpi. Laskimme, että sama se yövymmekö täällä Ghanassa vai Namibiassa ja lisäksi meillä olisi lisäaikaa, jos autonlaivauspapereita pitäisi vielä selvitellä lisää. Maksoimme liput 8 cm korkealla nipulla paikallisia 10 ja 5 GHC:n seteleitä, ja saamme varsinaiset liput huomenna. Otimme hotellihuoneen täältä ostarilta hintaan 87 GHC sisältäen aamiaisen. Kyselimme respasta parturia/ kampaajaa ja kehuivat alakerrassa olevaa. Sinne kysymään onko aikaa leikata ja värjätä Suvin hiukset. Heti hommiin ja kun vähän aina vakuutteli, että ota vielä lyhyemmäksi alkoi jonkin verran tutunoloinen hiusmalli muotoutua. Sitten väriä päähän ja foliota päälle. Ei ainakaan avaruussäteily päässyt päähän. ;o) Suvi pyysi myös kulmakarvojen värjäyksen. Kun Sami saapui oli Suvi foliomyssyineen, ruskeine kulmamaaleineen ja punaisine korvasuojineen tulikuumaa ilmaa puhaltavan hiustenkuivaimen alla. Aika pitkä oli vaikutusaika molemmissa väreissä. Sitten pesuun, mikä kumma kyllä tehtiin ainoastaan vedellä ilman shampoota. Olivat laittaneet vaalennuksen pohjalle ja siihen värin päälle, niin tukka on nyt varsin kirkkaan punainen. Kulmakarvat kovin tummat kun väriä jäi vähän ihoonkin kiinni. No se kuluu päivässä kahdessa. Leiskuvan punainen tukka geelillä pystyyn ja valmista tuli. Samikin sai hiuksensa lyhennettyä. Koko homma maksoi vain 40 GHC:tä. Kävimme ottamassa kaljat uusiutuneelle ulkonäöllemme ja Samille lisäksi parit kevätkääryleet. Sitten hotellihuoneeseen pesemään hiukset shampoolla pariin kertaan, että ylimääräinen väri irtosi päästä. Lueskelua ja telkkaria hiukan ennen nukahtamista.

17.11.2010 keskiviikko, Ghana 1€ = 1,95 GHC
Aamulla kun heräsimme seitsemän jälkeen olivat pyykit kuivuneet hyvin. Kävimme aamiaisella ennen pakkaamista. Tänään continental breakfastiin kuuluikin lisäksi paistettu makkara ja munakkaassa oli paprikaa ja sipulia. Mukavaa vaihtelua. Lähtiessä aamiaiselta juttelimme miehen kanssa, jolla Container Ship Ltd. paita päällä. Esitteli itsensä Steveniksi ja antoi pomonsa numeron, jolle soittaa tarjousta varten. Sami soittikin ja sai ohjeet laittaa tiedot tekstiviestillä. Lupasi palata aamupäivällä. Kun kamat olivat kasassa, maksoimme ruokalaskumme ja lähdimme etsimään jotain isompaa kauppaa mistä saisi ostettua matkakassin. Hiukan kierreltyä päädyimme ajamaan satamaa kohti ja löytyi kylttejä öljyjalostamon vieressä olevasta Markt Mall:ista. Sieltä löytyi ilmeisesti libanonilaisten pitämä supermarketti, jossa oli juuri tarjouksessa kaksi laukkua yhden hinnalla. Siitä kaupat ja lisäksi suolattuja ja savustettuja manteleita sekä suklaata. Näimme matkatoimiston kyltin ja päätimme käydä alustavasti kyselemässä paljonko maksaisi lento Widhoekiin. Hintahaarukka oli 600 – 1600 USD. Kun päästään itse nettiin, pitää etsiä hyviä tarjouksia. Olimme ennen klo 10. Maerskin toimistolla. Frank ei ollut vielä paikalla, mutta soittivat hänelle ja hän saapui alle viidessä minuutissa. Luimme tarjouksen uudelleen ja saimme sovittua muuntokurssin USD:stä EURoon. Koska muita tarjouksia ei ollut kuulunut ja tällä aikataululla auto saattaisi olla ennen joulua Namibiassa ja kyseessä iso ”luotettava” tanskalainen yhtiö, päätimme edetä. Auto mitattiin ja korkeus on vähän siinä ja tässä mahtuuko 20 jalkaiseen konttiin. Sami tyhjensi jo jousten ilmapussit, aikoo tyhjentää rengaspaineita ja tarvittaessa vielä sitoa jouset kuormaliinoilla. Carne paperi jäi heidän huolekseen maasta ulostullaus leimaukseen. Saimme laskun ja ohjeet käydä maksamassa käteisellä heidän pankkitililleen. Suvi kysyi neuvoa mille tiskille pankissa piti jonottaa. Sai ohjeeksi täyttää kupongin hiilikopiolla, että kenelle maksetaan, montako minkäkin arvoista seteliä ja viitetiedot. Ja sitten jonottamaan ulkomaanmaksu tiskille kun maksu tehtiin euroina. Parin asiakkaan jälkeen tiskillä tuli tyly palaute, että maksua ei voi tehdä, koska ei ole kontinnumeroa. Suvi selitti, että on juuri tulossa suoraa toimistolta näillä ohjeilla. Ei auttanut. Suvi ehdotti, että soitetaan Frankille ja sai ohjeet lähestyä yhtä toista naista. Taas parin asiakkaan odottelua ja sitten kertomaan mikä oli ongelma. Frank käski heitä käyttämään laskunnumeroita ja maksajan nimeä viitteenä. Tämä rouva soitti toisen tiskin naiselle tiedot. Eikun uudestaan tiskille jonottamaan. Suvin täyttämä kuponki oli jo liian suttainen, niin neiti/rouva teki uuden kupongin. Maksu saatiin hoidettua ja pieni erotus saatua takaisin paikallisena valuuttana. Lähdimme tyytyväisinä ajelemaan ja etsimään yöpaikkaa. Päädyimme samoille kulmille, missä olimme viimeiset kaksi yötä. Nyt on hotelli Stella, missä saimme single roomin hinnalla 60 GHC:llä tuplahuoneen. Eksymme varmaan toisistamme kun on niin iso sänky. Pakkasimme autosta kaikki meidän vaatteet kahteen uuteen kassiin. Sami otti teltasta patjan pois ja irrotti tikkaat. Nyt on kattotelineen varustus niin matala kun sen saa. Otimme mukaan myös osan lääkkeistä ja vähän ensiaputarvikkeita. Kaikki mahdollinen irtotavara auton sisällä pakattiin laatikoihin ja kiinnitettiin kuminauhoilla. Huomisaamuun jää jääkaapin sulatus ja tyhjennys. Menimme hotellin ravintolaan ja saimme herkullista keitettyä plantainea (jauhoista banaania), hyvin maustetulla lehtikaalikastikkeella ja Suvilla lisänä grillattu kala ja Samilla lihapaloja. Sami katsoi sähköpostit ja vain yksi lisätarjous oli tullut. Hinta oli halvempi, mutta mm. lähtötullaus puuttui, sama satama Walvis Bay, ei aikaa kauanko kestäisi. Ei harmittanut (ainakaan vielä), että valitsimme Maerskin. Huomenna on sovittu tapaaminen konttienlastauspaikalla klo 8.30 ja olemme mukana sulkemassa Jabaa konttiin. Aikataulun mukaan seuraava Walvis Bayhin menossa oleva laiva tulee Temaan 25.11. ja lähtisi 28.11. Perillä Walvis Bay:ssä toivottavasti 15.12. Siellä päässä meidän pitää ottaa joku agentti hoitamaan auton maahantuotiin liittyvät paperityöt. Nyt uimaan ja iltadrinksuille, vähän telkkaa ja sitten unta.

16.11.2010 tiistai, Ghana 1€ = 1,95 GHC
Heräilimme ennen seitsemää ja menimme aamiaiselle. Continental breakfast kuului huoneen hintaan ja siihen sisältyi tee/ kahvi, appelsiinimehu, paahtoleipää ja kananmunaa toivotussa muodossa. Kävimme huoneessa vaihtamassa likaiset vaatteet päälle ja ryhdyimme auton sisäpesuun. Tai tuli kattotelttakin putsattua punaisesta pölystä. Juttelimme venäläisten merimiesten kanssa matkastamme ja auton laivaussuunnitelmista. Heillä oli kalalastia ja olivat tulleet Mauritaniasta Ghanaan ja menossa takaisin. Parkkipaikalle tuli myös mies, joka oli alun perin Latviasta ja mennyt naimisiin ja elää ruotsalaisen naisen kanssa. Nainen oli elokuussa saanut pestin Burkina Fason Ruotsin suurlähetystöön. He olivat laivanneet auton Espanjasta Ghanaan RORO (roll in, roll out) muodossa. Nyt auto oli ollut teillä tietämättömillä jonkin aikaa, mutta viimeisimmän tiedon mukaan olisi juuri saapumassa Temaan. Olivat lentäneet muutaman päivän lomalle hakemaan autoa. Sami sopi, että lähtisi herran kanssa käymään satamassa iltapäivällä. Hikoilimme auringonpaahteessa töitä tehden reilun pari tuntia. Palkinnoksi aherruksesta menimme uimaan ja otimme kasvissamosat ja ranskalaiset. Suvi jäi juttelemaan ruotsalaisen naisen ja heidän 7-vuotiaan poikansa kanssa ja lueskelemaan uima-altaalle. Koska hotellin netti oli edelleen alhaalla, oli Sami käynyt internet-kahvilassa katsomassa sähköpostit. Maerks oli ainut, joilta oli tullut tarjous. Walvis Bayhin vain 13 päivää ja hinta sisältäen täällä päässä kaiken 2110 EUR. Päätimme käydä keskiviikkona juttelemassa paikan päällä. Menimme huoneeseen auringon paahtamina vaikka altaalla ollessa on 50 suojakerrointa ja pääosin oleskelua varjon alla. Suvi päätti urakoida lisää pyykinpesua. Viiden jälkeen lähdimme hotellin ravintolaan syömään. Suvilla spagetti Bolognese ja Samilla paistettua riisiä kanalla. Huoneeseen palatessamme totesimme siellä olevan kuumempi ja kosteampi kuin käytävällä ilmastointilaitteesta huolimatta. Kutsuimme henkilökuntaa huoneeseen ja hekin totesivat, että vaikka ilmastointilaite hurisee, niin se ei toimi. Saimme uuden huoneen, johon muutimme märkine pyykkeinemme ja pussukoinemme. Jaksoimme jopa katsoa telkkarista jonkin Ethan Hawkin ja Gwynnet Paltrow romanttisen leffan ennen nukahtamista.

15.11.2010 maanantai, Ghana 1€ = 1,95 GHC (kurssi onkin muuttunut epäedukkaammaksi)

Otimme illalla sundowner g&t ja Suvi grillattua kalaa ja Sami lihaa tulisessa kastikkeessa, lisäkkeenä molemmilla yollof riisiä eli tomaatilla ja chilillä maustettuna. Pesimme vähän pyykkiä ja vietimme iltaa lukien ja telkkaria katsellen. Nukuttaa alkoi jo kahdeksan jälkeen. Aamulla heräsimme ennen kuutta. Aamutoimet hitaalla vauhdilla ja nettisurffailua. Aamiaistarjoilu alkoi vasta 7.30 ja otimme oikein Full English Breakfastin eli makkaranpaloja, munakokkelia, papuja tomaattikastikkeessa ja paahtoleipää. Sitten neuvottelimme yön ja ruokien maksusta oikealla euron kurssilla. Ensin hinta olisi ollut 80 €, mutta saimme sen alas 60 €. Tarkistimme valuutanvaihtokurssin Ghanan kansallispankin sivuilta ja se on todella muuttunut epäedullisemmaksi euron suhteen. Nyt olemme tunnin verran kahlanneet nettiä sekä soitelleet ja laittaneet mailia eri huolintayhtiöihin. Ainoa kunnon tarjous on Maerskilta ja hinta reilun 2200 USD Durbaniin. Noin viikon saattaisi joutua odottamaan laivan lähtöä ja 22 päivää kestäisi merimatka. Pakkaamme nyt tavaramme ja suuntaamme kohti Accraa jos siellä saisi suullisia tarjouksia suoraa toimistoista. Palataan. Lähdimme puoli yksitoista matkaan. Tankkasimme 43 l/ 50 GHC. Päätimme sittenkin ajaa suoraa Tema:an, missä oli Maerskin toimisto. ”Nautimme” automatkasta ihan ”koko rahalla”, kun otimme pienen, kartalla valkoisen tien Accrasta Temaan moottoritie sijaan. Suvin viuhka-käsi sai (Kiitos Anu, tämä viuhka on sulta Indonesiasta!) taas urakoida, koittaen pitää oman naaman kuivana ja saada Samillekin jotain ilmavirtaa, Jaban puhallin kun ei ole kaikkein tehokkain. Olisi loistavaa jos jostain löytyisi pieni autoon asennettava tuuletin. Semmoinen on unohtunut mainita, että täällä ilmoitetaan ihmisen kuolemasta tienvarsi julisteella. Ilmeisesti mitä arvokkaampi vainaja, sitä isompi juliste. Tärkeää on myös mainita ikä ja joissain on kutsu hautajaisiin. Ylinopeuden ajamisesta myös varoitellaan ilmoittamalla kuinka monta ihmistä on kuollut kyseisellä tieosuudella.
Saavuimme Maerskin toimistolle lähellä satamaa klo kahden maissa. Kysyimme missä mahtaisi olla aamulla Samin kanssa puhelimessa jutellut Julie Preh. Meidät ohjattiin ilmastoituun rauhalliseen toimistoon. Julia kertoi, että mahdollisia vaihtoehtoja olisi laivata auto Durbaniin, Kapkaupunkiin tai Walvis Bayhin. Hän ohjasi meidät eteenpäin logistiikka puolelle pienen ajomatkan päähän. Siellä Frank otti meidän toiveet ja auton tiedot ylös ja lupasi lähettää tarjousta vielä tänään. Huomenna on jokin muslimien pyhäpäivä eikä silloin tapahdu mitään, niin kyselimme suositusta mukavasta hotellista. Ohjasivat meidät Marjorie Y hotelliin, mutta matkalla sinne kävimme kysymässä tarjousta Crismon Hotellista, missä on myös uima-allas, nettiyhteys ja aamiainen kuuluu hintaan. Tässä hotellissa eivät ottaneet vastaan euroja vaan ainoastaan paikallista tai USD:tä. Saimme ajo-ohjeet rahanvaihtopaikkaan, mutta päätimmekin nostaa paikallista valuuttaa automaatista. Siinä vieressä oli myös Marjorie Y hotelli, mistä kysyimme huoneen hintaa. Oli ainoastaan delux tuplahuoneita jäljellä hintaan 100 USD. Kiitimme ja palasimme tyytyväisinä Crismon hotelliin 84 GHC:tä yö. Maksoimme saman tien kaksi yötä. Asettauduimme huoneeseen, vaihdoimme uikkarit ja menimme uimaan. Suihkun kautta takaisin huoneeseen. Päätimme taas pestä pyykkiä, kun se ehtisi nyt kuivua hyvin. Sami ryhtyi hankaamaan pyykkiä lattiaa vasten ja polkemaan jaloilla suihkusyvennyksessä. Suvi auttoi huutelemisessa ja ripustamisessa. Kävimme syömässä hotellin ravintolassa. Suvilla paistettua riisiä katkaravuilla ja Samilla uunissa juustokuorutettua kinkkupastaa. Nyt alkaa televisiosta joku elokuva, joten katsotaan jaksammeko katsoa edes puoleenväliin. Vodafonen internet on ollut alhaalla koko kaupungista.

14.11.2010 sunnuntai, Ghana 1€ = 2,05 GHC

Heräilimme kuuden jälkeen ja Sami meni tutkimaan saammeko jostain aamiaista. Ei ollut ravintola auki, joten omia eväitä syömään. Ostimme eilen pullaleipäpolakan ja jo aiemmin Presidentti brie-sulatejuustoa, maustamatonta jogurttia ja appelsiinituoremehua. Siitä aamupalat. Suvi pilkkoi eilen ostetun jääkaapissa viilennetyn melonin kuutioiksi muovirasioihin, Samin katsoessa Jaban nesteitä. 1,5 litraa meni taas öljyä, tuulilasinpesuvettä säiliö täyteen ja lisäilmajouseen sekä oikeaan eturenkaaseen vähän ilmaa. Lähdimme klo 8. jälkeen kohti etelää ja Kakumin luonnonpuistoa. Kyselimme muutamalta olimmeko oikealla suunnalla. Kehottivat vain ajamaan eteenpäin. Tulimme jo melkein rannikolle Cape Coastin lähelle ja vasta siellä löytyi ensimmäisiä viittoja luonnonpuistoon. Olisimme voineet tulla pohjoisesta toista tietä pitkin ja päätyä suoraa puistoon, mutta löytyi paikka lopulta näinkin. Tankkasimme hiukan melonia ja vettä ja vaihdoimme tukevammat kengät. Otimme riippusiltakävelyn hintaan 30 GHC/ hlö. Seitsemän siltaa ja korkeimmillaan 40 metriä maanpinnasta. Ei hirvittävän jännittävää. Sademetsä on varsin kosteaa, joten vesi valui pitkin niskaa jopa tekemättä mitään. Lämpötila oli tänään kohtuullinen alle 30 astetta. Näimme muutaman perhoslajin, kastemadon, toukan ja pari lintua. Alueella on kuulemma myös norsuja ja antilooppeja, joita näkyy erittäin harvoin. Ravintolassa syödessä paistettua riisiä ja kassavahakkelusta, kuulimme myös suomenkieltä mm. tuttua v-sanaa yhdeltä nuorten seurueelta. Eipä oikein huvittanut ilmiantaa itseämme ja jutella heidän kanssaan. Puistosta ajoimme takaisin rannikolle ja kohti Accraa. Päätimme etsiä yöpaikkaa tänään hyvissä ajoin Winneba nimisestä kylästä. Löysimme Nagy hotellin, missä yö on 60 GHS ilmastoidussa huoneessa. Soitimme isukeillemme hyvät isänpäivä-toivotukset kun kännykkään tuli vihdoin verkkoa. Pyykkiä laitettiin likoamaan huoneen kylpyhuoneeseen ja tultiin oluelle ja kirjoittamaan päiväkirjaa ulkoterassille. Juttelimme nigerialaisen pariskunnan kanssa ja hekään eivät suositelleet rantareittiä Beninistä Nigeriaan. Vahvistivat myös Nigerian ja Cameronin eteläisenrajan levottomuudet. Ravintolasta vielä illallista ja sitten nukkumaan. Huomenna kohti Accraa ja selvittämään auton laivausta.

13.11.2010 lauantai, Ghana 1€ = 2,05 GHC

Yö oli neljän jälkeen hiukan katkonainen hotellin käytävillä alkaneen liikehdinnän takia, mutta määrällisesti unta tuli riittävästi. Aamulla selvisi, että olimme sattumalta yöpyneet Ghanan ex-presidentin kanssa samassa paikassa. Se selitti, miksi emme voineet syödä illallista ravintolassa vaan se tuotiin huoneeseen. Juttelimme ex-presidentin kolmen turvapoliisin kanssa joilla oli AK-47 rynnäkkökiväärit olalla sekä toisen tv-toimittajan kanssa. Toimittaja näytti kartalta missä Nigerian ja Cameronin sekä Congon ja Angolan rajoilla oli ollut levottomuuksia. He eivät itse menisi autolla sinne eivätkä varsinkaan suositelleet ulkomaalaisille kaappausriskin takia. Herrat laittoivat nimikirjoituksensa Jaban kylkeen. Saimme viehättävältä hotellinpitäjältä kolmioleipiä ja tomaatti-sipulimunakasta huoneen hintaan. Huomaa, että olemme UK:n vanhassa siirtomaassa kun patonki vaihtui toastiin. Muutenkin tuntuu kuin olisi kotiin tullut, kun ihmiset puhuvat edes jonkinlaista englantia ja kaikki kyltit ovat englanniksi. Lähdimme puoli kahdeksan maissa liikkeelle ja mielestämme kohti Kujani Game Reserveä. Kävi vain niin ettemme löytäneet yhtään sinne ohjaavaa kylttiä ja päädyimme ajamaan vain eteenpäin. Kahteen otteeseen maksoimme 1 GHC:n tietullin. Puolen päivän maissa pysähdyimme tauolle paikalliseen kuppilaan. Yhdessä kylässä tankkasimme toistaiseksi halvinta dieseliä 80 GHC/ 67 litraa. Aurinko painui jo uhkaavasti mailleen ja me vain jatkoimme eteenpäin kohti etelää. Olimme päättäneet pysähtyä Foson kylässä, mutta löysimme jo ennen sitä pienen kylän ja Slendid View hotellin missä ilmastoitu huone maksoi 20 GHC. Illalliseksi saimme maustettua riisiä, ehkä jo aamulla paistettuja kananpaloja ja tulista hyvää kastiketta 4 GHC/ annos. Suvi söi reippaasti kaikki ja Sami syötti kananpalansa pienelle lumivalkoiselle kissanpojalle. Suihkuun ja nukkumaan omien tansanialaisten kangakankaiden alle kun päällislakanaa ei ollut. Kangat ovat olleet muutenkin todella monikäyttöiset niin vaatteena, pyyhkeenä, teltan aukon tukkijana tai peittona.

12.11.2010 perjantai, Burkina Faso 1€ = 656 XOF ja Ghana 1€ = 2,05 GHC = Ghanan cedi

Heräsimme kuuden jälkeen erittäin hyvin nukutun yön jälkeen ja nautimme hitaasta aamusta Suvin kirjoittaessa päiväkirjaa ja Samin katsellessa tv:tä. Seuraavaksi aamiaiselle, mikä illalla näytti melko lupaavalta, kun seinillä oli kylttejä jopa englanniksi jostain makkaroista, kinkusta ja kuumasta maidosta. Suunnittelimme ajavamme tänään Ghanan pohjoisosiin luonnonpuistoon. Rajalle on noin 200 kilometriä. Jatkuu… Aamiainen oli vähän pelkistetympi kun haaveilimme, mutta oli tarjolla sämpylää, croisanttia, viineriä, pari hikeentynyttä juustoviipaletta ja epäilyttävän näköisiä makkarasiivuja. Ennen lähtöä Sami katsoi nesteet ja lisäsi pari litraa öljyä. Hotellin parkkipaikanvahti oli pessyt auton ja annoimme hänelle hieman vaivanpalkkaa. Suvi kysyi mihin voisi jättää roskapussin ja sen tämä vahti antoi lastensa kanssa kerjäävälle naiselle. Tuntui todella riistäjä valkonaamalta. Toivottavasti tyhjät vesipullot ja colatölkit hyödyttävät edes vähän naisen taloutta. Lähdimme ennen klo 9. liikkeelle. Ensin tankkasimme 49 l/ 30000 XOF ja ostimme 4 litraa öljyä ja 2 litraa vettä. Tiemaksua rajakaupunki Po:hon piti maksaa 400 XOF. Tiet olivat pääosin todella hyvässä kunnossa ja kunnostustyöt olivat käynnissä. Yhdessä kohdin oli vain yksi kaista käytössä ja mietimme miten he kommunikoivat milloin päästää autoja toisesta päästä. No tämä selvisi kun meidän autoon annettiin viestikapula, mikä pyydettiin antamaan pois toisessa päässä. Saavuimme Burkina Fason rajalle ja tulliin. Siellä annoimme saamamme vihreän auton tullipaperin herralle. Ajoimme vähän eteenpäin poliisinpisteelle, missä kirjattiin ensin auton rekisteritiedot, tarkistettiin vakuutus ja toimistossa kirjattiin ja leimattiin meidät ulos maasta. Vaihdoimme yhdeltä mieheltä 20000 XOF 55 GHC:ään. Vähän alikurssiin, mutta halusimme, että meillä on edes vähän Ghanan paikallista valuuttaa. Meitä lähti ”avustamaan” yksi mies, joka viittoili mihin mennä. Vähän ajoa eteenpäin ja Ghanan puolelle. Siellä piti täyttää ensin maahantulokaavakkeet ja jonottaa sitten hiukan passintarkastukseen. Sitten taas vähän ajoa ja tulliin. Osuimme paikalle juuri ruokatauon aikaan klo 13. Odottelua 15-20 minuuttia kun herrat palasivat. ”Auttaja” höpötti kokoajan vieressä kummallista englantia ja kehui miten hänen vaikutuksensa nopeuttaa asiaa ja miten muut eivät tykkää auttaa turisteja kun eivät saa maksua. Virkailija herra saapui ja täytti carnee paperin. Kyselimme myös miten homma toimii jos maahan yrittää moottoripyörällä ilman carneeta, niin ei kuulemma ole ongelmaa, pitää vain maksaa jokin vakuusmaksu, minkä saa poistuessa maasta takaisin. Yhdessä paikassa vielä kirjasivat auton tiedot. Virkailijat olivat sekä Burkina Fason puolella että Ghanan puolella erittäin ystävällisiä ja toivottivat hyvää matkaa ja tervetulleeksi maahansa. Samin parta jaksoi naurattaa monia. Annoimme meidän ”auttajalle” kaikki jäljellä olleet XOF kolikot. Ghanan puolella oli kaksi tietullipuomia ja maksua kaksi kertaa 1 GHC:n verran matkalla Tamane:n kaupunkiin. Poliisin tarkastuspisteitä oli yksi ja kysyivät vain mistä olemme tulossa ja mihin matkalla. Tulimme ennen viittä lähelle Tamanaa ja päätimme etsiä yöpaikan. Nimen houkutteleman valitsimme Sundowner Lodgeen, missä ilmastoitu huone oli 60 GHC ja saimme herkulliset ateriat, kanaa tulisella kastikkeella ja riisiä sekä kaali-porkkanasalaattia majoneesilla (eli kaikkea mitä lääkärit suosittelevat syömään ilman salmonella riskiä). Paikallinen olut on Star-merkkistä. Tapasimme täällä Ghanan tv:n tuotantoporukkaa, jotka kertoivat, että olisi kapinointia Nigerian ja Cameroonin rajalla sekä Congon ja Angolan rajalla. Tämä vahvistaa suunnitelmiamme saada Jaba laivattua Namibiaan täältä Ghanan Accrasta. Selvittelemme asiaa maanantaina. Huomenna aiomme ajaa jonnekin luonnonpuistoon. Päivän pähkinäksi jää arvoitus miten saada lehmä mahtumaan Toyota Corolla Hachpackiin? Todoloo!

11.11.2010 torstai, Mali ja Burkina Faso 1€ = 656 XOF

(Ehkä joku huomasi, että Suvi piti eilen taukoa kirjoittamisessa ja eilinen oli Samin käsialaa.) Istuimme edellistä iltaa hotellirakennuksen kattoterassilla mikä oli katettu punotuilla kaislamatoilla. Niger joelta päin puhalsi vilvoittava tuuli. Jason sai järjestettyä venematkansa Timbuktuun. Kansipaikka 2 yötä, 3 päivää ja 3 jonkinlaista ateriaa päivässä hintaan 20000 XOF. Iltapalan ajaksi seuraamme liittyi italialainen mies, joka oli juuri tulossa Burkina Fasosta ja kehui maata kauniiksi ja ihmisiä mukaviksi. Aamulla heräilimme kuuden jälkeen. Sami oli nukkunut yön huonosti juosten taas pari kertaa vessassa ja pohtien mahdammeko saada Angolan viisumeja vai pitääkö Jaba laivata jostain Namibiaan. Otimme aamusuihkut kun huoneemme oli niin luksustasoa, että siellä oli verholla eristetty suihku (,mutta ei vessaa). Aamiaiselle hotellirakennuksen kattoterassille, mistä oli näkymät kattojen yli ympärille avautuvalle suoalueelle. Liskot lämmittelivät kaiteilla auringossa. Taas patonkia voilla ja hillolla ja teetä. Tekisi jo mieli ns. kunnon aamiaista tuoremehuineen ja juustoineen. Kävimme maksamassa laskun ja kuikuilimme missä Jason on. Hän saapui kun juuri tilauksesta ja annoimme haikeat halaukset toisillemme ja toivottelimme turvallista matkaa ja hyvää elämänjatkoa. Facebookin kautta voimme ainakin jatkossa nähdä toistemme kuulumisia. Puoli yhdeksän jälkeen Suvi ohjasi Jaban läpi Moptin kaupunkia kohti Bandiagaraa ja sitten Ouo:a, minne asti oli erinomainen asvalttitie. Tämän jälkeen alkoi hyväkuntoinen hiekkatie Bankassiin asti, missä tie muuttui kovin kuoppaiseksi ja pystyi ajamaan vain 20-30 km tunnissa monttuja väistellen. Ulkolämpötila 39,2 astetta parhaimmillaan, joten Suvi pohti hiestä litimärkänä nauraen ääneen, että olimme todella vapaaehtoisesti tällä matkalla. Välillä koitimme ajamista tien vieressä menevällä hiekkaisella kärrytiellä. Saavuimme Koroon, missä oli tulli ja siellä herra otti auton tullipaperin autonikkunasta. 20 km siitä oli poliisinpiste ja siellä saimme ulosmeno leimat passeihin. Alkoi 20 km no man’s land, jonka jälkeen tuli Burkina Fason rajapoliisin toimisto. Siellä nimet kirjoihin ja kansiin ja leimat passeihin. Taas ajoa eteenpäin 15 km ja tuli tulli, missä saimme 5000 XOF:illa 30 päivän turistiluvan autolle. Helpoimmat rajamuodollisuudet tällä matkalla sekä Malista poistuminen että Burkina Fasoon saapuminen. Onneksi hiekkatiet loppuivat ja vauhtia saatiin jopa 90 km tunnissa. Kello oli jo kolme ja päätimme ajaa tunnin ja katsella seuraavassa kylässä yöpaikkaa. Suunnittelimme hotelliyötä ilmastoidussa huoneessa, koska oli niin kuuma. Ei näkynyt hotellia tunnin päästä eikä kahden. Päätimme jatkaa Ouagadougou:hin saakka. Aika haasteellista oli ajaa pimeässä, ruuhka-aikaan, väistellä ilman valoja ajavia autoja, mopoja, polkupyöriä ja jalankulkijoita. Kyselimme suuntaa kaupungin keskustaan muutamilta ihmisiltä ja hotelleja alkoi löytyä. Sami kävi tinkimässä hintaa ja Suvi soitti yhteen Lonely Planetissa mainittuun hotelliin. Siellä oli täyttä, joten teimme päätöksen jäädä Soritel hotelliin hintaan 35000 XOF. Kallista, mutta luksusta ilmastointi, kolmioksi taiteltu vessapaperirullan pää, kunnon pehmeät patjat ja tyynyt. Huuhdoimme päivän pölyt suihkussa ja menimme alakerran ravintolaan. Sami sai pihvin herkkusienikermakastikkeella ranskalaisten kera ja Suvi sole-kalaa kasviskastikkeella ja keitetyillä perunoilla. Nam! Parasta ruokaa tähän asti Afrikassa. Unta ei tarvinnut paljon houkutella, kun Suvi simahti rankan ajopäivän jälkeen kuin lyhty vähän yli yhdeksän.

10.11.2010 keskiviikko, Mali 1€ = 656 XOF
Aamuherätys klo 6.12 herätys Segoussa . Sami oli juossut pari kertaa yön aikana wcssä. Vatsa taas tötteröllään. Heti teltta kasaan ja Sami tarkisti auton nesteet ja vettä vähän lisättiin. Alumiini korkkien kierteet tiivistettiin jos vaikka loppuisi veden juonti. Noh aamupalat siis patonkia ja teetä 4000 XOF hotellista ja kaula kohti Moptia eikä Mbotia kuten Sami oli jostain kartasta lukenut. Suvi ajovuorossa Sami lepäili vieressä ja piti kuljettajan ravittuna ja mahdollisimman tyytyväisenä. Vetäisimme heti alkuun noin 2.5 tuntia. Pissa ja kola tauko pidettiin San:in jälkeen, josta jatkoimme suoraan Moptiin. Outoa se, että luonto kuivaa, mutta sitten Mopti on keskellä suota ja vettä, saas nähdä paljonko on yöllä hyttysiä. Ekaa kertaa oltiin hyvissä ajoin Yöpaikassa, joka oli Lonely planetin Kirjasta ja siinä kehuttiin paikan uima allasta maan parhaaksi, Ööö pitänee harkita tuota, olihan se syvä ja mukava, mutta ei kyllä ehkä paras. Söimme hotellilla pastaa, Suville ”tomaatti” pasta eli Spagettia voilla, jonka päällä tomaatteja viipaleina, Samille bolognes. Nyt on spotti laitettu ja Samille teetä kitusiin ja Suvi harkitsee vakavasti G&T:tä. Päätös Timbukstusta tai siis sinne menemättömyydestä syntyi jo Suomessa! Valitamme. On niin paljon negatiivisia juttuja kuultu. Voihan sinne kuka vaan mennä, mutta olla näin lähellä ja ei mennä se on se joka vaatii päättäväisyyttä. Jason rohkeana miehenä meinaa mennä, joten tänään vietämme viimeisen illan toistaiseksi hänen kanssaan. Huone jossa ropeli katossa otettiin jos siitä vaikka olisi mukavampi juosta yö veskissä. Noin yötä ja aamulla reissuun.

09.11.2010 tiistai, Mali 1 € = 656 XOF

Päädyimme eilen illalla syömään tässä hotelilla. Suvilla samaa kasvispastaa kun toissapäivänä ja Samilla bolognese. Alkoi hiukan ripsiä vettä ja siirryimme sisätiloihin, missä telkkarissa meni elokuva Men in Black dubattuna ranskaksi. Katselimme sen loppuun ja menimme nukkumaan ennen kymmentä. Suvi nukkui vähän levottomasti kun päässä pyöri miten kysyä ranskaksi pesetettäväksi jätetyistä vaatteista puuttuvaa paitapuseroa ja toinen mikä jännitti, että saadaanko Ghanan viisumit päivässä vai kahdessa. Aamulla ylös seitsemän jälkeen ja aamiaiselle. Lähdimme Jaballa Ghanan lähetystöön ja saimme täytettäviksi nelisivuisen lomakkeen, mihin joka sivulle tuli samat tiedot. Tarvittiin myös neljä valokuvaa. Hinta 1 kuukauden 1 maahantulokerran viisumille oli 30000 XOF ja ns. pikatoimituslisä 10000 XOF, että saadaan viisumit tänään klo 12. No tällä lisällä säästyy ainakin yksi yö täällä Bamakossa hotelissa. Tulimme takaisin hotellille ja pakkasimme tavarat. Jaban jääkaappi piti myös pestä kun yksi colatölkki oli räjähtänyt jäätyessään. Onneksi oli kevytcolaa niin ei ollut niin tahmaista. Suvi sai paitansa pesusta ja samalla löytyi myös 2 Samin t-paitaa, kahdet kalsarit ja yksi Suvin t-paita, joita emme olleet osanneet edes kaivata. Maksoimme laskun ja tulimme hetkeksi vielä tähän terassille kirjaamaan päivän tähän asti. Suunnitelmana on olla klo 12. Ghanan lähetystöllä ja jatkaa sieltä kohti Mboptia. Todennäköisesti yövymme jossain Segoun seutuvilla. Jatkuu… Ja täällä sitä ollaan Segou:ssa. Saimme Ghanan viisumit vähän ennen kahtatoista ja lähdimme matkaa. Epäröimme hiukan olemmeko oikealla tiellä Bamakon lentokentän jälkeen ja siihen tupsahti herra moottoripyörällä ja vahvisti epäilymme. Hän lupasi näyttää oikean tien. Pienen matkaa takaisin Bamakon keskustaa kohti ja sitten oikeaan kohti Segou:ta. Herra ei halunnut mitään vaivanpalkaksi, toivotti vain hyvää matkaa. Kun pääsimme pois esikaupunki alueelta vaihtoi Suvi kuskiksi. Tie oli melkoisen hyvässä kunnossa, vain välillä hiukan kapea, että vastaantulevan rekan kohtaaminen vähän hirvitti. Pidimme pikkutauon kahden tunnin päästä. Matkalla ripsi tuulilasiin noin 20 pisaraa vettä, mutta näimme, että aiemmin oli satanut kunnolla kun lätäköissä oli vettä. Matkalla oli kaksi tietulliasemaa samalla hinnalla 500 XOF kuin aiemminkin. Saavuimme Segou:n laitamille ennen viittä ja kyselimme parista paikasta yösijaa. Saimme Samin kanssa luvan telttailla hotelli Miveran sisäpihalla hintaan 7500 XOF. Jasonin huone kattotuulettimella on 14000 XOF. Nyt odottelemme oluiden ääressä ruokaa, Suville kalaa ja pojille kanaa ranskalaisilla. Huomisaamuna jatkamme kohti Mboptia.

08.11.2010 maanantai, Mali 1 € = 656 XOF
Aamulla oli herätys ennen seitsemää ja aamiainen seitsemältä. Halusimme olla Burkina Fason lähetystössä heti sen auettu 7.30. Taksilla lähetystöön ja siellä jätimme passit ja viisumihakemukset sisään. Niiden pitäisi olla valmiit tänään klo 15. Olimme eilen löytäneet Land Rovereita myyvän liikkeen Prestige Motorsin osoitteen ja lähdimme sitä etsimään toisella taksilla. Hyvin löytyi ja hieno liike oli, missä näytillä kaksi uutta Freelanderiä. Tarvittavia varaosia tai korjaussarjaa ei kuitenkaan ollut saatavilla. Saimme toisen paikan nimen Phoenix Garage ja summittaiset ohjeet mistä se löytyy. Taas uusi taksi ja etsintää. Olimme kyllä ihan oikeilla kulmilla, mutta ei näkynyt liikettä. Päätimme tulla takaisin hotellin kulmille. Kävimme ostamassa vettä ja lisää cocista. Nyt taas istuksitaan terassilla tekemässä päivityksiä päiväkirjaan ja uusi kirja odottaa avaamista. Iltapäivällä suunnittelimme lähtevämme liikenteeseen Jaballa. Ensin passit Burkina Fason lähetystöstä ja sitten koittamaan jos saisimme ne sisään Ghanan lähetystöön. Toiveena olisi, että he tekisivät viisumit keskiviikkoaamuun mennessä ja voisimme huomenna jatkaa matkaa. Katsellaan… Täällä on muuten ensimmäinen pilvinen päivä meidän Afrikassa olon aikana. Aika rankkaa. ;o) Pilvet tosin aiheuttavat sen, että pakokaasut ja hiilikeitinten savut eivät pääse ylös, joten ilma on tosi saasteinen ja pölyinen. Jatkuu… Kävimme lounaalla Ryan nimisessä libanonilaisessa paikassa. Suvi ja Jason ottivat kana charwat eli ohueen leipä rullaan käärittyä grillattua kanaa, valkosipulikastiketta, tomaattia, salaattia ja ranskanperunoita. Samilla tupla-burgeri, jossa oli myös ranskalaiset välissä. Tämän jälkeen lueskelimme ja torkuimme taas meidän kämpän terassilla kahteen asti. Starttasimme Jaban ja lähdimme matkaan. Löysimme Burkina Fason lähetystön helposti ja viisumit odottivat siellä valmiina jo klo 14.30. Ghanan lähetystön etsimiseen meni hiukan aikaa, koska meillä ei ollut tietoa tarkasta osoitteesta. Saimme ohjeet käydä kysymässä ajo-ohjeita Radisson SAS hotellista. Sieltä saimmekin vartijalta hyvät neuvot muutaman sadan metrin päässä olevaan lähetystöön. Paikka oli mennyt kiinni 14.30, joten ei auta kuin mennä huomenna uudestaan heti aamusta. Jaba alkoi sihistä eli jäähdytin oli kuumentunut. Ehkä johtuen tästä ”stressistä” tai ettei lähetystö ollut auki tai sitten aiemmasta ruuasta, alkoi Suvin maha oireilla. Ei kun kysymään voisiko millään päästä lähetystön vessaan ja kyllähän he ”hädässä” olevaa auttoivat. Samalla Sami löysi syyn mistä kuumeneminen johtui. Jäähdyttimenletkun muovisesta kolmihaaraliitoksesta yksi oli yksi sakara murtunut. Onneksi tähän löytyi metallinen varaosa ja vuoto saatiin korjattua. Todennäköisesti tämä vuoto on ollut syynä myös aiempiin lämpenemisiin. Pääsimme onnellisesti takaisin kämpille ja palkitsimme itsemme oluilla omasta jääkaapista. Nyt taasen istuksimme hotellin terassilla ja mietimme syömmekö täällä vai muualla.

07.11.2010 sunnuntai, Mali 1 € = 656 XOF

Heräilimme kahdeksan maissa ja menimme aamiaiselle. Sunnuntain kunniaksi otimme oikein vastapuristetut appelsiinituoremehut. Istuksimme terassilla, katselimme viestejä koneelta ja höpöttelimme. Kävimme Samin kanssa kävelemässä lähikortteleita ja tutustumassa pariin kauppaan. Lounaaksi Suvi söi spagettia tomaattikasviskastikkeella ja Sami spagetti carbonaran hotellin ravintolassa. Iltapäivällä lueskelimme ja torkuimme kämpän terassilla. Suvi sai ensimmäisen kirjan loppuun ja päätti jättää sen hotellin kirjastoon, josko joku suomalainen eksyy tänne ja kaipaa lukemista. Iltapalaa lähdimme metsästämään lähikuppilaan ja Suvi sai hyviä falafel-pihvejä ja Sami ja Jason jotain lihakastiketta, pitaleipää ja hummusta. Silmät painuivat kiinni jo kymmenen maissa.

06.11.2010 lauantai, Mali 1 € = 656 XOF

Heräsimme seitsemän maissa. Laittaiduimme valmiiksi ja Suvi naputteli eilisen illan koneelle. Menimme alas kyselemään aamiaista ja se pitikin tilata joko huoneeseen tai baariin, niin valitsimme huoneen. Patonkia ja munakasta sekä kahvia saapuikin vain yhdelle. Söimme ja pakkasimme tavarat ja maksoimme laskun. Jätimme Jasonille viestin, että lähdemme katsomaan eilistä Tamana hotellia. Ihastuimme heti viihtyisään sisäpihaan ja tunnelmaan. Näimme yhden huoneen ja teimme päätöksen muuttaa sinne seuraaviksi öiksi. Pyysimme kahveja, mutta saimmekin koko aamiaisen. Suvi tarkisti miten päiväkirjan päivitys oli mennyt kun edellisessä hotellissa netti kaatui. Kauhuksemme totesimme, että vain viimeisin päivitys oli päiväkirjassa eli koko muu teksti ja kaikki kuvat olivat kadonneet. Tekstin saimme helposti kopioitua takaisin, mutta kuvien laittamiseen menee aikaa. Terassilla istuksiessa saapui nuori kaveri, jota aloimme jututtaa. Hän oli kanadalainen William, joka oli juuri valmistunut ja kiertämässä kaksi kuukautta paikallisilla busseilla Länsi-Afrikkaa. Oli juuri ollut 24 tuntia bussissa eikä ollut peseytynyt viikkoon. Hän söi aamiaista ja kävi pesulla ja lähti meidän matkaan hakemaan Jasonia tähän hotelliin. Jasonia ei tarvinnut paljoa houkutella vaan hän pakkasi heti tavaransa. Saimme mukavat ilmastoidut ja ilman kokolattiamattoa olevat huoneet, missä vessan vetonuppikin toimii ja vessapaperia on oikein kaksi rullaa. Jätimme pyykkiä pestäväksi. Samin kanssa otimme pikku-lounaaksi patongit munakkaalla ja Jason otti herkullisen näköisen pizzan. Lähdimme Samin kanssa kävelylle etsimään pankkiautomaattia kun käteinen tuntuu jotenkin lipuvan sormienvälistä täällä. Sillä välin Jaba oli pesty. Sami päätti tutkia jarrujen kunnon ja vasemman takajarrun työsyliteristä löytyi vuotokohta. Varaosaa tähän ei ollut mukana, mutta ensiavuksi Sami laittoi vaseliinia työsylinterin ja männän väliin. Toivottavasti hiukan edes vähentää vuotoa. Jarrunestettä pitää nyt muistaa tarkistaa ja lisätä usein. Koitamme etsiä maanantaina, josko täällä Bamakossa olisi jotain Land Roverien varaosia myyviä liikkeitä, mistä saisi uuden työsylinterin. Täällä on liikenteessä ainakin näkynyt Defenderejä, joten saattaisi onnistaa varaosan löytymisessä. Jasonin moottoripyörään tehtiin kanssa jarruremonttia herkistelemällä mäntiä. Iltaa tulimme istumaan isolla porukalla Jasonin, Williamin ja Jochemin kanssa hotellin terassille ja söimme herkullista pitsaa. Nukkumaan menimme yhdentoista maissa.

05.11.2010 perjantai, Mali 1 € = 656 XOF

Nukuimme yön hyvin. Jossain vaiheessa tuli niin viileää, että sai laittaa fleece-peiton päälle ja hivuttautua toisen lämmintä kylkeä vasten. Ensimmäinen herätys oli neljältä kun illalla meidän jälkeen tulleen Nissanin pick-upin lavalle lastattiin takaisin kaksi lammasta. Liekö protestoineet määkimällä aikaista herätystä vai jalkojen sitomista ja lavalle nostamista. Suvia tämä touhu nauratti kovasti siihen aikaan aamusta. Toinen herätys oli taas klo 5. rukoushuutoihin ja kolmas päivän sarastukseen jälkeen kuuden. Nousimme 15 vaille seitsemän. Aamiaiseksi saimme tuoretta patonkia ja sipulimunakasta. Kyytipojaksi otimme omaa tuoremehua. Suvi pakkasi teltan ja olimme valmiita lähtöön kohti Bamakoa vähän ennen kahdeksaa. Aamu on ollut ihanan viileä ja Samin ajaessa on Suvi saanut naputeltua taas kolme päivää koneelle. Tie on ollut todella hyväkuntoinen. Haukkoja on nähty useita lentelemässä. Juuri pysähdyimme Didjenissä tankkaamassa 40 litraa (23000 XOF). Ja huoltoaseman jälkeen jaloittelimme ja joimme kylmät colat. Saavuimme Bamakoon vähän ennen kahta. Suunnistimme kohti Hotel Tamanaa, mutta valitettavasti sinne oli tulossa iso seurue illalla ja koko paikka täynnä ensi yön. Jatkoimme kohti seuraavaa vaihtoehtoa Sarama Hotellia, mistä saimme ilmastoidun tilavan huoneen. Täällä on myös uima-allas. Nyt istuksimme baarissa ja odottelemme kana- ja lihaleipiä. Aiomme ottaa tästä taksin ja mennä sillä Burkina Fason suurlähetystöön, jonka pitäisi olla auki klo 15.30-18. perjantaisin. Saisimme viisumihakemukset sisään ennen viikonloppua. Viikonloppuna on luvassa lisää päivitystä. Jatkuu…

Saimme neuvoteltua taksin hinnaksi 2000 XOF lähetystölle. Mutta matkalla piti pysähtyä ottamassa lisää passikuvia kun Lonely Planetin mukaan niitä tarvittaisiin 3 Burkina Fason viisumiin. Ihan kulman takana hotelilta oli yksi paikka johon olisimme voineet hyvin kävellä. Otimme 20 kuvaa kummallekin yhteensä hintaan 8000 XOF, josko nämä riittäisivät loppumatkaksi. Aikaa tähän meni varmaan puolisen tuntia kun kiinalainen kuvaaja häivytteli taustoja ja kopioi kuvat yksitellen valokuva-arkkipohjalle. No sitten matkaan taas taksilla. Lähetystö sijaitsee kaupungin länsilaidalla ja meidän hotelli itäpuolella. Maksoimme kuskille 2000 XOF ja päälle 200 XOF. Hän ei ollut yhtään tyytyväinen vaan halusi 3000 XOF. Menimme sisälle lähetystöön kuulemaan, että eivät ota hakemuksia vastaan enää illalla, vaan meidän pitää tulla takaisin maanantaiaamuna. Saimme lomakkeet mukaan, joten hakemusten jättämisen pitäisi olla sitten nopeaa. Kolmen kuukauden yksikerta viisumin hinta oli myös noussut heinäkuun alusta oppaan ilmoittamasta 28200 XOF:ista 47600 XOF:iin (ja valokuvia tarvitaan vain kaksi). Maanantaina siis uudestaan. Taksikuski oli vielä odottamassa meitä ja koitimme olla huomioimatta häntä ja lähdimme kävelemään päämiellepäin, josta saisi toisen taksin. Kuski meni autoonsa ja lähti seuraamaan meitä. Tulimme kadunkulmaan, jossa oli poliisivahdissa ja kuski meni selittämään tälle ongelmaansa. Lopulta me annoimme periksi ja maksoimme ”puuttuvan” periaatteellisen 800 XOF ja kuski lähti menemään. Saimme uuden taksin ja sen hinnaksi sovittiin suoraa 2200 XOF. Kuski lähti oikeaan suuntaan, mutta ei selvästi tiennyt missä meidän hotelli oli. Ajoimme lopulta reilun puolituntia ympyrää ja koitimme ohjeistaa hän oikeaan suuntaan. Tiesimme olevamme aivan hotellin kulmalla ja pyysimme pysähtymään ja kävelimme loput 200 metriä kun hän ajoi taas yhden risteyksen ohi. Kävimme suihkussa ja vaihdoimme puhtaat vaatteet päälle. Sitten g:lle tupakansavuiseen baariin. Sieltä lähdimme kävellen etsimään ravintolaa ja löysimme mukavan intialaisen paikan, mikä oli kovin ulkomaalaisten suosiossa. Taisi siellä olla iltaa viettämässä myös USA:n suurlähettiläs seurueineen. Näimme nuorehkon vaalean kaverin istuvan yksin ja kysyimme haluaisiko hän liittyä seuraamme. Hän oli hollantilainen kaveri kahden ja puolen kuukauden työreissulla kouluttamassa aurinkokäyttöisten lamppujen ja laturien myyjiä. Jutustelu oli mukavaa ja ruoka hyvää. Otimme dahlia (linssikastiketta)ja palak paneeria (kotijuustoa tomaattikastikkeessa), riisiä ja nanleipää. Huomisiltana menemme ehkä Jochemin kanssa ulos kuuntelemaan elävää musiikkia. Palasimme hotellin savuiseen baariin, missä oli omistajan rouvan syntymäpäiväjuhlat alkamassa. Meillekin tarjoiltiin alkupaloja. Ihmettelimme paikallisten naisten korkokenkien korkeutta, ainakin 20 senttisiä. Vaatteet olivat myös varsin tiukkoja ja niukahkoja muutamilla. Riitti Jasonille silmäniloa. Samin kanssa halusimme odottaa elävän musiikin alkua. Yllätys oli, että kitaristi-laulaja ja kosketinsoittaja-laulaja kokoonpano aloitti varsin hitaalla kappaleella mikä olisi sopinut paremmin taustamusiikiksi, mutta mega iso kaiutin oli niin kovalla, että tärykalvot melkein halkesivat. Painelimme Samin kanssa huoneeseen nukkumaan korvatulpat korvilla.

04.11.2010 torstai, Senegal ja Mali 1 € = 656 XOF

Heräsimme hiessä uidun yön jälkeen aamiaiselle klo 7. Edellisiltana hankitut oluet pakattiin meidän jääkaappiin. Lähtö rajamuodollisuuksia hoitamaan oli 7.40. Meidät ohjattiin ensin passeja leimaamaan jonnekin kylän perille, missä yksi virkailija oli nukkumassa ja toinen aamupesuilla. Siivooja poika kävi herättämässä toisen virkailijan. Saimme lähtöleimat edelliselle päivälle 3.11., mutta ei kuulemma pitäisi aiheuttaa ongelmia vakuutti virkailija. No sitten rajalle tulliin. Auton tiedot vain kirjattiin ylös, mutta emme saaneet carneehen leimaa tai allekirjoitusta. Suvi laittoi tiedot itse ja tarvittaessa teemme leimankin jos jotain ongelmia tulee… Malin puolella meitä ohjeistettiin odottamaan 9.30 asti kun joku iso päällikkö ei ollut vielä paikalla. Siinä hoitelivat myös 2 bussin ihmisten asioita, joten voihan olla, että halusivat vain meistä eroon hetkeksi. Carnee ei käy Malissa ja he kirjoittivat oman tullipaperin autolle 2 kuukaudeksi. Hinta 5000 XOF kuitilla. Sitten meidät ohjattiin ajamaan kilometri eteenpäin passeja leimaamaan. Herra siellä löi leimat ja toivotteli hyvät matkat. Muu väki maksoi jotain ja sai jotain kuitteja, mutta meille vain viittoiltiin jatkamaan. Puomin aukaisija kysyi jotain kuittia, mutta yksi mies vinkkasi häntä vain avaamaan portin. Voi kuinka helppo rajan ylitys ja ennätys ajassa kun kello oli vasta 10. Tulimme tietulliin ja tietokoneeseen näpyteltiin oikein Jaban rekkari ja saimme tämän kuitin 500 XOFin maksusta. Meillä kaikki ok. Mutta Jasonia oli pyydetty poistumaan meidän linjalta ja väitettiin, että hän oli ajanut väärästä kohdasta, koska moottoripyörien ei tarvinnut maksaa tietullia. ”Sakkoa” olisi pitänyt maksaa 19000 XOF. Suvi meni ”tulkkaamaan” ja kyselemään mikä oli ongelma. Pyysimme virkailijaa näyttämään missä oli kyltti, jossa ohjeistettiin moottoripyöräilijöitä ajamaan yksisuuntaista tietä tietullin ohi. Eihän sellaista tietysti löytynyt ja kaksi nuorta kaveria olivat vähän nolona ja viittilöivät jo että alkakaa mennä. Pääpahis oli vanhempi setä. Jason antoi 1000 XOFia toiselle nuorelle kaverille ja lähdimme vanhemman ukon höpinöistä välittämättä matkaan. Suvia harmitti hirveästi kun Jasonille tuli taas huono kokemus jo seuraavasta maasta. Pidimme pikatauon ja Jason puki prätkätakin päälle. Vain 100 m tauolta lähden jälkeen Sami huomasi Jaban lämpenevän. Äkkiä auto parkkiin moottori käynnissä ja konepelti auki. Sami oli tarkistanut mielestään jäähdytysnesteet odotellessaan rajalla, mutta 2 litraa vettä mahtui kuitenkin säiliöön. Ei hätää, sillä jäähtyi Jaba. Kunnon tauon pidimme Kayes:in kaupungissa. Saimme lavan cocis light tölkkejä ja kuivattuja taateleita. Jabaan 47 litraa dieseliä (28000 XOF). Per litra diesel on täällä Malissa halvempaa kuin Senegalissa. Kuten huomaatte niin rahayksikkö on edelleen sama Länsi-Afrikan frangi (XOF) ja jatkuu näin aina Beniniin asti (paitsi Ghana). Edellisen yöpaikan johtaja oli kertonut meille, että Bamakoon pääsisi Kayesistä lyhyempää ja suorempaa tietä pitkin, mikä oli äskettäin asvaltoitu. Etsimme tien alun ja totesimme sen olevan hiekkatietä. Ei kun Michelin kartan näyttämälle punaiselle tielle takaisin. Maksoimme uuden tietullin 500 XOF kuitilla. Illan taas hämärtyessä saavuimme Dieman kaupunkiin/ kylään ja kyselimme camping paikkaa. Tarjolla oli vain yksi hotelli keskustassa. Taas kuoppaisia hiekkateitä pitkin savitalojen välistä ja kyselimme onko suunta oikea. Aina löytyi joku vahvistamaan uskoa, että oikeaan olemme menossa. Hotelli Kaarte löytyi ja oli pihaltaan varsin viehättävä. Huone luvattiin 1500 XOFilla, mutta me päätimme nukkua omassa teltassa omilla puhtailla petivaatteilla. Ensin rouvalta kysyttäessä ei meinannut ruokaa järjestyä, mutta sitten herra kertoi, että voisimme saada spagettia lihakastikkeella. Ei kun sitä odottamaan. Kaveri lähti myös hakemaa 3 olutta ja 2 pulloa vettä. Mukava oli istua viilenevässä illassa ulkona punotuilla tuoleilla ja katsoa Afrikan uutisvirtaa ranskaksi joltain satelliittikanavalta. Ruoka saapui muovitarjottimelle katettuna mukana 3 patongin palaa ja 3 haarukkaa. Maistui taas hyvältä ja syötävää oli enemmän kun jaksoimme. Kävimme kirjautumassa virallisesti hotelliin ja näimme edellisen asiakkaan olleen suomalainen 27.-28.10. Huoneen hinta yöksi olikin 7500 XOF ja me maksoimme saman vaikka emme käyttäneet kuin suihku- ja wc-tiloja ja suojattua pihaa. Ihanan virkistävän ja pölyt puhdistavan suihkun jälkeen jatkoimme istuskelua lähemmäs kymmentä ennen kuin kömmimme telttaamme.

03.11.2010 keskiviikko, Senegal 1 € = 656 XOF

Aamuyöstä ihmettelimme kun rukoushuudot alkoivat neljältä eikä viideltä kuten aiemmin. Unta palloon vain. Alkoi olla jo valoisaa ja kello vasta 6.23, ei voinut olla totta. Meidän oli tarkoitus lähteä seitsemältä ja kello oli soimassa puolelta. Nousimme ja Jason kuikuili jo portilla meitä odottelemassa. Samin kännykän kello oli tunnin väärässä ajassa kun edellisenä päivänä siihen oli vaihdettu paikallinen sim-kortti ja puhelin oli tunnin pois päältä. Äkkiä leiri kasaan ja matkaan pääsimme jo 25 vaille kahdeksan. Suunta oli kohti Senegalin ja Malin rajaa Kidiran kylää. Suvi ajoi ja tie muuttui paikoitellen melkoisen reikäiseksi. Ensimmäiseen monttuun mentiin vähän liian lujaa, mutta kyllä sen pian oppi miten väistellä joko vastaantulevien kaistalle tai pientareelle tai ajetaan hitaasti montusta yli. Pysähdyimme aamiaiselle klo 10.30 Kaolackin kaupunkiin. Menimme oikein hotelliin ja saimme aamiaisbuffeen jämät 3:lle kahden hinnalla. Lämpötila nousi sekä ulkona että autossa. Opimme Jasonilta lyhennyksen sanontaan: ”I am sweating like a pig (hikoilen kuin sika) = piging (”sikailen”) ja australialaisittain lausuttuna viimein g nielaistaan eli ei lausuta. Yhteen kylään tultaessa Jaban jarrun merkkivalo syttyi. Pysähdyimme ensimmäiselle huoltoasemalle tarkistamaan missä vika. Jarruneste oli vähän vajunut ja kun sitä lisättiin valo sammui. Nyt pitää tarkastella tätäkin nestettä päivittäin ja jos neste vajuu, niin edessä mahdollinen jarrusylinterien tiivisteiden vaihto. Emme päässeet kovin pitkälle kun Jason puolestaan pysähtyi ja hänen pyöränsä etujarrusylinteri oli jumiutunut. Hetki sitä jäähdyteltiin ja puristettiin kasaan ja sitten taas matkaan. Teiden varsilla täällä on kylttejä, että EU tukee teiden kunnostamista, joten tänne niitä meidän ja teidän verorahoja tulee EU-tukiaisten muodossa, jotta täkäläiset paikalliset tavaroineen ja turistit pääsevät paremmin kulkemaan. Kylien asukkaiden kulkupelit ovat pääosin joko aasi- tai hevosvetoisia. Tambacoundassa tankkasimme 62 l/ 39000 XOF. Sai olla tarkkana teitä ylittävien vuohi- ja lehmälaumojen kanssa. Eksoottisin tien yli vilistänyt elikko oli reilun metrinen varaani. Saavuimme jo illan hämärtäessä lähempänä kuutta Kidiran kylään. Päädyimmekin suoraa rajalle ja jouduimme palaamaan hiukan takaisinpäin missä olimme nähneet kaksi hotellikylttiä. Sieltä monttuisen syrjätien varresta löytyi hotelli, josta Jason otti huoneen ja me laitoimme teltan pihalla pystyyn. Meitä varten erikoisesti haettiin lava olutta, mikä viilennettiin pakastimessa ja tehtiin upporasvassa paistettua kanaa ja ranskalaisia ja Samille ragua eli lihaa vartaassa. Taivaallisen ihanaa kun oli päivän ainut ruoka aamiaisen jälkeen (jos mukaan ei lasketa manteleiden ja kuivatun mangon syöntiä). Ilta oli vielä kuuma ja yökin varsin hikinen.

02.11.2010 tiistai, Senegal 1 € = 656 XOF

Samin illalla syömä puoliraaka pihvi alkoi aiheuttaa vatsaoireita melko lailla kaksi tuntia syömisen jälkeen. Ehti kyllä hyvin teltasta alas, mutta ei ihan vessaan asti. No ei haittaa, sinne mahtuu hevosen ja aasin lannan sekaan hiekalle vähän muutakin. Loppu yön hän sai onneksi nukuttua melkoisen hyvin. Meillä oli aikainen herätys klo 6. kun oli lähtö vuokra-autolla Babacarin ajamana Dakariin hakemaan passeja Malin lähetystöstä ja Jason tarvitsi lisää aikaa prätkänsä tullipaperiin. Lähtö viivästyi reilun vartin kun Jasonin kello oli soimassa 6.15pm eli iltapäivällä. Olimme suunnitelleet myös ensimmäistä sight seeing reissua Gore Islandille, mistä orjia laivattiin Amerikkaan. Sami oli kuitenkin vähän huonossa hapessa, eikä kävely oikein luonnistunut. Jason sai myös vain 3 päivää jatkoa tullipapereihinsa, joten päätimme jättää saaren väliin ja käydä vain hakemassa uudet renkaat hänen pyöräänsä. Me saimme myrkkykäsitellyn hyttysverkon telttaamme. Olimme takaisin ”kämpillä” kolmen maissa ja Jason lähti vaihtamaan renkaita vanteille. Me Samin kanssa saimme kutsun uima-altaalle isännän kanssa ja sen jälkeen kiertokävelyn penthousessa ja tavallisessa vuokrahuoneistossa. Tänne voimme tulla hyvinkin joksikin jouluksi jollain kokoonpanolla. Pääsimme myös isännän huoneistoon, missä oli suuri helmikokoelma. Vähän kuin olisi ollut Africa kaupan aikaisessa Africa Art liikkeessä. Viimeiset g:t tässä paikassa auringon laskiessa. Istuskelua ja jutustelua ihmisten kanssa. Päätimme Jasonin kanssa lähteä aamulla klo 7. maissa kohti Malin rajaa. Tavoite on päästä mahdollisimman lähelle rajaa huomenna. Vastauksena ihmettelyyn, että etenemme niin nopeasti, niin meillä pyörii mielessä se, että tavoite on päästä Etelä-Afrikkaan asti tässä ajassa ja tietyn budjetin sisällä. Emme yleensäkään matkoillamme oli kiertäneet monia nähtävyyksiä. Juttu tuntuu nyt enemmän olevan matkalla oleminen eli voi lähteä ja pysähtyä milloin haluaa. Meillä jää varmasti paljon näkemättä, mutta sitten on aina syy tulla uudestaan. Veikkaamme, että osaamme hellittää tahdissa vasta kun pääsemme etelämmäs. Huomenna emme välttämättä ole netin tavoitettavissa, joten voi taas mennä päivä pari ilman päiväkirjan päivitystä. Spottia koitamme pitää päällä koko ajan kun etenemme ja iltasella painaa OK nappulaa. Hyviä öitä!

01.11.2010 maanantai, Senegal 1 € = 656 XOF

Pizzat eilen illalla olivat ihan herkullisia vähän erilaisia kuin olemme tottuneet. Jatkoimme juttelemalla lapsiperheen vanhempien kanssa. Yöllä heräsimme pakottavaan tarpeeseen käydä rakon tyhjennyksellä, mutta sen jälkeen saimme hyvin unenpäästä kiinni aina viiteen asti jolloin rukoushuudot alkoivat. Ilta oli viilennyt niin paljon, että piti kaivaa fleece-peitto päälle. Korvatulpat korvissa, toinen korva tyynyyn päin ja toisen päällä peitto jatkui uni vielä kahdeksaan. Taas päälle vaan uikkarit ja kangat ja aamiaiselle. Juttelimme saksalaisen perheen kanssa, jotka olivat asuneet neljä vuotta Dakarissa. Lapset olivat koululaisia, mies töissä uusiutuvaan energiaan perustuvien tuotteiden kanssa ja vaimo kotona. Varattiin taas varjopaikat ja Suvi keskittyi dekkarin lukuun ja Samin ranskankielisen 4×4 lehden kuvien katseluun. Sami kävi Jasonin kanssa uimassa meressä. Sami pääsi myös hommiin kun yhdestä suihkunletkusta piti saada tiiviste irti. Hän puuhaili hetken auton luona työkalujensa parissa ja palasi työ tehtynä. Tästä hyvästä pääsimme taas nauttimaan kauniista ja virkistävästä uima-altaasta. Tähän jälkeen meitä odotti herkullinen tagliatellepasta- mustekala-katkarapu-kermakeatikkeella. Vähän lisää köllimistä riippumatossa ja lukemista. Sitten juttelimme Belgialaisen miehen kanssa, joka on kahden viikon lomalla täällä. Tuli aika sun downerille. Nyt höpisemme taas isännän kanssa ja odottelemme illallista klo 20. Kuten huomaatte, niin päiväkirja on paljon lyhyempi kun mitään ei oikeastaan tapahdu, muuta kuin rentoutumista.

31.10.2010 sunnuntai, Senegal 1 € = 656 XOF

Nukuimme yön melkoisen hyvin korvatulpat korvissa ja vääntäydyimme ylös seitsemän jälkeen. Suvi päätti mennä suihkuun ja pestä hiukset. Puhtaana oli mukava järjestellä ja siivoilla autoa. Sami huomasi, että jääkaappi oli vähän lämmennyt eli akku tyhjä. Hän vaihtoi virrat tulemaan aurinkopaneelinakusta. Aamiaiselle tulimme vasta yhdeksän maissa. Otimme taas munakkaan normi aamiaisen lisäksi. Suvi sai viimeisteltyä päiväkirjan eiliseen asti. Sitten haimme satelliittipuhelimen ja soitimme Suvi isälle ensin kiinteään linjaan Pohjois-Karjalaan ja sitten kännykkään, mutta emme valitettavasti saaneet häntä kiinni. Lauloimme syntymäpäiväonnittelulaulun puhelinvastaajaan. Paljon onnea papalle!!! Perjantaista muuten unohtui myös mainita, että Suvi serkku sai tyttövauvan kohta 2-vuotiaiden kaksospoikien pikku-siskoksi! Miljoonasti onnea koko perheelle!!! Ja nyt jo ennakkoon, hyvää nimipäivää PYRY huomenna! Kuten vieraskirjan kommenteistakin olette lukeneet, niin olemme nyt pitäneet satelliittipaikanninta päällä kun ajamme, joten näette (jos SPOTin sivuille pääsee) melko reaaliaikaisesti missä liikumme. Iltaisin kun parkkeeraamme yöksi olemme koittaneet laittaa OK viestin, minkä muutamat saavat kännyköihinsä ja yksi päivitys tulee Facebookiin Samin profiiliin. Kiitos taasen kaikille ihanista viesteistä vieraskirjassa!!! Suvilla ovat varsinkin nostattaneet välillä vähän haikeita kyyneliä silmiin. Kärsimme täällä niin kovasti, että on jo ainakin yli metrin pitkät kärsät. ;o) Päiväkirjan kuvien laittamiseen meni sitten seuraava hetki. Päätimme lähteä kävelylle rantaa pitkin ja söimme lounasta varsin suositun hotellin ravintolassa. Suvi otti kalaa ja riisiä senegalilaiseen tapaan laitettuna sipulikastikkeessa. Samilla lihakastiketta ja ranskalaisia. Palvelu paikassa oli todella hidasta kun asiakkaita oli niin paljon. Kävely takaisin ”kämpille” tuntui raskaalta täydellä mahalla. Perillä Sami kävi Jasonin kanssa meressä uimassa ja sen jälkeen otimme oluen ja gt:n. Suvi teki tämän päivityksen köllien riippumatossa. Voi kun kurjaa! Nyt meiltä juuri kysyttiin maistuisiko iltapalaksi pizza, joten jäämme odottelemaan niitä herkkuja. Tässä pyörii pieni kiharatukkainen neiti, joka istuu välillä tyytyväisenä Samin sylissä. Perheessä on ranskalainen isä, norsunrannikolta oleva äiti. Pikku-neidillä on kaksi isoveljeä.

30.10.2010 lauantai, Senegal 1 € = 656 XOF

Yö meni vähän pyöriskellessä kun oli kosteaa ja hikistä. Rukoushuudot alkoivat myös viideltä. Nousimme seitsemän jälkeen. Laitoimme uikkarit ja kangat päälle ja menimme ravintolaan aamiaiselle. Normi aamiaiseen kuului itse tehdyt lämpimät croissantit ja paahdetut patonginpalat voilla ja/ tai hilloilla sekä pikakahvia ja teetä. Otimme lisäksi appelsiinimehut, koska oli Lariam-lauantai eli tabletit piti saada alas. Lisäksi munakas juustolla ja sipulilla. Aamiaisen jälkeen Suvi parkkeerasi itsensä tietokoneen kanssa ruokapöydän ääreen ja kirjoittamaan tätä päiväkirjaa keskiviikosta lähtien. Välillä voideltiin pintaan vähän aurinkorasvaa ja hörpittiin vettä. Sami loikoili riippukiikussa ja höpisi Jasonin kanssa. Iltapäivällä meiltä kyseltiin maistuisiko lounas ja tarjolla oli herkullista katkarapu-mustekala-tomaattikastiketta ja riisiä. Jälkiruuaksi huippu hyvää sitruunamarenkipiirakkaa. Paikan senegalilainen kokki on saanut oppia ranskalaisessa ravintolassa, ja jos ymmärsimme oikein ollut täällä jo 12 vuotta. Lisäksi isäntä on opettanut hänelle italialaisen keittiön saloja. Neljän maissa lähdimme rannalle kävelemään ja etsimään Saly:n kylästä pankkiautomaattia. Samin parta kiinnitti kovasti huomiota paikallisten keskuudessa ja sille naurettiin ja häntä kutsuttiin Ali Babaksi, Bin Ladeniksi ja Moustashiksi. Päädyimme kunnon turistirysä paikkaan ja matkamuistoja sun toista olisi ollut tarjolla. Sellaista pankkia ei löytynyt, mistä olisi länsimaisilla korteilla saanut rahaa, mutta ei me käteistä nyt taideta tarvitakaan, koska tässä paikassa voi maksaa myös euroina. Suvi tarvitsi uuden laukun, kun vanhasta oli mennyt vetoketju rikki. Yhdestä kaupasta löytyi täydellinen kassi, jossa oli jopa neljä sisätaskua. Hinta 7000 XOF. Takaisin ”koti-ravintolaa” kävellessä pysähdyimme g&t sun downereille yhteen baariin. Kalastajat vetivät verkkojaan maihin ja naiset ja lapset keräsivät ylijäämäisiä pikkukaloja. Ehdimme ennen pimeää takaisin La Ferme:seen ja saimme paikan isännän seuraksemme. Hän on 16-vuotiaasta lähtien matkustellut Aasiassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Hän oli myös ystävystynyt matkoillaan Lonely Planetin idean keksijän Tony Wheelerin kanssa. Kuulimme monia mielenkiintoisia matkakertomuksia. Sami pyysi iltapalaksi pientä pasta-annosta, koska ei ollut mahdollista saada leipää. Hän sai ison annoksen pastaa katkarapu-mustekala-tomaattikastikkeella, mikä maistui kuitenkin ihan erilaiselta kuin lounaalla. Koska annos oli niin iso, niin Suvin maistoi hiukan ja täytyy sanoa, että annos oli yksi parhaista ikinä syömistämme. Isäntä kutsui meidät ja Jasonin ilta uinnille. Ihana lilliä viilentävässä vedessä tähtitaivaan alla. Painelimme tyytyväisinä telttaan nukkumaan.

29.10.2010 perjantai, Senegal 1 € = 656 XOF

Kello oli soimassa seitsemältä ja aamiaiselle meno puoli kahdeksalta. Suville hiukan teetä ja leipää voilla sekä hedelmiä, Sami otti lisäksi jogurtin. Yöllä oli satanut ja terassit ja tiet olivat märkiä. Lähdimme kohti Malin lähetystöä ja ajaa hurautimme yhden korttelin ohi. Ei kun seuraavasta käännös ja korttelin ympäri. Meiltä oli passikuvat loppu, mutta ei hätää, siinä lähetystön ulkona oli herra laitteineen, joka nappasi ja kehitti kuvat hetkessä. Vain 4000 XOF:ta. Sisällä lähetystössä saimme lomakkeet täytettäviksi ja ystävällinen nainen auttoi hieman tulkkauksessa. Eivät luvanneet viisumeja päivässä, ja maanantai on vapaa päivä täällä, joten saamme passit viisumeineen vasta tiistaina puolilta päivin. Hinta oli 22500 XOF per viisumi. Meillä ei riittänyt paikallinen raha vaan piti mennä lähi kauppaan vaihtamaan euroja. Ostimme sieltä myös vettä ja kylmät juomat. Takaisin lähetystöön maksamaan loput. Matkalla tankkasimme päätankin ja 92 litraa (58500 XOF) taisi olla ennätys tähän mennessä eli tankki tosi tyhjä. Sitten jatkoimme Jasonin kanssa takaisin sataman tulliin, josko hänen moottoripyöränsä tulliasiat hoituisivat samassa paikassa, missä meidän auton paperit. Samaan huoneeseen ja hyvää päivää kaikille. Odotimme kunhan ensimmäinen herra vapautuu ja hän sanoi ettei voi auttaa. Ainoa vaihtoehto on mennä tiistaina takaisin samaan paikkaan missä 5 päivän lupa myönnettiin. Sami oli samalla jututtanut miehiä satamassa ja saanut selville, missä on Yamahan liike, koska Jason toivoi pyöräänsä varalle öljysuodatinta ja uusia renkaita. Ajoimme sinne ja filtterit saatiin heti ja renkaat maanantaina tai tiistaina. Jossain siellä lähistöllä olisi pitänyt olla vierasvenesatama, jossa olisi mahdollisesti voinut yöpyä teltassa, Ajelimme aika mielenkiintoisen näköisillä seuduilla teollisuusalueella, missä on slummeja välillä. Totesimme, että otamme suunnan kohti Saly:tä mikä on noin 60 km Dakarista etelään. Lonely Planet suositteli siellä La Ferme de Saly/ Les Amazones paikkaa, jossa voisi telttailla, vuokrata tuulettimella tai ilmastoinnilla olevan huoneen ja nauttia ravintolan antimista. Käännyimme Saly:n keskustaan ja totesimme olevamme väärässä paikassa. Ajoimme eteenpäin ja löysimme paikasta kertovia merkkejä. Oikealle, vasemmalle ja taas oikealle ja sama uudelleen kapeaa hiekkatietä pitkin. Päädymme oikeaan paikkaan ja tapaamme paikan ranskalaisen omistajan Jean-Paulin, joka on pitänyt tätä paikkaa 38 vuotta ja Afrikassa ollut yhteensä 40 vuotta. Pysäköimme auton aidatulle alueelle, missä on vieressä mökkejä, joissa on suihku ja vessa. Auton lähelle ilmestyy omistajan lemmikki apinoita. Näemme myös pari hevosta ja aasin. Teltta kuntoon ja syömään herkullista paistettua kalaa riisillä. Jälkiruuaksi Suvilla vuohenjuustoa siirapilla ja kuminansiemenillä, Samille paistettuja banaaneja. Saimme Samin kanssa kutsun Les Amazones rakennuksen yksityiselle uima-altaalle. Sieltä näimme auringon laskevan mereen. Ei paha. Jatkoimme iltaa istumalla ravintolan terassilla nauttien gin-tonicia ja olutta. Iltapalaksi Sami otti herkullisen kinkkupastan. Pakkauduimme hikiseen telttaa kuuntelemaan tuleeko apina sisälle.

28.10.2010 torstai, Senegal 1 € = 656 XOF

Heräsimme seitsemän maissa. Muuten nukutti hyvin, mutta muutama koira jaksoi haukkua pitkin yötä silloin tällöin. Ihastelimme minne paratiisiin olimme yöllä pimeässä päätyneet. Paikka oli merenlahden rannalla, hiekkaranta, palmut, kukkivat pensaat, katetut terassit, riippumatot, muutama vuokramökki, suihku- ja wc-tilat telttailijoille. Olisimme niin toivoneet päivän vapaata, mutta tylsän 24 tunnin ajoluvan takia oli pakko lähteä Dakariin. Saimme aamiaiseksi kahvia, tuoretta patonkia voilla ja hilloilla sekä keitetyt kananmunat. Kerroimme omistajille rajakokemuksistamme ja olivat omankin busineksensa takia pahoillaan. 13 vuotta olivat pyörittäneet paikkaa ja kuulemma elo-syyskuun vaihteesta lähtien ulkomaalaisten matkaajien kohtelu oli muuttunut juuri siellä Rosson rajalla. Omistaja herra piirsi lähestymiskartan ja näytti meidän Lonely Planetin Dakarin kartasta, minne meidän pitää mennä ensin auton tullipapereiden kanssa. Siivoilimme ja pakkasimme auton ja pääsimme matkaan 10.45. Meidän oli pakko ajaa takaisin päin St. Lousin kaupunkiin, koska emme tankanneet illalla emmekä Mauritaniassa. Eikö yksi poliisi taas viitoi pysähtymään. Pyytää ajokortin ja me hölmöt annamme. Nyt oli rike se ettei Sami muka laittanut vilkkua kun pysähtyi tien viereen poliisin viittomana. Nyt pitäisi mennä taas keskustaan maksamaan sakkoa klo 16. Ihan mahdotonta meille. Tyytyi lopulta 20000 XOF:han. Jason oli ollut reippaampi ja sanonut vain ”ruman” sanan. Meidän pitää oppia se, että kiistää heti ja ei anna mitään papereita. Päästiin huoltoasemalle, mutta paikallista rahaa oli enää 20000 XOF:ta ja sillä vain 32 litraa dieseliä. Sillä pääsisimme kyllä Dakariin. Tie muuttui onneksi paremmaksi koko ajan ja saimme matkaan vähän vauhtia. Olimme ennen neljää Dakaria edeltävän kaupungin ruuhkassa. Kun selvisimme vuohi- ja lammasmarkkinoiden läpi alkoi sujuva moottoritie ja onneksemme navigointimme meni ihan nappiin ja löysimme paikan heti. Sami jäi autoon ja Suvi lähti Jasonin kanssa Chief of customsia tapaamaan. Hän kehotti menemään suoraa sataman tulliin. Sanoi paikan menevän kiinni klo 17. ja kello oli silloin 16.40. Äkkiä autoon ja 1 km päähän satamaan. Suvi odotti Jasonia rakennuksen portailla, mutta kun häntä ei alkanut kuulua, päätti jatkaa yksin kun kello tikitti uhkaavasti. Muutamalta ihmiseltä kyselyn jälkeen Suvi ohjattiin ilmastoituun toimistoon ja pyydettiin istumaan. Yksi herra otti auton tullipaperin eli carne de passage doune:n. Teki merkintöjä erilliselle saatepaperille, nitoi sen kiinni, laittoi monta leimaa ja numeroa ja yksi rouva kirjasi tiedot kirjaansa. Antoi paperit toiselle miehelle, joka myös kirjasi, leimasi ja muistiin merkitsi. Sitten odotettiin isomman päällikön vapautumista. Kello oli viittä vaille viisi. Kysyin meneekö paikka viideltä kiinni, niin sanoivat olevan auki kahdeksaan. Suvi toivoi koko ajan, että Jason ilmestyisi samaan huoneeseen, mutta vain muita lähettejä tai asiakkaista ilmaantui. Vihdoin ison pomon oven sähkölukko kävi, ovi aukesi ja hänen huoneeseensa sai viedä paperit. Ilmeisesti allekirjoitti saatepaperin. Seuraavaksi paikalle tuli lähetti, joka sai paperit ja Suvin käskettiin seurata perässä ensimmäiseen kerrokseen. Siellä joku sihteeri neiti otti paperit ja ohjasi istumaan muiden asiakkaiden kanssa odotustilaan. Päivän syömättömyys alkoi vaikuttaa ja piti saada vähän lisäenergiaa Siripiri-pastellien muodossa. Tuli tarjottua myös vieressä istuneelle nuorelle miehelle ja hänen kahdelle naisystävälleen. Telkkarista tuli National Geograficin dokumentti jostain vampyyrejä ihailevista ihmisistä, jotka teettivät torahampaat ja joivat verta toisistaan kanyylin läpi. Kauhistelimme yhdessä. Noin 25 yli viisi tuli sihteeri huoneestaan ja viittoi Suvia seuraamaan. Menimme käytävää vähän eteenpäin ja juuri kun nainen avasi oven oli sieltä poistumassa herra. Virkailija oli siis juuri lähdössä, mutta suostui vielä tekemään meidän paperit. Suvi kiitteli vuolaasti ja kehui miten ystävällinen hän on ja selitti, että olimme kyllä olleet paikalla ennen viittä, mutta odottaminen eri toimistoissa oli vienyt aikaa. Tullipaperiin tuli hiukan kirjoitusta käsin ja kaksi leimaa. Yksi osa jäi arkistoon. Aikaa tähän varsinaiseen toimenpiteeseen meni alle 2 minuuttia. This is Africa! Onnen tunne oli valtaisa, kun usko virkamiehiin palautui, koska kukaan ei pyytänyt rahaa ja auton paperit olivat kunnossa. Jasonilla ei ollut yhtä hyvä tuuri. Hänet oli lähetetty takaisin herran luo, missä olimme ensin. Siellä hän sai 5 päivän ajoluvan. Alkoi tulla hämärä ja päätimme mennä yhteen oppaasta löytyneeseen hotelliin, mihin Sami oli jo soittanut ja varmistanut, että siellä on vartioitu pysäköinti. Hotelli sijaitsi myös lähellä Malin lähetystöä, jossa piti hoitaa viisumien hakemista seuraavan aamuna. Ajoimme pitkin rantabulevardia ja matkalla näkyi hotelleja ja päätimme käydä kysymässä huoneita. Päädyimme hotelli Sokhamoniin merenrannalle. Ilmastoidun huoneen hinta 84 € ilman aamiaista ja merinäköalaa. Baarissa otimme tupla ginit, joihin ei jäiden sekaan meinannut mahtua enää yhtään tonicia. Illalliseksi otimme salaattia alkuun, pääruokana Suvilla grillattua kalaa ja riisiä ja Samilla stroganovia. Jälkiruuaksi Suville suklaamoussea ja Samilla hedelmäpiirakkaa. Suvin maha vähän hermostui kun sai näin paljon ruokaa kahteen päivään ja yöllä sai käydä vessassa muutamaan kertaan. Onneksi olimme hotellissa eikä tarvinnut teltasta kavuta tikkaita alas. Muuten ilmastoidussa huoneessa nukkui hyvin.

27.10.2010 keskiviikko, Mauritania ja Senegal 1 € = 656 XOF
Sami katsoi illalla Jaban öljyt ja lisäsi 1,5 litraa, jäähdytysnesteet oli ok. Vaikka olemme maassa, jossa ravintoloissakaan ei myydä alkoholia, tarjosi paikan isäntä Samille whiskyn jäillä. Olutta näytti myös riittävän halukkaille. Samaan paikkaan tuli meidän Dakhlassa campingalueella tapaamamme ranskalaiset, jotka olivat Burkina Fasoon matkalla. Heräsimme kuuden jälkeen ja matkaan pääsimme jo klo 8.10. Sami otti suunnan kohti Diamaa, josta pääsisi siltaa pitkin Senegalin puolelle. Neljällä poliisin tarkastuspisteellä piti jättää henkilötietolomakkeet. Näytti käyneen niin, että missasimme Diaman risteyksen, koska tulimme Rosson kaupunkiin. Kaupungin rajalla piti maksaa 500 MRO:n tax communale, josta saimme kuitin. Toinen tie Diamaan piti lähteä rajan myötäisesti. Auton astinlaudalle hyppäsi yksi opas ja sanoi lähtevänsä näyttämään missä tie menee. Liekö vienyt todella sille oikealle tielle, mutta sateen takia savitie oli ihan höttöä ja auto jäi kiinni. Sami yritti ajaa eteen ja taakse, mutta muta vaan lensi. Kaksi kaveria lisää tuli kaivamaan mutaa renkaiden alta ja laittamaan kuivia risuja. Auto saatiin kitkuteltu vähän kovemmalle maalle ja Sami peruutti samoja uria takaisin joita olimme tulleet. Toinen Diaman tie olisi ollut 50 km ennen Rossoa, mutta kuulimme myöhemmin, että sekin oli veden takia poikki 100 m ennen rajasiltaa. Ei auttanut muuta kuin mennä Rosson lauttarantaan. Vähän huonoksi onneksemme tulimme sinne juuri klo 12.30 ja ennen kuin pystyimme ostamaan lauttalippua meidän piti vaihtaa rahaa. Sami vaihtoi ensin 50 € ja sai 19000 MRO:ta. Lauttalippuun meni siitä heti 15000 MRO:ta, 2000 MRO:ta piti maksaa jotain veroja (näistä saimme kuitit) ja passinleimaajalle vielä 2500 MRO:ta. Tulli oli mennyt kiinni ja sen piti aueta klo 15., jotta saisimme auton tullipaperiin leimat. Yksi lautta lähti siinä meidän odottaessa. Suvi istui autossa ja heilutti kiivaasti viuhkaa. Lämpötila oli korkeimmillaan 41,9 astetta. Jatkuva virta ihmisiä kävi joko myymässä jotain tai kerjäämässä rahaa, karkkia tai jotain tavaraa. Meitä ”auttoi” eräs mies, joka työskenteli vanhemmalle hyvin englantia osaavalle herralle Baballe. Siinä jutellessa selvisi mm., että meitä oli huijattu Nouâadhibou:ssa autonvakuutusta ostettaessa. Se ei kelvannutkaan Mauritanian ulkopuolella. No ei kun ostamaan uutta vakuutusta hintaan 161 €. Nyt on paras olla oikea! Lauttaa kerääntyi odottamaan meidän ja paikallisten lisäksi yksi Australialainen prätkällä matkaava Jason, Ranskassa asuva senegalilainen aurinkopaneeleiden myyjä tyttöystävänsä kera ja saksalainen Das Rollende Hotelin (eli bussin, jossa on puolet istuimia ja puolet pieniä nukkumakapseleita) kuljettaja. Tullimies vääntäytyi paikalle vähän ennen neljää ja saatiin Mauritanian pään paperia-asiat kuntoon. Sami kävi vielä vaihtamassa 100 € XOF:ksi ja sai 65000. Sitten selvisi, että lautan toinen moottori on rikki. Yksi selvitti, että varalautta on tulossa ja sen pitäisi olla kuuden puoli seitsemän aikaan siellä. Ongelmaksi muodostui Senegalin puoleinen paperisota, koska raja menisi kuulemma kuudelta kiinni. Tämä Baba ehdotti, että Sami lähtee yhden kaverin kanssa veneellä joen yli ja Suvi jää auton kanssa odottamaan lauttaa. Samalla veneellä meni myös muiden ulkomaalaisten paperit ja ”asiainhoitajat”. Venematka oli 1000 XOF:ta, 3000 XOF:ta (ilman kuittia) passinleimaajalle, 15000 XOF:ta portinvartijalle ja 1500 XOF:ta jotain veroa toiselle tyypille. Auton tullipaperi ja Samin passi jätettiin tulliin odottamaan Suvin saapumista autolla. Joen toisella rannalla saatiin lautan moottori kuntoon ja alkoi kilpa-ajo kuka mahtuu kyytiin. Varsin hyvin kaikki ulkomaalaiset saatiin tungettua mukaan. Vähän oli Suvilla jännää ensi odottaa yksin (joskin Jason hyvänä tukena) ja sitten ajaa lauttaan ja pois puolen metrin syvyisen vesilammikon läpi herra Baba kyydissä. Hän käski ajamaan pysähtymättä ulos tullialueelta. Hirvitti jättää Sami taakse, mutta pakko oli mennä. 18.15 olimme molemmat Senegalin puolella. Sami oli vielä tullissa neuvottelemassa mitä maksaa näin vanhan (vanhempi kuin 2005 vuosimalli) auton tuonti. Baba selitti Suville, että pitää maksaa 75 €, niin tullimies ei tarkasta autoa. Muuten voi mennä puolille öin. No työnnettiin rahat hänelle kouraan ja hänen piti maksaa tullimiehelle. Tiedä häntä maksoiko koskaan, koska Samin piti maksaa vielä 50 €, että sai autonpaperin, passin sekä vain 24 tunnin ajoluvan rajalta Dakarin keskustaan. Seuraavana päivänä meidän pitäisi mennä sataman tulliin hakemaan leima auton tullipaperiin (olisivat voineet tehdä sen rajallakin, mutta näin turistia kyykytetään). Saimme Jasonilta koordinaatit sveitsiläisten pitämälle Zebrabar nimiselle camping alueelle noin 60 km päähän St. Luisin kaupungin jälkeen, jonne myös saksalaisen hotellibussinkuskin piti tulla. Bussi kuitenkin jumiutui tulliin, kun auto oli firman nimissä eikä kuljettajan. Sama tyyppi oli tehnyt jo 20 vuotta näitä reissuja ja ei ollut samanlaisia ongelmia aiemmin. Me lähdimme johtoautona, Jason prätkällä perässä pitkin huonoimpia, reikäisiä teitä toistaiseksi pilkko pimeässä. Heti St.Luisin jälkeen poliisi pysäytti meidät ja pyysi passin. Ja me annoimme. Olimme muka ajaneet yhden poliisin tarkastuspisteen ohi pysähtymättä ja meidän pitäisi lähteä takaisin kaupunkiin ja olla yö siellä ja mennä aamulla poliisiasemalla maksamaan sakkoa. Kiistimme asian ja selitimme, että meidän on pakko olla Dakarissa seuraavana päivänä ja meillä oli varattuna yöpyminen Zebrabarissa. Poliisi sanoi, että voimme maksaa hänelle suoraa. Pyysi 20000 XOF.ta. Sanoimme ettei meillä ole niin paljoa, ensi tarjottiin 3000 XOF:ta, mutta ei riittänyt, 10000 XOF:ta lisää ja saimme passin takaisin. Kyllä keljutti koko maa siinä vaiheessa! Sitkeästi seurasimme navigaattoria pitkin pieniä hiekkateitä ja onneksi uskonvahvistukseksi löytyi myös campingin kylttejä. Perillä oli pimeää, Suvi avasi portin ja pysäytimme kulkupelit klo 22.15 uupuneina ja nälkäisinä, koska emme saaneet koko päivänä kunnon ruokaa. Samin kanssa olimme syöneet manteleita, banaanit ja vähän sipsejä. Henkilökuntaa oli vielä hereillä ja saimme maailman ehkä melkein parhaimmalle maistuneet kylmät oluet. Pojat ottivat vielä toisetkin ja Suvi vettä. Keittiö oli kiinni emmekä sitten jaksaneet enää tehdä itsekään ruokaa juomien jälkeen. Teltta pystyyn ja käynti huippu siistissä vessassa ja suihkussa ja petiin klo 1.

26.10.2010 tiistai, Mauritania 1 € = 392 MRO (Mauritania Ouguiya)

Nukuimme yön oikein makoisasti melkein puoli kahdeksaan korvatulppien vaimentaessa kaikki äänet. Klo 5. rukoushuudot kyllä kuuli. Aamupalan ja pakkailun jälkeen lähdimme klo 8.20 metsästämään rahanvaihtopaikkaa kun piti ostaa Länsi-Afrikan autovakuutus. Meille oli jäänyt MADeja ja niitä koitimme saada vaihdettua ensin hienossa Societe General pankissa. Sinne olisivat kelvanneet vain eurot ja taalat. Sitten seuraavaan paikkaan. Sama juttu, mutta neuvoi toisen paikan lähellä, mikä aukesi klo 9. Odottelimme hetken. Kaveri saapui varsin täsmällisesti, ja 1100 MAD vaihtui 37500 MRO:ksi. Vakuutus saatiin 20400 MRO:lla, ja Sami haki vielä banaaneja, leipää mikä on arabiaksi khobz ja vettä eli mey ja löytyi myös lavallinen cola zero tölkkejä. 9.50 pääsimme varsinaiseen ajoon Suvi puikoissa. Meitä tuli vastaan neljän veturin vetämä juna, jossa oli 113 vaunua täynnä hiiltä. Autokannasta sellainen huomio, että romumiehille vinkiksi, älkää laittako teille tuotavia autoja paaliin vaan tuokaa tänne, koska täällä on ajossa myös varsin huonossa kunnossa olevia vehkeitä. Maisemat olivat vaihtelevia vähän karusta erittäin karuun. Oli taas vähän vihertävää aavikkoa, pusikkoista aavikkoa ja ihan hiekkadyynejä. Ilmeisesti hiekkadyynien kulkeutumista oli yritetty vähän suitsia tien vieressä, kun siinä näkyi kumeista tehtyjä suurehkoja neliöitä. Yhdessä kohdin tuuli pöllytti hiekkaa niin, että piti vähän himmailla huonontuneen näkyvyyden vuoksi. Tie oli pääosin oikein hyvässä kunnossa, mutta muutamassa kohdassa oli ehkä jokin vesilähde ja siinä asvaltti noussut kupruille ja irtoillutkin isoina paloina. Jaba alkoi vähän lämmetä jos ajoi viitosvaihteella 90 km/h. Parhaaksi osoittautui 85 km/h nelosvaihteella, ja silloin moottori kehräsi kuin kissa ja uskollisen aavikkolaivan tavoin Jaba kulki eteenpäin. Lämpöennätys meni tänään muuten rikki ollen korkeimmillaan 34,9 astetta. Laiduntavia kameleita nähtiin paljon ja sekä auton että kamelin raatoja. Mielenkiintoisin kuljetus oli nähdä kaksi vuohta muovipussitettuna päät ulkona ja köytettynä Toyota Carinan kattotelineille. Vastaantulevien kuorma-autojen katoilla oli myös ihmisiä kyytiläisinä. Vinkkinä tänne joskus matkaaville, että ottakaa kymmenittäin passeistanne kopiota tai tehkää henkilötietolomake, missä on passintiedot ja auton merkki, rekisterinumero ja korinumero. Näitä kopioita pitää antaa joka poliisin puomilla, mitä meille tänään n. 480 km matkalla osui ainakin kahdeksan. 50 km ennen tämän päivän määränpäätä Mauritanian pääkaupunkia Nouakchott:ia pysähdyimme toiselle pipi-tauolle, ja paikka olikin täynnä simpukankuoria. Vanhaa merenpohjaa siis. Tie muuttui moottoritieksi 25 km ennen keskustaa. Saimme juuri ennen kaupunkia olevalla poliisin puomilla käyntikorit Auberge Awkar paikasta, ja päätimme käydä katsomassa kun se oli ensimmäinen, johon törmäsimme. Sama hinta 3000 MRO kaksi henkeä yö. Pysäköimme auton ennen viittä paikan pihaan ja kun nälkä oli kova kyselimme ravintolaa. Yksi kaveri lähti näyttämään ja lähin paikka oli jonkin sortin pitseria. Saimme jauheliha- ja kanapizzat. Masut täynnä menimme kauppaan ostamaan lisää vettä ja maustamatonta jogurttia. Täällä yksi mies väittää, että emme pääsisi autolla Senegalin puolelle Diaman kaupungin kohdalta, koska on satanut. Toinen vanhempi vartija-herra taas suputti, että kyllä pääsee, ei mitään ongelmaa. Kolmas taas sanoo, että tulee ongelmia Senegalin rajalla näin vanhasta autosta eli vanhemmasta kuin 2005 vuosimalli. Hänellä olisi kaveri jolle soittaa, joka hoitaisi meidät rajan yli ja maksu vain 400 €. Kun sanoimme ettei meidän ole pakko mennä Senegaliin vaan jos tulee ongelmia niin menemme suoraa Maliin, niin hinta alkoi tippua 150 €. Ketä husleria tässä nyt uskoa, jos ketään? Nyt alkaa olla päivän kirjoittelu pulkassa ja kohta postaamaan nettiin. Sitten suihkuun.

25.10.2010 maanantai, Marokko, 1 € = 11,2 MAD ja Mauritania 1 € = 392 MRO (Mauritania Ouguiya)

Edellisiltana hotelilta lähtiessä kävimme tankkaamassa päätankin täyteen 77 l/ 400 MAD. Campingalueelle saavuttiin vähän jälkeen kuuden. Teltta pystyyn ja pyykkiä pesemään vielä päivänvalossa. Tuuli oli melko navakkaa jo illalla, niin sai pyykit kiinnittää huolella kuivumaan. Sami teki leivät iltapalaksi ja kun istuksimme niitä syömässä tulivat kaksi englantilaista naista, jotka olivat TGB katuliikennemönkijöillä matkalla Espanjasta Timbuktuun. Heidän matkansa tarkoitus oli kerätä julkisuutta ja sen kautta lahjoituksia syöpäsairaiden saattohoitoa järjestäville sairaanhoitajille. Heillä oli mennyt ekasta pelistä variaattorin hihna poikki Tiznitissä, jossa odottivat 5 päivää uutta ja toista varalle. Toinen naisista oli automekaniikan opettaja, joten hän osasi tehdä itse korjaukset. Toisen vastaava hihna rikkoutui n. 130 km ennen Dakhlaa. Koska se oli keskellä erämaata, korjaamisen sijaan pyysivät hinausapua malilaiselta rekkakuskilta. Naiset tekivät sen päätöksen etteivät uskalla jatkaa matkaa noin epävarmoilla peleillä vaan jättävät ne Dakhlaan ja jatkavat samaisen malilaisen rekkakuskin kyydissä Malin Bamakoon. Sieltä vuokraavat auton ja käyvät Timbuktussa. Ja sitten jollain kulkuneuvolla takaisin Marokon Dakhlaan ja mönkkäreillä takaisin Espanjaan. Leirintäalueella oli myös ryhmä ranskalaisia, jotka olivat matkalla Burkina Fasoon ja viemässä jotain avustuskuormaa johonkin kouluun. Suvi ei löytänyt suihkusta eikä kykkyvessasta tällä kertaa yhtään torakkaa. Sami vain kaksi eli laadukas paikka. ;o) Kun pääsimme telttaan, niin tuuli sen kun yltyi. Teltta heilui ja huojui ja ratisi. Kuulostelimme vuorotellen repeääkö kangas jostain. Kyllä sitä pätkissä taas nukuttiin ihan riittävästi ja heräiltiin 6.20. Lituska-leipää sulatejuustolla taas aamiaiseksi. Sami päätti tarkistaa perien, jakovaihteiston ja moottorin öljyt. Muut ok, paitsi jakovaihteistoon piti lisätä 1,5 litraa. Teltta kasaan, pyykit sisään autoon ja matkaan klo 8.35 kohti Guerguaratia, mikä on Marokon puolella ennen Mauritanian rajaa. Näimme saksanrekisterissä olevan Pinzgauerin tulossa tiettömältä hiekkataipaleelta päätielle. Emme tiedä onko täällä satanut vai mikä on kun välillä aavikko vihertää kovasti. Sitten on taas ihan karua ja hiekka pöllyää tiellä. Suvi ajoi puolille päivin asti aavikko huoltsikalle, missä söimme grillattua kanaa, ranskalaisilla ja salaatilla. Sami jatkoi tästä eteenpäin. Tauolta lähtiessä Sami huomasi vanhan ruostuneen kyltin, missä varoitettiin maamiinoista. Pitänee valita huolella aavikkopissapaikat jatkossa.

Kävikin niin, että päädyimme Marokon rajalle kahden maissa, eikä ainakaan niin isoa kylää tai kaupunkia näkynyt matkalla kun olimme kuvitelleet. Tankkasimme auton tankin täyteen 39 l/ 211 MAD. Paris-Dakar rallin autot olivat myös siirtymässä rajan yli. Ensimmäinen ja meidän tämän reissun osalta viimeinen poliisi Marokossa, joka pyysi jotain pientä meiltä oli ekalla puomilla. Olimme ostaneet kaupasta hedelmätoffeita lapsille ja kysyin kelpaako hänelle bonbon. Ja kelpasihan se. Ensin meidät ohjattiin parin kaverin luo, jotka täyttivät maastopoistumiskortteja. Siitä palvelusta sai maksaa 10 MAD, ei ollut muutakaan mahdollisuutta. Sitten ohjattiin eteenpäin ja Suvi löysi passintarkastusluukulle. Siellä oli kaksi rennosti t-paitoihin ja lippiksiin pukeutunutta herraa, jotka kertoivat, että heillä oli netti alhaalla eivätkä osanneet sanoa kauanko menee. Ralli-ihmisten passeihin lyötiin leimoja urakalla. Jonkin aikaa meitä muita odotutettuaan joku mahdollisesti isompi viskaali keksi, että he voivat puhelimella soitella passien tiedot. Ja jo alkoi homma edetä. Saimme leimat passeihin ja Samin käskettiin mennä auton papereiden kanssa tulliin ja siellä ottivat vihreän kopion. Ensin tuli yksi tinanappi tutkimaan autoa, lähinnä takaluukku piti avata ja kysyi onko alkoholia. Sitten tuli poliisi tekemään saman jutun. Vähän eteenpäin autolla ja näyttämään auton viimeistä valkoista paperia. Sitten vielä yksi poliisi halusi nähdä passit. Taas vähän eteenpäin ja Sami passien kanssa poliisi puheille. Siellä olivat kirjoittaneet nimet ylös, että poistuimme no-man’s landille. Heti tullista selvittyämme oli rahanvaihtajia ja vaihdoimme 300 MAD ja saimme 9000 MRO:ta. Rytyytimme 3 km sellaista ”tietä”, että ihmetellä täytyy miten rekat ja pikku autot ja camperit kestää sitä.

15.30 olimme jonossa Mauritanian rajalla. Yksi poliisi viittilöi eteenpäin. Sami papereiden kanssa toimistoon missä kirjoitettiin ylös nimet, ammatit, auton runkonumero ja merkki. Suvi odotti autossa ja joutui vastailemaan poliisin epävirallisiin kysymyksiin, että olemmeko naimisissa, onko lapsia jne. Kun Sami palasi niin hänet kutsuttiinkin takaisin kertomaan vielä mihin olimme matkalla yöksi. Päätimme mennä lähimpään kaupunkiin Nouâadhibou:hun Auberge camping Abbaan. Suvia jututtanut poliisi halusi auton takaluukun auki ja piti näyttää mm. keittovehkeet ja Suvin meikkipussia. Kyseli onko alkoholia ja kun ei ollut niin ohjasi eteenpäin. Sami lähti taas autonpapereiden ja passien kanssa toiseen toimistoon. Suvi meni juttelemaan ralli-ihmisten kanssa ettei ollut yksin syöttinä autossa. Yksillä hollantilaisilla oli kone hajonnut ja olisivat olleet kiinnostuneita Jaban moottorista. Eräillä englantilaisilla oli mennyt ihan mukavasti kisa toistaiseksi. Nuori englantilainen kaveri oli moottoripyörämekaanikko ja ekaa kertaa huoltojoukoissa. Sami sai auton tullipaperiin leimat ja nyt meidän pitää muistaa saada leimat myös maasta poistuttaessa. Sitten taas toiselle luukulle saamaan passeihin leimoja. Siellä virkailija kyseli Samilta oisko jotain lahjaa hänelle esim. housut tai aurinkolasit. Eipä ollut antaa ja tyytyi siihen. Virkailijat olivat kaikki kyllä hyvin ystävällisiä ja toivottelivat tervetulleeksi Mauritaniaan. Sitten eteenpäin ja ostamaan 10 päivän autovakuutusta Mauritaniaan hintaan 4510 MRO. Sami oli poliiseiltakin varmistanut, että kyseinen kaapu-mies oli oikealla asialla. Täältä kaupungista saisi ostaa koko Länsi-Afrikan kattavan vakuutuksen, joten se hankitaan huomenna. Kieltäydyimme kohteliaasti kaikista opastarjouksista ja pääsimme matkaan viiden maissa. Kaupunkiin sisääntulo oli varsin ”afrikkalaistyyppinen” eli ränskäistä, sekavaa, paljon autoja ja ihmisiä. Camping Abba löytyi ja muuten ankeahko paikka saa ison plussan lämpimästä suihkusta. Yön hinta kahdelta hengeltä omassa teltassa 3000 MRO. Tänne saapui vielä uusia opasehdokkaita tarjoamaan minttuteetä ja juttelemaan. Teltta on nyt pystyssä, päivä naputeltu koneelle ja hammaspesujen jälkeen painumme nukkumaan.

24.10.2010 sunnuntai, Marokko, 1 € = 11,2 MAD (Marokon dinaari)
Yöllä nousi taas tuuli joka läpsytteli teltanliepeitä, ja teki Suvin nukkumisesta vähän katkonaista. Nousimme 6.50. Sami laittoi munakokkelia, jonka söimme paikallisen leivän välissä. Suvi hoiteli tiskit, ja Sami fiksaili teltan vaijereita ja pakkasi sen. Viivyttelimme lähtöä kohta Dakhlaa (n. 500 km) yhdeksään, että saimme pyykeistä yökosteuden pois. Heti kylästä poistuttaessa Samin piti pysäyttää odottelemaan kamelilauman loikkimista tien yli. Saimme 50 km päässä kiinni aamulla klo 7. lähteneet hollantilaiset pyöräilijät. Olivat pysähtyneet yhdessä hotellissa ostamassa olutta kun eilen olivat jääneet ilman. Tarjosimme kylmät cocikset ja toivottelimme hyvää matkaa. Heillä oli myötätuuli ja keskinopeus 38km/h. Tiet ovat täällä varsin viivoittimella vedettyjä oikein tieinsinöörin unelmia. Pisin suora toistaiseksi on mitattu 4,4 km. Tienkunto on pääosin hyvä, vähän penkat välillä sortuneet, joten mukavampaa ajaa keskiviivan-kaaharina. Sää on vähän puolipilvinen, mikä ei todellakaan haittaa, vaan tekee ajamisesta miellyttävämpää. Nyt klo 10.30 ulkolämpötila on 23,9 astetta. Enkat pari päivää sitten on ollut 31,6 astetta. Menee varmasti vielä rikki. Puolen päivän jälkeen pysähdyimme aavikkopissalle keskelle ei mitään. Söimme matkalla manteleita ja paahdettuja kikherneitä. Hiekkaa pöllysi hiukan tiellä vaikka varsinaisia dyynejä ei paljoa näkynyt. Valitettavan roskaisia ovat tienvieret. Autoista päätyy ulos ilmeisesti kaikki muoviset vesipullot ja kauppakassit. Jaba näytti Samillekin puoli kolmen aikoihin samanlaisen nykäyksen kun Suville Espanjassa. Se ilmeni kiihdyttäessä ja tuntui siltä ettei kone saisi polttoainetta. Päätankki on vasta puolilla ja varatankki täynnä, joten loppu ei löpön ainakaan pitäisi olla. Kun käännyimme Dakhlan kaupunkia kohti mikä sijaitsee niemenkärjessä, näimme leijalainelautailijoita kymmenittäin. Oli hienon näköistä katsella. Suunnistimme kohti Best Western ketjuun kuuluvaa hotelli Bab Al Bahar:ia toiveena päästä nettiin ja syömään. Se löytyi hienolta rantabulevardilta. Luksusta käydä hyvältä tuoksuvassa istumaporsliinilla olevassa huoneessa. Menimme terassille ruoka mielessä, mutta heidän keittiönsä olikin kiinni aina klo 19. asti. Koska nälkä oli kova ja kello vasta neljä lähdimme etsimään toista paikkaa. Parin kyselyn jälkeen löytyi paikallinen pikaruokapaikka, jossa rouva loihti meille puikulasämpylät täytettynä jauhelihalla, tomaatilla, sipulilla, riisillä, oliiveilla ja maustekastikkeilla. Lisäkkeeksi pienet ranskalaiset ja cocikset. Suvi haki kaupasta 2 litraa vettä, sipsejä ja 2 lituska leipää. Etsiskelimme hiukan Internet-kahvilaa, mutta kun ei alkanut löytyä, päätimme ajaa takaisin Best Western hotelliin. Täällä on nyt ilmainen netti ja hyvät maitokahvit. Tuossa ihan lähellä oli campingalue, joten sinne menemme yöksi.

23.10.2010 lauantai, Marokko, 1 € = 11,2 MAD (Marokon dinaari)

Edellisen yön camping paikalle plussaa siitä, että netin käyttö oli ilmaista. Iltapesujen jälkeen kiipesimme telttaan ja kun kello oli vasta kahdeksan, niin viihdytimme itseämme Suvin lukien ääneen Lisa Marklundin dekkaria Prime time. Sami nukahti ja Suvi lopetti lukemisen vähän sen jälkeen. Jonkun aikaa nukuttuamme Sami heräsi hiestä märkänä. Sokerithan ne olivat alhaalla. Onneksi Suvin kassista löytyi Siripiriä. Suvi pomppasi alas teltasta myös hakemaan manteleita, appelsiinimehua ja verensokerimittarin. Jatkossa pitää taas muistaa nämäkin ottaa telttaan yöksi mukaan. Kaikki hyvin ja pääasia, että Sami heräsi ja saatiin sokerit kuntoon. Suvi nukkui loppuyön vähän kevyemmin, niin kuin aina kotonakin jos samanlainen kohtaus yllättää. Heräsimme 6.40 ja teimme samanlaiset aamiaiset kuin eilen, paitsi lisähöysteenä taas kieleen kiinni jäävä Lariam-tabletti. Mieleen pilkahti hauska sattuma, että aloitimme Lariamin syönnin lauantaina, joten muistisäännöksi tuli LOLP eli ”Lauantai on Lariam päivä”. Suvi pakkasi ekaa kertaa yksin koko teltan. Samalla Sami irrotti lämmityslaitteen letkut ja ohitti tämän kokonaan, koska muuten tuntui työntävän lämmintä sisään konehuoneesta vaikka ei olisi päälläkään. Öljyt olivat myös vajuneet neljänneksen, joten lisäystä oli ostettava myöhemmin. Harmikseen Sami huomasi myös, että Espanjassa laitettu ilmastoinninhihna olikin käytetty ja vähän jo pykälillä. Saa nähdä kauanko kestää. Purimme pyykkinaruviritelmän ja levittelimme hiukan kosteat vaatteet auton sisälle. Vähän yhdeksän jälkeen Suvi otti suunnan Laâyounen kaupunkiin reilun 300 km päähän. Matkalla maisema muuttui koko ajan kuivemmaksi ja hiekkadyynejä alkoi näkyä. Kameleita oli myös laumoittain ja jouduttiin pysähtymäänkin tietä ylittäviä väistämään. Tankkasimme jossain keskellä ei mitään tähän asti halvinta dieseliä 82 l/ 430 MAD. Saatiin moottoriöljyä ja Samin lisäillessä sitä, Suvi osti vettä ja paikallista leipää. Sami totesi, että hänen Suomessa romurallia varten lunastamansa Mersu A124 olisi ollut kovaa kamaa tässä maassa. Harmi ettei sillä lähdetty. Tie meni Atlantin reunoja pitkin ja pysähdyimme pientareelle kurkkimaan jyrkänteeltä alas mereen. Hirvitti ja hikoilutti käsiä. Kahdentoista maissa alkoi mahat kurnia ja etsimme ruokapaikkaa. Menimme yhteen kahvilaan sisään ja tarjoilijapojat eivät tulleet mitään kysymään. Suvi käytti ”puuterointihuonetta” eli reikää lattiassa ja kuppia vettä. Sieltä tultuaan Suvi meni kyselemään saisko jotain syötävää, mutta ei olunna mittään, ei edes maitokahvia vain Nescafe instant pusseja. No jätimme paikan ja söimme autossa kuivattuja hedelmiä ja manteleita. Matkalla näimme hienoja Toyotan FJ Cruisereita, jotka osallistuivat johonkin Paris-Dakar ralliin. Ihmettelimmekin jo aiemmin kun meiltäkin kyseltiin olemmeko jossain rallissa mukana. Jaba näyttää tietysti niin sporttiselta Nut4You:n, Off Road pajan, Pappa Pizzan ja 4×4 Maailman sponsoritarroineen. ;o)
Laâyouneen (mikä on jo Länsi-Saharan puolella) saavuttaessa katsoimme löytääkö navigaattori yhtään camping paikkaa tai hotellia. Lähimmät hotelit olivat 148 km päässä ja päättelimme, että ne ovat Kanarian saarilla, koska nuoli näytti suoraa mereen. Kyselimme poliisilta, missä olisi camping paikka. Ohjasi 20 km eteenpäin kohti rantaa. Näimme yhden kyltin, mutta emme älynneet kääntyä siitä, joten teimme n. 15 km lenkin etsien tätä paikkaa. Tällä camping alueella ei ollut mitään ravintolaa, joten lähdimme ennen leiriytymistä takaisin 20 km päähän Laâyounen kaupunkia kohti. Siellä yhden huoltsikan pihalla oli paljon autoja ja löysimme oikein suositun paikallisen. Valitsimme liha-tajinen ja lisäksi saimme 2 litteää leipää. Tämä herkullinen ateria ja pullo vettä vain 46 MAD. Otimme myös polttoainetta tankin täyteen ja yhden Jerry-kannun, yhteensä 44,6 l/ 223 MAD. Masut täynnä palailimme campingiä kohti, ja matkalla pysähdyimme paikalliseen supermarkettiin, missä oli vaikka mitä ihminen keksii tarvita, tekstiilit, huonekalut, astiat ja ruokaa. Saimme 100% sokeroimatonta appelsiinimehua, Gouda-juustoa, maustamatonta jogurttia ja kananmunat sunnuntai aamuksi. Nyt on teltta valmiina Camping Nil:essä, mikä varustetasoltaan on varsin basic. Vettä tulee hanasta, reikä on mihin tehdä tarpeensa ja suihkun näköisiäkin on. Eipä sitä muuta tarvitsekaan ja vähemmälläkin tulee toimeen. Nyt aurinko painui juuri mailleen ja kuulemme merenkohinan. Lähdemme koittamaan josko saisimme postattua tämän nettiin tässä kylillä. Jatkuu. Eipä löytynyt nettiä lähistöltä. Olisi ollut 3 km päässä hotellissa, mutta ei sinne jalkaisin viitsinyt pimeässä lähteä emmekä ottaneet myöskään taksia. Kävelimme hiukan ja katselimme merta. Camping paikalla juttelimme hollantilaisen Larsin kanssa, joka oli fillarilla matkalla Etelä-Afrikkaan. Hän oli pari päivää sitten tavannut toisen hollantilaisen kaverin ja he tekivät matkaa nyt yhdessä. Tänään he olivat ajaneet vain 20 km kun Lars oli oksentanut koko edellisen yön. Normaalisti kuulemma 100 km päivässä ajavat. Siinä on kunnon sissimeininkiä. Samalle campingalueelle tuli myös meidän aiemmin päivällä tapaamamme espanjalainen eläkeläispariskunta. Olivat Mercedez Vito:lla (josta nousi katto ylös) kiertämässä Marokkoa. Taas pesuille torakoita hätistellen. Me teimme juusto-kolmioleivät iltapalaksi ja joimme imelää mangojogurttia. Lukemaan telttaan. Puolilta öin Sami heräsi taasen kummaan oloon. Nyt oli mittari ylhäällä teltassa ja taas oli hypo eli 3,2 mmol sokerit. Mehua ja manteleita ensi hätään, ja Suvi laskeutui alas etsimään täysjyväkaurakeksejä, mitkä olivat taas illalla unohtuneet. No samalla saattoi käydä vessassa ja laskea torakat otsalampun valossa. Huomenna meinaa Sami vähän säätää pitkävaikutteista insuliinia alas, josko se poistaisi hypot.

22.10.2010 perjantai, Marokko, 1 € = 11,2 MAD (Marokon dinaari)

Illalla olimme jo teltassa nukahtamassa kun maalta merelle päin nousi kova tuuli. Piti käydä teltan sadesuojaa kiinnittämässä ja katsomassa, että tuolit pysyvät paikoillaan. Jonkin ajan kuluttua tuuli vähän laantui ja pressujen rätinään tottui. Nukuimme hyvin king size pedissämme. Aamulla nousimme seitsemän jälkeen ja teimme aamukahvit, leivät sulatejuustolla, otimme omenamehua ja jogurtit. Kuivattelimme yön kosteutta petivaatteista. Täytimme muuten jo edellisenä päivänä auton vesisäiliöt. Nimesimme pyykinpesutonkkamme Landmatikiksi ja latasimme sinne ensimmäiset pyykit veden ja pesuaineen kera. Ja Lantikan katolle liinalla kiinni. Siellä se kävisi milloin hienopesuohjelmalla jos tie on tasaista tai milloin tehopesulla rytyyttävällä tiellä. Sami tarkisti iskurit, ja apujouset ja lisäili vähän rengaspaineita. Suvi lähti ajovuoroon kohti Tan Tanin kaupunkia klo 9.20. Matkalla eilen ja tänään havaittua: Täälläkin on tuulivoimapuistoja. Lehmiä, lampaita ja vuohia kuljetetaan kaksikerroksisilla lavoilla. Poliiseja on joka kaupungissa risteyksissä ja isoilla maantiesilloilla. Liikenneympyrä löytyy melkein pienimmistäkin kylistä. Vuorilla on oliiviöljyntuottaja osuuskuntia ja niiden myymälöitä. Lehmien varoitusmerkki vaihtui kameleista varoittavaksi. Näimmekin pari kamelilaumaa sekä näimme ja haistoimme muutaman raadon tien vieressä. Maisema on jo tosi karua ja aivan täyshiekkaisia vuorten seinämiäkin näkyy jo.

Klo 13. maissa pysähdyimme paikalliseen Shellin baarin ja otimme maitokahvit ja munakkaat höystettynä tomaatti-, paprika-, sipulisalaatilla. Kaksi pientä kissaa naukuivat vienosti vieressä, ja Suvi laittoi vähän munakastaan ja patonginsisustaa liinan sisään ja antoi kisuille pihalla. Sami jatkoi eteenpäin. Vastaan tuli paljon armeijankalustoa kapealla vuoristotiellä. Muutama oli ainakin joitain lyhyenmatkan ohjusten kuljetusalustoja. Tan Tanin kaupunkiin tultaessa poliisi pysäytti ensimmäisen kerran tällä matkalla ja halusi passit. Meni koppiinsa ilmeisesti kirjoittelemaan tietoja, toi passit takaisin ja toivotti hyvää matkaa. Kyselimme campingpaikkaa kun vain yhden olimme nähneet 20 km ennen Tan Tania. Poliisi kehoitti jatkamaan 25 km eteenpäin rannalle. Pysähdyimme pankkiautomaatilla. Ja sitten seurasi matkan eka harmi eli Sami vaimon huomautuksesta huolimatta ei pysähtynyt kunnolla liikenneympyrän Stop-merkillä. Vaikka teksti oli arabiaksi, ei kansainvälisen merkin muodosta voinut erehtyä. No eikö poliisit nähneet tämän ja pysäyttäneet. Suolaiset 700 MAD jouduimme maksamaan. Hinta oli noussut 01.20.2010 400 MADista. Oikein saatiin virallinen sakkolappu ja poliisi esitteli listahinnat ja näytti nimikylttiään, joten ei ollut valesakko. No, jotain tästä taas opimme. Ensin ei rannallakaan meinannut löytyä campingia. Sitten onnisti ja Atlantic campingin portista sisään. 50 MADilla saa nyt valvotun parkin, juoksevaa vettä ja vessan sekä merinäköalan. Kävimme lähi ravintolassa syömässä ja nyt vähän jännätään miten mahojen käy kun syötiin taas marokkolaista salaattia eli etikalla maustettua tomaattia, punasipulia ja paprikaa hakkeluksena. Pääruokana kolmea eri hiillostettua kalaa. Samin isoin kala oli raaka, joten se jäi syömättä. Muuten meni mustekalarenkaat ja kaikki. Katsotaan kuuluuko perästä. Nyt on teltta pystyssä ja Sami huuteli pyykit ja viritti pyykkinarut Jaban konepellin päällä oleviin oksasuojavaijereihin. Suvi hoiti autossa näitä kirjallisia tehtäviä. Tänne saapui kaksi ranskalaista matkailuautoa, jotka ovat huomenna matkalla samaan suuntaan. Nyt nettiä lainaamaan, pesuille ja nukkumaan.

21.10.2010 torstai, Marokko, 1 € = 11,2 MAD

Taasen vähän pätkissä nukutun yön jälkeen heräsimme 6.20. (Se muuten on unohtunut mainita, että aikaero tänne Suomeen verrattuna on 3 tuntia. Se selvisi jo Rabatissa kun pimeässä väsyneinä etsimme hotellia ja kun sen saimme kello olikin paikallista vasta 19.) Aamiaiset kuuluivat hintaan ja saimme maitokahvia, patonkia, sulatejuustoa, keitetyt kananmunat, pikku jogurtit, appelsiinimehua ja suklaatäytteiset pasteijat. (Tämä kertomus alkaa kuulostaa ihan Viisikko-kirjalta ;o)) Suvi uskaltautui ottamaan ensi tuntumaa ajamiseen Afrikan mantereella kun lähdimme matkaan klo 7.40. Päätimme ajaa kohti Agadiria rantatietä pitkin. Pistimme navigaattoriin kaupungin ja jos meillä olisi ollut ääniohjain päällä se ressu olisi varmaan kommentoinut epätoivoisena: ”Tehkää nyt viimein se U-käännös.” ”Kääntykää nyt ihmeessä tästä.” ”Nyt on viimein mahdollisuus.” ”OK, luovutan, ette halua moottoritielle.” Pysähdyimme tankkaamaan 200 MADilla noin 20l kun kortti ei käynyt. El Jadidassa Sami kävi pankkiautomaatilla nostamassa lisää paikallista rahaa. Löysimme samasta kaupungista tien varrelta vesitonkan pyykkikoneeksi eli vaatteet, pesuainetta ja vettä sisään, kansi kiinni ja tonkka päivän ajon ajaksi katolle tekeytymään. Uusi tankkaus toisella huoltsikalla kun oli taas käteistä eli 60 l/ 460 MAD. Samille kahvia ja croisanttia ja Suville omenalimua. Maisemat olivat varsin vaihtelevia oliivilehtoineen, banaaniplantaaseineen, kuivine vuorten rinteineen ja orastavine peltoineen. 1- ja 2-hevosvoimaisia kulkupelejä näkyi paljon ja pari kamelia (emme päässeet vielä haastattelemaan kameleita, joten emme voi vielä raportoida mitä ne sanovat ;o)). Havainnoimme myös, että Lantikat ovat täällä hyötykäytössä eli mm. hinausautoina, jotta ranskalaiset Renaultit ja Citroenit ja vanhat saksalaiset Mersut saadaan pois teiden varsilta. Kymmenisen kilometriä ennen Agadiria piti olla camping paikkoja ja heti kun eka kyltti löytyi lähdimme soratietä vuorta ylöspäin. Siellä avautui upea näköala Atlantille ja auton sai aivan jyrkänteen reunalle. Hinta 85 MAD yöltä sisältää suihkut, vessat ja käyttöveden. Paikan nimi on Terra d’Ocean. Laitoimme kattoteltan kuntoon, järjestelimme autoa ja otimme kolerarokotteen toiset annokset. Katsotaan kestääkö elimistö nyt tämän vai oliko se Samin aiempi juttu jokin pöpö. Aurinko laski tasan klo 18. silmiemme edessä mereen. Olimme tilanneet kana-tajinen klo 18, ja nautimme sen kahdestaan terassilla romanttisesti meren äärellä. Suvi pohti ihan ääneen, että nyt on taas sellainen hetki elämässä mikä kannattaa painaa muistiin ja tiedostaa miten onnekas on tässä ja nyt. Nyt tätä juttua postaamaan nettiin ja sitten pesuille ja ekaksi yöksi telttaa nukkumaan Afrikassa. Öitä ja hasipulit!

20.10.2010

Yö nukuttiin pätkissä, mutta ihan virkeä olo oli aamulla. Aamutoimien jälkeen päätimme lähteä autolla liikenteeseen ja etsiä paikallisen kuppilan. Yksi jossa oli paljon paikallisia ihmisiä löytyi vähän matkan päästä. Otimme maitokahvit ja juustotäytteiset pasteijat. Sitten lähdimme kohti Mauritanian suurlähetystöä. Olimme siellä reilun puolituntia ennen klo 9. aukeamista. Jututimme yhtä nuorta ranskalaista poikaa, joka oli fillarilla liikenteessä. Oli ostanut pyörän Marokosta ja tullut liftillä Ranskasta. Saimme kaavakkeet täytettäviksi. Onneksi Suvi osaa edes hiukan ranskaa, muuten ei olisi saatu niitä täytettyä. Luukulla totesimme ettei meillä ollut tarpeeksi MADeja (2x 340 MAD) ja lähdimme läheiselle pankkiautomaatille. Rahat kourassa takaisin ja saimme kuitin. Passit viisumeineen pitäisi saada jo tänään klo 14. maissa. Jätimme auton parkkiin lähetystön eteen ja tulimme kahvilaan uudelle aamiaiselle. Tuoreista appelsiineista puristetut mehut, maitokahvia ja suklaatäytteiset croissantit. Siellä kirjoitettiin päivä muistiin tähän asti. Vaihdoimme toiseen kahvilaan, josta löytyi naisillekin wc. Siellä otimme juusto-toastin, veden ja limun. Vähän lisää kävelyä, kaupasta vettä, banaaneja ja suolattuja manteleita. Päätimme mennä autolle ja matkalla Suvi kävi kysymässä olisiko viisumit jo valmiit, ja olivathan ne jo klo 12.30. Hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Casablancaa tullitietä (21 MAD). Saimme auton parkkiin ja ensin etsimme missä Internet-kahvila sijaitsee. Sitten lounaalle Suvilla couscousia kasvis-lihasoossilla ja Samilla sitruunakanaa. Kuumaa ja hyvää oli taas. Nyt Internet-kahvilassa postaamassa näitä juttuja ja etsimässä lähistöltä camping-aluetta. Suunnitteilla eka yö teltassa.

No ei onnistunut telttailu kun yhtään camping aluetta ei ollut Casablancan lähistöllä. Kyselimme muutamasta hotellista saisiko heidän parkkipaikallaan viettää yön, mutta ei onnistunut. Lopulta kun oli jo pimeää otti Suvi 750 MAD maksaneen hotellihuoneen. Ihan siisti, mutta oli varsin meluisa. Kävimme rantabulevardilla iltakävelyllä ja ostimme kaupasta oikein pussikaljat sipsien kera ja painuimme nukkumaan.

19.10.2010

Mahtoi olla vähän matkajännitystä molemmilla kun mukavista puitteista huolimatta nukuimme vähän kevyesti. Ylös vääntäydyimme kahdeksan maissa ja aamiaiselle 8.40 jolloin tarjoilu alkoi. Suville teetä ja paahtoleipää paseeratulla tomaatilla ja Samille kahvia ja paahtoleipää jolloin lihapateella. Päälle 63% sokeroidut appelsiinimehut. Niillä eväillä autolle, ja kohti Avenida d’Europan La Caixa pankkia. Suvi piipahti sisällä hakemassa ajokorttikuoren suomalaiselta Tomilta. Kiitos vielä kerran Tomille! Ja Suvin veljelle postituksesta! Matkalla pysähdyimme apteekkiin kysymään malaria-testikittejä, mutta niitä olisi saanut vain tilauksesta. Otimme hiukan antihistamiinia varastoon. Päätimme mennä navigaattorin ohjeistamia tietulli teitä (3,80€, 2,60€ ja 1,80€) kohti Algecirasia. Tankkasimme moottorietien varrella pää- ja varatankit täyteen (106 l/ 119€). Ostimme myös vähän nakkikioskia isommasta paikasta lauttaliput Tangeriin. Kun olimme jo autossa tuli myyjä herra meidän luo, kun oli huomannut laittaneensa toiseen kuponkiin vain 1 henkilön. Kiittelimme kun hän huomasi ja saimme muistutuksen, että pitäisi itsekin tarkistaa saamansa liput. Herra nitoi uuden kuitin kiinni ja lähdimme matkaan. Huomasimme jonkin ajan kuluttua, että herran nitoja oli jäänyt Jaban kojelaudalle. Suunnittelimme antavamme sen satamassa saman laivayhtiön henkilökunnalle, mutta se unohtui. Päädyimme satamaan klo 11.45 ja pääsimme jonoon. Ensin katsottiin matkaliput ja toisessa jonossa passit. Sitten odotettiin laivaan menoa. Luulimme olevamme menossa klo 12. laivaan, mutta tämä lähtikin vasta klo 13. Otimme ajankuluksi kahvit ja lueskelimme ja Suvi aloitti päivän kirjoittamisen tähän asti. Kävimme kannella kävelemässä ja vilkuttamassa Euroopan mantereelle. Takaisin sisälle päästessämme ihmettelimme muodostunutta jonoa ja ensi arvelimme buffet-pöydän auenneen. Kyseessä olikin Marokon maahantulotarkastus ja saimme jo nyt leimat passeihin täytettyämme maahantulokaavakkeet. Loppu matka lueskeltiin ja torkuttiin.

Laiva saapui perille Lantikan kellon mukaan klo 15. eli aikaa meni 1,5 tuntia. Satama-alue oli upo uusi ja kooltaan Vuosaaren satama potenssiin viisi. Yksi poliisi tarkasti passit ja leimat. Sitten tullimuodollisuuksiin. Ensin täytettiin yksi kuponki autosta, jonka otti joku tinanappi. Sitten odoteltiin. Jonkin ajan päästä Sami ohjattiin poliisin haastatteluun, jossa kyseltiin mm. että oletko ekaa kertaa Marokossa. Sitten taas odoteltiin. Lopulta Sami kävi kysymässä oliko tässä kaikki ja yksi mies tuli sen samaisen ekan kupongin kanssa auton luo ja kysyi onko meillä aseita. Kieltävän vastauksen jälkeen otti yhden kopion paperista ja toivotti hyvää matkaa. Vajaa tunti meni tässä harjoituksessa. Satama-alueen portilta lähtiessä vielä yksi virkailija halusi nähdä tämän auton paperin. Eteemme aukeni valtaisa aivan uusi moottoritie. Maisema kun vielä oli aaltoilevaa ja melko kuivaa, tuntui kuin olisi kuussa ajelleet. Päätimme ottaa tullimaksullisen tien. Tunnin ajelun jälkeen pysähdyimme huoltoasemalle syömään. Suville kana-tajinia ja Samille lihapulla-tajinia eli ruuat tarjoiltiin savupiippukansisista saviruukuista tulikuumina. Maistui aivan taivaalliselta kun nälkäkin oli jo kova. Kun moottoritien huoltsikalla oltiin oli hintakin vähän kovempi eli 184 MAD = n. 17 EUR. Moottoritieltä ei ollut kuin kaksi exitiä ennen Rabatia, joten päätimme jatkaa sinne asti vaikka tiedossa oli, että majapaikkaa etsisimme sitten pimeässä. Ensimmäinen tietulli oli 80 MAD ja toinen 12 MAD. Laitoimme navigaattoriin ensimmäisen hotellin osoitteen. Pääsimme parhaaseen töistä ja koulusta paluuruuhkaan. Ihmisiä hyppi eteen joka puolelta jalkaisin, fillareilla, mopoilla ja autoja tunki joka suunnasta. Hienosti Sami ohjasti eteenpäin ilman vahinkoja. Olimme jo hotellin kadulla kun yksi herra viittilöi meille. Hän oli nähnyt meidät yhdessä käännöksessä ja lähtenyt seuraamaan paikallisella trikella kun arveli, että olemme eksyneet. Hän sanoi, ettei sillä alueella ollut yhtään hotellia. Tiesi Nokian ja oli nähnyt dokumentin Suomesta missä rakennettiin isoa laivaa lumessa. Kehotti menemään Rabatin keskustaan. Kiitimme kauniisti. Laitoimme yhden Lonely Planet-oppaassa olevan hotellin osoitteen navigaattoriin ja suuntasimme keskustaan. Näimme vierasvenesataman, mikä oli kauniisti valaistu ikään kuin jouluvaloin lyhtypylväissä. Hotelli löytyi, mutta kun heillä ei ollut parkkia niin etsimme seuraavaa. No siellä taas hinta pompsahti. Pyörimme ympyrää hetken ja hintahaitari oli kyselyjen jälkeen 230 – 11500 MAD yöltä. Päädyimme samalle kadulle, missä ensimmäinen hotelli oli, mutta otimmekin huoneen viereisestä La Paix-hotellista hintaan 250 MAD. Auto saatiin parkkiin moskeijan viereen. Menimme iltapalalle kadun ravintolaan, missä seurattiin tiiviisti Real Madrid vastaan joku jalkapallo-ottelua. Ei unohtumaton pizza Margarita ja Cola zerot. Ja yksi minttutee. Aivan hotellin eteen vapautui parkkipaikkoja, joten Sami haki auton siihen. Yksi poika lupasi vahtia autoa yön hintaan 20 MAD ja maksoimme mielellämme. Huoneemme oli korkea, ikkuna sisäpihalle, siistit lakanat ja oma suihku (vain haaleaa vettä muutamasta reiästä) ja vessa (ei tullut valoja paitsi yöllä alkoi yht.äkkiä vilkkua, vähän hidas sytytys). Huone oli jo ihan parhaat päivänsä nähnyt, mutta meille riittävä. Ensi vaikutelmana Marokko on kehitykseltään aivan länsimaisella tasolla, pääosin on hirmu siistiä ja ihmiset ystävällisiä.

18.10.2010

Heippi Samin vanhemmat, ihana ylöspito ja flafifafipafi-untuvapeittomme! He kaikki jäivät meitä odottelemaan kevääseen kun palaamme todennäköisesti lentäen tätä kautta. Kiitos paljon vielä kerran Samin vanhuksille! Saimme pakattua tavarat autoon ja starttasimme puoli kymmenen maissa. Suvi ohjasti Jaban kohti Murciaa. Etsimme siellä Dipe nimistä 4×4 varusteiden liikettä ja navigaattori ohjaili meitä pitkin kaupunkia junaradan molemmin puolin oikean nimiselle kadulle. Liikettä ei vain löytynyt. Sami kyseli tietä autopeltikorjaamosta ja nuori mies siellä tiesi heti paikan ja ohjeisti meidät sinne sujuvalla espanjalla. Meillä oli onnea matkassa kun ostimme liikkeen viimeiset 2 hiekkaramppia ja pakokaasutunkin. Ostimme lisäksi yhden jerry-kannun, ohjausnivelet varaosiksi ja lisävalon polttimon kera peruutusvaloksi. Kaupanpäälle saimme jerry-kannun nokan. Itse liike oli mielenkiintoinen kun siellä oli sisällä 1950-luvulta oleva Land Rover Santana ja yksi seinä täynnä vanhaa armeijatavaraa kuten kaasunaamareita, ammuksia, lääkintätarvikkeita ja vaatteita. Hyvin taas selvittiin vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Näytimme heille tietokoneelta meidän nettisivut, joten voivat ihmetellä tätä tekstiä Google-translatorilla käännettynä espanjaksi. Kun kiihdyttelimme takaisin moottoritielle alkoi Jaba kummallisesti nykiä kuin ei olisi saanut polttoainetta. Vaihdoimme varatankille ja takaisin päätankille kun sielläkin piti olla polttoainetta ja ongelma poistui. Suuntasimme ostokeskukseen täydentämään vielä varastoja. Saimme Aki-rautakaupasta narua mm. pyykkinaruksi, Jeesus-teippiä, sytytyspaloja, AA- ja AAA-pattereita ja pikaliimaa. Otimme maitokahvit ja juusto-tomaattileivän kahvilassa ennen ruokaostoksia. Varustelistasta puuttui tiskivati, foliota, muovikelmua, hyttyskierukoita ja -myrkkyä. Ostimme myös välipala-/ aamiaistarvikkeita. Sami tutki vielä polttoaineensyöttöletkut, mutta kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Ajaa pöröttelimme kohti Granadaa ja korkein kohta navigaattorin mukaan oli 1354m, ja Jabaan sai sai tunkea 3-vaihdetta silmää ettei ihan hyytynyt enimmillään 7 asteen mäissä. Muutamat lehtipuut olivat kauniissa ruskanväreissä. Näimme myös Sierra Nevadan huipulla lunta. Lounasta söimme kolmen aikoihin moottoritien varressa olevassa ravintolassa. Alkuun kala- ja lihakeitot, pääruuaksi Samilla jotain lihakastiketta ja Suvilla kanaa. Sami jatkoi ajamista. Aurinko paistoi suoraa kohti viidestä lähtien ja ilmastoinnista huolimatta tuli autoon aika kuuma. Malagan ohi päästyä ajoimme ikkunat auki. Saavuimme Benalmadenaa seitsemän jälkeen ja totesimme La Caixa pankin olevan auki vain 14. asti, paitsi torstaisin myös 16.-19.45. Haemme siis ajokorttimme huomisaamuna. Päätimme etsiä hotellin ja ajoimme kohti Benalmadena Costaa. Ensimmäisessä hotellissa tarjous oli 92 EUR ja ei valvottua pysäköintiä. Lähdimme seuraamaan yhtä Apartamentos kylttiä vähän ylöspäin ja päädyimme Vista de Rey Hotel Apartamentosiin, missä yö maksaa vain 37 EUR ja autolle olisi ollut suljettu parkki kellarissa, mutta ei Jaba sinne mahtunut korkeutensa puolesta. Saimme auton hotellin eteen, missä on respa auki 24h ja vartiointiliike tekee käyntejä pitkin yötä. Saimme parhaan huoneen kahdella parvekkeella ja merinäköalalla. Jopa kylppärissä on ikkuna ja merinäköala. Netti ja aamiainen kuuluvat hintaan. Luksusta ennen telttailua ;o) Iltapalaksi otimme perunamunakasleivät ja gin-tonicit hotellin baarissa. Nyt lämpimään suihkuun ja leveään sänkyyn nukkumaan.

17.10.2010

Kiitos kaikille mukavista viesteistä vieraskirjassa! Laitamme tähän nyt koottuna muutaman vastauksen kysymyksiin. 1) M&A, SPOTia emme ole painelleet sen jälkeen kun tänne Alicanten, Monforte del Cidin kaupunkiin päädyimme. Näyttäisi ehkä hiukan tylsältä seurata pistettä samassa paikassa lähes kaksi viikkoa. Ensi viikolla kun lähdemme taas matkaan, tulee SPOT joka päivä (toiv. muk.!) 2) Kake ja Harry, joo pitää vaihtaa talvirenkaat ja huomasimme kyllä vilkutuksenne Latviassa ja vilkutimme takaisin autonvaloja ;o) 3) Suvin äiti ja isä, vikaa, vikaa, vikaa ei ole teidän päissänne, vaan meidän päissä eli joskus oli päivitys vähän hidasta. Jatkossa saattaa olla vielä hitaampaakin joskus. Ja lisää viestejä saa laittaa tulemaan. Voikaatten hyvin!

Sunnuntai aamiainen oli englantilaisvaikutteinen pekoneineen, paistettuine kananmunineen, tomaattikastikkeessa olevine papuineen ja paahtoleipineen. Sami aloitti käyntikorttipohjien tekemisen ja Suvi erilaisten ohjeiden laminoinnin. Tuli käärittyä paperiin ja folioon vähän varakassaakin ja sitten laminointikoneeseen. Näitä tekeleitä pitää sitten piilotella eripuolille autoa. Pestiin taas lakanat, pyyhkeet ja kaikki loput pyykit. Puolilta päivin saapuivat Samin eno ja täti koiransa Tobyn kera lounaalle. Saimme Samin mamman herkkulihapullia pottumuussilla kastikkeineen tillbehörien kera. Jälkkäriksi jäätelöä keksikorissa suklaakastikkeessa. Sää oli kuin Suomen ”normaali”-kesänä eli 21 astetta ja aurinkoista. Suvilla tuli muistoissa paluu Samin kanssa seurustelun alkuaikoihin 1990-luvun alussa, jolloin Penttisten kotona pelattiin Trivial Pursuittia koko suvun voimalla. Voi sitä huutoa. Nyt pelattiin miehet vastaan naiset ja ekalla kierroksella miehet voittivat täpärästi ja toisella naiset, joten sopu säilyi kaikilla pariskunnilla. Auringon laskiessa sanoimme heipit enolle ja tädille. Sami ja Suvi piipahtivat ystävällisten naapurien Nevillen ja Joanin luona viemässä kiitokseksi autokorjaamon näyttämisestä punaviinipullon ja käyntikortin. Nyt on taas herkullinen ilta-ateria takana, vuohenjuustosalaattia, serrano-kinkkua, lihapullia, tortillaa ja leipää. Sami jatkaa taistelua käyntikorttien kanssa kun haluamansa Jaban kuva ei suostu millään menemään taustalle. Me muut ajattelimme katsoa Dancen ja Tanssii tähtien kanssa.

16.10.2010

Lauantaiaamu alkoi lokoisasti syöden aamiaista sohvalla telkkarin ääressä. Lariam-tabletit taas kitaan, mikä Suvilla liimautui kieleen ja aiheutti kakomista ja maistui suussa pitkään pahalta. Suomen uutisissa kun on viimepäivinä puhuttu Yle TV2 Teema-illan homo-keskustelusta, päätimme katsoa ko. ohjelman. Näyttää ja tuntuu olevan mielipiteensä aiheeseen itse kullakin. Me toivomme hyväksyntää ja rakkautta yli kaikkien rajojen (Suvin ja Samin mielipide). Ohjelman jälkeen Sami lähti Jaban sähköjuttuja korjailemaan. Kun juottokolvia ei ollut mukana, tuli sähkötyöt tehtyä espanjalaisittain eli kuorittiin sähköjohto ja rullattiin yhteen toisen sähköjohdon kanssa ja teippiä päälle. Nyt ilmastointi menee omasta namikasta päälle sekä puhallusvoimakkuutta voi taas säätää 3-portaisesti (yksi edelleen rikki). Eilen olivat saapuneet postitse 4×4 Maailma-lehden tarrat, jotka Samin isukki kiinnitti takasivuoviin. Kunhan digikameranakku taasen latautuu, laitamme kuvia uusista sponsori-tarroista kyljissä. Peruutusvalonkytkin on myös ollut pitkään rikki ja sen Sami korjasi vaihtamalla päittäin sumuvalon kanssa. Nyt pitää peruutusvalo laittaa manuaalisesti päälle sitä tarvittaessa. Huollossa irronnut hehkun releen maadoitusjohto kiinnitettiin takaisin. Suvi keskittyi kirjallisiin hommiin kuten henkilötietolomakkeiden tekoon kaksikielisenä ranskaksi ja englanniksi, Suomen Länsi-Afrikan suurlähetystöjen yhteystietojen tiivistämiseen, tärkeiden puhelinnumeroiden (mm. vakuutusyhtiö, International SOS, luottokorttien kuoletus) listaamiseen. Näistä on nyt printtejä, liitetiedostoja g-mailissa ja tietokoneella. Lounaan kävimme syömässä golf-glubilla (spagetti Bolognese, hampurilainen, glud-sandwich ja kinkkuleipä). Ei unohtumatonta ruokaa. Terassilla oli varjossa tuulen takia niin kylmä, että iho oli kananlihalla. Nyt Sami tuo iltapalaa pöytään eli erilaisia päällisiä, joita syödään litteän arabialaisen leivän kanssa ja Samin äidin laittamaa hyvää parsakeittoa. Ajattelimme katsoa leffan lauantai-illan ratoksi.

15.10.2010

Kerrankin olivat Sami ja Suvi ekana hereillä ja tekemässä aamiaista. Kaurapuurosta tuli hiukan löysää kun täällä paketissa ei ollutkaan valmistusohjetta eikä meillä ollut niin vankkaa kokemusta tästä asiasta. Kymmeneksi oli lähtö Monforte del Cid:in kaupunkiin Samin äidin lääkäriin. Samin isukki hoiti samalla pankkiasioita. Hurautimme Crevillentten kaupunkiin konditorioon kahveille. Sieltä jatkoimme hakemaan Jabaa, jonka ilmoitettiin olevan valmis jo edellisenä iltana. Herra Palli selvitti Samille mitä oli tehty ja näytti netistä missä on Murciassa hyvä 4×4 liike, josta saamme ostettua hiekkarampit ja pakokaasutunkin. Ilmastointiremontin hinta oli vain 400 EUR eli paljon vähemmän kuin hinta-arvio. Testasimme ilmastointia heti kun ajelimme Jaballa kohti Torreviejaa ja ihan hyvin viilensi. Laitteen sähköistys oli espanjalaisesti tehty eli lämmityslaite ei toiminut enää ollenkaan vaan ilmastointi oli koko ajan päällä. Sami aikoo hiukan viritellä itse johtoja huomenna.

Ennen lounasta piipahdimme kaupassa ja Suvi teki heräteostoksen kun Chupa-Chupa tikkarin yhteydessä sai ihastuttavia Hello Kitty sormuksia. Eiks oo ihquu! Kävimme lounaalla unkarilaisten pitämässä Rustica ravintolassa, missä annokset olivat ihastuttavan pienet, että jaksoi syödä kevyesti kolmikerrosaterian. Alkuun gulassikeittoa, kasviskeittoa ja kahta erilaista salaattia. Pääruuaksi kananmaksaa, kalarisottoa, gulassia ja hampurilainen. Jälkkäriksi suklaalettuja ja jäätelöä. Lounaalta siirryimme Samin enon ja tädin luo ja oli ihana nähdä miten hyväkuntoiselta täti vaikutti leikkauksen jälkeen. Joimme kahvit ja söimme sieviä pieniä leivoksia. Me naiset kävimme jopa pienellä Toby-koiran ulkoilutuslenkillä. Paranemissäteitä tädille!!! Kämpille palasimme vasta seitsemän maissa ja saimme huomautuksen talkkarilta ettei Jabaa saisi pysäköidä sisäpihalle. Saimme kuitenkin sovittua, että voimme pysäköidä siinä vielä viikonlopun, koska puutarhuri ei ole töissä viikonloppuna, joten emme ole hänenkään tiellä. Nautimme iltapalaksi lämpimiä kinkkuvoileipiä ja perunamunakasta.

14.10.2010

Torstaiaamulle loi jännitystä ja huolta Samin tädin leikkaus. Aamupalan jälkeen miehet lähtivät viemään Audia vakuutustarkastajan syyniin. Sillä matkalla menikin koko päivä kun tarkastaja saapui vasta vähän ennen kahta ja sitten paikka meni kiinni siestan takia eikä autoa saanut ennen neljää. Samin eno oli hakenut miehet ja he söivät yhdentoista maissa toisen aamiaisen ravintolassa eli 3 paistettua kananmunaa, 3 pekonia, 3 paahtoleipää ja 2 Light Coca-Colaa per mies plus lohkopotut enolle. Muuten he kuluttivat aikaa ns. vöhnästelemällä eli kiertelemällä kaupoissa. Meille löytyi aurinkosuihku, pieni butaanikaasupullo, kosteudenpoisto kemikaalia ja kemiallista metallia pikku pökäleinä. Samin isukki osti verhotampit ja sähköpistokkeeseen laitettavan hyttyskarkoittimen. Eno osti valkoisen nahkaisen nojatuolin ystävilleen. Puolen päivän aikaan tuli sairaalasta hyviä uutisia, että tädin leikkaus oli mennyt suunnitelmien mukaan. Toisin kuin viime kerralla, hän oli aivan selkeä narkoosin jälkeen ja pystyi puhumaan. Hän pääsi suoraa osastolle. Neljään mennessä täti oli jo niin hyvässä kunnossa, että lääkärit olivat arvelleet, että pääsisi huomenna kotiin toipumaan.

Suvi sulkeutui aamupalan jälkeen autotallin komeroon inventoimaan meidän matka-apteekkia. Nyt ovat antibiootit, malarialääkkeet yms. reseptilääkkeet mustassa salkussa. Loput varusteet pakattiin isompaan muovilaatikkoon. Tietokeella on merkintä joka tuotteen kohdalla mistä löytyy. Lounaaksi Samin äiti laittoi kanaruokaa, jonka nautimme terassilla auringossa katselemalla reality tv:nä golfia. Naistenlehtiä on luettu urakalla kun niitä saatiin Samin tädiltä ja enolta yli metrin korkuinen pino. Neljän maissa lähdimme kävelylle ja paluumatkalla saapuivat miehemme. Kävimme yhdessä katsomassa golf glubille avattua valtaisaa kuntosalia ja otimme juomat terassilla. Iltaruuaksi oli alkuun herkkusienikeittoa ja lämmiteltiin eilistä pastaa. Sami taisteli tämän tietokoneen virustorjuntaohjelmapäivityksen kanssa ja lopulta rahalla ostettu Norton oli latautunut parissa tunnissa.

13.10.2010

Hyvä yö, Samilla vain yksi yöjuoksu puolilta öin. Aamusta heräsimme vaille seitsemän kun Jaba oli määrä viedä Crevillenteen ilmastointiremppaan. Olimme vaille kahdeksan 4×4 Palli -nimisen korjaamon edessä ja ovikelloa soittamalla saimme itse herra Pallin paikalle. Selvisi, että paikka aukeaa vasta yhdeksältä, mutta otti auton vastaan ja lupasi soitella puolilta päivin mitä voivat tehdä. Samin vanhempien Audia käytiin näyttämässä samalla matkalla Torreviejassa olevassa korjaamossa kun takaluukun ryttäsi kesällä pikkutielle hypännyt puu ;o) Tämäkin paja aukesi vasta yhdeksältä, mutta sieltäkin löytyi jo herra, jonka kanssa sovittiin, että Audi tuodaan huomenna uudestaan ja vakuutustarkastaja antaa silloin korvausarvion. Olimme takaisin kämpillä ennen kymmentä ja haimme kaupasta caliente barra de pan:in (lämmin patonki), jonka söimme kahvin kera almuerza:na eli ikään kuin toisena aamiaisena. Pyykkiä taas koneeseen.
Suvi lähti Samin äidin kanssa asioille eli lääkäriajan tilaukseen hänelle, pankkiin ja ruokakauppaan. Autokorjaamosta soitettiin klo 13. maissa ja Sami hoiteli puhelun sujuvasti espanjaksi vähän englannilla höystäen. Ilmastointijärjestelmän koeponnistus oli ollut onnistunut. Heiltä löytyy R12-kaasuun perustuva 300 Tdi koneeseen sopiva käytetty ja kunnostettu kompressori, mikä sopii yhteen olemassa olevan ilmastointijärjestelmän kanssa. Osat saavat huomenna ja auton pitäisi olla valmis perjantai iltapäivänä. Alustava hinta-arvio oli noin 570 EUR. Suvi teki lounaaksi kotoisaa tonnikalapastaa. Samin annos muistutti jo ihan terveen miehen annosta, joten taitaa olla hyvin paranemaan päin. Iltapäivä kaffeilla herkuteltiin sitruunakakulla. Suvi ja Samin isukki lähtivät kävelylle golfkentän ympäri. Marshall tuli hätistelemään meitä pois toisella puolikkaalla, mutta nopein reitti pois oli kentän toisessa päässä, josta olisimme poistuneet muutenkin. Sami oli sillä välin testaillut satelliittipuhelinta ja sai sen toimimaan hyvin tietokoneen kanssa. Sillä voimme lähettää näitä päiväkirja päivityksiä ilman nettiverkkoakin. Iltapalaksi tuunasimme eilisen kana-aterian jämät herkulliseksi salaatiksi. Maisteltu punaviini Senario de Las Llanosin Valdepenas 2007 sopi ruokaan oikein hyvin.

12.10.2010
Pyöriskellen, hyvin lyhyissä pätkissä nukutun yön jälkeen Suvi nousi ennen kymmentä. Ensimmäisenä jouduttiin peruuttamaan Samin enon ja tädin tulo lounaalle, koska ei ole varmuutta onko Samin tauti tarttuvaa. Suvilla oli aikaa yöllä miettiä miten toimia jos (/kun) tällainen tilanne toistuu kun olemme kahden jossakin Afrikan pusikossa. Suunnittelin laittavani sivuteltan pystyy ja sinne retkisängyn ettei tarvitse kavuta tikkaita kattotelttaan. Tukeva teräsämpäri muovipusseineen saisi toimittaa vessan virkaa. Osmosalia kitusiin ja muuten samalla tavalla sokereiden seuraamista ja peittoa päälle pois. Sami nousi kymmenen jälkeen ja kokeili pysyisikö kaurapuuro sisällä. Teetä hunajalla on mennyt myös monta kuppia. Seurataan tilannetta ja jos kuumeilua jatkuu, niin ehkäpä käynti lääkärillä. Mietityttää kovasti mistä tämä johtuu. Voiko tosiaan olla Lariamin sivuoireita vai Kolera rokotteen tai sitten jotain ihan muuta. Jatkuu myöhemmin…. Päivitys tilanteeseen. Taitaa olla potilas voiton puolella. Ei kuumetta päivällä. Nauttinut teen lisäksi paahtoleipää, korppua, riisiä ja vähän kakkuakin. Kolera-rokotteen mahdollisia sivuoireita lukiessa olisi voinut laittaa raksin melkein jokaiselle oireelle, joten eiköhän tämä tauti johdu näistä mömmöistä ja elimistö on vähän ihmeissään. Telkkarista on tuijotettu leffa jos toinen ja vähän melko navan alittavaa huumoria ”Yksi lensi yksi yli Marin pesän” sarjan muodossa. Suvi pesi yöllä litimäräksi hiestä menneet lakanat. Samin äiti laittoi herkullista kanaruokaa, viinissä haudutettuja herkkusieniä ja papuja. Sää muuttui pilviseksi ja sateiseksi aurinkoisen päivän jälkeen. Nyt telkkarissa menossa Diili. Rauhallista ja levollista yötä odottaen.

11.10.2010
Ajokorttiasia selvisi sen verran eteenpäin, että Suvin isältä saatiin suomalaisen kaverin sähköpostiosoite, joka on töissä pankissa Benalmadenassa Aurinkorannikolla. Kysyimme voisiko hänelle lähettää ajokortit kirjattuna kirjeenä, ja sehän sopi. Suvin veli laittoi kortit postiin ja 3-4 päivän päästä niiden pitäisi olla perillä. Haemme kortit sitten matkalla Gibraltarille. Nevillen kanssa oli sovittu treffit 9.30, jolloin hän johdattaisi meidät korjaaja Simonin luo. Samilla oli epäilyksensä onko akku kestänyt 2 päivän seisontaa jääkaappi päällä, joten menimme starttailemaan varttia yli. Ei Jaba inahtanutkaan. Kaapelit olivat myös jääneet kotiin, mutta onneksi Samin vanhempien Audista löytyi. Otettiin virtaa aurinkopaneelin lataamasta akusta ja hetken päästä oli auto käynnissä. Akkukengät olivat melkoisen hapettuneet, joten se saattoi olla syynä ettei heti startannut. Vartin myöhässä pääsimme matkaan. Neville vaimoineen saattoi meidät ystävällisesti perille ja jatkoi matkaa. Thank yo very much Neville! Simon otti Jaban hoitoonsa ja sovittiin, että vaihtaa öljyt moottoriin ja periin, tarkistaa vaihteistonöljyt ja vaihtaa öljy- ja polttoainesuodattimet.
Olikin taas aika syödä jotain ja menimme kahvilaan/ ravintolaan. Suvi otti Samin äidin kanssa bocadillat ja pyydettiin mediot, mutta se olikin puolet kokonaisesta patongista, joten syötävää riitti. Sami otti tapaksina oliiveja, marinoituja herkkusieniä ja jotain tomaatti-, sipuli,- kananmunasörsseliä. Ja Samin isukki otti Cordon Blue annoksen. Samilla oli taas hieronta-aika 12.30 ja me loppusakki jatkettiin Samin enon ja tädin luo. Siellä iltapäiväkahvit ja taas matkaan. Taivaanranta muuttui aivan harmaaksi ja näkyi salamointia. Eteenpäin ajettaessa alkoi kaatosade. Suuntasimme ravintolaan päivälliselle. Alkuun nuudeli-kanasoppaa, parit tortellinit ja salaatti. Pääruuaksi friteerattua kalaa ja possunkyljystä. Jälkkäriksi hedelmäsalaattia, sitruunajäädykettä, jäätelöä ja paahtovanukasta. Ruokakaupan kautta Jabaa hakemaan ja siellä oli vielä akkukenkienvaihto käynnissä. Tunti meni vielä jutellessa. Samin olo huononi päivän mittaa ja mahaa väänsi useasti. Kämpille päästyä hän oli kuumeinen. Alku yö menikin hänen juostessa vessassa noin tunnin välein. Ensin oli kylmä ja lisättiin vaatteita ja peittoja. Jonkin ajan päästä lakanat märkänä hiestä. Sokereita mittailtiin kanssa pitkin yötä ja ne pysyivät ihme kyllä kohdillaan.

10.10.2010
Liekö Lariam aiheuttanut sen, että Samin pakki oli sekaisin jo yöllä ja Suvin aamulla. Ihan vetämätön olo ja Suvi vääntäytyi mielenkiintoisten unien katsomisen jälkeen ylös vasta klo 11. Saattaa myös olla, että henkevien keskustelujen aikana nautitulla valkkarilla oli osuutta asiaan. Olimme sopineet lounastreffit klo 13.30 Samin enon ja tädin kanssa Torreviejassa olevaan heidän ystävänsä ravintolaan. Alkuun valtaisat salaatit ja leipää, varsinaisina alkuruokina yhdelle mereneläväkeittoa, toisella paellaa ja kolmelle tonnikala-muna-majoneesisalaattia. Pääruuaksi kahdelle tonnikalaa ja neljälle lammasta. Jälkkäriksi paahtovanukkaan tyyppistä imelää ja yksi sitruunatorttu kahvien kera. Naisväki vähän verrytteli jalkojaan rantaviivaa pitkin. Miehet lähtivät kaupoille etsimään sitä puuttuvaa printterin USB-piuhaa ja langatonta hiirtä. Sami teetätti myös vara-avaimet Jabaan, mutta kaverilla oli tietokone juntturassa ja hän tuhersi tunnin verran niitä käsin. Ja hukkaan meni sekin aika, koska eivät toimineet Jaban lukkoihin. Huomenna reklamoimaan. Takaisin kämpillä olimme puoli seitsemän maissa. Nyt lököilyä ilta ja toivottavasti on olo parempi huomenna. Pyry Onni Aleksille nimiparionnittelut sedältä Sami Martti Aleksilta ja Suvi tädiltä sekä tietysti Kräniltä ja Krämppalta!

09.10.2010
Aamu valkeni taas aurinkoisena ja varjossa oli jo klo 9. asteita 21. Sami teki aamulla reippaasti Alinalta saamansa jumppaohjelman, jolla lapaluun alla jumiutuneen kolmoislihasten yhtymäkohdan saisi pysymään vetreänä. Päätimme lähteä päivän reissulle keveämmällä varustuksella ja Sami etsiskeli ajokorttiaan lompakosta. Sitten hänelle välähti, että meidän kummankin ajokortit olivat jääneet kotiin skanneriin, jolla oli otettu kopioita väsyneenä lähtöä edeltävänä iltana. Heh, heh, pitääköhän pyytää Suvin veljeä laittamaan kortit DHL:llä?? Soitellaan siitä. Samille oli varattu toinen hieronta-aika klo 10.45, joten lähtö kämpiltä oli 9.45. Haimme matkalla Samin tädin kyytiin ja jätimme Samin isukin enon seuraksi. Samin jäätyä hierontaan, suuntasimme me naiset paikalliselle torille Playa Flamengoon. Oli myynnissä tavaraa jos toista. Samin äidille löytyi kaksi vessapaperitelinettä, kylpyhuoneeseen lattiapyyhkeet, parit kasvopyyhkeet ja kankaisia nenäliinoja. Ja enon vaimolle sisätossut. Enonsa ja isukkinsa hakivat Samin hieronnasta ja toivat torille. Sami osti nahkaisen vyön, jonka sisäpuolelle voi laittaa vetoketjutaskuun rahaa. Ostimme myös oliiveja, salaattia, ryppytomaatteja, kirsikkatomaatteja, kurkkua, uusia perunoita, kuivattua papaijaa ja ananasta. Ja taas oli herkullinen fiesta valmiina lisättynä eilisellä savulohella ja piirakoilla. Kiitos, kiitos ja kiitos taasen Saku ja Kaarina!
Puoli kuuden aikoihin olimme takaisin kämpillä ja aloitimme laminointipajan. Nyt on ajokorttikopioista laminoitu uudet ajokortit. Kelpaavat varmaan ainakin campingpaikoissa henkkareiksi. Taivas on vetäytynyt pilveen ja ilmapuntari näyttää melkoisen suurella todennäköisyydellä sadetta. Maalle se olisi tosi tarpeen kun ei ole kuulemma koko kesänä satanut yhtä ukkoskuuroa lukuun ottamatta. Tänään alkoi myös malariaestolääkkeen Lariamin syönti. Niin hirvittävän pitkä oli sivuvaikutusoireiden lista, että minkä tahansa tulevan tuntemuksen tai vaivan voi laittaa näiden lääkkeiden piikkiin. Kunhan ei ala päästä pahasti vippaamaan eli tule painajaisia ja masennusta. Eilen huitasimme kurkusta alas myös nesteenä nautittavan kolerarokotteen. Tehoste pitää ottaa viikon päästä. Sami on tehnyt asennushommia eli laittanut kuvia joulupukin Samin vanhemmille tuomaan digitaaliseen valokuvakehykseen. Uutta printteriä koitettiin myös asentaa, mutta kun ostoksilla olivat olleet kaksi ei niin asiaan vihkiytynyttä selvisi ettei pakettiin kuulunutkaan vaadittu USB-piuha. Törkeetä, Eikun uudestaan IT-kauppaan! Ilta jatkui kukkakaalikeiton merkeissä ja henkevillä keskusteluilla.

08.10.2010
Taas uusi aamu aukeni. Aamiainen oli varsin kotoisasti telkkarin ääressä Yle 1 Aamu-tv:tä katsoen. Sami ressun jo eilen oireilleet lihakset olivat menneet ihan juntturaan oikean lapaluun alta ja koko yö oli mennyt pyöriskellessä ja käsi ollut ihan tunnoton pariin otteeseen. Onneksi paikallisten suosittelemalta venäläiseltä Alinalta löytyi hieronta-aika klo 11. Torreviejasta. Suvi vietti tähän kuluneen ajan taasen shoppaamalla ja löysikin henkäyksen kevyen puuvillatunikan. Samin äidille löytyi puuvillaneule ja golfkengät. Samin jälkeen pääsi hänen isänsä Alinan käsittelyyn. Loput kävivät taasen ruokakaupassa ja ostamassa tuliaiskukkia. Meidät oli kutsuttu kylään Samin enon ja hänen vaimonsa luo. Meitä odotti herkullinen lämminsavulohi, karjalanpiirakat, munavoit, kinkkupiirakka, lihapiirakat ja kasvikset. Jälkkäriksi jäätelöä ja suomalaista Presidentti-kahvia. Ihana oli nähdä, että sekä eno että täti voivat olosuhteisiin nähden hyvin ja Toby-koira varsin paksusti. ;o) Kiitos kaunis heille tästä päivästä!
Kämpille palasimme juuri ennen auringonlaskua. Samin hiukset piti leikata ja hän pääsi Suvin käsittelyyn terassille. Ystävällinen englantilainen naapuri Neville oli jättänyt lapun Jaban ikkunaan (jota ensin luulimme sakkolapuksi), täällä asuvasta englantilaisesta automekaanikosta, jolla on kaksi Lantikkaa itselläänkin. Neville tuli myös käymään ja soitimme tälle mekaanikko-Simonille ja sovimme palaavamme asiaan maanantaina. Hän ei ollut pitämässä lomaa ensi viikolla. Nyt on lihapiirakat lämpiämässä uunissa ja uusi nettilinkki FIN-TV viritetty, josta näkyy ilmaiseksi suomeksi tekstitettyjä leffoja. Ei tule Samin vanhemmilla aika täällä pitkäksi eikä pääse koto-Suomi unohtumaan.

07.10.2010
Heräsimme vasta kahdeksan huitteissa. Aamupala jatkoi samaa hyvää linjaa kuin aiemmissakin yöpaikoissa. Sami lähti isänsä kanssa etsimään Jabaan ilmastoinnin kompuraa ja -korjaajaa. He kävivät Saxissa, Villenanssa ja Elchessä 3 paikassa ilman tulosta. Sitten yhdessä tienristeyksessä oli parkissa Land Rover Discovery jota ajoi neliraajahalvaantunut mies. Sami keksi kysyä häneltä tietäisikö hän jotain paikkaa, josta löytyisi osia näin vanhaan autoon. Herrahan tiesi ja lähti näyttämään paikan Crevillentessä. Siellä luvattiin testata ensi viikon keskiviikkona kestävätkö kennostot ilmastointiaineiden painetta ja voidaanko kompura asentaa. Täällä on lauantaina ja ensi viikolla maanantaina ja tiistaina jotkut paikalliset juhlapäivät ja kaupat ja ravintolat kiinni. Suvi jäi Samin äidin kanssa kämpille ja teimme pyykkihuoltoa ja katsoimme netistä varsin tärkeän viimeisimmän ”Tanssii tähtien kanssa”. Lounaan nautimme kaikki yhdessä pikku ravintolassa Oriton kylässä. Menu del dia oli alkuun lihasoppaa, pääruuaksi kanaa ja ranskalaisia ja jälkkäriksi paahtovanukasta tai jäätelökakkua kahvin kanssa. Sää oli varsin aurinkoinen ja varjossa 30 astetta lämmintä.
Iltapäivällä miesten vielä ollessa autokorjaamo reissulla, naiset lähtivät kaupoille. Ostettiin Samin vanhemmille printteri, pyykinkuivatusteline, meille mikrokuitupyyhkeet, teflonpinnoitettu paistinpannu ja muovinen lasta. Lisäksi iso kärryllinen ruokaa. Piipahdimme myös Monforte del Cidin lihakaupassa, jossa oli ilo katsoa kuin asiakkaan toivoma tuote paloitellaan juuri sellaiseksi kuin asiakas haluaa. Lisää tällaista yksilöllistä palvelua Suomeenkin muuallekin kuin kauppahalleihin. Iltapalaksi söimme terassilla tortillaa, oliiveja, patonkia, juustoja ja salaattia. Loppuilta meni taasen telkkarin ääressä katsoen Dancea ja Diiliä netistä. Muistimme tänään vihdoin ottaa juotavan kolera-rokotteen. 1-6 viikon sisällä otetaan toinen erä. Nyt pesulle ja nukkumaan.
06.10.2010
Unta riitti jopa yli seitsemään. Ranskalaistyylisen aamupalan (maitokahvia laajasta kupista johon voi croisanttia dipata sekä leipää, jogurttia, leikkeleitä, juustoa) jälkeen selvisimme tien päälle. Kun tulimme tietullin kohdalle, josta piti ottaa lipuke, ihmettelimme kun tyhjää näyttää. Sitten älysimme katsoa ylös ja masiina oli päätellyt automme rekaksi ja työntänyt lipun yläluukusta. Ei kun turvavyö auki ja kurkotus ulos ja lipukkeen saatua puomi aukeni (Tämä sattui myös kerran toistamiseen). Hiukan huvitti. Etsimme lähimmän huoltamon, jossa tankattiin Jabaan 87 l/ 112 EUR. Samin vanhemmat lähtivät etujoukoissa kohti Alicantea. Me tarkastimme öljyt ja jäähdytysnesteet eikä kummatkaan olleet merkittävästi vajuneet. Suvi huristeli seuraavat neljä tuntia ihania väljiä Ranskan kolmikaistaisia moottoriteitä. Tulihan tietulleista (24,50 EUR ja 18,50 EUR) vähän kuluakin, mutta parhaimmassa kunnossa olivat tietkin. Helppo oli ohitella loputonta rekkojen virtaa. Kyllä kulkee tavaraa Euroopassa. Puolen päivän tauko oli vielä Ranskan puolella ja siellä tapasimme nuoren Belgialaisparin, jotka olivat Jeep Wranglerilla suuntaamassa suunnilleen samaa reittiä Kapkaupunkiin kuin mekin. Vaihdettiin tietoja ja otettiin kuvia puolin ja toisin. Saatetaan tavata vielä matkan varrella. Heidän Bloginsa on muuten uutena linkkinä meidän sivuilla. Tältä tauolta lähtiessä näkyi päivän makein auto eli avo-Bentley.
Samin ajaessa muuttui kasvillisuus koko ajan välimerellisemmäksi sypresseineen. Itse merikin pilkahteli aina välillä. Ulkolämpötila nousi parhaimmillaan 27,7 asteeseen ja auton sisätila varmaan 40. Ikkunat auki huruteltiin. Silmiin pistäviä olivat niin Ranskassa, kuin Saksassa ja Tsekeissä tuulimyllyt, jotka jauhoivat ilmaista energiaa. Tsekeissä oli myös rakenteilla isoja aurinkokeräinvoimaloita. Suomi tuntuu aivan kehityksen takapajulalta näissä asioissa kun tapellaan oikeudessa mm. tuulivoimaloiden sijoituspaikoista. Espanjan puolella noin neljän tunnin jälkeen pysähdyimme syömään ja kuskinvaihtoon. Suvi ajoi melko tarkalleen 200 km = 2 tuntia hiljaisia maksullisia moottoriteitä (3,50 EUR, 3,50 EUR, 12,00 EUR, 5,30 EUR). ja sitten oli taas aika tankata (90 l/ 105 EUR). Sami sai päivän viimeisen iltahämärässä ja pimeässä ajovuoron. Kannustimme Jabaa ylämäissä ja kehuimme kuinka hyvin jaksaa painaa. Toisiamme tsemppasimme aina iloitsemalla pienistä virstanpylväistä kuten, koska navigaattorin näyttämät jäljellä olevat kilometrit vaihtuivat alle seuraavan satasen tai jäljellä oleva aika alle seuraavan tunnin. Viimein 21.30 olimme onnellisesti perillä Samin vanhempien Espanjan asunnolla Alicanten läänissä Monforte del Cidin kaupungissa. Olimme kylmät oluemme ja herkulliset pitsat ansainneet. Sami kävi vielä viilentymässä uima-altaassa ennen nukkumaanmenoa.
05.10.2010
Suvia jännitti Samin synttäriyllätys niin ettei unta riittänyt 6.30 pidemmälle. Aamutoimet ja päivävaatteet päälle ja odottelemaan koska Samin vanhemmat tulisivat skumppapullon kanssa. Kaapissa odotti suklaaleivos ja oranssikynttilä sekä saksankielinen synttärikortti. Aamiainen oli taas runsas lämpimine sämpylöineen, kanamunineen, mehuineen ja kaffeineen. Suvi otti taas aamun eka ajovuoron 8.10. Melkein heti motarille päästyä tankille, 88 l/ 113EUR. Jumiuduimme ruuhkaan ennen Karlsruhea tietöiden takia tunniksi. Kolmen tunnin jälkeen tauko ja kuskin vaihto. Sami ajoi seuraavat pari tuntia ja rajanylityksen Ranskan puolelle. Ohitsemme vilahteli vähän huonomman luokan autoja kuten Lamborgini Mullargio, Rolls Royce ja Maserati. Näkyi pari Land Rover Defenderiäkin joiden kanssa moikkailimme.
Suvi jatkoi iltapäivällä ajamista. Jaba ressua rääkättiin päivä taas noin 100 tuntivauhtia ja kuuma ilma tunkeutui ohjaamoon. Ikkunat auki 20 ulkolämpötilassa teki ajamisesta siedettävää. Aika monta ärrinmurrinmörrikkää tuli lähetettyä ranskalaisille kuskeille joille turvaväli on aivan tuntematon käsite, kun sentin päästä Jaban keulaa tunkivat eteen. Hyvin selvittiin kuitenkin Lyonin töistä paluu ruuhkassa. Yöksi päädyttiin Saint-Rambert-D’Albon kylään Campanile hotelliin. Ravintelissa syötiin päivän kalaa ja Sami katkarapupastaa. Talon valkkari oli oikein raikasta ja juustojälkkärit ja Congnagit maukkaita. Hyviä öitä!

04.10.2010
Heräsimme luonnostaan taas siinä 7 hujakoilla ja hotellin ikkunasta paljastui kaunis jokimaisema. Aamiaishuoneen ikkunat olivat samaan suuntaan. Runsaan, tuoreita sämpylöitä, keitetyt kananmunat, leikkeleet, juustot, kahvit ja teet sisältäneen aamiaisen jälkeen starttasimme 8.40. Suvi ajoi reilun kaksi tuntia ja siinä hurahti Tsekin ja Saksan välinen rajakin. Matkalla saimme kunnon eurooppalaisia tuulahduksia kun farmarit levittivät sitä itseään pelloilleen. Kahvien jälkeen Samin vanhempien Audi ei taaskaan meinannut käynnistyä ja kuulosti tosi pahalta. Soitto paikalliseen Audi-korjaamoon toi hinausauton paikalle ja vei Audin pikkuisen matkaa takaisinpäin huoltoon. Me köröttelimme perässä. Vikadiagnoosin teko vei noin 10 minuuttia ja syy oli vahingossa diesel autoon tankattu 40 litraa bensaa. No onneksi ei moottori räjähtänyt vaan saatiin vika korjattua putsaamalla tankki ja linjastot. Samalla tuli hoidettu 90000 km huolto. Kulutimme tähän kuluneet kolme tuntia kävelemällä kauniissa pikku kylässä ja nauttimalla paikallisen Shellin gourmee ateriat: hot dog, currywurst mit pommes, rosmarin pommes und frikadel ja chicken nuggets mit kroketten. Sami myös tarkisti Jaban öljyt ja sitä lisättiin 1l. Jäähdytysneste oli myös vajunut ja sinne meni 1 l jäähdytysnestettä ja vajaa litra vettä. Diesellinjaston letkuja kiristettiin, josko tiputtelu vähenisi. Uusi töötti asennettiin ja syy miksi vanha ei toiminut löytyi mudasta, jolla se oli täyttynyt.
Matka jatkui neljän maissa ja Sami ajoi kolmisen tuntia. Emme pysähtyneet edes tankkaamaan vaan vaihdoimme varatankille. Ulkolämpötila nousi 20 asteeseen, samalla auton sisälämpötila kohosi moottoritilasta tulevan ilmavirran johdosta noin 30 asteeseen. Ajoimme ikkunat auki. Esimakua Afrikalle ;o) Poistuimme Renningen kylän liittymästä ja kolmen hotellihuonekyselyn jälkeen meidät ohjattiin Malmsheimin kylään Zenn Brunnen hotelliin. Ravintola oli kiinni, kuten kuulemma kaikki muutkin kylässä maanantaisin. Syömään meidät ohjattiin takaisin Renningeen Gasthouse Ockseniin. Valtaisat annokset ruokaa mm. Hopple-Poppel mikä oli kuin kermapottuja maksalaatikko ja munuaislaatikko muruilla, hirvittävän näköiset kaksi makkaraa ja sianlihanpala nahkoineen hapankaalilla, Gordon blue ranskalaisilla ja pienin annos juusto-, sieni ja yllätys, yllätys sianlihaleike-leipä. Oli ainakin paikallista ruokaa. Nyt ähkynä tutimaan.
03.10.2010
Sisäinen kello herätti taas klo 7. maissa. (Puolasta lähtien toki tunnin myöhempään kuin Suomessa.) Aamutoimien jälkeen kamat kasaan riprap. Aamiaiseksi suussa sulavaa munakasta pekonilla ja sipulilla höystettynä, leipää, juggea, teetä, kaffea. Aunelle ja Sepolle vielä erityiskiitokset vieraanvaraisuudesta, avusta ja seurasta! Kaikkea hyvää teille!
9.30 starttasimme kohti Tsekkiä. Suvi otti eka ajohukin. Puolan puollella oli pieni ihmisten huoltotauko klo 12. huitteissa. Ennen rajan ylitystä Tsekkeihin ostimme verotarran, mikä pitää olla moottoriteitä ajettaessa (55 PLN). Heijastinliivit sekä kuljettajalle että apparille tuntuivat myös olevan pakollisia, mutta ne meillä oli mukana jo Suomesta. Jaba ressua joutui rääkkäämään nousuissa vuorenrinteille. Jopa nelosta silmään, että pysyi 80 vauhti. Korkeimmillaan olimme 663m merenpinnasta. Tankilla Tsekissä meni 99 litraa/ 3139 CZK. Sami jatkoi ajoa ja muuten upeat moottoritiet tiet muuttuivat joka betonisaumasta klonksottaviksi tärinäteiksi. Kuulostelimme vuorollamme onko pakoputki irti vai mikä raahaa maata tai kolisee. Meidän ainut vahinko oli jo toistamiseen katkennut lipputanko.
Toim.Huom! Erikoismaasto Infinitejä nähty 4, Porsheja enemmän kun laki sallii, yksi kanarian keltainen uusi Camaro, niin huono autokanta Tsekeissä siis.
Päätimme etsiä yöpaikan 18 km jälkeen Prahasta Beroun kylästä. Kolmannessa hotellissa tärppäsi ja saimme kodikkaat huoneet Hotel Maxim:ista. Samin vanhempien Audi alkoi temppuilla eikä suostunut käynnistymään kunnolla. Ehkä oli sekin ressu tärinään tympiintynyt. Täytyy huomenna etsiä huoltoa ettei ole mikään vakava elektroninen juttu. Hotellin alakerrassa oli ravintola, josta saatiin paikallista Uruquel- olutta, gulassia, kalaa ja kanaa, omena-struudelia ja rommiluumuja. Nyt masut pömpöllään unta palloon.
02.10.2010
Lauantaiaamu näyttäytyi aurinkoisena ja kuulaana noin 10 astetta. Aamiaisen (mm. nami hirssipuuroa) jälkeen me saimme kiertoajelun paikalliselle nähtävyydelle Euroopan suurimmalle ruskohiilikaivokselle. Käsittämättömän suuret työkoneet käyvät tauotta tuottaen polttoainetta suurelle hiilivoimalalle, josta lähtee vientiinkin sähköä. Vaikuttava louhos. Kaffeilla taas omena-Charlottea.
Paluumatkalla päätimme investoida PMR-puhelimiin, jotta kommunikointi Samin vanhempien ja meidän auton välillä olisi helpompaa ja ilmaista. Päivälliseksi oli mahtavaa keskiaikaisella reseptillä miedolla lämmöllä kypsytettyä kanaa, ohraa ja munakoisoa tomaatilla ja juustolla. Mahaa lasketettiin pikku kävelyllä ennen saunaa.
01.10.2010
Hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme puoli kahdeksan maissa ja saimme maittavan aamiaisen mm. munakasta suppilovahveroilla ja juustolla maustettuna, luonnonjogurttia naapurin tuottamalla hunajalla. Seurustelun jälkeen naisväki lähti markkinoille paikallisia vihanneksia hakemaan ja tavaran paljoutta ihmettelemään. Miesväki vei Jaban autopajalle saamaan äänieristystä kuljettamoon ja hajonneen lämmittimentuulettimen korjaukseen ja ilmastoinnin korjauksen arviointiin.
Kumpikin seurue oli toisistaan tietämättä nauttinut eri kahviloissa Charlotte-nimistä omenaherkkua kahvien kera. Jabaa hakiessa Samille muistui mieleen, että auton töötti oli hajonnut ja uuden töötin saimme varaosana. Päivälliseksi oli herkullista possupataa paahdettujen paprikoiden ja leivän kera ja jälkkäriksi juustoja mm. savustettua tuorejuustoa Puolan etelä osista.

30.09.2010
Aamu valkeni aurinkoisena ja viileänä. Helpottuneina tarkastimme, että autot varusteineen olivat selvinneet yöstä koskemattomina motellin edustalla respan kameravalvonnassa. Aamiainen ei kuulunut yön hintaan, joten nostimme kytkintä ennen klo 8. Suvi ekaksi puikoissa ja etsimme toisen paikan. Munakkaat, leivät, teet ja kahvit mahassa alkoi pitkä ajopäivä. Ohi vilahti kaunista Latvian maaseutua ja sitten Liettuan. Pelloilla näkyi lehmiä, lampaita, kanoja, peuroja ja haikaroita traktoreiden lisäksi. Tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa muutamia uraisia paikkoja lukuun ottamatta. Lounasta maltoimme pysähtyä syömään klo 12. maissa Latvialaisen bensiksen ravintolaan. Taas yhdet pelmenit (paljon paremmat kuin edelliset!), 2 lasagnea ja kerran makkarat hapankaalilla ja pottumuusilla.
Puolan puolella iltapäivällä 16. maissa oli aika taas tankata. Päätankki + varatankin täydennys vetivät 103 litraa/ 488 PLN, ja ihmiskoneisiin kahvit ja sämpylät. Sami otti seuraavan ajovuoron. Varsovaa lähestyttäessä jymähdimme liikenneruuhkaan matelemaan reiluksi tunniksi. Aiheuttajaksi paljastui tietyö, liikennevalot ja joka kaistalta ja pientareelta toistensa eteen tunkevat autot. Kun suma selvisi pääsimme päivän loppusuoralle tihkusateessa ja pimeässä kohti Belchatowin kaupunkia, jossa asuvat Penttisten Etelä-Afrikan aikaiset ystävät ja mutkan kautta vähän Suvinkin sukulaiset. Perillä klo 22. saimme ihanan lämpimän vastaanoton, herkullista kanakeittoa, Etelä-Afrikkalaista punaviiniä, saunan ja silkkisen sileillä lakanoilla vuoratut pehmeät sängyt!

29.09.2010
Lähtöaamuna Suvi luovutti yrityksen jatkaa pätkittäistä nukkumista klo 5.20 ja nousi touhuamaan. Sami seurasi melko pian perässä. Aikaisen aamiaisen jälkeen viimeisteltiin pakkaamisia, siivottiin taloa ja luotiin haikeahkot silmäykset kodollemme, joka näytti erikoisen kauniilta syksyisen ruskan ja aamuauringon kehystämänä. Onneksi koti sai hyvän huoltajan reissumme ajaksi.<3
Klo 9. lähdimme kohti Kauniaista hakemaan viimeiset lääketarpeet ja halailemaan ja pusuttelemaan vielä kerran Suvin rakkaat veljentytöt ja heidän vanhempansa. Sieltä jatkoimme Katajanokan Viking Linen terminaaliin, jossa Samin vanhemmat liittyivät autollaan matkaseuraan. Suvi luki vanhimman veljentyttönsä tekemät kertomukset ja katseli kaikkien pikku-tyttöjen kuvilla varustetut helmet ja itkeä tirautti lähtöitkut. Meidän Jaba herätti rekkamiesten ja virolaisten huomion ja saimme muutamaan kertaan kertoa alkavasta matkastamme lyhyesti. Eikä varmasti ollut viimeinen kerta. ;o) Kun auto oli laivassa klo 11. suunnistimme heti buffet-pöytään. Ruoka maistui erityisen herkulliselta kun aamiaisesta oli jo aikaa.

Tallinnaan saavuimme klo 14. Olimme sopineet tapaavamme ystävämme Toomasin ja muutaman puhelun jälkeen löysimme toisemme kaupungin ulkopuolella. Hetki rupattelua ja matka jatkui kohti Latviaa. Sami otti ajovuoron. Pysähdyimme ainoastaan tankkaamassa löpöä (89 litraa/ 1500 EEK) ja kahvia. Iltapimeä ehti jo hiipiä ennen kuin maltoimme Rigan eteläpuolella alkaa etsiä majapaikkaa. Navigaattori ohjeisti meidät Don Rosa nimiseen motelliin. Klo 21. söimme iltaruuaksi Borštš-keittoa ja lihapelmenejä sekä maistoimme kolmea erilaista paikallista olutta. Sitten siistiin motellihuoneeseen ja suihkun kautta petiin. Unenpäästä saaminen kesti hetken kun kuuntelimme erään seurueen ravia ja huutoa käytävillä, mutta korvatulpat hiljensivät suurimmat äänet.